Tällä on ollut sellainen anoppi-kokelas joka vuotta aikaisemmin antoi 12 hengen astiaston (on entinen ravintoloitsija, jäänyt paljon astioita nurkkiin lojumaan) Ja kun jätin heidän ilkeän, sairaalloisen mustasukkaisen, väkivaltaisen ja alkoholiongelmaisen pojan viimeinkin 1,5v. seurustelun ja yhdessä asumisen (lue taistelun) jälkeen kun en enää jaksanut, halusi anoppi-kokelas antamansa astiat takaisin.. Minähän annoin, kyllä huvitti, saahan noita kaupasta, mutta millaisia ihmisiä maailmassa on!? Mitä se kertoo ihmisestä? nm. ikinä ei antamaansa lahjaa ole takaisin pyytänyt. Onko täällä joku muu?
Lahjat takaisin..
Tyttiiiiiiiii
131862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lisäksi entinen anoppikokelas kulkee ympäri kyliä (asun melko pienessä kunnassa) miehensä kanssa haukkumassa minua puolitutuille. Mm. paikallisessa ruokaravintolassa oli tarjoilijan kanssa mehukkaat keskustelut ollut (ystäväni sattui istumaan viereisessä pöydässä) siitä miten heidän poikansa minuun retkahtikin ja juoksee vieläkin perässä, vaikka parempiakin naisia on olemassa.. On tultu myös minulle kertomaan miten anoppikokelas on puhunut minusta lumppuna ja perseenkeikuttajana.. Missä ihmisten arvomaailma on? Itse en ole moiseen panetteluun sortunut (vaikka loukkaakin). Mitä se kenellekään kuuluu että pidän heitä tyhminä, ymmärtämättöminä juutalaisina, jotka välittää vaan rahasta.. Ennemmin sadattelen täällä anonyyminä. Jaloa heh?
Yhden kerran olen soittanut heille jälkeenpäin ja käskenyt ostamaan itselleen elämä, ettei tarvi toisista puhua.. Vastasivat siihen: Ai, sinä oletkin aina NIIN hyvä ihminen että.. Ja ettei tarvi ikinä soitella enää.. Sanoin että mitäs kulkevat ympäriinsä panettelemassa toisia. Ja taas kuului kyliltä että olen pahansisuinen ja ilkeä akka.. Lampaaksiko pitäisi muuttua??!!
Ikävää ettei edes eron jälkeen saa olla rauhassa.. Apua! Antakaa mun kaikki kestää.
Sellaista se on, elämä. Onneksi pääsit eroon alkoholistista ja saat elämäsi jälleen raiteilleen. Mitä yhdestä astiastosta ja parista pahasta puheesta. Ole niin, kuin et huomaisikaan pahoja puheita. Jos näytät heille, että ne loukkaavat sinua, niin yltyvät pahemman kerran niitä levittelemään.
Jonkin ajan kuluttua jutut laantuvat itsekseen. Kun pidät matalaa profiilia. Vanha sananlasku sanoo; - Älä heitä bensaa tuleen -
Joo,kyllä sellainen osoittaa mielen köyhyyttä joka lahjansa takaisin hakee.
Kysyit onko kenelle käynyt samoin,tässä pari tapausta tuttavapiiristä:
Keski-ikäinen pariskunta erosi kun eukko halusi muutosta elämäänsä,ekaks se tyhjensi yhteisen kodin joka oli miehen työsuhde vuokra asunto kaikesta,sitten se keräsi kaikki sukunsa ja itsensä miehelleen antamat lahjat kymmenen vuoden ajalta.
Tyhmä ukko kun oli niin kiltti ettei nostanut haloota,tietenkään miehen antamat lahjat jäi tuolle eukolle.
Toinen tapaus oli kun 65vuotias vanha pari meni kihloihin,ukko osteli kaiken maailman sormusta,ketjua ym. arvotavaraa kihlatulleen.
Mutta vuoden päästä kun heillä tuli riita ukko keräsi kaikki antamansa lahjat takaisin ja poistui paikalta,huvittavinta oli kun vanhapari sopi kuukauden päästä riitansa ukko palasi korujen kanssa takaisin...hheheh..
pyysi mulle aikoinaan ostamansa korut takaisin antaakseen ne uudelle tyttöystävälleen.
Niin hän ainakin sanoi. Ja sai korunsa.
Samaa "mielen köyhyyttä" osoittaa myös se, kun palautetaan annettuja joululahjoja takaisin. Joulun jälkeen, koska eivät olleet mieleisiä. Kysymyksessä oli kuitenkin yli sadan euron "lahjus". Joka ei saajaa miellyttänyt. Tästä loukkaannuin niin, että lahjojen ostot sai jäädä siihen.
"Joka lahjan ottaa ja antaa
se katinpaskaa kantaa"
ollut miten anopin antamat lahjat on heitetty roskiin, kaapin takanurkkaan ym ym ym.
miksei niitä voi siis pyytää takaisinkin jos eivät
kerta kelpaa, eikä miniä enää kuulu sukuunkaan
Vastenmielistä toimintaa mikä pahimmillaan voi aiheuttaa oikeaa harmia ja mielipahaa.
Kuitenkin vaikuttaa kirjoittamasi perusteella ettei tuolla perheellä - etenkään sillä ex-anopilla itsellään - ole kovinkaan onnellinen elämä. Yksi elämän vitsauksia on kun kohdalle osuu tavalla tai toisella joku tyhmä, ilkeämielinen ja vastenmielinen k*sipää. Itsellä on moisia valitettavi kestettävänä oman suvun puolelta. Se tyhmyyden, ilkeämielisyyden ja täydellisen ajattelemattomuuden yhdistelmä on aika ikävä. Pahinta on ettei noista oikein pääse mitenkään eroon (paitsi itse muuttamalla muualle), ja toisaalta tyhmät eivät taatusti ota opikseen vaikka asiasta sanoisi. Vaikka harmia tulee, niin taitaa silti olla parasta jättää heidän omat harminsa heille. Omaa elämäänä ei kannata ankaa jonkun törpön pilata. Ei ainakaan jonkun niin tyhmän ihmisen takia joka ei tajua sen vertaa että lahjoja ei pyydellä takaisin.
Näinhän se on, jätettävä kaiken maailman tollot omaan arvoonsa. En kait mä oikeasti välitä, kummallista touhua. Eipä osanneet nämä ihmiset kunnioittaa toisia yhdessäolonkaan aikana.. Miten sitten sen jälkeen. Heidän juttujaan kun on kuunnellut paistaa puheesta läpi kateus jos jollain on jotain.. Eli tuskin ovat onnellisia itsekään..
Yhtä mukavaa menoa sinnekin!
halusi takaisin puolet siitä rahasummasta, jonka olivat apen kanssa maksaneet häistämme.
Ja minähän maksoin, siitä ilosta, että pääsin huonosta miehestä.
Vaan kyllä ällötti. Minun vanhempani eivät ole pyytäneet rahaa ex-mieheltäni.
Ne kipot ja kupit meinaan? :)
Älkää nyt panetelko niitä anoppejanne :)
Juuh, jos tosiaan olivat lainassa, unohti vaan anoppi-kulta kertoa =)
mä oisin paiskonut ne lautaset seinille viimestään siinä vaiheessa kun eroa oltas tehty. :) ja jos en sillon niin kummiskin oisin palasina antanut takasin sille anopille.