Netin keskustelupalstoilla, joilla puhutaan avioliitosta ja parisuhteista, ovat suosituimpia aiheita äkkirakastumiset, syrjähypyt ja aviollinen uskottomuus. Näitä lukiessa saa sen kuvan, että kovin monen kirjoittajan tunteet ovat hallitsemattomia: ne ovat vain kaapanneet hänet mukaansa ja riepottelevat häntä sinne tänne.
Helposti käy niin, että ajaudutaan suhteesta toiseen. Syntyy hullaantumisen ja pettymisen yhä syvenevä kierre. Jäädään rakastumisen tunteen vangiksi, eikä päästä ehkä koskaan kokemaan aitoa, pyyteetöntä rakkautta. Suhteen alussa koettu ihastus on itse asiassa vielä varsin kypsymätöntä ja itsekeskeistäkin - ihan luonnollista ja hurmaavaa sinänsä, mutta sen varassa ei pitkälle selvitä.
Mikä tällaiseen juurettomaan elämään on altistanut? Millaisia neuvoja parisuhteessaan vaikeuksiin joutunut saa? Mitä aviokriisi viestii? Mitä iloa uskollisuudesta on?
Kirjoitin näistä aiheista jutun, joka löytyy täältä: http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Helposti käy niin, että ajaudutaan suhteesta toiseen. Syntyy hullaantumisen ja pettymisen yhä syvenevä kierre. Jäädään rakastumisen tunteen vangiksi, eikä päästä ehkä koskaan kokemaan aitoa, pyyteetöntä rakkautta. Suhteen alussa koettu ihastus on itse asiassa vielä varsin kypsymätöntä ja itsekeskeistäkin - ihan luonnollista ja hurmaavaa sinänsä, mutta sen varassa ei pitkälle selvitä.
Mikä tällaiseen juurettomaan elämään on altistanut? Millaisia neuvoja parisuhteessaan vaikeuksiin joutunut saa? Mitä aviokriisi viestii? Mitä iloa uskollisuudesta on?
Kirjoitin näistä aiheista jutun, joka löytyy täältä: http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Vastaukset 25
Vanhimmat
ketään kiinnostaa sun yksinpuhelu?
Olen ihmetellyt samaa, enkä varmaankaan ole ainoa.
Pettäminen ja uskottomuus on hyväksytympää kuin ennen jolloin esim. puhuttiin "aviorikoksesta".
Monet myös ihan tosissaan uskoo että pikku syrjähyppy jollain tavoin "piristää" avioliittoa.
Kuitenkin on yhä enenevässä määrin ihmisiä jotka ovat kyllästyneet moiseen, eivät siis petä, ja sitä tiukemmin panostavat parisuhteeseen.
Monet eivät kykene sitoutumaan tai luomaan syvää tunnesidettä toiseen, koska ovat "oppineet" että seksi ja tunteet voidaan erottaa.
On järkyttävä kokemus huomata että oma aviopuoliso erottaa seksin ja tunteet---käy vieraissa hoitelemassa tarpeitaan joista ei kerro halaistua sanaa omalle kumppanilleen ---ja tulee sitten muina miehinä kotiin .
Tämä on tärkeä aihe nostaa esiin. Nytkin tanssitaan monen häitä ja avioon mennään uskollisuutta luvaten.
Uskollisuus on tahdon asia.
"---ja tulee sitten muina miehinä kotiin ."
tai muina naisina.
Hyvä omatunto itsellä, vaikka toinen ois millanen.
Hyvä omatunto on totta vie yksi uskollisuuden hedelmä. Se puolestaan luo pohjaa terveelliselle ja vapautuneelle elämälle.
>>
Netin keskustelupalstoilla, joilla puhutaan avioliitosta ja parisuhteista, ovat suosituimpia aiheita äkkirakastumiset, syrjähypyt .....
Johan tuo nykykieleen pesiytynyt puhuminen seksin harrastamisesta kuvaa sitä, että seksi on yksi harrastus muitten harrastusten joukossa eikä avioelämään kuuluvaa ihanuutta.
ja sekin on saatava tyydytettyä. Luonnollista ja biologisesti periytyvä välttämättömyys, jonka harrastamista eivät ahdasmieliset ihmiset tule koskaan saamaan survottua ihmisten kehittämän "avioliiton" sisälle. Avioliitto on tarpeettomuuden huippu. Jos jollekin on aitoa iloa sanahelinästä "siteen vahvistamisena" ja vielä lapsellisista röyhelöistä niin siitä vaan, mutta kyllä on pienisieluisia ihmisiä yleensä. Hirveä hinku solmia avioliitto ja siten vakuuttua suhteensa kestävyydestä kertoo vain epävarmuudesta omassa suhteessa ja samalla lapsellisten häiden vietto toimii eräänlaisena heikon identiteetinpönkityksenä sekin.
Mä en ainakaan hyväksy parisuhteessani "seksin harrastamista", vaikka olenkin mies. Meillä rakastellaan!
Jo pelkkä rakasteleminen -sana saa aivan toisenlaisen muodon kuin harrastaminen. Parisuhteeseen kuuluu rakkaus ja seksi on hyvä tapa osoittaa sitä :)
Avioliitossa, jossa puolisot luottavat toisiinsa ja ovat oppineet hyväksymään toisensa puutteineen päivineen, voi seksielämäkin toteutua parhaalla mahdollisella tavalla. Seksi ei ole pinnallista eikä persoonasta irrallista suoritusta, vaan syvälle, olemuksen ytimiin käyvää hengen, sielun ja ruumiin yhteyttä.
mitään noin viisasta saa lukea. Tuosta Dr.Benin kirjoituksesta olisi monilla opittavaa.
Galleria-sivultasi huomasin, että olet palaamassa yhteen vaimosi kanssa eron jälkeen. Ilahduttavaa!
Laitoin siitä aloituksenkin tuonne avioero-palstalle.
Kirjoitit jutun antamaasi osoitteeseen.
En ole pahemmin eri mieltä siitä, kuten eka kommentoija, joka kommentillaan paljastaa oman älykkyystasonsa.
Sen sijaan kysyisin: MITEN sinä sen teit? Siis kirjoitit jutun kuvineen ja voit ilmoittaa sen täällä?
Minullakin olisi pari kuvaa ja vähän juttuakin samasta aiheesta, sen kaikkein perustavimmilta ajoilta. Eli avioliiton synnystä ja sen määräävistä tekijöistä. Kiinnostaa se sitten ketään tai ei, mutta eikös tämän pitäisi olla vapaan sanan keskustelupalsta? Vaikka joku sanookin, ettei yksinpuhelut kiinnosta, niin mitäs tämä keskustelu sitten on?
Tv: Vihtori Pönttö
Sehän on keskustelun herättämistä! Tai ainakin sen yrittämistä, täällä kun ei tahdo keskustelua syntyä tietynlaisista asioista. Kaikenlaiset valitukset, joissa ensimmäisenä yleistäen haukutaan vastakkainen sukupuoli maan rakoon, kyllä keräävät osanottoa.
Tiedustelit, kuinka olen julkaissut jutun ja viittaan siihen tällä palstalla.
Se onnistuu siten, että perustaa oman blogin (nettipäiväkirjan), kirjoittelee siihen juttuja ja antaa sitten tällä palstalla keskustelupuheenvuoronsa yhteydessä tuon bloginsa nettiosoitteen aktiivisena linkkinä.
Kuulostaa helpolta - eikä se mahdottoman vaikeaa olekaan. Mutta jos antaisin yksityiskohtaiset ohjeet, saisin niillä kyllä yhden A-nelosen täytettyä.
Blogin luomisen voi aloittaa sivulta http://www.blogger.com/start
Sitten vain seurataan ohjeita, jotka kyllä ovat englanninkielisiä.
Sanoo myös Vihtori
Kopioin viestin ja olen kopsannut saman blogin jo aiemminkin, mutta kun tällainen omapäinen Havukka-ahon ajattelija on niin kovapäinen omaksumaan valmiiksi pureskeltua tietoa ja näillä helteillä molemmat aivosolut ovat sulaneet klimppiin, niin kestää tovin, ennenkuin saan asiani selvitettyä. Engelskakin on ihan peestä.
Mutta perästä kuuluu, sano torven soittaja. On täällä sentään jotain älyäkin näillä palstoilla. Ei ihan kaikki ensimmäisenä hauku toisiaan suohon. JOKU lopulta tajuaa, kun tämä minun juttuni on jo tajuttu ylemmillä tahoilla, niin tajutaan se lopulta muuallakin.
Haluttiimpa sitä sitten tai ei.
Tv: Vihtori juntti
Harvoinpa löydän täältä palstoilta mitään näin asiallista asiaa, kuin mitä Dr Ben kirjoittaa. Aihe on todellakin ajankohtainen. Olenkin jo tovin ihmetellyt, miksi mikään media ei ota tällaisiin asioihin kiinni ja kirjoita niistä sen joutavan hölynpölyn sijasta. Toivottavasti mahdollisimman monet eroaikeissa kamppailevat lukevat tekstin ja ottavat opikseen. Säästettäisiin monta lasta turhilta kodinrikkomisilta.
Minusta täällä on hyviä keskusteluja tavallisten ihmisten kesken tavallisten ihmisten tavallisista inhimillisistä asioista. Ei nämä ole mitään tämänpäivän ongelmia ja asioita. Ihminen on samanlainen, vaikka aikakaudet muuttuvatkin. Avio-uskollisuuden perusteena minulla ainakin on se, että tarpeet tulevat täytettyä oman puolison kanssa eikä minulle olisi mahdollista jakaa itseäni... Ja se, joka minulla jo on, on myös helpoin "valloituskohde" ja tuttukin. En ole uskollinen siksi että pappi on sanonut aamenen tai että se olisi jokin kielletystä hedelmästä kieltäytymisen tie. Jos muulta tuntuisi, voisin ihan hyvin jättää mieheni, mutta en sitä tee, koska ei ole edes tarvetta.
En tiedä miksi, mutta koen sinut lapsellisena, koska tuputat jotain omaasi täällä kaikille ratkaisuksi. Ja otat kantaa asioihin, joita et ole itse kokenut. Ihan kuin tuomitsisit niitä, jotka vaihtavat täällä samansuuntaisia kokemuksia keskenään - siis jakavat niitä:minusta se on hienoa. Minusta rakkaus on se kaikista suurin, ylittää kaikki instituutiotkin. Kunhan ihmiset vaan löytävät elämäänsä ratkaisuja, joista on mahdollisimman vähän vahinkoa heille itselleen ja muille niin hyvin menee. Kaikki osapuolet kun otetaan huomioon niin minusta silloin tulee paras lopputulos eikä kenellekään jää huonoa omaatuntoa.
En ymmärrä mitä mörköjä näet ympärilläsi, kun arvostelet muita niin kovin hanakasti.
Toi suhteen alussa koettu ihastusjuttukin on kuin jostain kirjasta kopioitu asia. Ihmisten tarinat ovat paljon monimuotoisempia enkä itse pystyisi tuomitsemaan kenenkään toisen elämän suuria ratkaisuja. Ei elämässä ole minulle mitään kaavaa tai ei elämäni ole mennyt edes minkään elämänkulkuteorian mukaan.
Oletko itse elänyt hullaantumisen ja pettymyksen kierteessä? Minä en tiedä edes, mistä puhut. Jokuhan voikin ihan oikeasti etsiä sitä oikeaa ja jopa löytää sen eikä asia ole lainkaan sitä mille se päältä näyttää. Nimittäin kierrettä. Ja rakastumisen tunnetta en voi mitenkään pitää myöskään epäkypsänä, koska olen sen kokenut. Ihastus taas on minulle eri tunne ja tunneskaalanikin on laaja. Ihan kuin voisin melkein ajatella kuten sinä, mutta joku häiritsee. Joku oman kokemuksen puute tai joku - en tiedä mikä. Jokin sanoo etten ole samaa mieltä enkä voi edes olla, koska olen vain ihminen ja inhimillinen olento. Kuitenkin olen omieni kanssa uskollinen. En pakosta vaan tuntiessani asian oikeaksi.
Hmmm... Tekstistäsi saa vahvasti sen vaikutelman, että kovasti pitää sinun asiaa puolustella, kenties eniten itsellesi? Jokin siinä sinun sieluusiko kolahti?
Kirjoituksesi oli todella hieno ja siinä on niin
paljon asiaa ja ajattelemisen aihetta.
Itse 20 vuotta avioliitossa olleena ja kriisitkin
läpikäyneenä vaimona voin sanoa.
Että helposti ei kannata periksi antaa.
Oma liittomme on ollut pelastamisen arvoinen.
Lapset nyt jo lähes aikuisia ja me kaksi olemme
löytäneet toisemme, voisi sanoa...uudelleen.
Meillä on tosi hauskaa ja hyvin nyt ymmärämme,
miksi kaikki alkoi aikoinaan.
Kumpikin löytää yhä samoja ihastuttavia piirteitä
toisesta.
Näkyvin piirre suhteessamme on huumorintaju.
Myös syvällinen ajattelu ja nyt mukaan on tullut
jopa romantiikkakin.
Mies vähän naureskelee sille, mutta sanoo jopa joskus nauttivansa.
Älkää siis luovuttako, kuunnelkaa sydämenne ääntä,
ei mediaa eikä muita.
Jokaisen suhde ja avioliitto on niin yksilöllinen.
Siihen tehoaa myös yksilölliset ratkaisut.
Opetelkaa nauttimaan toisistanne.
Tuo mitä teille on tapahtunut on kaunis esimerkki siitä, kuinka puolisoon sitoutuminen ja yhdessä läpikäydyt vaikeudet rikastuttavat elämää.
"Meillä on tosi hauskaa ja hyvin nyt ymmärämme,
miksi kaikki alkoi aikoinaan."
Ilmaiset osuvasti sen, että rakkaus voi elpyä - ei vain ennalleen vaan jopa syvempänä kuin alussa. Kriisit eivät saa rakkautta hengiltä; ne päinvastoin tekevät siitä aidomman.
Nauttikaa toisistanne ja pitäkää edelleen hauskaa!
Uskollisuus on tärkeä vain jos se on osa omia arvoja. Minulle uskollisuus on tärkeä ja vaimolle ei. Mikä siis on uskollisuuden merkitys? Ehkä joskus eroan ja yritän toisen naisen kanssa uskollisuutta uudelleen...