Kaikkien aikojen PARASTA musaa.

Yhdyn täysin tähän Jykä_:n mielipiteeseen. Olisin voinut itse kirjoittaa tuon, juuri samaa mieltä.

Nuo Rainbowin jatkät ja Harris muu Maideni on ollu suurimmat idolini koskaan.

Noinhan se aina on mennyt, et ole keksinyt mitään uutta: uudet sukupolvet kuuntelevat pääosin oman aikansa musiikkia ja useimmat osaavat arvostaa vanhempaa musiikkia vasta myöhemmällä iällä. Itsekään en kovin monta hyvää uutta bändiä ole löytänyt, mutta on nykymusiikissakin hyviä.

"Bodom, Borgir yms. musiikki on äärimmäisen helppoa soittaa ja jokainen muusikko sen osaisi. Ja se on fakta."

Olet yksinkertaisesti väärässä. Esim bodomilla on aikamoisia kepityksiä, jotka ei todellakaan ole helppoja tai yksinkertaisia. En tosin juurikaan niistä pidä, mutta tuo väittämäsi ei silti pidä paikkaansa.

"Iron Maidenin basisti-perustaja Steve Harris on legenda eläessään. Mies on pitänyt bändin kasassa vuodesta -75. Tehnyt lähes kaikki Maidenin parhaat biisit ja ollut luja luonteeltaan pitäessään Maidenin linjan."

Maiden on/oli kyllä kova bändi, mutta linja on lipsunut ja musiikista on tullut viime vuosina aika tylsää. Viime levykin oli yhtä täytebiisiä koko lätty. Sitten on vielä ne tekotaiteelliset ylipitkät introt...tylsää!! No maidenille kuitenkin nostan hattua monista hyvistä levyistä ja toivon parempaa jatkoa.

Ite tykkään että Children Of Bodom on paska! Kaikki black-metal, death-metal, folk-metal ja viking-metal on paskoja! Pelkkää karjumista. Kuuntelen vanhoista: Black Sabbath, Dio, Led Zeppelin, Ac/Dc

Hiukan uudemmista: Iron Maiden, Metallica, Megadeth

Ja paljon muuta! Parhaat tyylit ovat Heavy Metal, Power Metal, Doom Metal, Progressive Metal ja Hair Metal.
OLEN 15-VUOTIAS!
PS. RAINBOW on helvetin hyvä!

"Heavy -musiikissa kuuluu LAULAA ei ÖRISTÄ. Heavy ei ole mikään nopeuskilpailu ja esim. death, black ja trash metallista olen harvoin löytänyt tälläisiä musiikillisia mahtavan hienoja oivalluksia."

Voi johtua siitä, että ne parhaimmat oivallukset tulevat muualta kuin Dimmu Borgirin sävellyksistä. En ala tähä deathistä enkä thrashista puhumaan, kun ei ole niitä ykkösjuttuja mulle. Mutta Black Metallin puolella voin sanoa, että monet (ehkä vähän undergroundimmat) bändit ovat niitä, joilla on ne oivallukset. Ei nuilla dimmuilla, koska he "joutuvat" tekemään sellaista musiikkia mitä kansa ostaa. Tällöin siitä tulee väkisinkin tylsää.

Ps. Trash = Roska metallia ei varmaan monet kuuntele. THRASH ;)


""SlipkNotin rumpali on siis hei daa ihQsti maailman paras!"

pink floyd sun listalta,jos puhutaan kovista vaikuttajista..kuitenkin yksi suurimpia vaikka ei mun lempibändi ookkaan...

Vittu että vituttaa ku kitaraa täytyy soittaa länkyttämällä ja ämyrit on nii saatanan lujalla ettei saa mitään tolkkua.Slipknot.. hehheh.

Turhaa koitat tälle nuorisolle mitään selittää musiikista. Hyvä yritys.

Eipä taida olla se ÄO olla sinunkaan vahvimpia alueita, kun kaikkia 12-17 vuotiaita metallin kuuntelijoita sanot tuollaisiksi mitä tekstissäsi esittelet. Minä olen 17 v, ja kuuntelen ihan eri yhtyeitä kuin nuo mainitsemasi esimerkit.

"Heavy -musiikissa kuuluu LAULAA ei ÖRISTÄ."

Perustele.

"Heavy ei ole mikään nopeuskilpailu ja esim. death, black ja trash metallista olen harvoin löytänyt tälläisiä musiikillisia mahtavan hienoja oivalluksia."

Luuletko että se on sitten se absoluuttinen totuus, jos SINÄ et ole löytänyt niistä mitään hienoa? Ja se on THRASH, eikä trash.

puhua musiikista teknisessä mielessä, jos ei siitä mitään tiedä. Esim. Bodomin biisit teknisyydessään vaativat soittajilta melko paljon, ja jäisi kyllä monelta ammattilaiseltakin soittamatta. Ammattilaisuus musiikkipiireissä kun ei tarkoita sitä että osaisi soittaa ihan mitä vain. Ajat muuttuu ja musiikki sen mukana. Monelle vanhemmalle Beatles oli kova juttu, ja Maidenit, Rainbowt ym. täyttä skeidaa jolla ei ole musiikin kanssa mitään tekemistä. Aina sama laulu musiikillisesti kapeakatseisten ihmisten suusta.
PS: Luettelemasi bändien biisit on teknisessä mielessä helppoja soittaa. Ei vaikeita tahtilaji/tempomuutoksia, ei erityisen nopeita ym. Vaikein temppu suomessa onkin löytää yhtä hyviä biisin kirjoittajia, sekä vastaavan tason vokalisteja.

Kyllä Bodom on tottakai monimutkaisempaa soittaa ku joku Rainbow, mutta Rainbowin äijät ovat legendoja. Musiikissa on se fiilis, mitä Bodom ei koskaan tule saamaan aikaan, koska Bodomin tapaista musaa on niin helvetisti.

Rainbowissa oli tunnelmaa, fiilistä joka saa ihon kananlihalle. Kunnioitusta.

Haluan sen päivän nähdä kun Bodom saa yhtä hyvän fiiliksen aikaan.

sinulla.
Oletko sitä mieltä että metallimusiikin olisi pitänyt pysyä sieltä menneisyydestä hamaan maailman tappiin samoissa muutamien legendojen viitoittamissa uomissa muuttumatta tippaakaan?

Jos kaikki ihmiset olisivat olleet kautta maailmanhistorian kanssasi samaa mieltä että uudistukset ovat pahasta ,niin kävelisimme neljällä jalalla asuen ihmispaskalla eristetyissä kallionkoloissa muista suurista keksinnöistä puhumattakaan.

Tämä oli puoliksi leikkiä sisältäen sen pointin että nämä sinun parjaamasi bodomit ja borgerit ovat kuunnelleet varmasti samoja esikuvia kuin sinäkin ja saaneet vaikutteita omiin juttuihinsa jotka tänä päivänä kuullostavat miltä kuullostavat.

Lisäksi Borgerin pojat ovat todennäköisesti tutustuneet myös klassiseen musiikkiin heidän jylhistä sävellyksistään päätellen.

Niinkuin kirjoituksestani paistaa läpi niin arvostan molempia parjaamiasi orkestereita vaikka en kuulukkaan ikäryhmään 12-17 vuotiaat.

Oman musiikkimakuni pidän myös omana tietonani sen kummempia vaahtoamatta. Ei tällä iällä enää jaksa.

En myöskään kiistä sitä etteivät nämä todelliset suurnimet olisi kovia. Ilman heitä ei olisi näitä meidän nykysuuruuksiammekaan.
Samoin kuin heitäkään ei olisi ilman Elvistä.

Ja tästä sinun mainitsemastasi örinästä vielä niin se on taitolaji siinä missä oopperalaulukin.

Ei kenenkään kurkku kestä huutaa lavalla tuntia
ilta toisensa perään noin vain.

Ja vaikka kuinka treenaisit niin kaikilla ei vain ole siihen sopivaa ääntä.

Alex Laiholla ja Ajattaran Pasilla sellainen on ja he osaavat sitä käyttää.
Pidän toki David Coverdalenkin äänestä.

Ja tuosta vauhdista vielä sen verran että minusta se on osa tiettyjä alatyylejä.
Ja onhan kyseessä varmasti vähän rumpalien taidoilla brassailuakin .
Mutta olisihan tyhmää jättää lahjansa käyttämättä.

Ja onhan olemassa doom-metalliakin jossa vauhti ei päätä huimaa.

Mutta tykätään mistä tykätään ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Mutta siitä huolimatta en voi sietää Slipknottia.

Kiva teksti joo, mutta ongelma on siinä, että hyvä musiikki on subjektiivinen käsite. Biisin / bändin parhautta voi perustella niin monisanaisesti ja "älykkäästi" kuin ikinä haluaa, mutta se kaikki on täysin hyödytöntä ja vain lehtien kahinaa tuulessa, sillä loppupeleissä on vain ja ainoastaan kyse siitä, kuulostaako biisi hyvältä vai ei.

Itse kuuntelen musiikia aina taidehomoilusta diskoon, mutta pidän esim. Dimmu Borgirin Morning Palacea äärettömän paljon parempana, kuin esim. Led Zeppelin tai Deep Purplen koko tuotantoa. En vain yksinkertaisesti pidä kyseisten bändien biiseistään tai laulajan äänestä.

Wannabeteinihevarit on mitä on, mutta metallimusiikissa on nykyään muitakin bändejä kuin Children of Bodom ja vastaavat...

Rainbowlle, Black Sabbathille ja Deep Purplelle kuuluu kyllä kaikki krediitti saavutuksistaan, mutta se musiikki pelaa kovin erilaisilla jutuilla kuin nykypäivän metalli, varsinkin ääripää. Heavy rockissa lauletaan, death metallissa öristään.

Nauran päin naamaa jokaiselle joka väittää death metallin olevan helppo tyyli soittaa. Koskien varsinkin rumpaleita. Ohessa näyte Derek Roddy - nimiseltä dm-rumpalilta (ainahan sitä voi vänkyttää että äijällä on jazz-tausta).
http://www.youtube.com/watch?v=VCVZUfc7LJs&search=derek roddy

Death metallissa ideana on soittaa mahdollisimman rankkaa ja pahankuuloista musiikkia. 70-luvun heviä kuuntelevan on turha edes yrittää ymmärtää sitä. Lukuunottamatta ehkä Opethia (linkki bändin myspaceen). Örinälaulu on taito sinänsä, eikä sitä käytetä vain siksi että laulaja ei muuta osaisi.
http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=2973509

70-luvun heavy rock on täysin erilainen musiikkityyli kuin nykypäivän äärimetalli, eikä niitä tulisi verrata keskenään. Sitä jälkimmäistä sattuu kuuntelemaan kyllä joitakuita muitakin kuin ääliöteinit. Tuo asenne jurppii siksi suhteellisen paljon.

Lavaesiintyminen modernissa metallissa on usein hyvin pelkistettyä. Tämä on punkin perintöä - moderni metalli kun kehittyi pitkälti punkin pohjalta. Punk taas oli vastalause mm. 70-luvun bändien ylivedettyyn esiintymiseen ja rocktähteilyyn.

Thrash metal syntyi punkin pohjalta 80-luvun alussa (esim. Slayer on tehnyt cover-levyn, jossa äijät soittavat pelkkää punkkia), death metal hc-punkin pohjalta 80-luvun lopussa (Napalm Death ja Carcass hyviä esimerkkejä). Myös useat bm-bändit ovat hyvin punkahtavia (Darkthrone, Impaled Nazarene) vaikka skene muuten onkin varsin erilainen.

Luulin että tein mun pointin selväksi. Thrash/death/black metallin kantava idea on helvetinmoinen vihaisuus, joka on punk-ajoista peräisin. Kysymys ei ole melodioista tai mistään muusta, ainoastaan totaalisesta jyräämisestä (tämän takia Bodomin tapaiset melodeath yms. bändit tuppaavat olemaan jokseenkin paskoja taidoista riippumatta).

Haluaisin tässä vaiheessa tehdä sen selväksi että en tarkoittanut kaikkia 12-17 vuotiaita wannabeteinihevareiksi.

Vaan... Tarkoitin, että juuri tähän ikäluokkaan kuuluvat black/death metallin kuuntelijat ovat pelottavan usein mielipiteidensä kanssa ihan ihmeissään. Ei perusteluja, ei mitään muuta ku vittu sitä vittu tätä.

HUOM! En tarkoita tietenkään kaikkia, joukkoon mahtuu toki paljon 12-17 vuotiaita joilla voi olla mielipiteensä ja perustelunsa blackin/deathin puolesta. Ja hyvät sellaiset!

Joo-o.. Blackin tai deathin (menee sekaisin aina minulla) tarkoitus on olla kovaa ja mamalaa musaa? tai jotain sinne päin joku tässä sanoi. Onko sellaisen musiikin kuunteleminen mukavaa? Rumpali voi olla vaikka maailman taitavin, mutta soitto kun on sellaista tyyliin 100 lyöntiä/sekunti ja vielä tuplabasso, niin miltä se kuullostaa? Hyvältäkö? Mielestäni niissä nopeuksissa rummutus on yhtä mättöä vain.

Ja sitten joku mainitsi että ajat kehittyvät ja jos kaikki soittaisivat edelleen 70-luvun musaa kehity olisi kivikautisella tasolla yms.

Kehitystä pitääkin tapahtua. Esim. autot, tietotekniikka, talot, kodinkoneet yms. Hyvä juttu.

Mutta miksi musiikin pitää kehittyä huonompaan suuntaan? (Minun mielipide vain)

Vaikka soittajat olisivat teknisesti 100 kertaa parempia kuin 70-80-luvuilla, niin musiikki on tyylillisesti mennyt siihen suuntaan, että huh huh.

Ja ne heavy bändit jotka eivät soita blackia/ deathia ovat olleet viime vuosina aika vähissä.

Teräsbetonit, Viikate, Turmion Kätilöt, Sentenced, Kotiteollisuus... Siinä näitä Suomalaisen heavyn "ylpeyksiä"

Eli olen lyhyesti sanottuna sitä mieltä, että ennen tehtiin musiikkia. Nykyään (lukuunottamatta Iron Maidenia ja muutamia muita jotka vielä ovat hengissä) musiikkia ei osata tehdä, vaikka soittaa osattaisiinkin. Ja muistakaa nyt että tämäkin oli vain minun yksin mielipide.

Pitää toivoa että uusista bändeistä joku nero osaisi alkaa kirjoittamaan kunnon biisejä.

Jatkakaa, olkaa hyvät!

Olen samaa mieltä siinä asiassa mitä tulee musiikin nerouteen kun uusia bändejä vertaa vanhoihin: ei vaan enää tunnuta keksivän uusia hyviä melodioita tai koukkuja tai oikeastaan edes hyviä uusia riffeja kun ne "parhaimmatkin" nykypäivän riffitykset tuntuvat olevan vain vanhan toistoa..

Hyviä hevimuusikoita teknisessä mielessä on nykypäivänä taas enemmän kuin koskaan ennen mitä tulee kitarointiin ja erityisesti rummutukseen...vaan se ei riitä mihinkään kun ei hyviä biisejä saada aikaiseksi.

kyse pelkästään vauhdista tai soittotaidosta... black, thrash, death ja muut "sairaat" ovat äärimmäisen hyviä bändejä koska ne kuuluvat hevin kirjoon siinä missä kantaisätkin. kyllä sieltä löytyy nerokasta tavaraa kun vain kaivaa tarpeeksi syvälle. pinnalla on aina kaikki turha ja ulkomusiikillisella pärjäävä. paitsi kantaisät. nojoo. :D

tässä hyviä vanhoja kunnon bändejä

metallica, black sabbath, aerosmith, deep purple
kiss, led zeppelin, guns,s roses

CHILDRED OF BODOM TAI MUUT NYKYBÄNDIT AIVAN
SURKEITA VERRATTUINA 80 LUVUN BÄNDEIHIN

Aluksi: kun joskus muinoin "löysin" heavy rockin armaalla 80-luvulla, kuuntelin puhki kaikki aikalaiset 70-luvulta Scorpionsista Led Zeppelinin kautta Rainbowiin ja Whitesnakeen siirtyen 80-luvulle Waspin, Mötley Cruen ja Iron Maidenin maailmaan erottelematta jo silloin selkeästi havaittavissa olleita genrejä toisistaan. Heavy rock oli ja on edelleen SE juttu. Mutta...nykymaailmassa ympäristö tuijottaa ukkoutuvaa "wannabe-äijähevaria" tavalla, joka herättää vanhan kunnon kapinahengen ja saa hakeutumaan uusien asioiden pariin ja niinpä löysin muutama vuosi sitten äärimetallin, josta nyt muutaman puolustavan lausunnon laadin. Ensinnäkin: jos tuo metallin soitto on niin helppoa, että jokainen sen taitaa...mikä helvetti minussa on vikana, kun ei sormet riitä alkuunkaan kitaralla? Tai tuo örinälaulu...tyyli sekin, joskin sen sisäistäminen oli se suurin kynnys itselleni puhtaan ja korkean vokalisoinnin ystävänä. EI ei ja ei, meidän ei pidä sekoittaa ja vertailla kahta loistavaa musiikkityyliä keskenään, vaan keskittyä löytämään molemista niiden parhaat annit. Heavy rockista se kaikki kuitenkin alkoi...metallikin. Olen edelleen heavy rockin suurkuluttaja ja seuraan tiiviisti vanhojen partojen levytyksiä/keikkoja...ja samalla löydän nykyään metallista sitä "munaa", jota aikoinaan heavy tarjosi kaiken 80-luvun discopaskan keskellä. Kaikkien aikojen parasta musaa? Sitä se kaikki musa on...oikein tarjottuna, hevillä höystettynä, metallilautaselta!

Thrash on nopeaa, aggressiivista ja melodiaakin löytyy tarvittaessa. Soittotaito suurimmalla osalla thrash-bändeistä on huippuluokkaa, jollei peräti maailman parasta (vrt. Slayer, Megadeth, Trivium).

Vaikka et musiikista niinkään pitäisi, on sinunkin wanhana hewin kuuntelijana myönnettävä, että taitoakin löytyy kaiken paskan keskeltä.

Mulla hevin kuuntelu alkoi Iron Maidenilla. Sitten tutustuttiin Dioon, Metallicaan, Anthraxiin, Deathiin jne. Nykyään kenties thrash on se mieluisin genre itselleni: aggressiivista, mutta myös tarvittaessa rauhallista. Lisäksi muusikot saattavat olla taitavampiakin kuin perushevin muusikot. Esim. Anthraxin äijät ovat erittäin taitavia ja aliarvostettuja: Benante on maailmanluokan rumpali (lisäksi tekee suurimman osan biiseistä) ja Ian ehkä kovimpia komppikitaristeja metallin saralla.

Ja death metallista kyllä löytyy sellaisia hienouksia, minkä puuttumisesta aloittaja marisi. Esim. mainitsemallani Deathilla KOKO TUOTANTO on timanttia. Ei kuitenkaan mitään helpoiten omaksuttavaa musiikkia.

Yhdyn lähes kaikkeen mitä sanot. Minäkin pidän kovasti vahemmasta musiikista, koska uudempi on "huono laatuisempaa." -Sanonko? Tai laimeampaa. Mutta en laskisi uusiakaan bändejä pois, kuten pidän kovasti Dreamtalesta ja joskus pidin kovasti Dimmu Borgirista, jota ei oiken voi verrata Rainbowiin, joka on hard rock yhtye, kun taas borgiri soittaa black metallia. Slipknot on nu-metallia ja minä vihaan nu-metallia.
Pidän myös uusista bändeistä, sillä minusta on typerää jäädä paikoilleen junnaamaan ja valittamaan että kaikki uusi musiikki on paskaa, vaikka uusistakin voi löytyä helmiä.

-Raven-

uutta black metall genreen.
Itse pidän uusimman levyn koneiden ,sinfoniaorkesterin ,raskaiden kitaroiden soinnin ja särkyneen äänen muodostamasta sekoituksesta.

Se on todella hienoa kuultavaa vaikka ei niin perinteistä bläkkistä.

Ja sitäkin olen joskus miettinyt että Oslon kaupungin sinfoniaorkesterin muusikot osoittautuivat kunnon punaniskoiksi kieltäytyessään lähtemästä soittamaan Dimmun levylle.

Minusta tuollainen tarjous olisi ollut jo ammatillisena haasteena niin mielenkiintoinen että olisi kannattanut lähteä mukaan tekemään historiaa vaikkei bändistä muuten välittäisikään.

No onneksi se orkka sitten löytyi muualta siihen taustalle.

Taas tähän asiaan päästään. Vaikka pidän metalli-ihmisiä erittäin rentona porukkana yms yms, niin välillä on kyllä huvittavaa miten genre, ikä ja bändi rasistisia metallin kuuntelijat voivat olla.
Kaikki bändit jaetaan raskaalla kädellä tiettyihin genreihin ja nämä genret ovat elintärkeitä.
Iälllä taas on se väli, että jos olet juuri joku 12-17 vuotias, niin olet aivan liian lapsi ymmärtämään asiasta hevon vittua ja tässä kohdassa yleistys kärjistyy äärimmilleen.
Bändeistäkin tapellaan. Kuuntelet 90 luvun bändejä -> huono ihminen. Kuunetlet "legendoja" -> hyvä ihminen.
Ja sitten on aina kaikessa kyse siitä, kuka on "tr00" ja kuka ei. Hohhoijaa.

Eikö me voitaisi vaan antaa toistemme kuunnella mitä halutaan? Minä kuulun tuohon mainittuun ikä luokkaan ja vaikka olen kuullut mainittuja "legenda bändejä" ne eivät herätä minussa sen suurempia tunteita, kun teissä joku Bodom. Ei sillä ei Bodom herätä minussakaan mitään tunteita. Tylsistyneisyyttä ehkä. Agathodaimon, Amon Amarth, Amoral, Anorexia Nervosa, Barahtrum, Deathchain, Emperor,
Kalmah, Kataklysm, The Kovenant, Moonsorrow, Rotten Sound, Satyricon, Shape of Despair,
Thyrane, Windir, yms yms. ovat hienoja bändejä.

Huvittuneisuuteni kohdistui myös muutamaan kommenttiin, joita kirjoititte rakkaat kanssa-ihmiset.

"ei näitä soiteta radiossa eikä televisiosta tule musavideoita"
Öh... sekö se hyvän musiikin määrittää? :) Sekin on hassua miten yleensä metalli-ihmisten keskuudessa menestys tarkoittaa yleensä sitä, että bändi on paska eikä sitä "voi" kuunneella. Kyllähän esim. Rotten Soundin levyt aina johonkin Top20 nousevat ja silti sitä diggaan.

"Joo-o.. Blackin tai deathin (menee sekaisin aina minulla) tarkoitus on olla kovaa ja mamalaa musaa? tai jotain sinne päin joku tässä sanoi. Onko sellaisen musiikin kuunteleminen mukavaa? Rumpali voi olla vaikka maailman taitavin, mutta soitto kun on sellaista tyyliin 100 lyöntiä/sekunti ja vielä tuplabasso, niin miltä se kuullostaa? Hyvältäkö? Mielestäni niissä nopeuksissa rummutus on yhtä mättöä vain"
Taas mielipide kysymys. Ei tullut mieleen, että joittenkin mielestä mättö on juuri sitä parasta?

"Teräsbetonit, Viikate, Turmion Kätilöt, Sentenced, Kotiteollisuus... Siinä näitä Suomalaisen heavyn "ylpeyksiä""
Öh... Näinkö vähän tiedät suomalaisesta metallista?

Nojuu. Niiaus kiitos.

Ymmärrän todella hyvin miten tuommonen teinien paska puhe vituttaa. Itse en todellakaan pidä oikeasti legendaaristen bändien musiikista mutta arvostan niitä paljon koska ne ovat luoneet pohjan metallille. Eli jokaisen bläkkärin (eli myös minun) pitää kumartaa niitä vanhoja heavy metal bändejä joissa laulu oli laulua ja tempo alle 250.

Eli tottahan se on että hevari joka ei arvosta vanhaa metallia ei tunne metallin juuria.

Ja minähän en kuuntele MITÄÄN musiikkia sen takia että sen jäsenet polttavat kirkkoja ja syövät raakaa lihaa kynttilän valossa. Minulle muusikoiden teoilla ja filosofioilla ei ole väliä. Ainoa merkityksellinen asia on musiikki itse. Ei edes se paljon puhuttu "teknisyys".

Minulle itselleni vain sopii niin hyvin kylmä, nihilistinen, raaka ja aggressiivinen black metal. Tälläkin hetkellä kuuntelen lähes täysin pimeässä huoneessa Darkthronea (joka on yksi maailman kovimpia black metal pioneerejä ikinä) ja ai että tämä on herkkua korvilleni! Meistä on moneksi.

Se on ihan totta että nämä teinit jotka väittävät mm. alexi laihon olevan maailman nerokkain muusikko ikinä ovat uskomattoman typeriä eivätkä ymmärrä musiikista yhtään mitään. Mutta pakko niitäkin on kestää. Maailma on täynnä niitä.

Ja ikää mulla on 16 vuotta enkä hyökännyt kommenttiasi vastaan täysillä. Yllätinkö?

Itse olen aloittanut metallin kuuntelemisen metallicasta ja megadethistä. Sitten siitä olen siirtynyt pikkuhiljaa kristilliselle puolelle vakaumukseni vuoksi. Toki seuraan mielenkiinnolla maallistakin musiikkia, mutta jotenkin kristilliseltä puolelta on löytynyt varsin upeita metalibändejä. Pidän lähes kaikenlaisesta hevistä. Aina 80-luvun "kikkelihevistä" ja melodisesta metallista örinä/metalcore/death metal mättöön.
Tässä muutama esimerkki kristillisistä LOISTAVISTA bändeistä ja levyistä:

LIVING SACRIFICE: Reborn (metalcore, 1997)
LIVING SACRIFICE: Concieved In Fire (metalcore, 2002)
NARNIA, ORATORIO, STRYPER, DIVINEFIRE, WISDOM CALL, THEOCRACY (melodic metal)

TOURNIQUET (progressive metal)
BARREN CROSS (heavy metal, Iron Maiden klooni!)
X-SINNER (heavy/hard rock, AC/DC klooni)

CRIMSON MOONLIGHT (Unblack metal)
EXTOL (Unblack metal)

Siinä vain pieni esimerkkiote lukemattomista loistavista kristillisistä metallibändeistä.

Sit jos haluaa lisää tutustua, niin tuolta voi ostaa kristillistä metallia kaikissa tyylisuunnissa:

www.maanalainenlevykauppa.com

Joku

...Se tommosta vanhaa pierua haittaa, et mitä muut ("teinit") kuuntelee, jokainen kuunnelkoon mitä tahtoo ja siihen ei oo kenelläkään sanomista.

Ja jos ei kuuntele jotain yli viiskymppisten ukkojen "laulua" ja "soittoa" niin sittenkö on wannabehevari, ei vittu.

Hanki elämä! Ja anna ihmisten ihailla niitä henkilöitä joita ihailee, me ei perkele olla synnytty vuonna 1 ja 2, aika vaikuttaa...

Esim. Kuunteleeko nykyajan popista tykkäävät, jostai Marilyn Monroesta vaan sen takia, että se on alottanu pop-buumin, tai beatlesista, tms. paskasta..

En selittäny kyllä selvästi, mut toivottavasti älysitte mitä tarkotan..

Vittu oot ääliö, jos ite oisit syntyny 80- luvun lopulla tai 90- luvun alussa, niin itekki kuuntelisit esim. COB:ta, mitä en kyllä ite kuuntele..

Aika vaikuttaa tekijöihinsä tms.

Olen vahvasti eri mieltä. Ihan mikään räkänokka en enää ole, ikää on kertynyt jo 33 vuotta ja olen kuunnellut heviä vuodesta 1983 lähtien, joten on luonnollista että olen aikanaan perehtynyt noihin mainitsemiisi uranuurtajiin. Ihan ok musaahan nekin ovat, mutta jostain syystä en niitä ole enää vuosikausiin jaksanut kuunnella. Oma makuni alkoi jo 80-luvun lopulla pikkuhiljaa siirtyä thrash metalliin päin ja 90-luvun alussa death metalliin. Black metal on kyllä minunkin mielestäni täyttä saastetta, siitä en ole koskaan välittänyt.

Ei se todellakaan ole niin että jos soitetaan extremeä metallia, niin se on automaattisesti paskaa. Kyllä ne ihan oikeastikin soittaa osaa. Ja kyllä se örinälulukin ainakin minusta on ihan kaunista ja itse asiassa vaatii enemmän kuin tavallinen laulaminen. Jos hevimusiikki ei olisi lainkaan kehittynyt vuosien varrella vaan kuullostaisi samalta kuin 25 vuotta sitten, en usko että sitä olisi enää nykypäivänä olemassa missään muodossa.

Itse asiassa extreme metal kaikkine muotoineen on selvinnyt yllättävänkin pitkään. Ensimmäinen thrash metal-levy oli Venomin Welcome to Hell vuonna 1981, ensimmäinen death metal-levy oli Possessedin Seven Churches vuonna 1985 ja ensimmäinen black metal-levy oli Bathoryn The Return vuonna 1985. Thrash metal on siis ollut olemassa 25 vuotta ja death sekä black metalkin jo 21 vuotta. Ne eivät siis todellakaan ole mitään hetken muotivillityksiä joita kukaan ei enää viiden vuoden päästä muista. Kai niissä jotain hyvääkin täytyy olla kun ovat noin pitkään pysyneet pinnalla. Samaa ei voi sanoa kulloinkin vallinneista mainstream metal villityksistä. 80-luvun tukkahevi tyyliin Cinderella, Posion, Kiss Twisted Sister ja Quiet Riot on lähinnä vitsi jolle nykyään nauretaan. Ei voisi kuvitellakaan että se voisi joskus palata pinnalle. Entä kuka muistaa tukkahevin 90-luvun alussa tappanutta Seattlen grungeaaltoa, eipä taida tuonkaan tyylisuunnan bändejä kovin montaa maailmassa nykypäivänä olla. 90-luvun lopussa pinnalle putkahtanut Nu-metalkin on pikkuhiljaa kuolemassa. Eikä 2000-luvun villitystä metalcoreakaan taatusti ole olemassa enää 10 vuoden kuluttua. Mainstream muotivillitykset tulevat ja menevät mutta extreme metal on ja pysyy. Takaan että se on olemassa ja voi hyvin 25-vuoden päästäkin.

Kyllä minusta ihan oikeasti tuo brutaali örinä on ainoaa oikeaa heviä, vaikka olenkin aikoinaan aloittanut kuuntelemalla noita 1970-80 luvun uranuurtajia. Ainoaa oikeaa musiikkia se ei kuitenkaan ole sillä kuuntelen paljon myös rappia, technoa, trancea ja ihan jopa poppiakin.

Se on varmaa sukupolvesta kiinni,eli minkä bändien kanssa nuorena kasvaa.Ite kitaristina arvostan tota nopeutta,mut en mitää black metal meininkiä.Kylhä kaikki pystyy soittaa nopeesti jotain yksinkertasia riffejä.

nää on nää vanhat ihan erinomaisia mutta metalli musiikin suurin saavutus on Opethin Still Life levy.
Sen ku kuuntelee pari kertaa ni siinä pitäs olla ihan tarpeeksi perustelua.