Olen seurustellut etänä jo pitkään miehen kanssa, joka on epävakainen, levoton ja käyttää henkistä väkivaltaa tuntiessaan itsensä hermostuneeksi. Muuten hän on mielenkiintoinen ja seksikäs ja haluttava ihminen. Olen elänyt elämäni uskollisena aiemmille kumppaneilleni ja pitänyt parisuhdetta arvossa, lähes pyhänä. Nyt kumppanini teki heti aluksi selväksi, että hän on pettänyt edellisiä kumppaneitaan (tosin avoimessa suhteessa, mutta käytti ilmaisua pettäminen) ja on harrastanut kaikenlaista seksiä niin miesten kuin naisten ja ryhmien kanssa aiemmin. Ja kertoilee yksityiskohtaisia juttuja aiemmista seikkailuistaan, vaikka olen sanonut, että en halua kuulla.
Jokin näissä jutuissa on saanut minut ahdistumaan, mutta en pidä kysymystä moraalisena, vaan oman katsantokantani ongelmana. Vaan kuinkas on käynytkään. Ristiriitojen kärjistyessä henkiseksi väkivallaksi miehen puolelta on reaktioni ollut kummallinen, olen käynyt vieraissa, ikään kuin kostoksi (lapsellista, tiedän).
Ongelmani onkin se, että k.o. miehelle vieraissa käymiseni ei olisi ongelma, hän on ollut avoimessa suhteessa ennenkin. Minä en vain kestäisi sitä, että hän kävisi vieraissa, joten en voi kertoa omista touhuistani... Toisaalta mies on sanonut, että hän haluaa olla kanssani tapahtui mitä vaan (ja tekisin mitä vaan).
Vaihtoehtoja:
1. Eroan, koska rehellisyyteni vaatisi sitä. Miehen mielestä se olisi väärä ratkaisu todennäköisesti, koska haluaa olla kanssani.
2. Kerron, mutta eroamme myöhemmin ahdistukseni takia, koska en kestä ajatusta, että miehenikin ottaisi oikeuden käydä vieraissa.
3. Kerron, mutta vaadin mieheltä uskollisuutta omista touhuistani huolimatta ---> moraalinen ongelma.
4. En kerro ja jatkamme kuten nytkin.
Mielipiteitä?
Jokin näissä jutuissa on saanut minut ahdistumaan, mutta en pidä kysymystä moraalisena, vaan oman katsantokantani ongelmana. Vaan kuinkas on käynytkään. Ristiriitojen kärjistyessä henkiseksi väkivallaksi miehen puolelta on reaktioni ollut kummallinen, olen käynyt vieraissa, ikään kuin kostoksi (lapsellista, tiedän).
Ongelmani onkin se, että k.o. miehelle vieraissa käymiseni ei olisi ongelma, hän on ollut avoimessa suhteessa ennenkin. Minä en vain kestäisi sitä, että hän kävisi vieraissa, joten en voi kertoa omista touhuistani... Toisaalta mies on sanonut, että hän haluaa olla kanssani tapahtui mitä vaan (ja tekisin mitä vaan).
Vaihtoehtoja:
1. Eroan, koska rehellisyyteni vaatisi sitä. Miehen mielestä se olisi väärä ratkaisu todennäköisesti, koska haluaa olla kanssani.
2. Kerron, mutta eroamme myöhemmin ahdistukseni takia, koska en kestä ajatusta, että miehenikin ottaisi oikeuden käydä vieraissa.
3. Kerron, mutta vaadin mieheltä uskollisuutta omista touhuistani huolimatta ---> moraalinen ongelma.
4. En kerro ja jatkamme kuten nytkin.
Mielipiteitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
erota. Ongelmanne näyttävät olevan sitä luokkaa, että ette niistä tule loppupeleistä kuitenkaan selviämään - tällä en niinkään viittaa pettämiseen vaan luonteiden ja seksuaalisten taipumusten yhteensovittamattomuuteen.
saa sinut ahdistumaan, niin hän ei todellakaan ole sinulle sopiva!
Kuulosta siltä kuin hän kerskuisi teoillaan.
Saan sen vaikutelman kuin mies olisi jotenkin "luonne"vikainen
jos haluat säilyttää itsekunnioituksen ja järjen päässäsi,valitset vaihtoehdon 1.Muut vaihtoehdot syövät sinut järjiltäsi ajan kanssa.Muista,että sinä itse olet oman elämäsi tärkein henkilö!
Ei tarvi alistua toisen ihmisen mielivaltaan eikä kynnysmatoksi.
Maailmassa on kunnollisiakin miehiä,sellaisia,joilla on samanlaiset pelisäänöt kuin sinulla.Ei yhteistä peliä voi pelata jos säännöt ovat kummallakin erit.
K.o. mies on kyllä vähän luonnevikainen, mutta haluaa muuttua ja haluaa olla rakastavassa parisuhteessa ja uskollinenkin, jos vain minä haluan niin.
Ongelmani onkin se, että reagoin hänen puheisiinsa ahdistumalla (vaikka menneisyys on hänen omansa, ei meidän tulevaisuuttamme) ja henkiseen väkivaltaan pettämällä. Olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että pettämiseni ovat olleet tapani pitää itseäni henkisesti miehestä etäällä, jotta hänen puheensa ja henkinen väkivalta eivät söisi minua. Mutta kyllähän se tietysti syö, varsinkin kun en itse hyväksy uskottomuutta (vaikka itse niin teinkin, ei mies ja olen sitä kautta kaksinaismoralistinen).
Ongelmani onkin nyt se toive, että suhteestamme voisi kehittyä ajan kanssa parempi, ehkäpä uskollisena säilyvä. En vain tiedä, miten suhtautuisin omiin tekoihini. Ja voinko sittenkään täysin luottaa miehen uskollisuuteen ja pyrkimyksiin hänen historiansa valossa?
No, päädyin toistaiseksi tilanteeseen neljä, eli katson miten suhde kehittyy. En käy enää vieraissa enkä kerro asiasta. Jos tilanne paranee ja suhteemme paranee, ei asiasta kertominen ole järkevää. Silloin huono vaihe jää historiaan. Jos taas suhde ei kehity hyvään suuntaan, eroan miehestä, enkä kerro sittenkään (koska en halua pahoittaa hänen mieltään) ja kannan suruni asiasta yksin.
mies on? Kertoo avoimesti juttujaan, vaikka olet kieltänyt. Ei siis kuuntele tai kunnioita sinua. Sinä pidät parisuhdetta lähes pyhänä asiana ja mies harrastaa kaikkea mahdollista miesten, naisten ja ryhmien kanssa. Ihan totta; petät lähinnä itseäsi, jos jatkat suhdetta.