En enää kestä erästä ystävääni jota ei edes voi sanoa ystäväksi enää. Parin viime viikon ajan olen nähnyt häntä joka päivä ja ollaan tunnettu jo liki kymmenen vuotta, ja tiesin että kun näen häntä näin usein taas, jossain vaiheessa menee hermot.
(näin on käynyt monen monta kertaa)
No, ihmeen hauskaa meillä on ollut, eiliseen saakka jolloin aloin TAAS tuntemaan oloni jotenkin niin epämiellyttäväksi hänen seurassaan mutta enhän voinut kuitenkaan kesken kahvittelun sanoa että nyt lähdenkin tästä kotiin, heihei! Ja taas piti nähdä häntä tänään ja huomennakin vielä erään asian takia, jos sen jälkeen ei vähään aikaa tapaisi..
Mikä hitto siinä on, että vanha kaveri, jonka olen jo näinkin kauan tuntenut, muuttuu hetkessä tuollaiseksi ihme hyypiöksi joka ei näytä välittävän minun tunteistani ja ajatuksista hevon pa**aa! Jossain vaiheessa ihan kuin hänellä napsahtaisi päässä ja sen jälkeen alkaa valitus ja pään aukominen ja vaikka mikä. en ymmärrä yhtään..
Hän on ensinnäkin kolhinut autoani ja mainitaan sitten vaikka sekin että sekään auto ei ole mistään halvimmasta päästä, silti hän ei näytä mitään "katumusta" siitä että on autollenikin niin tehnyt, onneksi siihen ei ole tullut mitään kunnolla näkyviä jälkiä mutta jotain jälkiä kuitenkin. Hän on myös miehelleni velkaa jota ei aio ikinä missään nimessä maksaa takaisin.(sen takia en uskalla pyytää häntä meille jos mieheni on kotona koska heille syttyisi varmaan riita siitä jota en halua olla kuulemassa koska minä saisin sitten kuunnella kun hän haukkuu minun miestäni ja se ei hyödytä jos sanon etten jaksa kuunnella kun puhut paskaa minun miehestäni)
Joskus tuntuu etten uskalla edes sanoa mitään esim. tuosta autosta, jos sanoisin, minä siinä jäisin alakynteen kuitenkin jos hänen kanssaan käyn väittelemään. Hän on TODELLA kova väittelemään ja pitää omista ajatuksistaan kiinni vaikka selvästi olisi hänen vikansa ja lopulta sitten suuttuu niin että oksat pois eikä hänelle uskalla jutella moneen päivään.
Silti olen sietänyt ja kuunnellut hänen juttujaan näinkin monta vuotta! Tuntuu ettei jaksa enää sitä, että joskus ihan oikeasti tuntuu että hänen mielestään minä olen huonompi ja tyhmempi kuin hän on koskaan ollut ja minä olen se ketä pitää syyttää kaikesta. Jos jostain sanon vastaan, saan kyllä kunnolla kuulla taas häneltä että kyllä hän on nyt oikeassa niin kuin aina on olevinaan vaikka ei todellakaan ole!
Olen niin täynnä tätä, välillä hän on niiiin mukava ja on kiva jutella hänen kanssaan, välillä hänestä sitten tulee tuollainen ja en kestä sitä enää. Varsinkin kun hän on humalassa, siis sitä ei oikeasti kestä jos hän sattuu olemaan sellainen.. Ja silloin pitäisi tehdä juuri niin kuin hän haluaa, muuten ei hyvä heilu.
Ihan pelottaa kun ajatteleekin, en tajua mikä häntä välillä vaivaa kun hän ei kerro mitään ja jos kysyy, niin ei kuulemma mikään.
Tuntuu vaan siltä että tekee mieli olla erossa hänestä ainakin pari viikkoa ja katsoa sitten uudestaan millä mielellä sitä taas ollaan. Tiedän silti että tämä kaikki tapahtuu taas uudestaan joskus, ihan varmasti, enkä oikesti uskalla puhua hänelle tästä. Joko hän nauraisi tai muuttuisi taas sellaiseksi ihmeelliseksi.
Onko kenelläkään mitään neuvoja? Neuvot olisivat todella tarpeen.. :/
Ei tälläistä aina jaksa, joskus olen ns. heikompi tässä asiassa ja joskus vahvempi ja osaan pitää puoliani, mutta nyt on taas heikko hetki enkä osaa sanoa siis yksinkertaisesti hänelle enää mitään vastaan. Kuuntelen vaan kun päätä auotaan eikä voi yhtään ystävällistä elettä tehdä. Tosi kivaa joo..
(näin on käynyt monen monta kertaa)
No, ihmeen hauskaa meillä on ollut, eiliseen saakka jolloin aloin TAAS tuntemaan oloni jotenkin niin epämiellyttäväksi hänen seurassaan mutta enhän voinut kuitenkaan kesken kahvittelun sanoa että nyt lähdenkin tästä kotiin, heihei! Ja taas piti nähdä häntä tänään ja huomennakin vielä erään asian takia, jos sen jälkeen ei vähään aikaa tapaisi..
Mikä hitto siinä on, että vanha kaveri, jonka olen jo näinkin kauan tuntenut, muuttuu hetkessä tuollaiseksi ihme hyypiöksi joka ei näytä välittävän minun tunteistani ja ajatuksista hevon pa**aa! Jossain vaiheessa ihan kuin hänellä napsahtaisi päässä ja sen jälkeen alkaa valitus ja pään aukominen ja vaikka mikä. en ymmärrä yhtään..
Hän on ensinnäkin kolhinut autoani ja mainitaan sitten vaikka sekin että sekään auto ei ole mistään halvimmasta päästä, silti hän ei näytä mitään "katumusta" siitä että on autollenikin niin tehnyt, onneksi siihen ei ole tullut mitään kunnolla näkyviä jälkiä mutta jotain jälkiä kuitenkin. Hän on myös miehelleni velkaa jota ei aio ikinä missään nimessä maksaa takaisin.(sen takia en uskalla pyytää häntä meille jos mieheni on kotona koska heille syttyisi varmaan riita siitä jota en halua olla kuulemassa koska minä saisin sitten kuunnella kun hän haukkuu minun miestäni ja se ei hyödytä jos sanon etten jaksa kuunnella kun puhut paskaa minun miehestäni)
Joskus tuntuu etten uskalla edes sanoa mitään esim. tuosta autosta, jos sanoisin, minä siinä jäisin alakynteen kuitenkin jos hänen kanssaan käyn väittelemään. Hän on TODELLA kova väittelemään ja pitää omista ajatuksistaan kiinni vaikka selvästi olisi hänen vikansa ja lopulta sitten suuttuu niin että oksat pois eikä hänelle uskalla jutella moneen päivään.
Silti olen sietänyt ja kuunnellut hänen juttujaan näinkin monta vuotta! Tuntuu ettei jaksa enää sitä, että joskus ihan oikeasti tuntuu että hänen mielestään minä olen huonompi ja tyhmempi kuin hän on koskaan ollut ja minä olen se ketä pitää syyttää kaikesta. Jos jostain sanon vastaan, saan kyllä kunnolla kuulla taas häneltä että kyllä hän on nyt oikeassa niin kuin aina on olevinaan vaikka ei todellakaan ole!
Olen niin täynnä tätä, välillä hän on niiiin mukava ja on kiva jutella hänen kanssaan, välillä hänestä sitten tulee tuollainen ja en kestä sitä enää. Varsinkin kun hän on humalassa, siis sitä ei oikeasti kestä jos hän sattuu olemaan sellainen.. Ja silloin pitäisi tehdä juuri niin kuin hän haluaa, muuten ei hyvä heilu.
Ihan pelottaa kun ajatteleekin, en tajua mikä häntä välillä vaivaa kun hän ei kerro mitään ja jos kysyy, niin ei kuulemma mikään.
Tuntuu vaan siltä että tekee mieli olla erossa hänestä ainakin pari viikkoa ja katsoa sitten uudestaan millä mielellä sitä taas ollaan. Tiedän silti että tämä kaikki tapahtuu taas uudestaan joskus, ihan varmasti, enkä oikesti uskalla puhua hänelle tästä. Joko hän nauraisi tai muuttuisi taas sellaiseksi ihmeelliseksi.
Onko kenelläkään mitään neuvoja? Neuvot olisivat todella tarpeen.. :/
Ei tälläistä aina jaksa, joskus olen ns. heikompi tässä asiassa ja joskus vahvempi ja osaan pitää puoliani, mutta nyt on taas heikko hetki enkä osaa sanoa siis yksinkertaisesti hänelle enää mitään vastaan. Kuuntelen vaan kun päätä auotaan eikä voi yhtään ystävällistä elettä tehdä. Tosi kivaa joo..
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen kärsinyt samanlaisesta kaveruus suhteesta ja tiedän mistä kirjoitan.
Ensiksin se mitä kerrot täällä pitäisi saada kerrottua sille sun kaverillesi,mutta sehän on vaikeaa uskon sen.
Tähän ongelmaasi pätee sen vanha ystävyyden sääntö"kuinka paljon annat ja kuinka paljon saat ystävyydeltä".
Tuo kaverisi tietää saaneensa sinusta yliotteen ja käyttää sitä hyväkseen,et vain sitä aina huomaa näköjään.
Olet ilmeisesti liian kiltti ja et pidä puoliasi.
Kaikella kunnioituksella tuo kertomuksesi on kuin vanha klassikko,annat kaverin kusta taskuusi ja nauratte yhdessä hyvälle jutulle vaikka sinun taskuusihan sitä kustiin.
Tuollaiset tyypit eivät muutu,ne osaavat olla joskus ihan siedettäviä ja vedota vanhaan kaveruuteen ,ihan tietoisesti.
Mutta ovat sitten täysin edes vastuuttomia kun pitäisi olla reilu..
Ohjeeni sinulle on sama kuin tein itsekkin,ja myönnän että asiaa mietin pitkään koska minullakin oli kauan kestänyt ystävyys suhde,mielessä pyöri kaikki yhdessä koetut hyvät hetket ja vanhat ajat..
MUTTA KATOS TOTUUTTA SILMIIN.
Se kaverisi on sinua vahingoittava otus,ja sinun pitää katkaista välit siihen lopullisesti.
Ei tarvitse kertoa syytä,lopetat vaan yhteyden pidon täysin.
Myöhemmin huomaat sen olleen paras ratkaisu.
Kyllä kaverisi tiedostaa vahingoittaneensa sinua,mutta pitää sinua niin tyhmänä ettet välitä.
Hän ymmärtää vanhempana kyllä miksi lopetit yhteyden pidon.
juttu täällä. Lapsuudenkaveri jonka kanssa ollaan tunnettu noin 20-vuotta on muuttunut ihan kusipääksi. Jätkä ei osaa enää mitään muuta tehdä kun arvostella joka asiasta, vittuilla, kiukutella, leikkiä jotain helvetin tähteä ja kertoa kaikki huonot puoleni (varsinkin kun naispuolisia ihmisiä on paikalla tai edes lähistöllä). Minä muka teen kaiken aina päin persettä, en ole enää mies enkä mikään kun "asennetta" ei enää ole ja on ruvennut saamaan päähän ihan oikeastikin joskus fiksujakin ajatuksia. On vaan kerennyt saamaan siipeensä niin monessa ja loputtomassa asiassa jo tässä 30-vuoden aikana että ei enää jaksa saada iskuja viellä parhaalta "ystävältäkin".
Tänään, itseasiassa ihan kohta, minun on pakko yhden asian takia nähdä tämä kaverini, sen jälkeen en lupaile nähdä häntä jos hän vaikka nyt sattuisi kysäisemään että mitäs illalla tapahtuu..
Enkä todellakaan aio soittaa hänelle ja tänään jos kuuluu vi****lua, auon samalla mitalla takaisin.Mietin koko viime yön asioita enkä saanut edes unta vasta kun joskus aamuneljän jälkeen koska kaikki vaivasi ja mietin mitä teen ja mitä sanon tälle ihmiselle.
Ihan sama mitä hän minusta ajattelee ja vaikka en sanoisikaan hänelle tänään yhtään mitään, en aio ainakaan soitella, en lähettää viestejä ja enkä välttämättä edes vastaa hänen puheluihinsa, jos vastaan, voinhan aina sanoa ei, sen sanominen ei ole mikään ongelma minulle.
Tiedän kyllä että olen liian kiltti enkä tavallaan uskalla pitää puoliani tämän ihmisen kanssa, hän on niin "voimakastahtoinen" ja koittaa aina saada tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä. Voivoi, hankkikoon uuden "uhrin".
Hauskinta on, että hän ei ikinä auo päätänsä muille kavereille, meillä on monta samaa kaveria ja monet kerrat se olen minä joka on esim. huora, idiootti, nolo ihminen ja vaikka mitä. Ehkä hän ajattelee muista kavereista niin että he ovat vahvempia ja parempia kuin minä joille ei kannata päätä mennä aukomaan? En tiedä, mutta tämän päivän jälkeen yhteydenpito loppuu tähän tapaamiseen joka on pakko tehdä.
Kiitos vastauksista! :)
Näin ko.henkilön juuri äsken ja tietenkin hän kysyi sitten että meinaanko tänään viihteelle lähteä kun eilen en lähtenyt(josta hän hieman suuttui vaikka ei mielestäni tuollaisesta tarvitse suuttua jos ei huvita aina lähteä), sanoin että en tiedä.
Heti hän tuli taas ihan omituiseksi että no minkäs takia et voi lähteä jnejne.. No, sanoin sitten vaan että en tiedä lähdenkö enkä luvannut mitään, enkä enää lupaakkaan jos en ole aivan varma että haluan hänen seurassaan olla.
Kyseli vielä että minkä takia olet noin hiljainen.. No jaa'a, voisi vähän miettiä sitä.
Tuntuu kivalta kun en sopinut mitään kun tietää että illalla tai huomenna tai vaikka enää ikinä ei tarvitse nähdä häntä jos ei halua, tässä parin viikon aikana on tullut sovittua joka ilta että soitellaan sitten huomenna jos johonkin taas mennään vaikka kahville enkä oikestaan koskaan viitsi perua, nyt ei tarvi perua kun ei sopinut mitään! :)
hyvälle:) Itse lähetin tekstivietin "ystävälleni", jossa pyysin olla ottamatta yhteyttä. Kaverin ei enää tarvitse manipuloida minua ja vedellä nauruistani niin kuin huvittaa. Pitäkööt päänsisäisen paskan itsellään.
Kyllä tuo tilanne ystäväsi kanssa alkaa olla siinä pisteessä, että laittaisin välit poikki. Vaikka monet vuodet on tunnettu, niin ei silti pidä ottaa vastaan kaikkea paskaa, mitä annetaan. Itselläni on ollut ns.ystäviä, joiden kanssa olen ollut alakynnessä ja vain antavana osapuolena.
Vahvaluonteisilla ihmisillä, joihin ystäväsikin taitaa kuulua, on tapanaan kerätä "haaremi" ympärilleen, jota voi pyöritellä miten tahtoo. Tuskin olet ainoa, jota hän kohtelee noin. Joka tapauksessa elämä on ihmissuhteita täynnä, ja vaikka tämä ystävä katoaisikin ikiajoiksi, saatat tavata mukaviakin ihmisiä, jotka ajanmittaan ovat sellaisia ystäviä, jotka pitävät yhtä ja ovat tasavertaisia ihmisinä. Älä siis nöyrry, vaan sano hänelle suorat sanat. Et voi enää menettää mitään. Jos ystävien kanssa olosta tulee paha mieli, niin se ei ole enää ystävyyttä.
itse meinasin alkaa itkemään kun löin vahingossa kaveriani mailalla sählyssä.Vaadi korvauksia!