On se vaan kumma, maailmalla kierrellessä tuntui, että kavereita oli jopa liiaksi, mutta paluu Suomeen ja arki iskee, täällä ei niin vaan tutustutakaan edes omalla äidinkielellä, jälleen yksi paradoksi elämässä. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia?
Pidän itseäni aika avarakatseisena ja hyvässä seurassa hyvänä seuramiehenä, joten kaikki muut kuin pikkusielut täällä voi olla jotain ystävyyden arvoista.
Pidän itseäni aika avarakatseisena ja hyvässä seurassa hyvänä seuramiehenä, joten kaikki muut kuin pikkusielut täällä voi olla jotain ystävyyden arvoista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samanlaisia kokemuksia on minullakin! Asun talvet etelässä ja siellä on jotenkin helpompaa tutustua vieraisiin ihmisiin kuin täällä koti-Suomessa. Suomessa ihmiset tuntuvat häiriintyvän kaikesta mahdollisesta, mikä jollain tavoin poikkeaa heidän arkirutiineistaan. En tarkoita mitään häiriökäyttäytymistä, mutta kynnys on suuri jo naapureidenkin tervehtimiseen. Etteivät vaat tulisi liian tutuiksi. Mikä lienee syynä? Olemmeko me itsekin erilaisia Suomessa kuin ulkomailla?
Hei, avarakatseinen ystävä! Olen ehkä kohtalotoverisi ja törmännyt samantapaisiin tilanteisiin armaassa Suomen maassamme sekä tullut siihen tulokseen, että löytäisin "heimolaisiani" paremmin jostain muualta. Suomalainen on sisään kääntynyt ja sosiaalisesti surkea selviytyjä suuremmissa ympyröissä. Avarakatseisesti maailmaa ympärillään tulkitseva saa kokea yksin jäämistä. Ehkä se - siis avarakatseisuus - pelottaa niitä, jotka ovat rajojen kautta oman turvallisuuden tunteensa ympärilleen rakentaneet. Jotain tarttis tehdä, mutta mitä?
Aivan sama kokemus! Asuin itse pitkään Kanadassa ja aivan ihania ihmisiä/ystäviä löytyi jatkuvasti! Ja mielestäni aivan aitoja ystäviä! Olen itse lievästi ujo tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta Kanadassa se ei ollut ongelma, siellä itsekin avauduin ja sosiaalistuin reilusti! Mutta voi itku kun palasin Suomeen, tämä ahdistava sulkeutuneisuus rämähti kasvoille kuin marraskuinen räntäsade! Pikkuhiljaa oma avoimuus/sosiaalisuuskin taantui, kun katsottiin kuin kuummajaista jos "olin liian sosiaalinen"! Ahtaat on ympyrät täällä, uusia tuttavuuksia on vaikea saada aikuisiällä!Kaikilla on oma kimppansa, johon ei uusia oteta! Jaa, joku vastaa että painu takaisin sinne Kanadaan.. ei tarvitse vaivautua, menen heti kun se on mahdollista ja jään jos saan siirtolaisstatuksen!
Kiitoksia vastauksista osallistujille! On ollut huojentavaa kuulla, että en ole ainoa. Niin kuin tuossa aikaisemmin todettiin, jotain pitäis tehdä. Sinä Maple Leaf, kiinnostaisiko tavata, kun etsin tässä kyllä samalla uusia ystäviä niin naisia kuin miehiä. Itse olen jälkimmäisiä reilu kolmekymppinen ja pääkaupunkiseudulta. Meiliosoitteeni on: [email protected]
Tuo kannanottosi kyllä vahvisti omaa näkemystäni siitä, että miksi hemmetissä tuhlaamaan voimavarojaan tänne, kun on olo kuin siinä rännässä tarpoisi. Uusi-Seelanti ja Australia ovat mulla suosikkilistalla.