Onko parisuhteissa kysymys siitä että itse muututaan johonkin suuntaa, (tai kasvetaan), vai siitä että sitä ollaan just sitä mitä on, ja jossain on "se oikea" jonka kanssa ei tarvitse olla muuta kuin mitä on.
Tällä kertaa kysymystä aiheuttaa se, että joko kestän pitää suuni kiinni ja kasvan toiseen suuntaan tai sitten olen oma itseni, höpöttävä ja jankkaava aasi :D
Tällä kertaa kysymystä aiheuttaa se, että joko kestän pitää suuni kiinni ja kasvan toiseen suuntaan tai sitten olen oma itseni, höpöttävä ja jankkaava aasi :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kahden ihmisen elämä ei voi koskaan yhdistyä ilman jonkinlaista henkistä kasvua. Ei kukaan VOI olla yhdessä tasan niin kuin yhdessä. Mutta eihän perusluonnettaan voi kadottaa... vaikea vastata, kun ei tiedä millaisesta asiasta on kyse =)
Jos olet höpöttävä, jankkaava aasi, ehkä voisit ymmärtää ja oppia, että toiset kaipaavat enemmän aikaa sulatella asioita, ja enemmän aikaa olla omien ajatustensa kanssa? Minäkin olen parisuhteen myötä oppinut joskus olemaan hiljaa vaikka huulta pureskellen =) Mutta jos taas kyse on siitä, ettei vastapuoli kasva lainkaan sinun suuntaasi, ja jankkaaminen johtuu siitä, lopeta jankkaaminen ja lähde muille apajille. Parisuhde on kahden kauppa.
Olen vakaasti alusta asti päättänyt olla sellainen kuin olen ja löytää sellaisen miehen joka on hyvä sellaisena kuin hän on. Ja onnistuihan tuo ;)