Kuinka voin (tai onko edes mahdollista?) palauttaa etäisen, osin kadonneen ja aikanaan menetetyn naisen tunteet itselleni? Olin aikanani erittäin ihastunut häneen ja luulen, että hänkin tunsi jotain, sillä meillä oli hauskoja yhteisiä hetkiä, kävelimme käsikkäin, vietimme aikaa yhdessä ja taisimmepa päätyä vuoteeseenkin pariin otteeseen hyvin kiihkeissä merkeissä...
Nainen oli kuitenkin jotenkin "etäinen" ja luulen, että hän ei antanu silloin suhteeseen kaikkea, vaikka näyttikin jotain muuta. Itse olisin syöksynyt suhteeseen vaikka heti mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Sittemmin tapasin erään toisen tytön ja aloimme seurustelemaan ja suhteeni tähän entiseen ihastukseen jäi hieman taka-alalle. Tilanne on kuitenkin kaiken tämän ajan ollut se, että olen ajatellut häntä sillointällöin. Koin, että meissä olisi voinut yhdessä olla sitä jotain, vaikka tyttö mitä ilmeisemmin olikin enemmän "kaveripohjalta" liikkeellä. Nyttemmin olen eronnut ja satunnaiset yhteydenotot ovat pitäneet yllä kontaktia tähän em. tyttöön.
Onko olemassa minkäänlaista mahdollisuutta saada lämmitettyä hänen tunteitaan kohti entisiä hyviä aikoja? Tämä ei tarkoita sitä, että olisin eroni hetkellä hankkimassa jotain tukea ja turvaa vaan tahtoisin saattaa todeksi ne tunteet joita itselläni silloin oli, sillä tunnen kokoajan, että hän olisi ollut se, jonka kanssa AIDOSTI olisin elämämme tahtonut jakaa.
Hyvistä ajatuksista ja vinkeistä suuri kiitos.
Nainen oli kuitenkin jotenkin "etäinen" ja luulen, että hän ei antanu silloin suhteeseen kaikkea, vaikka näyttikin jotain muuta. Itse olisin syöksynyt suhteeseen vaikka heti mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Sittemmin tapasin erään toisen tytön ja aloimme seurustelemaan ja suhteeni tähän entiseen ihastukseen jäi hieman taka-alalle. Tilanne on kuitenkin kaiken tämän ajan ollut se, että olen ajatellut häntä sillointällöin. Koin, että meissä olisi voinut yhdessä olla sitä jotain, vaikka tyttö mitä ilmeisemmin olikin enemmän "kaveripohjalta" liikkeellä. Nyttemmin olen eronnut ja satunnaiset yhteydenotot ovat pitäneet yllä kontaktia tähän em. tyttöön.
Onko olemassa minkäänlaista mahdollisuutta saada lämmitettyä hänen tunteitaan kohti entisiä hyviä aikoja? Tämä ei tarkoita sitä, että olisin eroni hetkellä hankkimassa jotain tukea ja turvaa vaan tahtoisin saattaa todeksi ne tunteet joita itselläni silloin oli, sillä tunnen kokoajan, että hän olisi ollut se, jonka kanssa AIDOSTI olisin elämämme tahtonut jakaa.
Hyvistä ajatuksista ja vinkeistä suuri kiitos.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Riippuu varmaan siitä, että kuinka ihastunut ja tosissaan tämä tyttö oli silloin sinun suhteesi, kun "tapailitte". Jos hän oli nimittäin kovin ihastunut ja aloitkin seurustelemaan toisen kanssa, niin se saattoi ehkä "pilata" kaiken.
Itselleni kävi vähän noin, että ihastukseni rupesikin seurustelemaan toisen naisen kanssa. En mä ihan varma ole, että olinko niin tosissani hänen suhteen, mutta olisin kyllä arvostanut, jos hän olisi katsonut ensin asiat mun kanssa loppuun. On hän senkin jälkeen ottanut yhteyttä ja moikkaillaan, mutta ei varsinaisesti jutella enää.
En tiedä, luuleeko hän, että olen suuttunut tms. En kyllä ole, koska en ollut varma omistanikaan tunteista. Mutta en huolisi häntä enää, ylpeys estää.
Milloin tää sun juttusi tapahtui? Eli onko siitä kauan? Riippuu siitäkin, onnistuisiko teidän välillä enää.
Asiat eteni silloin joskus melkoisella nopeudella ja en koskaan päässyt selville siitä, että olenko hänen mielestään "hänen tyyppisensä". Ilmeisesti en sitten ollutkaan... Mutta meidän yhteiset hetket antavat ymmärtää muuta ja se tässä hämääkin. Luulisin tietäväni tästä ihmisestä senveran, ettei hän erehtyisi puijaamaan ihmistä niin pahasti, että antaisi ymmärtää ties mitä mutta ajatteleekin sitten ihan toisin. Tosin tästäkään ei tietenkään voi olla varma. En mielestäni alkanut seurustelemaan uuden ihmisen kanssa siten, että meilä olisi jäänyt jotain niin kesken, että siitä pitäisi loukkaantua. Ihmettelen vaan, että miksi minuun istutettiin tuo voimakas tunne, ellei sillä olisi jotain taustaa? Mielestäni "kaverit" ei kuljeskele käsikädessä, mene sänkyyn tai muutenkin vietä siinä määrin aikaa yhdessä. Eihän maailma voi olla niin muuttunut...
Minusta kuulostais jopa hienolta jos 2 kaveria vois tehdä asioita yhdessä, jutella, viettää aikaa ja ehkä jopa helliäkin toisiaan. Pitääkö olla ihan kuollut jos ei se oikea ole tullut kohdalle? Noi kyllä kusee aina siihen että se toinen ehdottaa jotain kihloja suurinpiirtein vaikka on sanonu, että ettei rakasta.
Tässä tapauksessa ei ole ehdoteltu mitään mainitsemiasi "suuria" ja epäilyksen varjo syntyykin siitä kun kaikki ei mennytkään suhdemielessä niinkuin yleensä (olisi oletettavaa). Kyllä minustakin on hienoa jos kaverit voi tehdä kaikenlaista mutta senverran vanhanaikaisena toteaisin, että kaverit ei kyllä hypi keskenään sänkyyn ja totea vain lakonisesti jälkeenpäin, että pitipäs sattua...
Toivoisin, että ihmiset löytäisivät tästä postiketjusta sen ajatuksen, että todellakin jäin kaipaamaan häntä kaikkina näinä aikoina ja tunsin, että kyseessä olisi jotain suurta. Luulen että sen tuntee kyllä...
Olen kerran törmännyt vastaavanlaiseen tilanteeseen joka yllättävästi muistutti tätä mutta siinä selvisi kyllä melko pian, että leikimme vain seksi takia. Tähän vaihtoehtoon en oikein usko, vai onko minua vaan huijattu niin mallikkaasti, että sitä voisi verrata jopa henkiseen murhaan...?
Miks pitäis todeta että pitipäs sattua? Tarkottaako tämä ettei mulla voi olla mitään läheisyyttä tai hellyyttä ennenkuin tapaan sen oikean ehkä sitten joskus 60v?
Tuosta huijaamisesta en tiedä tässä tapauksessa, mutta mua aiankin on vedätetty kerran niin kunnolla että koko laajuuden tajuaminen vei about 1,5v.
No niin. Olet mielipiteesi ilmaissut ja luonut sen niin, että pääsi kääntäminen on turhaa, joten jätetään tähän. Korostin vain sitä, että minun ystäväpiirissä ei tapahdu sellaista, että kaverit keskenään hässii miten sattuu ja en itsekään siihen tahdo sortua. Liian paljon menetettävää. Ilmaisemasi kanta osoittaa vaan suurta kiinnostusta irtosuhteisiin "läheisyyden" varjolla. Itse ainakin saan ja osaan kokea läheisyyttä muutenkin kuin sillä, että pitää parhaan kaverin kanssa mennä sänkyyn sotkemaan asioita. Tämä merkitsisi jo minun mittapuussa orastavaa seurustelusuhdetta. Toivottavasti olin riittävän selkeä tässä asiassa nyt. Oman mielipiteesi saat pitää ja kantaa sitä. En lähde arvostelemaan.
"Mutta en huolisi häntä enää, ylpeys estää."
Ettet vain nyt kuvittele, että hän olisi ollut kiinnostunut sinusta tuolloin, kun näit hänet toisen naisen kanssa. Itselläni on juuri sellainen juttu takana päin, että nainen kuvitteli minun olleen kiinnostuneen hänestä silloin, kun hän oli ihastuneimmillaan minuun. Hän pahoitti mielensä syvästi, kun tein silloin lähempää tuttavuutta toiseen naiseen ja kostaa sitä vielä tänäkin päivänä. Tosiasiassa minä en ollut hänestä tuolloin PÄTKÄÄKÄÄN kiinnostunut ja tosissani kiinnostuin hänestä vasta paljon myöhemmin. No, se on hänen menetyksensä, jolle minä en voi mitään.
Miten niin kiinnostuit tosissaan siitä naisesta paljon myöhemmin? Miksei silloin kun tää nainenkin oli sinusta kiinnostunut?
Se miksi mua ei enää kiinnostaisi tää mies, niin jotenkin tuntuu, että hän halusi pitää asiat avoinna mun kanssa, että jos sen toisen naisen kanssa ei vaikka onnistuisikaan, niin hän voisi palata vanhaan takaisin.
Ei se nainen minusta ole koskaan tosissaan ollut kiinnostunut, hieman ihastunut vain. Kuvitteli varmaan minunkin olevan ihastunut ja suuttui kun näki minut YHDEN AINOAN kerran vierekkäin erään naisen kanssa ja kuvitteli varmaan siitä että seurustelen hänen kanssaan. Ei minulla ollut mitään mahdollisuutta silloin tietää, että hänellä olisi ollut minkäänlaisia tunteita minua kohtaan, joten ei kai minun tarvitse siitä huonoa omaatuntoa potea.
En oikeastaan tiedä miksi sitten kiinnyin häneen, mutta onneksi sain selville tarpeeksi ajoissa sen, ettei hänen tunteensa olekaan samanlaiset, joten pahemmilta arvilta säästyimme tällä kertaa.
"Miksei silloin kun tää nainenkin oli sinusta kiinnostunut?"
Minua ei kiinnosta naiset, joita kiinnostaa mieluummin juosta miesten pöydästä toiseen ja tutustua mahdollisimman nopeasti mahdollisimman moneen mieheen, jotta olisi sitten varaa valita, kuin vaihtoehtoisesti tutustua yhteen ihmiseen - esimerkiksi minuun - kunnolla. Olemme siis ihmisinä täydellisiä vastakohtia toisillemme. Sori vaan, minä etsin erilaista naista. En etsi täydellistä naista, vaan sellaista jonka kanssa voin olla onnellinen. Me emme voisi olla toistemme kanssa onnellisia.
"Miten niin kiinnostuit tosissaan siitä naisesta paljon myöhemmin?"
Varmaan ajattelin, että hän olisi pinnan alta jotenkin toisenlainen. Hmm. Ajattelin ehkä hieman naismaisesti, että saisin hänen kovan kuorensa pehmitettyä ja paljastettua hänen herkät puolensa tms. Kiinnostuin hänestä juuri sen takia, mitä kuvittelin hänen syvimmiltään olevan ja sen olisin halunut saada esille. En kiinnostunut häneen sen perusteella, mitä olin nähnyt hänen olevan. Eli pitkälti mielikuvaan kiintyminen.
Niin että se siitä. En tiedä miksi kysyit, mutta vastasin kuitenkin;)
että yritin vaan päästä paremmin sisään miesten ajatusmaailmaan.
Mulle kävi joskus vähän samoin kun tälle sun mainitsemalles tytölle. Vietin paljon aikaa yhen tyypin kanssa ja välillämme oli kaikenlaista. Kuitenkin hän alkoi sitten seurustella toisen kanssa. Vielä seurustellessaankin hänellä oli tunteita myös minua kohtaan. En kuitenkaan enää halunut jutusta mitään, sillä hänellä oli tilaisuutensa, jonka missasi. Ehkä tämäkin nainen oli oikeasti kiinnostunut sinusta, muttei vaan halunnut näyttää sitä ennen kuin olisi ollut varma tunteistasi? Eli ehkä kyse oli siitä, että hän olisi odottanut sinun tekevän aloitteen vakavampaan juttuun eikä halunnut painostaa.
Tulevasta on paha mennä sanomaan, mutta jos tällä naisella oli tunteita sua kohtaan, niin ne kyllä pystyy lämmittämään. Eri asia on sitten se, haluaako hän enää mitään kanssasi tai pystyykö luottamaan tunteitesi aitouteen ja kestävyyteen. Voisin nimittäin helposti kuvitella että kyseisestä naisesta tuntuis siltä, että hän on joku hätävara tai toiseksi paras tyttöystäväsi jälkeen.
Tähän on kai paha mennä sanomaan, että niinhän ei tietenkään ole, kuin viimeisissä lauseissa oletit. Tosin toiselle ei voi tuntemuksia syöttää. Itseasiassa tapaamme tässä piakkoin mutta jotenkin en osaa mennä sinne ikäänkuin "mitään ei olisi tapahtunut"... Olen aina ihmetellyt sitä, että miksi tunteitaan pitää peitellä sillä varjolla, että ei ole varma toisesta. Kysymättä ei saa mitään. Tällä on tietysti se varjopuoli, että esim. itse olen tullut törkeästi "jätetyksi" kun menin kysymään. Valitettavan moni nainen on vain syystä tai toisesta feikannut tunteensa ja sitten kun on tosipaikka, niin lempataan kylmästi. En tiedä mikä minussa vetää tällaisia puoleensa... Ehkä liiallinen hyväsydämisyys yhdistettynä kohtuulliseen itsevarmuuteen ja sopivaan ulkokuoreen:)
Hei, olen melko samassa tilanteessa, vaikka jo reilusti iäkkäämpikin, 35 -v nainen. Elän juuri nyt aikoja, jolloin odotan jotain tapahtuvaksi miehen puolelta, sillä kun tapaamme meillä on aina sähköä välillämme.
Mielestäni, kun olen niin vanhanaikainen, miehen kuitenkin pitää ottaa riski, ja kysyä, sopisiko vakavampi seurustelu..vielä tälläkin iällä odotan sitä.
Olen saanut nokilleni liian monta kertaa ja minut hän sai silti takaisin lämmöllään...
Joten tsemppiä, ja luo olosuhteet sellaisiksi että voit keskustella asiasta. Rohkeasti!
Omaa onneaan odotellen ...