Ollaan tapailtu reilu pari kuukautta erään miehen kanssa ja ensimmäiset puoltoista kuukautta oli aivan ihanaa aikaa. Mies vietti yöt luonani, asuu itse n. kilometrin päässä, kuitenkin oli "sanaton sopimus" ettei aleta hötkyilee hammasharjoja ja muita kamoja toisen kotiin ym. Muutama viikko sitten kaikki alkoi muuttua. Hän haluaa yhä useammin viettää yönsä omassa kodissa ja muutenkin on koko ajan menoa omien kavereiden kanssa. Ei tykkää et "koko ajan " kyhnätää yms. vaikka alku kyllä meni just niin. Olen koittan kysyä mikä mättää mut ei kuulemma mikää, on vaan tärkee päästä kalaa ja veneilee ym. Ja nää kaikki tapahtuu kavereiden kans, mua pyydetään harvoin mukaan. Tietää kyllä että nautin näillä ilmoilla järvellä olosta ja se oli hänestä alkuun tosi hienoa että kerrankin nainen joka viihtyy mukana... Mut nyt tosiaan kaikki muuttun, en tiiä eikö voi vaan sanoa ettei kiinnosta vai mikä on. Yhteenkin aiheesta otettiin, ja ei kyllä tilannetta muuttan yhtään parempaan. Perässäkään en viittis väkisin roikkua...
Kaverit ja muu tärkeämpää...
Kesä yksinkö?
7868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pääsethän sä järville ja rannalle yksinkin j aomien kamujes kanssa. Miksi pitäs aina olla ukon seurassa? Olet näköjään miehelle varma nakki. Näytä sille että jos hän menee niin menet säkin ja jos ei kerran osaa pitää kiinni on aina vaara että hän menettä sut jollekulle toiselle joka vie sut järville.
kyse on enemmänkin tilanteen normalisoitumisesta. Miehelläsi on oma elämä, johon sinäkin kuulut toki, ja nyt on aika tehdä muutakin kuin nysvätä sinun kanssasi. Se on normaalia. Miten kukaan saisi koskaan mitään elämässään aikaiseksi, jos kaikki aika menisi pelkästään kumppanin kanssa hautaan asti =D Alkuhuuma ja varsinainen suhde ovat kaksi eri asiaa. Kunhan pysytte läheisinä, niin ei ole mitään ongelmaa. Mites on sen oman elämäsi laita?
yhdessäolon jälkeen, jos on rakastunut, pitäisi vielä jaksaa kyhnätä. En usko, että tämä kaveri on sun kanssas ihan tosissaan, jos nyt jo tarvii niin kauheesti omaa aikaa eikä halua sua esim. sinne kalareissuilleen. Me ollaan alusta asti tehty kaikki yhdessä ja tehdään vieläkin 17 vuoden jälkeen. Mieti...
Mulla oli tässä vähän aikaa sitten vähän samantyylinen tapaus. Alettiin seurustelemaan ihanan miehen kanssa ja alku oli kuin unelmaa, aina kahdestaan ja kyhnäämistä ja viestin laittoa. Sitten yhtäkkiä alkoi suurinpiirtein kaikki olla tärkeämpää kuin minä.. juhannuksenkin hän halusi viettää mieluummin kahden kaverinsa kanssa kuin minun. Oltiin kuitenkin vasta noin kuukauden tunnettu tuossa vaiheessa.. seuraavat viikonloputkin meni niin että mä olin ihan yksin ja itse mies vaan rellesti muissa kaupungeissa.. minut lupasi sitten viedä jonnein joku toinen kerta.. No en enää jaksanut tuota hommaa, koska itse todellakin kaipaan läheisyyttä ja sitä, että minut otetaan mukaan, vaikkei nyt ihan joka paikkaan, mutta useimmiten kuitenkin.. sanoin siis näkemiin.. harmittaa, että muuten kaikki olisi ollut niin täydellistä.. lyhyeksi vain jäi.. onneksi en ehtinyt ihan täysillä panostaa suhteeseen tai rakastua silmittömästi, olisi ollut pahempi paikka! Mutta neuvoksi ehkä sinulle, sinä ansaitset huomiota ja läheisyyttä.. ;)
Mies ei ole paha tai huono, han vain on rehellinen. Han sai sinusta tarpeekseen jo heti kattelyssa, ja han aivan rehellisesti kertoo mieluummin viettavan aikaansa kavereiden kanssa.
Eihan tuo ole niin vaikea ymmartaa.
Ehka kuitenkin otat opiksesi ettei hti "hyvan paivan" jalkeen tehda tutustumisesta intiimia.
Olisit saastynyt monelta negatiiviselta ajatukselta jos olisitte muutamien kuukausien ajan tutustunut toiseenne ja antanut hanellekin mahdollisuuden tutustua sinuun muutenkin kuin alapaan kautta.
Juu, näyttää vähän siltä ettei tuosta tuon kummempia kehkeydy. Olen itse elänyt samanlaisen suhteen ja siinä vaiheessa kun tiedossa oli viisi tulevaa viikonloppua yksin (jätkällä omia suunnitelmia) paloi pinna. Mekin olimme paljon yhdessä alussa, mutta sitten se tosiaan muuttui. Kyllähän nyt juhannus tulisi viettää oman tyttöystävän kanssa, se jo kertoo kaiken tuosta suhteesta. Minunkin ex suunnitteli ties mitä reissuja kavereittensa kanssa,eikä minulta koskaan kysytty haluanko mukaan. Ei ole minun mielestä normaalia. Löydät varmasti jonkun muun jonka kanssa sujuu vielä ensihuumankin jälkeen.
Miehillä kaveriporukan reissuille tyttöystävät EIVÄT OLE tervetulleita, paitsi erikseen sovittaessa! Ei sillä, että reissulla tapahtuisi mitään kiellettyä, vaan sillä, että naisia ei oteta sekoittamaan vanhojen kavereiden sisäistä kemiaa ja haittaamaan piereskelyä, röyhtäilyä ja elämän tarkoituksesta puhumista...
Pari kertaa ymmärretään, että jonkun tyttöystävä tuppautuu mukaan, mutta jos se kulta pitää joka reissulla olla mukana, muut alkavat hiljalleen hyljeksiä kaveria.
Eikö muka naisilla tilanne ole sama?