Mitenkähän tässä näin kävikään? Onnellinen perhe, noimisissa jo 14 v. Kaikki näyttää hyvältä eikä edes riidellä. Mies onkin tyytyväinen, tissuttelee kaljaa aina kun mahdollista ja puuhailee itsekseen. Ihan hyvä mies, erinomainen isä. Kaljoittelun vuoksi seksi ei kuitenkaan oikein onnistu, eikä muukaan yhteinen tekeminen. Minua kun kaljoittelu ei kiinnosta, muuta kuin joissain erityistapauksissa. Aloitteestani asiasta on puhuttu viimeiset 10 vuotta, mutta mies ei halua eikä aio muuttua. Hänellä ei itse asiassa edes ole ongelmaa, hän on tyytväinen näinkin. Minä sen sijaan en. Mitä siis tehdä? En haluaisi rikkoa perhettä, mutta haluaisin enemmän parisuhteelta. Lapset eivät enää vaadi huomiota niin kuin ennen ja yhtäkkiä huomaan olevani yksinäinen. Ystäviä ja harrastuksia minulla on, mutta elämänkumppanilta toivoisin enemmän hellyyttä, läheisyyttä ja seuraa. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta ja miten olette sen ratkaisseet?
se tavallinen tarina?
kyllästynyt
71780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja baanalle, sieltä löytyy eläämän sulostuttajia, ei enää yksinäisyyttä kaksin
Ja talouspuolihan on automaattisesti kunnossa. Ensin lypsät miehesi tyhjäksi, tuhkatkin pesästä, ja sitten tietty saat asumistukea, lapsilisät, yh-korotukset ja vaatimasi jättielatusmaksut ja jos ei riitä sossusta lisää.
Näinhän se menee.
saanko kysyä sinulta mitä ovat nuo yh-korotukset (tarkoitatko parin kympin lapsilisäkorotusta) ja jättielatusmaksut???
Onko tosiaankin niin, että nainen ei pärjää taloudellisesti ilman miestä. Yh.t ovat vain loisia.
Olen opiskelija ja kahden lapsen yksinhuoltaja. Koskaan en ole sossusta rahaa hakenut ja elatusmaksut eivät todellakaan ole jättimäisiä. Muutenkin olen ymmärtänyt, että taloudellinen vastuu lapsen kasvatuksesta kuuluu molemmille vanhemmille. Ei äidin elatukseen...ainakaan meillä ei siitä minun menoihini edes jäisikään.
Lapsilisä tulee ilman muuta äidin tilille, oli eronnut tai ei. En oikeasti tiedä mikä on tuo mainitsemasi yh-korotus, lienee se parin kympin korotus lapsilisään joka tulee ilman anomisia kun toinen vanhempi jää yksinhuoltajaksi.
Terveisiä vaan kaikille, jotka luulevat, että yksinhuoltajat kylpevät yhteiskunnan rahoissa. Loppujen lopuksi muutenkin on kysymys siitä, että jokaiselle lapselle pyritään saamaan olosuhteet joissa ei tarvitse tuntea vilua ja nälkää. Joku saattaa käyttää rahoja väärin, mutta tätä toimintatapaa ei saa yleistää kaikkiin yksinhuoltajiin.
lähihuoltajalle, jos ei ole uudestaan avioitunut, tai elä uudessa avosuhteessa. On 36€/lapsi/kk.
Lapsilisä ei tule automaattisesti äidin tilille, se tulee lähihuoltajan tilille, on myös olemassa tuhansia lähi-isiä.
Yh:t eivät todellakaan ole kaikki naisia.
anteeksi, että käytin äiti-sanaa puhuessani yksinhuolajista. Toki yh-isiäkin on.
Pointtini ei ollut kuitenkaan se kenen tilille raha menee vaan se että miksi kirjoittaja ottaa esille lapsilisän puhuttaessa yh-vanhemmasta. Lapsilisän saa varmasti joka ikisen lapsen vanhempi eronnut tai aviossa.
Yh-korotus siis oli tuo 36€. Eipä kannata olla mitenkään katkera/kateellinen yksinhuoltajille. Yksinhuoltajana ei päääse rikastumaan. Harvempi tavoittelee yksinhuoltajaksi jäämistä, usein se vaan tulee olosuhteiden pakosta.
Meillä on vähän sama juttu. Naimisissa oltu jo 20 vuotta. Mies juonut viimeiset viisi vuotta kaljaa ja väkeviä vaihtelevasti. Viimeisen vuoden aikana joka viikonloppu. Hän on ihan tyytyväinen. Minä en nykyään tahdo edes sietää häntä hänen ollessaan juonut. Hän juo salaa, piilottelee pulloja ja valehtelee juomiensa määrän. Asuimme erossakin jonkin aikaa. Hän ei oikein tykännyt siitä, että joutui muualle asumaan. Ei paljon halunnut nähdä, vaikka oli sovittu, että ollaan yhdessä ja yritetään selvittää asioita. Tuntuu siltä, että molemmat kuitenkin haluaisivat jatkaa tätä avioliittoa. Asumme jälleen yhdessä, kuitenkin luulen, että joku päivä hän ei enää jaksa olla täällä tai että joka viikonloppuinen juominen alkaa taas. Sitä minä en pysty enää hyväksymään. Hän ei halua parisuhdeterapiaan. Kävin yksin pari kertaa, mutta mielestäni siitä ei ollut apua. Mies ei halua keskustella ollenkaan ongelmista, koska hänen mielestään ei ole mitään ongelmaa.
kun lapset alkavat tulla murrosikään on koettelevaa, varsinkin jos heille itselleen on omasta perheestä jäänyt painolasteja murrosiästä ja todellisuutta he sitten pakenevat tuohon juomiseen pienemmäsä tai suuremmassa määrässä. Aviopuolisot tarvitsevat voimia toistensa ymmärtämiseen ja siihen, että hyväksyvät toisensa sellaisena kuin toinen on kaikkine ongelmineen ja kipuineen. Kyllä se siitä.
Tuo, että avioliitossa kriisiajat osuvat noin seitsemän vuoden välein, koskee kaikka liittoja.Kun niistä selviää, selviää sitten taas seuraavat seitsemän vuotta. Kriisit johtunevat siitä, että ihmisen tarpeet ja toiveet muuttuvat olemassa olevaa tilannetta vastaaviksi. 14 vuoden jälkeen nainen päästessään helpommalla lasten suhteen alkaa kaivata enemmän yhteyttä puolisoonsa, joka taas onkin ruvennut kaipaamaan enemmän omaa rauhaa ja yksinäisyyttä. Jos pystyy puhumaan omista toiveistaan toisen kanssa syyllistämättä toista, niin ollaan jo aika pitkällä.