Olen elänyt uusperheessä jo usean vuoden ajan. Olin niin iloinen saadessani uusia sukulaisia. Tuli aika juhlia minun edellisestä liitosta olevan lapseni juhlia. Miehellä on pieni suku vain iäkkäät vanhemmat ja sisar perheineen. Vanhus tuli juhliin, josta olin tosi iloinen, sen sijaan sisar perheineen jätti tulematta mitään selittelemättä. Minulle syytä ei ole koskaan kerrottu, eikä pahoitteluja esitetty. Nyt tästä on jo aikaa, mutta olen vieläkin erittäin loukkaantunut heille. Kuvittelin, että olemme sukulaisia. Olen puhunut tästä mieheni kanssa useasti ja hänkin on ihmetellyt asiaa. Tämän ns. sukulaisperheen lapsella tulee jossain vaiheessa olemaan juhlat. Mitä teen, osallistunko mieheni takia, vaikka sydän sanoo muuta? Kävin ennen tätä tapahtumaa kaikissa miehen puolen juhlissa. Nyt en jotenkin enää pysty.
Uusperheen juhlat
Pettynyt
232816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
älä sinä ole yhtä lapsellinen kuin he ovat. mene juhliin ja ole oikein ylirakastettava.
saavatpahan pitkän nenän!
Miksi loukatun pitäisi käyttäytyä paremmin, kuin loukkaajan? Eikä miehesikään pitäisi sinne kyllä mennä, jos kerran siskon perhekään ei tullut teille. Flunssaa on liikkeellä.
Mä kävin kans uuden mies-ystäväni perheen juhlat läpi.Kutsunut olen heitä monille eri syntymäpäiville (mulla 3 lasta silloin) ym.Eipä ole näkynyt ketään.Kaikkein loukkaavinta oli kun miehen kanssa teimme yhteisen lapsen eikä ristiäisiin kukaan tullut.Joku sanoin lasten olevan sairaana,joku että mökillä on kiireisiä hommia (toukokuun alussa) jne.Enää en yhteydessä suostu olemaan,enkä postitse tulevia lahjoja ota vastaan.Tosin emme enää ole miehen kanssa yhdessäkään tästä syystä.Loukkaantui kun loukkaannuin hänen perheensä käytöksestä joten välimmä menivät huonoksi ja lopulta erosimme.
Eihän hyvä parisuhde tarvitse mitään sukulaisia, vaan on monasti parempikin kun sukulaiset pysyy etäämmällä.
Usperheet eivät ole enään verrattavissa ydinperheiden perinteisiin ja olisi syytä asennoitua siihen etteivät kumppanin sukulaiset ole enään välttämättä innostuneita mistään uusperheen perhetapahtumista.
Jos miehellä on ennestään pieniä lapsia niin luuletko että nämä puolikas sisarukset ovat ihan tervetulleita? Siitä voi jo jotain päätellä kun suku ei tule ristiäisiin. Tuonkin luulisi jo etukäteen tietävän, niin ettei tule pettymyksiä, eikä sitä lasta tarvitse suvulle tehdä vaan ihan itselleen.
Uskomatonta että tehdään lapsi ja sitten suhde kaatuu sukulaisten takia? Sukulaiset olivat oikeessa, suhteenne oli niin huono ettei kannattanut heidän sinuun edes tutustua. Jos sukulaiset olisivat tulleetkin ristiäisiin niin tuskin sekään olisi noin huonoo suhdetta pelastanut joka kaatuu jo noin mitättömästä asiasta.
Se suku..Äiti on siellä päälle-päsmäri.Päättää kaikesta,sekaantuu muiden elämään.Yksi lapsi jolla ikää jo 32v,asuu yhä kotona,äiti ei halua pois päästää.Kolme lasta asuu melkein naapurissa,äiti lupasi osa rahoitukset kunhan ostavat talot vierestä eli kävely-matkan päästä.Se nainen on todella todella rasittava.Selittää kuinka hänen lapsen lapsiaan hoidetaan,lapsethan ei ole mitään muita kuin HÄNEN lapsiaan joten hän päättää kasvatuksenkin,myös millaiset vaynut ovat hyväksytyt Hänen lapsenlapsilleen,äidillä/isällä ei ole päätäntä valtaa yhtään missään.Ei rakkaus riitä jos on anoppi helvetistä josta ei millään irti pääse.Vaihdoin numeronikin hänen vuokseen
..niskaperseotteella pihalle..
Ompa sairas akka, mutta kyllä noita sairaita riittää..olisi jo ennen lapsen hankkimista tarvinnut selvittää "anoppiongelmat" miehesi ja anoppisi kanssa. Lapselle tietty ikävä juttu, vaikka itse olet päässytkin erilleen heistä.
Kyllä meidän suvussa ollaan ihan rakastuneita uusperheen tulokkaaseen :) Eipä tulisi edes mieleen käyttäytyä niin tökerösti kuin nuo jotkut sukulaiset. Mutta tosiaan teinä en olisi surullinen, on parempi vain ettei tuollaisia sukulaisia tarvitse sietää. Jos jotkut osaavat olla noin kylmiä, niin eivät he olisi ansainneet kutsua!
Ja mitään ei "ansaita" tuosta vaan tekemällä lapsia ja menemällä naimisiin. Luottamus ja kunnioitus ansaitaan ajan kanssa ihan muilla avuilla. Uusperheethän kariutuu useammin kuin ydinperheet niin miksi odotat sukulaisten luottavan senkään vertaa enään parisuhteeseen kun on kysymyksessä uusperhe? Jos heti tehdään uusperheeseen uusi tulokas niin on ihan luonnollista ettei kaikki kykene hyväksyyn noin äkkinäisiä toimia. Hälytyskellot soivat silloin kun tehdään noin hätäisiä ratkaisuja ja oikeastaan kukaan ei ole sopeutunut muutoksiin.
Tarkoitin siskoni ja hänen uuden aviomiehen poikaa. ehkä sitten minulla on vinksahtanut ajatusmaailma, mutta en minä siltä pojalta hänen ristiäisissään tarvinnut todisteita siitä, voinko kunnioittaa häntä vai en. Enkä tarvinnut miehestäkään muuta kuin sen, että siskoni on onnellinen. Hätäisestä en tiedä, mutta mitä järkeä jäädä suhteeseen, jossa itkee yönsä uneen? Lapsienkin opittava sellainen perhemalli, jossa kaikki kuihtuu?
...nopeesti kun ovat tulleetkin. Alkuhuuma on onnea kenellä tahansa ennen arjen tuloa.
Samoin uskoin sinisilmäisesti sisareni ensimmäisen suhteen päättymisen olleen vain sen miehen vikaa mutta kun sisarellani alkoi suhteet vaihtuun liian tiheeseen tahtiin niin mielipide alkoi muuttua.
Sisareni oli helppo manipuloida omat lähiomaisensa uskoon että kaikki vika oli hänen puolisossa, ei hänessä itsessään. Lähiomaisia onkin helpoin huijata vaikka ongelmat ovatkin täysin omassa päässä. Jotkut vaan syyttävät kaikesta oman päänsä virheistä muita. Alkuhuuma vaan saa hetkellisesti onnelliseksi ja sitten alkaa taas samat tai vähän erilaiset ongelmat.
Jos vanhemmat ovat tyhmiä, eikä kykene selvittämään sekä omia että parisuhteen ongelmiaan niin lapset kärsii alati vaihtuvista ihmis suhteista mitä ressukka vanhemmat koittaa luoda.
Lapset oppii perhemallin jossa ei tarvitse työstää mitään vaan ainoastaan vaihtamalla (ikuisesti vaihtamalla) voi paeta omia ongelmia. Sitten epäonnistumisistaan on helppo syyttää muita ihmisiä. Kaikki vika muissa ja suku paskaa...Tämähän on kaikkein helpoin keino paeta. Ensin makaa ja sitten petaa ja sen jälkeen syyttää kaikesta muita!
Lapsille annetaan sama löyhämoraalinen malli jossa ei tarvitse ottaa mitään vastuuta omista teoista vaan sälytetään se vaan toisten harteille röyhkeesti. Kaikki vika toisissa kun itsellä ei suksi luista.
Kohta itkee siskosi jälleen jostain muusta syystä ja tiedän kun olen itse kokenut sellaisen huijari siskon itkut. Hän hakee vaan sympatiaa erolleen tyhmistä sukulaisista. Niin kuin sisar olisi ihan syytön itkua väännellen ja mies täysi paska. Näin itkien minunkin sisar huijasi oman puolen sukunsa puolelleen erotessaan. Jälkeenpäin paljastuikin sisarestani ihan muu kuin pyhimys ja syytön eroon. Seitsemättä perhettä perustaessaan minä en enään ole sisareni elämässä mukana. Hän huijatkoon jotain muita hyväuskoisia mutta ei enään minua.
Sisarukselta kun monet sietää ihan mitä tahansa ja on helppo uskoo ihan kaikki ja nähdä sisarus pelkästään syyttömänä suhteen epäonnistumiseen. Kuiteskin tangoon tarvitaan kaksi ja koskaan ei ole yksin syyllinen kukaan. Jos psygologiaa ei ole niin on ilmeisesti helppo tehdä toisesta syyllinen ja toisesta syytön! Näin ajattelee yhtä älyvapaa ulkopuolinen ihminen kuin on sukukin.
Päivän paras purkaus!! Eipä ole komiikalla rajoja!
Sisko hyvä, löysää jo se ylin paidan nappi ja vedä syvään henkeä. Niin helpottaa kummasti eikä sädekehä enää purista niin kovasti.
Miksi uuden miehesi suvun pitäisi tulla edellisen liiton lasten juhliin? Jos eivät halua niin ihan typerää loukkaantua. Edellisen liittosi lapsilla on eri sukulaiset ja ei sukulaisille juhlat pitäisi olla vapaa ehtoisia.
Eivät he pidä sinun edellisen liittosi lapsia sukulaisinaan. Ja olisikin ollut aika hölmöä sellaisten juhliin tulla. En minäkään mene sisareni uuden miehen edellisestä suhteesta syntyneiden lasten juhliin. En edes tunne lasten sukulaisia. Enhän minä ole mitään sukua näille lapsille. Ainoastaan sisareni ja hänen uusäijänsä käy juhlissa.
Miehesi kumppanina voit mennä hänen sisaren lasten juhliin jos haluat tai olla menemättä. Näin yksinkertaista...
Tavata yhteistäkään,edes onnitteluja tms tullu missää vaiheessa.
Miehen kans hyvät välit,yhä tapaamme päivittäin.En vain sitä ämmää halua enää elämääni.
Selvitettii suku-jutut ja lapsi oli oikeestaa vahinko,toivottu sellanen tosin =)
Lapsi on isän kanssa välillä enemmän kuin minun.Meillä ei vain sen ämmän takia suhde toiminut.
En halunnut omilleni mieli-pahaa sen akan takia.Parempi ero siis.
Yhtäkkiä ihan outoo sakkia...No empä tiedä sellaista uusperhettä jossa ei edellisen suhteen lapsille olisi mielipahaa tullut, on se sitten isä tai äiti, joka luo uutta perhettä niin ainahan se edellisille lapsille tuo mielipahaa.
Ei se olekkaan ihan yksinkertaista sekoittaa kaikenmaailman sekasoppia ja sekasukuja yhteen. Jos ei ensimmäinenkään suhde ole sujunut niin miten vielä vaikeempi uusperhe systeemi toimisi ja vielä ilman mielipahoja, ei mitenkään!
oudon? Hän on syntynyt siihen sukuun, miksei hänellä saisi olla OMAN isänsä puolelta sukua vaan vain vieraita? Isän historian vuoksi?
Jokaisellekko pitää tehdä heti yhteinen kersa?
Eikö parisuhteessa tule sitä yhteen kuuluvaisuuden tunnetta ilman että heti pitää puskee uutta kakaraa kuvioihin ja sitten pitää vielä heti odottaa sen vuoksi jotain suurta kunnioitusta suvulta? Jospa koittaisitte joskus sen kunnioituksen ansaita joillain muilla avuilla ja ajan kanssa. Osoittaistte sen että parisuhde perustuu ihan muille perusteille kun kakaran tekoon ja toisten ihmisten hyväksikäyttöön. Sillä olette heti vaatimuksia asettamassa suvulle vaikka koko suku ei edes tunne teitä. Ainoastaan tuntee sen ettei teillä ole edellisetkään suhteet toiminut niin mitenkäs sitten seuraavat?
ei kaikki ole kuvailemiasi. Mutta miksi LAPSEN pitäisi kärsiä? Niin erolapsien, tavislapsien kuin uusperheessä syntyneiden? Aika sairasta sakkia.
Äläkä tee enään lisää kärsijöitä jos et kykene suhteitasi hoitaan.
Sairas olet itse jos heti teet kakaraa uuteen suhteeseen ja vaadit tuntemattomilta vielä kunnioitusta! Edellisiäkin on ja hoitamista niissä ihan riittämiin.
Lapset kärsii tymistä vanhemmista, sairaista sellaisista. Koittakaa edes psygologiaa opiskella tai ymmärtää ennen kuin lähdette vaikeisiin uusperhe systeemeihin. Itse en kyllä lähtisi uutta kakaraa puskeen ja odottaisi kaikkien sitä hyväksyvän noin vaan. En voikkaan ymmärtää kuinka ihme odotukset teillä uusperheen perustajilla oikein on? Eikö äly ja ihmistuntemus (psygologia) ole ollenkaan kasvanut iän ja edellisen eron myötä?
Kun ei ole uusperhettä. Mutta ei mun sen takia pidä uusperheellisiä haukkuakaan!
En ole exälle mitään sukua. Muutenhan emme aikanaan olisi voineet edes mennä naimisiin. Lapsemme ovat toki meille kummallekin sukua.
Ei papin tai muunkaan yhteisön "aamen " tee meistä sukulaisia, vaan perimä(=DNA)
Aika hauskaa oli kun sisareni aviomies väitti minun olevan hänen sukulaisensa :D Ihmettelinkin jo että millä helvetin ilveellä oikein...
Naurettavaa kun jo naiminen tekee joistain ihan ventovieraista muka sukulaisia.
Jotkut uusperheelliset ovat ihan kajahtaneita leikkiessään ydinperheellisiä. Kannattaisi ne kotileikit jo ottaa vähän löysemmin rantein ettei tarvitse niin pingottaa ;D
Sukulaisuus määrittelee yksilön aseman ryhmän tai yhteisön jäsenenä. Sukua voidaan pitää yksilön tärkeimpänä perinteisenä jäsenryhmänä. Suku on kuitenkin myös biologinen ryhmä, sillä sukulaisuus määräytyy myös polveutumisen perusteella. Polveutumisella on tärkeitä sosiaalisia seurauksia oikeuksien, velvollisuuksien, perinnönjaon, avioliittojen solmimisen ja seksuaalisen käyttäytymisen kannalta. Polveutumisen merkitystä sosiaalisten suhteiden kanavoijana korostaa insestikielto. Tällä kiellolla on keskeinen asema määriteltäessä sukulaisia ja heidän asemaansa suhteessa toisiinsa. Lähisukulaiset muodostavat usein oman ydinryhmänsä, erotettuna niistä sukulaisista, joiden kesken avioliitot ovat sallittuja.
Siis jos olet avioitunut ja sisaresi myös, niin teidän molempien miehet ovat sukuunne kuuluva jäseniä. Siis olette sukulaisia keskenänne. Halusit sitä, tai et.
Itse elän ydinperheessä, mutta aina minua on ihmetyttänyt se, miten kylmästi ja töykeästi ihmiset suhtautuvat eronneisiin, yksinhuoltajiin (varsinkin äiteihin) ja uusperheellisiin. Miksi eronnut ja myöhemmin uudelleenavioituneet saavat lapsen, niin miksi he eivät olisi vanhempia siinä missä muutkin? Miksi heidän lapsen tarvitsee jo kohdussa ansaita kunnioitus sukulaisiltaan? Jos pitää julma olla, niin purkaisitte sen edes aikuisiin ihmisiin. En tiedä viljeleekö näitä käsityksiä katkerat ihmiset vai mikä on...vai onko kyse vain näistä Suomi24-provoilijoista. Vai luulevatko ihmiset, että eroaminen on tarttuvaa - jos ystäväsi tai sukulaisesi eroaa, niin sinäkin eroat? Harmi kuitenkin.