väkivallan jälkeen, onko?
Tiedän kysymys kuulostaa tosi dorkalta, kun sen nyt ääneen esitän. Mutta tämä kysymys on ollut päässäni useita kuukausia.
Ehkä tiedän itsekin, ettei se ole, mutta haluan elättää jotain toivetta, lohduttautua....
Tiedän kysymys kuulostaa tosi dorkalta, kun sen nyt ääneen esitän. Mutta tämä kysymys on ollut päässäni useita kuukausia.
Ehkä tiedän itsekin, ettei se ole, mutta haluan elättää jotain toivetta, lohduttautua....
Vastaukset 4
Vanhimmat
mielestäni ei ole. siihen on ihan järkevä selitys; ystävänsä pystyy valitsemaan, rakkauden kohdetta ei niin helposti. Miksi kukaan haluaisi olla ystävä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kunnioita ruumillista koskemattomuuttasi?
rakkaus on sokea ja usein anteeksiantavainen siinä määrin, että katsotaan sormien läpi asioita, mitä ei pitäisi antaa anteeksi. Ystävyys kuitenkin perustuu PELKÄSTÄÄN kunnioitukseen. Siinä ei ole mukana esim. seksuaalinen kemia, joka usein pitää romanttista ihmissuhdetta kasassa.
Kunnioitusta ei ole väkivalta. Jos ei saa kunnioitusta ystävältä, eikä itse pysty kunnioittamaan ystävää, ei ole kyse ystävyydestä. Enemmänkin kyse on sairaalloisesta riippuvuussuhteesta, josta pitää irrottautua.
Jos kyse on siitä, että olet eronnut väkivaltaisesta miehestä ja yritätte nyt ystävinä, en suosittelisi. jotta väkivaltaisesta suhteesta pääsee yli, pitää ensin vihata sitä kaikkea mitä hän on sinulle tehnyt ja suoraan häntä. ei ystävystyä, se kuulostaa todella oudolta.
Kyse on siitä, että olen eronnut miehestä, joka on lyönyt minua. Me olimme yhdessä pitkän aikaa, tosi pitkän aikaa.
Olen nähnyt pareja jotka ovat pysyneet ystävinä eron jälkeen, parisuhde on muuttunut ystävyydeksi. Tosin ainakin eräässä tapauksessa he olivat ystäviä jo ennen seurustelua, ja suhteen aikana ei ollut väkivaltaa.
Minä olen mielessäni punninnnut sitä ystävyyden mahdollisuutta, mutta en vain tunnu pystyvän siihen. Tunnen vihaa, pettymystä ja surua. Tulen pahoinvoivaksi kun ajattelen hetkiä jolloin hän löi, sylki päälleni ja huusi.
Vihaisimpina hetkinä olen ajatellut etten tarvitse ystäviä, jotka lyövät ja halveksivat minua. Lyöminen ja toisen päälle sylkeminen on kuitenki minusta halveksunna osoitus. Mies aina sanoi että hän löi vihaisena, hän oli niin täynnä minun käytöstä että hänellä meni yli. Hänelle se teko oli eriarvoinen kuin minulle, kun se oli tehty vihaisena se oli tavallaan oikeutettu.
Yritin ymmärtää sitä hänen vihaa, ja minun huonoa käytöstä, löytää ratkaisuja...ja taisin niissä yrityksissa kadottaa tajun omasta arvostani. Nyt kun suhde on ohi, olen helpottunut. Mutta niin monen vuoden jälkeen, olen halunnut lohduttautua ajatuksella että hän aidosti pyytäisi anteeksi ja voisimme ehkä olla ystäviä. Ja silti jokin minussa sanoo ettei hän sitä tee, minun on sitä turha odottaa. Sydämmeni sanoo ettei meillä ole mitään, ei ystävyyttä.
Tiedän että ystävyyden janoaminen henkilöltä joka on lyönyt on tosi vinoa, mutta olen sillä oikeasti lohduttanut itseäni, sillä ajatuksella. Vaikka minun on oikeasti vaikea nähdä että tekisimme yhdessä niitä asioita mitä ystävät, kävisimme elokuvissa jne. Vaikea nähdä etenkin kun olen koko ajan valmiusasemissa hänen kanssaan, vartaloni ei luota häneen.
minäkin toivoin ja odotin.
Silloin olisin tiennyt, että toinen on kuitenkin kaikesta huolimatta inhimillinen ihminen.
Mutta katumusta ja anteeksipyyntöä on turha odottaa.
Väkivaltainen ihminen ei toimi niin kuin terve ihminen, jolla on keinoja käsitellä tunteitaan.
Ikävä kyllä.
ymmärrän kyllä että haluaisit miehen pyytävän anteeksi ja näyttävän sinulle inhimillisiä tunteita ja ennen kaikkea, katumusta. mutta ajattele tilannetta vähän pidemmälle. Kuvitellaan, että alatte ystäviksi. hän tekee sinuun vaikutuksen, ja näyttää katuvalta. teidän on helpompi olla yhdessä, koska mukana ei ole enää parisuhteen asettamia taakkoja. Sitten yllättäen huomaatkin ajattelevasi: "mitä jos mies onkin muuttunut? Ei hän varmaan kykenisi enää minua satuttamaan, koska noin katuukin".
Ehkä palaat jopa hänen luokseen, ja helvetti on taas irti.
Oukei, on myönnettävä että aikamoinen analyysihän toi on, mutta tarkoitan, että tarkastelisit kriittisesti omia motiivejasi. Miksi haluat hänen pyytävän anteeksi? Mihin se voi pahimmillaan johtaa? useinhan väkivaltaisesta suhteesta on erittäin vaikea irrottautua, ja siihen liian helposti palaa takaisin.
paras vaihtoehto on poistaa koko äijä elämästäsi. Sinä et sitä ihmistä tarvitse enää, et ystävänä etkä rakastettuna. Keskity nyt enemmän omaan elämääsi ja hyvinvointiisi, voisin kuvitella että ystävyys miehen kanssa olisi vain takapakkia.