Kun Susanna Virtanen, Niina Nykänen, Anne Mäntylahti ja Kati Teräväinen lähtevät ulos, he kutsuvat toisiaan Susannaksi, Niinaksi, Anneksi ja Katiksi.
Kun Mikko Virtanen, Petri Nykänen, Ossi Mäntylahti ja Janne Teräväinen lähtevät ulos, he kutsuvat toisiaan Virtaseksi, Nykäseksi, Mäntylahdeksi ja Teräväiseksi.
Onko tähän mitään perusteltua syytä? Siis vaikka ihan huumorisivustoilta löytyi, niin aika monesti pitää paikkansa. Onko miehekkäämpää kutsua kaveria sukunimeltä?
Kun Mikko Virtanen, Petri Nykänen, Ossi Mäntylahti ja Janne Teräväinen lähtevät ulos, he kutsuvat toisiaan Virtaseksi, Nykäseksi, Mäntylahdeksi ja Teräväiseksi.
Onko tähän mitään perusteltua syytä? Siis vaikka ihan huumorisivustoilta löytyi, niin aika monesti pitää paikkansa. Onko miehekkäämpää kutsua kaveria sukunimeltä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Intistä. Nuoret kollit oppivat armeijassa kutsumaan toisiaan sukunimeltä ja tämä tapa nousee esiin aina inttikavereiden kohdatessa aikuisella (iällisellä siis) iällä.
kaveripiirissä on paljo samannimisiä, jolloin ainoa tapa on kutsua sukunimillä.
jengi käyttää kyllä kutsumanimiäkin tosi paljo, jotka voi poiketa tosi paljo sekä oikeesta etunimestä, että sukunimestäkin.
Eli se periaatteessa on sit sellanen miehisyys juttu. Eikös intissä "tehdä pojista miehiä".. Mut entäs jos nainen käy armeijan? Niin no, tieten sillä on kuitenki paljon inttämättömiä ystäviä, joten etunimet on käytössä kuitenki. Hmmm...
Omassa kaveripiirissäni on tyyppejä, joita on ala-asteelta jostain syystä kutsuttu sukunimeltä- vaikka luokalla ei toista samannimistä tyyppiä olisi ollutkaan. Tyttöjä kutsuttiin sitten aina esim. Mari K., Piia M, jne, mutta poikia aina sukunimillä- mistä se sitten jäi. Outoa vain, että uudet tuttavansa myöhemmällä käyttävät etunimeä näistä kavereista eikä itse aina tajua kenestä helvetin Mikosta ne puhuu:)
Joo, noita lemppareita on sitten jos jonkinmoisia, jotkut nimistä johdettuja, mutta useimmilla taustalla jokin tapahtuma tai tapa, josta muistettu ja siitä muotutunut nimi. naisillä tällaista ei esiinny jostain syystä.
ei se kyllä mikään miehisyyteen liittyvä juttu voi olla, kun se jo ala-asteelta tulee.
olisko, et kundit oppii faijalta tavan toimia.
Paremminkin siinä on taustalla poikien keskinäinen kaveruus ja hauskanpito. Joku mokaa jotain esim. ja tälle nauretaan porukassa (hyväntahtoisesti) ja tästä johdetaan sitten ajan kanssa lempinimi, joka muotoutuu sitten pikkuhiljaa muotoonsa. Nyt kun muistelin, niin olen tainnut yhden (!!) naisen tytön tuntea, jolla oli samanlainen lempinimi ja se oli tullut kun hän oli neljännellä luokalla polttanut hiuksensa kihartimilla. Häntä kutsutaan vielä 37-vuotiaana tällä lapsuuudesta periytyneellä nimellä.
et jos ala-asteelta saakka kutsutaan sukunimellä ja jos ei oo samaa etunimistä samalla luokalla, niin ajattelin, et voisko se tulla pikkukundien faijoilta se, et kutsutaan sukunimillä..
ei voi tietä..
noi lapsuuden lempparit, niistä ei pääse koskaan eroon :) paitsi jos muuttaa jonnekin muualle. mut sitte saa taas uudet lempinimet ;)
Ei se ole mikään "miehisyysjuttu", vaan ihan käytännön sanelemaa. Minulla on paljon armeija-aikaisia kavereita, joiden etunimeä en välttämättä edes tiedä, kun ne olivat intissä aina vain jääkäri Huttusia tai alikersantti Koskeloita. Sama pätee uskoakseni naispuolisiin inttikavereihinkin, itse olen suorittanut varusmiespalveluksen jo ennen kuin naisetkin pääsivät inttiin. Ehkä todella miehisen miehistä olisi käyttää siviilissäkin tuota sotilasarvoa. "Lähden kaljalle tykkimies Piiraisen kanssa" ;) Niistä kavereista joihin olen tutustunut muualla kuin intissä käytän aina etunimeä tai lempinimeä.
Etunimien riistäminen intissä johtuu siitä, että ihmisiltä halutaan riistää siellä identiteetti. Kaikista halutaan tehdä samanlaista epäinhimillistä massaa, joka on helposti korvattavissa jos sodassa käy kehnosti. Etunimi viedään, samoin siviilivaatteet ja kaikille lätkäistään samanlainen uniformu ja samanlainen hiustyyli. Henkilökohtaisista koruista ja muista tunnuksista pitää luopua, samoin mielellään omista ajatuksista ja mielipiteistä. Omia alusvaatteitakaan ei saa käyttää. Kun kapiaiset haluavat nöyryyttää, he eivät käytä edes sukunimeä, vaan sanovat vain "jääkäri te", "jääkäri Aku Ankka" tai jotain yhtä älytöntä.
Joo, ei intissä tehdä pojista miehiä vaan tykinruokaa.
Varmaan tolla tavalla se aika usein menee. Itse ainakin kutsuin inttikavereita sukunimellä ja samoin jätkät mua. Naispuoliset kaverit taas on yleensä tuttuja kouluajalta tms. ja niiden kanssa käytetään etunimiä.
Eräiden naisten ja miesten välillä ei tunnu olevan mitään eroa.
Voiko toi pitää paikkansa? Kavereita kyllä haukun etunimillä joten..mutta jos kavereilla on samat etunimet niin sit sukunimillä.
Sit on tieten niitä, joille jostain syystä on vaan muotoutunu siitä sukunimestä kutsumanimi tai siitä on johdettu lempinimi. Mut tuota harvemmin kuitenkaan naisten seurassa ilmenee.
No, minua sanotaan Pertsa. Harvoin Muroksi. Pertti Muro. Sukunimestä vääntyy ikävästi muru. :) Kuulostaa ikävältä "mitä muru". :D
Sukunimellä kutsuminen kohottaa heikkoa miehistä egoa.
On olemassa tyyppejä, jotka ajaa kahdesta tupakista vaikka Timbuktuun, ku pikkasen kehasee, ja puhuttulee pelkästään sukunimellä.
Ja iha oikeesti... No ei ehkä sinne saakka, mut palan matkaa:)
Miestä voi kutsua hyvin etunimellä tai sukunimellä, miehen nimi ei ainakaan monesti muutu elämän aikana.
Näin vanhanaikaisesti ajatellen naisella on ensin "tyttönimi" sitten miehensä sukunimi ja mahdollisesti vielä joskus uusi sukunimi jos eroaa tms.
Helpointahan se on sanoa aina Johannaksi vaikka sukunimi olisi muuttunut Männystä Koivuksi.
Miehen nimi tosiaan on pysyvämpi. Vaikka kyllähän nykyään mies toisinaan ottaa naisen nimen, niin aikas harvinaista se on.
Miehelläni on erittäin yleinen etunimi sekä hieno ja harvinainen sukunimi. Sukunimellä kun kutsutaan, niin ei voi henkilöstä erehtyä.
Ystäväpiirissäni on kolme samannimistä naista, joten sekaannusten välttämiseksi heistä monesti käytetään pelkkää sukunimeä. Kasvotusten, kun ei ole erehtymisen vaaraa siitä ketä tarkoitetaan, kaikki kyllä kutsuvat heitä etunimellä. Paitsi silloin, kun kaikki kolme seisovat vierekkäin ja pitäisi kutsua vain yhtä... Toisaalta jos haluaa puhutella tai viitata keskustelussa kaikkiin yhtä aikaa, voi sanoa vain "Leenat". Näppärää :)
Meillä oli ala-asteella paperista taivutetut nimilaput pulpetin päällä, kun opettaja oli niin dementoitunut ettei muuten muistanut. Jahka oltiin opeteltu lukemaan, niin huomattiin että ne oli sukunimet. Siitä se sitten lähti.