Ainakin monet naiset pitävät hyvää huumorintajua yhtenä tärkeimmistä tekijöistä siippaansa valitessaan. Samankaltaisella huumorintajulla selvitään helpommin yli arjen pikku ongelmista.
Huumori on kumminkin aika kulttuurisidonnaista.. vai onko? Oletteko huomanneet mitään tuttua tai vierasta siippanne huumorintajussa?
Kielitaito rajoittaa huumoria, sanaleikkejä on vieraalla kielellä vaikeampaa harrastaa. Lisäksi usein joitain heittoja ymmärtääkseen täytyy tuntea niin kovin syvällisesti maan kulttuuri, yhteiskuntaelämä, julkkikset jne...:P Eikä sitä jaksa aina alkaa toiselle selittelemään, ja vitsihän kuivuu sekin liiasta selittelystä.
Oman miekkoseni kanssa huumorintaju tuntuu yleensä käyvän melko hyvin yksiin, mutta muuten en pidä ranskalaisia kansakuntana minään erityisen hauskoina ihmisinä, toisin kuin esim. brittejä. Omasta mielestään ranskalaiset luonnollisesti ovat ylivertaisen humoristisia. Tunnen useita Suomessa työskennelleitä ranskalaisia, ja useamman mielestä suomalaisilta puuttuu sarkasmin ja ironian taju. Pöh. Itsestäni tuntuu, että ko. ranskalaiset ottavat suomalaiset tosissaan, koska nämä eivät alleviivaa vitsejään nauramalla niille itse, tai toisaalta hirnu ranskun puolihauskalle heitolle pelkästään kohteliaisuudesta.
Itse olen tietysti äärettömän hauska jne. Siippaa on lähinnä shokannut se, miten synkeän musta huumorintajuni on. Mitä huonommin menee, sen enemmän minua naurattaa. Kuvittelisin sen olevan suomalaiselle huumorintajulle tyypillinen piirre, näin olen siipallekin uskotellut.
Huumori on kumminkin aika kulttuurisidonnaista.. vai onko? Oletteko huomanneet mitään tuttua tai vierasta siippanne huumorintajussa?
Kielitaito rajoittaa huumoria, sanaleikkejä on vieraalla kielellä vaikeampaa harrastaa. Lisäksi usein joitain heittoja ymmärtääkseen täytyy tuntea niin kovin syvällisesti maan kulttuuri, yhteiskuntaelämä, julkkikset jne...:P Eikä sitä jaksa aina alkaa toiselle selittelemään, ja vitsihän kuivuu sekin liiasta selittelystä.
Oman miekkoseni kanssa huumorintaju tuntuu yleensä käyvän melko hyvin yksiin, mutta muuten en pidä ranskalaisia kansakuntana minään erityisen hauskoina ihmisinä, toisin kuin esim. brittejä. Omasta mielestään ranskalaiset luonnollisesti ovat ylivertaisen humoristisia. Tunnen useita Suomessa työskennelleitä ranskalaisia, ja useamman mielestä suomalaisilta puuttuu sarkasmin ja ironian taju. Pöh. Itsestäni tuntuu, että ko. ranskalaiset ottavat suomalaiset tosissaan, koska nämä eivät alleviivaa vitsejään nauramalla niille itse, tai toisaalta hirnu ranskun puolihauskalle heitolle pelkästään kohteliaisuudesta.
Itse olen tietysti äärettömän hauska jne. Siippaa on lähinnä shokannut se, miten synkeän musta huumorintajuni on. Mitä huonommin menee, sen enemmän minua naurattaa. Kuvittelisin sen olevan suomalaiselle huumorintajulle tyypillinen piirre, näin olen siipallekin uskotellut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisin minäkin valinnutut huumorintajun the nro !:ksi.
Siippaa valitesssaan yleensä luotetaan kaverin/kanssakärsijän puoluetomuuten.
No niin puolustelin, ja kauas pois pilvet katoaa.
Vaikka vaimo ymmärtääkin kohtuullisen hyvin suomea, vitsit harvoin avautuvat selittämättä. Ja sehän vie puolet hauskuudesta. TV:ssä nauramme samanlaisille vitseille ja komiikalle. Suursuosikkejamme ovat Mr.Bean ja suomalaisista vastikään uusittu Paristo. Viivin ja Wagnerin toilailut avautuvat hyvin vaimollekin.
Kotona yhteinen huumorimme perustuu enemmän tilannekomiikkaan kuin verbaaliseen akrobatiaan, mikä lienee ymmärttettävää. Viime yönä nauratti pitusti, kun vaimo kuvaili työkaverinsa neonväristä ONealin vyölaukkua ja kun leikimme härkätaistelua takapihalla. Jep, olemme tosi aikuismaisia...
Bangladeshilainen huumori on aika erilaista kuin mihin Suomessa on tottunut. Silti tulee naurettua ihan samoille asioille tv:tä katsellessa (Mr Bean on molempien suosikki, Naurunpaikkaa olen näyttänyt nauhalta, kotivideot ainakin avautuvat, jos nyt ei mies aina Kajon höpinöistä ymmärrä, että mille minä nauran.)
Bangaldeshilaisista tuntuu olevan hauskaa pieni pilkkaaminen, jos joku on oikein lyhyt niin kaverit sitten keksivät siitä jonkun jutun mutta hirmu vakavaa tämä tietääkseni ei ole.
Pari kuukautta sitten katselin miehen kanssa bangladeshilaista pultti pois- ohjelman tapaista sketsi sarjaa dvd:ltä. Sanalliset vitsit eivät tietenkään avautuneet, ohjelmassa oli myös naisia ja paljon hölmöjä laulu esityksiä, jotka parodioivat bangladeshilaista lauluperinnettä. Tietyistä tyyliseikoista tuli mieleen 70-80-luvun suomalaiset sketsisarjat.
Oma mustahuumorini ja jopa sarkasmi menevät joskus mieheltä yli. Kun sanon että: "Olitpa taas toosi fiksu:D" niin mies ottaa sen kehuna...
Tilanne komiikka on aina hauskaa. Tosin joskus mies kyllästyy hölmöilyihini ja haluaa, että ottaisin, vaikka edes silloin vakavasti kun jäätelö on sulanut pakastin lokeroon :D
"Oma mustahuumorini ja jopa sarkasmi menevät joskus mieheltä yli. Kun sanon että: "Olitpa taas toosi fiksu:D" niin mies ottaa sen kehuna... "
Totta puhut: minäkin joskus sorrun tähän mieheni ylistämiseen ja hän ei kyllä koskaan ole epäillyt, etten olisi tosissani. Kehu saa aina silmät loistamaan ja posket hehkumaan. Olemme olleet avioliitossa vuodesta 1978 asti..........