Kotimaankasvot / Scanfil Oyj "pullamössö duunarit"

En ollut kuullut tuosta jutusta aikaisemmin, mutta jotenkin alkoi ärsyttää se scanfilin toimitusjohtaja. Pitäisi johdonkin ymmärtää että työntekijät ovat inhimillisiä ihmisiä, eivätkä mitään tunteettomia koneita. Työn tekemisestä pitää voida nauttia, eikä se onnistu jos jokaista liiketta vakoillaan. Rasittaa tuo jatkuva tehokkuusajattelu, miksi aina pitää vaan tehdä parempaa tulosta? Eikö riitä että työntekijät saavat palkkansa ja yritys pysyy pystyssä? Työpaikoilla vietetään melko suuri osa elämästä, joten ei kai ole liikaa vaadittu jos välillä saa ottaa rennommin ja jutella kamujen kanssa?

Aivan uskomatonta touhua päämomistajansa heiluttaessa edelleen tahtipuikkoa.
Todella törkeä äijä, todella törkeä firma.Välttäkää sitä

Kotimaan kasvot liittyy Jorma Takasen haastatteluun Kalevassa 31.5. Siinä tämä firman perustaja huitoi sellaisella tykityksellä suomalaisia ja samalla scanulaisia työntekijöitä, että faktat olivat hurmoksessa vallan unohtuneet.

Kiinalaisia, samoin kuin esimerkiksi unkarilaisia ja virolaisia, Takanen kehuu innokkaiksi työntekijöiksi, jotka työaikansa ulkopuolellakin haluavat ammentaa lisäoppia. Suomalaisilta näyttää hänen mukaansa vastaava halu puuttuvan.

Scanfilin kavereistani kolmannes on ammentanut lisäoppia työaikansa ulkopuolella tutkintoon asti. Suurin osa hankki alan koulutusta: omalla ajalla, omalla rahalla, ilman palkkiota, ilman työnantajan huomionantoa. Scanfil sai kai haluamansa – täysin ilmaiseksi.

Tämän päälle kehtaa Takanen moittia myös suomalaista, pitkää elinikäistä kouluttautumista tähän tyyliin: "Silloinhan ei käydä ikinä töissä. Ei sellainen voi kansantaloudellisesti toimia".

Eli samaan aikaan kehutaan kiinalaisten intoa opiskella työajan ulkopuolella, nollataan suomalaisten työntekijöiden vastaavat opiskelut ja vielä päälle päätteeksi moititaan suomalaisia tästä opiskelemisesta. Tässä näkee alipalkkaajan ja osinkomiljonäärin maailman eron tavalliseen kansaan ja työntekijöihinsä: ei ihmisillä ole vara olla olematta töissä, kuten Jormalla on. Elinikäisestä kouluttautumisesta voisi sanoa ennemminkin, että silloin ei käydä ikinä KOTONA.

Sairaslomia Takanen uhosi suomalaisilla olevan yksityisellä sektorilla 5-10% työajasta. Tosiasiassa luku on 3,6%, jonka kieppeillä tiettävästi ovat myös Scanfilin vastaavat luvut. Kiinan tehtaiden lukuja taitaa laskea alhainen irtisanomiskynnys. Jorman kiintymys kiinalaisiin työntekijöihinsä vaikuttaa varsin pinnalliselta: pieniäkään työturvallisuusinvestointeja ei kuulemma tehdä. Seurauksena tästä olisi moninkertaiset määrät vakavia työtapaturmia Suomeen verrattuna.

Tämä yksi Suomen rikkaimmista miehistä toteaa myös surukseen halun ja nälän nostaa omaa elintasoa merkityksevän työnteossa 90 prosenttia. Surusta huolimatta maistui herralle itselleen ja muille omistajille vuonna 2005 6Meur osinkorahaa. Kenties surusta aikanaan ylipääseminen nostaa suomalaisten työntekijöidensä voittopalkkiota, joka oli 100 000 euroa vuonna 2005 (noin 800 työntekijää tarkoittaa 125eur/v). Hyvästä työnteosta ei haluta maksaa.

Mikä kaikkien ristiriitaisinta, Jorma Takanen KRITISOI suomalaista työkulttuuria vain työpaikallaolosta maksamisesta. Mies itse aikoinaan kuulemma poisti ostetun Wecan Electronicsin työntekijöiden voitto- ja muut palkkiot urakkapalkkauksia myöten. Miehestä ei kyllä enää osaa sanoa millä merellä seilaa.

Mihin tällaisen firman menestys sitten voi perustua? Elämä on tietysti paljon onnesta (ja Nokiasta) kiinni, mutta Scanun kokeneet tietävät, että johdonmukainen linja maksaa omille työntekijöilleen vähemmän kuin kilpailijoilla, on pitänyt osaltaan kuluja kurissa. Kun herra itse on rikas kuin Kroisos, lienee täysin oikeutettua väittää tämän kiittämättömän solvaajan syöneen duunareidensa lautaselta.

Organisaationsa kehittämiseen yrityksellä ei kolmeen vuosikymmeneen ole näyttänyt olevan sanomisen arvoista kykyä, mutta ehkä tulevaisuus vaatii kehittymään. Tosin tämä vasta kun Jorma ja muut omistajat on siivottu yrityksen johtotehtävistä. Jorma (omistajana) vahtimassa itseään (johtajana) ei tarkoittane järin kovia vaatimuksia kehittää yritystä (itse itseään komentaen).