Hei, Olen 55-vuotias mies pk-seudulta ja parisuhteen muodostaminen 25-vuotiaaseen naiseen olisi ihan ajankohtainen kohta puolin. Miten siihen suhtaudutaan ulkoa käsin? Olemme tunteneet toisemme koko hänen elämänsä ajan.
Ikäero 30 vuotta
don perignon
242755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
paitsi sukurutsausta ja juhlapuheen pitoa :).
runsas kolmikymppinen nainen ja aviomieheni on minua tasan 30 vuotta vanhempi.
Ei ole merkityksellisyyttä, miten muut suhtautuvat asiaan. Te tiedätte parhaiten itse, missä mennään.
Tehän sen päätätte, turhaan sä sitä täällä kyselet. Täällä voit vaan odottaa jotain paukapäisiä vastauksia.
Ikäerosta sen verran onhan vaikka Catherine Zeta-Joneksella ja M. Douglasillakin ikäeroa 30 vuotta ja nyt yhteinen lapsikin. Catherine Zeta-Joneshan olisi käytännössä muuten voinut valita kenet tahansa miehen kenet olisi halunnut, onhan se joskus valittu joissain maailman kauneimmaksi naisekseksikin. Kaikki nyt ei vaan tuijota niin noita ikiä ja ikäeroja.
Minulla ja miehelläni on yli 30vuotta ikäeroa.. Silti yhteinen lapsi ja naimisissa..
asioita, mutta tilanne toisinpäin. itse n30vuotta nuorempi tätä miestä. olen kysellyt asiasta useastikin näillä palstoilla ja AINA on tullut tuomitsevia kommentteja!! siihen kannattaa varautua! vaikka nämä sinulle vastanneet ovatkin olleet yllätyksellisesti positiivisia!! Kiva nähdä sellaisiakin!! nyt kun tällä kokoonpanolla on asiallisia viestejä vaihdeltu, niin tästä olisikin hyvä jatkaa!! mielestäni ikäero ei ole este!!! rakkaushan voittaa!!!! niin se kuuluu olla! voimia tarvitaan jotta kestää juuri sen ulkoapäin tulevan arvostelun, mutta hyvässä suhteessa, sekään ei aiheuta säröä! (:
antakaa mennä jos kumpikin sitä haluaa!! älkääkä välittäkö muiden mielipiteistä!
rakkaus on tärkein!!!
toivottavasti onnistutte!!! (:
miten kaikki suhteenne on saanut alkunsa?!?!?
kiinnostaa kuulla, kun itselläni tilanne päällä huomattavasti vanhemman miehen kanssa.
haluaisin niin kovasti suhteen tähän mieheen, mutta en tiedä hänen tunteitaan varmasti. ei olla päästy juttelemaan aiheesta. katseet ovat kyllä niin syviä ja vahvoja että jotain on pakko olla hänenkin suunnilta, ja ne kiusoittelut ja sellaiset hellät hymyt mitä vaihdetaan, siitä ehkä voisi edetäkin ties minne...kynnys vain niin kovin korkealla, ilmeisesti kummallakin!! kertokaahan te joilla kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista, että miten kannattaisi toimia!!?? (:
lähettäminen voisi olla sopivan neutraalia, jos rohkeus ei riitä mennä juttelemaan. Minä en ainakaan pahastuisi - päin vastoin - jos nuori neito lähestyisi mua tekstiviestillä...
Olen ihastunut samassa talossa asuvaan neitiin (yh-äitiin?), jonka ikää en edes tiedä - enkä ole rohjennut kuin vilkaista auton ikkunasta häntä, muttamutta kun tuntuu että kiinnostus olisi molemminpuolista (huh, turhaa toiveajattelua ja lemmenkaipuuta).
Rohkaiskaa mielenne ja tartukkaa hetkeen.
missäspäin tämä neiti asustelee...?
varsinais-suomen alueella. entä sinä??
vai tuota neitiä joka vastasi varsinais-suomessa,
"se neiti" asustelee kyllä pohjoisempana..
Älä turhaan pysähdy muiden takia. Ei se ikäero estä onnellisuutta. Toivotan teille hyvää kesän jatkoa!
Jos olet hyvän näköinen, vauras ja/tai tunnettu henkilö (mies), silloin ikäeroa ei tuomitse kukaan. Suuri ikäero tuomitaan taviksilla, jotka ovat mitäänsanomattoman näköisiä ja vähävaraisia.
runsaasti omaisuutta, niin eukkosi saa hyvän perinnön... varsin pian...
niin tyhmiä, etteivät osaisi suojata omaisuuttaan? Varsinkin, jos on omia mahdollisesti aikuisia lapsiakin. Tosin kaikilla ei sitä suurta omaisuutta vanhempanakaan ole, mutta tietenkin suuremmalla todennäköisyydellä on, kuin nuoremmilla. Ja siinä karsiutuu sitten se suurin, sekä röyhkein opportunistijoukko pois, kun suhteen alussa tekee selväksi, että vakiintumisen edellytyksenä on avioehto.
Olipas Sinulla ilkeä ja kärttyinen vastaus. Noinko typeränä muita pidät ?
Ei se susta muuten ole kiinnostunut, vanhasta äijästä. Ainoastaan jos massia riittää muijallekin niin on mahdollista että saat pesää.
tollo!
ja aina tuo raha!!!! aina !!!!
kokemuksesta voin sanoa, että minua ainakaan ei Herran rahat jaksa kiinnostaa!!! sitä paitsi jos olisin suhteessa vanhemman herrasmiehen kanssa ja hän alkaisi rahaa syytämään minulle, niin kyllä tuntisin oloni suoraan sanoen huoraksi, kyllä siinä herrasmies jäisi rahat kourassa ihmettelemään ihan yksikseen!!!! minua niin etoo tuo rahakeskeisyys kaikessa!!!!!
ainakin minulle kaikkein tärkeintä rakkaus ja ihminen. ikä/koko/ulkonäkö/varallisuus sivuseikkoja!!!!!!! KYLLÄ NÄIN ON!!!!
uskon kyllä että aikuinen mies 50-60 vuotias, joka omaa väh.normaalin älykkyyden, VARMASTI huomaa jos nuori naikkonen on pelkästään rahojen tai omaisuuden perään!!!!!!! sääliksi käy niitä jotka sitä ei huomaa, ja niitä jotka on vain rahan perään!!! ei sellaiset rakkaudesta tiedä kyllä yhtään mitään!!!!!!!!
Olet oikeassa! Ei sitä rahan/varallisuuden takia toiseen ihastuta/rakastuta! Miksiköhän se raha aina nostetaan esille.
Rakkaus ja toisesta välittäminen ovat tärkeintä!!
kolmikymppinen ja aviomieheni minua 30 vuotta vanhempi.
Rakkaudesta minäkin naimisiin menin, en miehen varallisuuden takia. Silti minusta on hyvä tehdä avioehto naimisiin mennessään. Varsinkin jos aviopuolisolla sattuu olemaan vielä lapsiakin. Minusta se on oikein, eikä ole ollenkaan loukkaavaa puolisoa kohtaan. Itse en toki etsinytkään itselleni elättäjää, minulla on hyvä työ ja säästeliäisyyteni sekä viisaiden sijoitusten ansiosta minulla on itsellänikin varsin mukavasti rahaa säästössä ns. pahan päivän varalle. Annan auliisti aina oman osuuteni talousmenoissa ja vastaavissa, sillä en ole koskaan edes periaatteesta ajatellut elää jonkun siivellä.
Silti pitää nähdä totuus ympäriltään ja ymmärtää, että kyllähän niitä paljon ns. opportunisteja pörrää vanhempien ja varakkaampien miehien ympärillä, sitä ei voi kiistää. En kuitenkaan usko kenenkään miehen silti olevan nykypäivänä niin tyhmä, etteikö suojaisi omaa omaisuuttaan tällaisilta kiipeilijöiltä. Jos ei ymmärrä suojata, niin tyhmyydestä sakotetaan joskus rankimman päälle.
jotenkin se vaan on niin että ikäero joidenkin mielestä on tuomittavaa, ja sitten kehitetään kaiken maailman syitä, esim raha. en vaan voi ymmärtää mitä ihmiset silloin miettivät, ovat tainneet unohtaa mitä on rakkaus ja mikä elämässä tärkeintä!!!!
varmasti on sellaisiakin tyhjä päitä jotka päivästä toiseen/vuodesta toiseen kykenee pettämään loppujen lopuksi itseään kun elää ihmisen kanssa rahasta/varallisuudesta ja kykenee jotenkin siinä sivussa näyttelemään niin rakastunutta!! säälittäviä tapauksia kaikinpuolin!!!!
onneksi lasken itseni sellaisten joukkoon jolla elämänarvot oikeassa järjestyksessä, ja kohdallani rakkaus voittaa, eikä se mitä toinen on ulospäin!!!
toki, myönnettävä on että rakastuessani itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen (30vuotta ikäeroa), kyllä minäkin jouduin pohtimaan mikä tässä kaikessa on, ongelmia tuotti lähinnä se mitä mieltä muut asiasta ovat, lopulta totesin että eihän se kellekään edes kuulu!!!!! rakkaus tässä on tärkeintä!!!
Niin, ihmettelen itsekin mistä johtuu että ikäeroa ajatellaan niin paljon! Luin täältä joltakin palstalta, olisikohan ollut "työpaikkaromanssit" kun joku nuori nainen oli ihastunut kesätyöpaikassaan vanhempaan mieheen (20 vuotta vanhempi) niin hän mietti heti ikäeroa!
Mietitäänkö sitä sen takia, että mitä muut siitä ajattelee? Eikö tärkeintä ole se miltä itsestä tuntuu.
paljonkin, ainakin jos on kyse huomattavan isosta ikäerosta, että mitä kompromisseja tai realiteetteja se loisi pidemmän päälle suhteessa. Niitä tulee jokatapauksessa enemmän, kuin suhteessa lähestulkoon samanikäisen kumppanin kanssa.Liian naiivi ja sinisilmäinenkään ei saa olla.
joo. tää vois olla jo pohjat? vai paneeko joku paremmaksi?