Tässä aikasemmin jo pyysin teiltä viisaimmilta apua erään ongelman suhteen. Ja kiitos vielä kaikille jotka antoivat mielipiteensä. Tässä nyt olis kait jonkinlaista päivitystä tapahtumiin ja neuvoa kait joudun pyytämään taas kerran...
Eli lyhyt selostus edellisestä: Otin ja ihastuin mieheen kertaheitolla mutta ongelmana oli ettei oikein tuntunut olevan molemminpuoleinen tunne. Senjälkeen olemme olleet yhdessä kerran ( kolmisen vikkoa sitten) ja kaikki tuntui taas loksahtavan paikoilleen. En voi käsittää miten jonkunkanssa voi yhdessäolo tuntua niin luontevalta, ja jo pelkästään siitä kokemuskesta olen ikionnellinen. Huomasin kuitenkin että jokin asia häntä kuitenkin painaa, ja epäilin että kyseessä on jotain menneisyyteen viittaavaa...
Tämä selvisikin viime perjantaina. Rohkaisin mieleni ja laitoin hänelle leikkimielisen viestin: "Päätin että haluan sut itelleni vaikka mikä tulis. Jään miettimään miten sen teen." meni hetki ja tyyppi soitti. Hän nauroi katketakseen ( siis ei mitenkään ilkeämielisesti) ja sanoi että "Vai näinkö oot päättäny. Eikö mulle jää mitään sanottavaa asiaan?" Totesin vaan että ei ole ja että mul on kyl aikaa odotella ja ettei mul ole mitään menetettävää. Koko keskustelu oli hyvin huumorilla ladattu ja jäi hyvä mieli kunnes...
Selvisi syy miksi hän on niin pidättäytyväinen. Hän välittää edelleen paljon eksästään ja jossainmäärin vielä toivoo että saisi hänet takaisin, mihin kylläkin sitten sanoi ettei ole mahdollista ( erosta onjo noin vuosi ). Syytä en tiedä koska hän ei sitä sanonut, mutta rivien välistä sain jotenkin käsityksen ettei ero ole ollut helppo. Koska puhuimme kuitenkin asioista (taas kerran ) hyvinkin suoraan ja rehellisesti. Minä siis tällähetkellä haluan yhtä ja hän toista. Tyyppi myös sanoi että on ajatellut toisinaan eksäänsä kun on ollu minun kanssa ( Ja siis ei sanonut tätä loukatakseen minua ). Tämä kait olis ollu suurimmalle osalle isku suoraan kasvoihin, mutta itse koin tilanteessa hellyyttä toista kohtaan (??) Siis koin että toinen pystyy mulle sanomaan noinkin rehellisesti asioita suoraan ja tämä sai mut arvostamaan häntä entistä enemmän. Taisitte mulla on vaa pahasti jotain vinksallaan päässä?
Olen siis hänen mielestään helvetin hyvä tyyppi ja välittääkin minusta kyllä mutta ei oikein tiedä mitä tehdä... akku loppu ja puhelu katkesi. Laitoin vielä seuraavana päivänä viestin että olen edelleen sitämieltä että hänet haluan, mutta en halua toista ahdistaa mitenkään niin en häntä häiritse senenempää. Tässäkait lyhykäisyydessään asia, vaikkakin aika sekavalla pohjalla.
Eli siis neuvoja taas tarvitaan. Onko tämä peli nyt kokonaan menetetty? Itselläni on olo että tiedän kerrankin mitä haluan ja olen valmis senpuolesta taistelemaan, huomioonottaen tietysti tietyt rajat. En toki aio takertua ihmiseen joka ei minua haluaisi. Koen vaan että olisin kerrankin löytänyt juuri minulle sen täydellisen vastakappaleen ( helvetin pelottava ajatus ). Olen siis itekki vähintään yhtä hämmentynyt, ja ehkä peloissanikin, kun toinenkin. Silti niin miten jokin joka tuntuu niin oikealta voisi olla väärin?
Annan siis toiselle nyt vaan tilaa ja aikaa, en aio olla missään yhteyksissä? Oikea lähestymistapa? Tiedän vain että jos saisin tuon ihmisen sulamaan, niin tekisin hänestä, anteeksi klisee, maailman onnellisimman miehen... Ja itseni siinä samalla.
Neuvoja, mielipiteitä, kommentteja, omia kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta, risuja/ ruusuja ... Hyvän psykiatrin yhteystiedot? Olenko minä ihan tärähtänyt? En vain saa tätä ihmistä pois ajatuksistani. Kunpa joku tuntis minuaki kohtaan tällätavalla edes joskus!
Eli miten saisin tuon miehen itelleni tekemättä itestäni täyttä idioottia? Vai olenkohan sitä jo... Mitä minä teen? Auttakaa viisaammat ja kokeneemmat?
Eli lyhyt selostus edellisestä: Otin ja ihastuin mieheen kertaheitolla mutta ongelmana oli ettei oikein tuntunut olevan molemminpuoleinen tunne. Senjälkeen olemme olleet yhdessä kerran ( kolmisen vikkoa sitten) ja kaikki tuntui taas loksahtavan paikoilleen. En voi käsittää miten jonkunkanssa voi yhdessäolo tuntua niin luontevalta, ja jo pelkästään siitä kokemuskesta olen ikionnellinen. Huomasin kuitenkin että jokin asia häntä kuitenkin painaa, ja epäilin että kyseessä on jotain menneisyyteen viittaavaa...
Tämä selvisikin viime perjantaina. Rohkaisin mieleni ja laitoin hänelle leikkimielisen viestin: "Päätin että haluan sut itelleni vaikka mikä tulis. Jään miettimään miten sen teen." meni hetki ja tyyppi soitti. Hän nauroi katketakseen ( siis ei mitenkään ilkeämielisesti) ja sanoi että "Vai näinkö oot päättäny. Eikö mulle jää mitään sanottavaa asiaan?" Totesin vaan että ei ole ja että mul on kyl aikaa odotella ja ettei mul ole mitään menetettävää. Koko keskustelu oli hyvin huumorilla ladattu ja jäi hyvä mieli kunnes...
Selvisi syy miksi hän on niin pidättäytyväinen. Hän välittää edelleen paljon eksästään ja jossainmäärin vielä toivoo että saisi hänet takaisin, mihin kylläkin sitten sanoi ettei ole mahdollista ( erosta onjo noin vuosi ). Syytä en tiedä koska hän ei sitä sanonut, mutta rivien välistä sain jotenkin käsityksen ettei ero ole ollut helppo. Koska puhuimme kuitenkin asioista (taas kerran ) hyvinkin suoraan ja rehellisesti. Minä siis tällähetkellä haluan yhtä ja hän toista. Tyyppi myös sanoi että on ajatellut toisinaan eksäänsä kun on ollu minun kanssa ( Ja siis ei sanonut tätä loukatakseen minua ). Tämä kait olis ollu suurimmalle osalle isku suoraan kasvoihin, mutta itse koin tilanteessa hellyyttä toista kohtaan (??) Siis koin että toinen pystyy mulle sanomaan noinkin rehellisesti asioita suoraan ja tämä sai mut arvostamaan häntä entistä enemmän. Taisitte mulla on vaa pahasti jotain vinksallaan päässä?
Olen siis hänen mielestään helvetin hyvä tyyppi ja välittääkin minusta kyllä mutta ei oikein tiedä mitä tehdä... akku loppu ja puhelu katkesi. Laitoin vielä seuraavana päivänä viestin että olen edelleen sitämieltä että hänet haluan, mutta en halua toista ahdistaa mitenkään niin en häntä häiritse senenempää. Tässäkait lyhykäisyydessään asia, vaikkakin aika sekavalla pohjalla.
Eli siis neuvoja taas tarvitaan. Onko tämä peli nyt kokonaan menetetty? Itselläni on olo että tiedän kerrankin mitä haluan ja olen valmis senpuolesta taistelemaan, huomioonottaen tietysti tietyt rajat. En toki aio takertua ihmiseen joka ei minua haluaisi. Koen vaan että olisin kerrankin löytänyt juuri minulle sen täydellisen vastakappaleen ( helvetin pelottava ajatus ). Olen siis itekki vähintään yhtä hämmentynyt, ja ehkä peloissanikin, kun toinenkin. Silti niin miten jokin joka tuntuu niin oikealta voisi olla väärin?
Annan siis toiselle nyt vaan tilaa ja aikaa, en aio olla missään yhteyksissä? Oikea lähestymistapa? Tiedän vain että jos saisin tuon ihmisen sulamaan, niin tekisin hänestä, anteeksi klisee, maailman onnellisimman miehen... Ja itseni siinä samalla.
Neuvoja, mielipiteitä, kommentteja, omia kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta, risuja/ ruusuja ... Hyvän psykiatrin yhteystiedot? Olenko minä ihan tärähtänyt? En vain saa tätä ihmistä pois ajatuksistani. Kunpa joku tuntis minuaki kohtaan tällätavalla edes joskus!
Eli miten saisin tuon miehen itelleni tekemättä itestäni täyttä idioottia? Vai olenkohan sitä jo... Mitä minä teen? Auttakaa viisaammat ja kokeneemmat?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Otit jo aika riskin,mutta kieltämättä tyylillä. Nyt et voi oikeastaan enää tehdä mitään. Hän joko "antautuu" tai ei.
Toivottavasti tämä jätkä on arvoisesi, eikä suhteenne käänny sellaiseksi, että hän soittaa sinulle baari-illan päätteekisi kun ei ole muuta saanut. Sitten aamulla silittää tukkaasi ja sanoo taas, että "olet hyvä tyyppi".
Vaikuttaa siltä, että olet OIKEASTI hyvä tyyppi, joten saat varmasti miehen, joka tietää mitä tahtoo ja tahtoo sut, jos ei tästä mitään tuu.
TSEMPPIÄ! Et ole mikään ääliö, joten tiedät kyllä jos juttu kääntyy edellä kuvatuille raiteille. Silloin on parempi häipyä kuvioista ja kuivata kyynelleet.
Riskipeliähän tää on kyllä, mutta halusinkin ns erottua massasta, ja ilmeisestihän sattu oleen "mieleinen" keino kun kerta soitti takasin.
Minäkään en tosiaan muuta toivo kuin että tämä ihminen osottautuisi arvoisekseni. Jotenkin en sitä epäile etteikö sitä olisikin, kunhan uskaltaisi tulla ulos kuorestaan ja antaa palaa... Kunpa vain keksisin keinon millä saisin sille menemään päähän mistä jää paitsi? Mutta kuten sanoit, joko "antautuu" tai sitten ei. En minä häntä halua mitenkään asiansuhteen painostaa.
Niinja kiitos vielä sanoistasi, sai hyvälle tuulelle. Kyllä minäkin uskon että mulle se "joku" löytyy jollei tämä sitten sitä ole. Tuntuu vain nii eriskummalliselta että olisi jollekkin niin paljon annettavaa, mutta silti sitä on yksin? Ja tsemppiä tässä tarvitaankin. On vaan niin totaalisen orpo olo tän asian suhteen.
vaan olla sinun kannaltasi valitettavasti niin että mies ei taida olla tarpeeksi kiinnostunut sinusta. Siitä Ex-höpinät. Siihen on vaan helppo vedota, näin tulee joskus itsekin välillä tehtyä.
Jos oikea osuu kohdalle niin ei siihen mitään exiä sekoiteta
Olet aika ahdistava tapaus. Älä ihmettele jos mies juokseekin pakoon ja lujaa. Ei kukaan roikkujista pidä. Anna sen olla rauhassa.
Saattaahan tekstistäni saada sen kuvan että olisin ahdistava? Ja ehkä sitä olenkin, tosin en usko että tyyppi sitämieltä ite on ainakaan omien puheidensa mukaan.
Jos "roikkuvaksi" koetaan 3 tekstiviestiä reilu kuukauden aikana niin silloin olen syyllinen. Saati että jos olen tehnyt selväksi vain oman kiinnostukseni, enkä ole toiselta mitään vastauksia vaatinut saati painostanut? Ja tarvitaanhan tähän leikkiin kuitenkin kaksi, joten enhän tässä täysin yksin ole ollut vaiko?
Ja ite olen jo siihen tulokseen tullut että saakin olla ihan rauhassa ja miettiä asioita...
Edellinen vastaaja olisi sitämieltä ettei tyyppi vaan ole tarpeeksi kiinnostunut ja että eksä olisi vain "tekosyy". Voihan asia niinkin olla, ja silloin kyllä tyydyn kohtalooni, mutta kyse on siitäkin että jos muutenkin jo pystymme hyvinkin suoraan sanoa asioita toisillemme, niin uskon kyllä että hän osaisi sanoa suoraan että "kiitos mutta ei kiitos" jos tilanne todella olisi se.
Ehkä sitten takerrun turhaan toivoon, mene ja tiedä, mutta kait olen itselleni ainakin sen velkaa selvittää? Eli kärsivällisyyttä, aikaa ja toivoa siitä että tästä vielä tulisi jotain, tai sitten ei.
Joka tapauksessa enää et voi tehdä asialle enempää. On mahdollista, että et enää tästä miehestä kuule ja toivottavasti kestät myös sen. Nyt et ole vielä mokannut ja ahdisteluut pahasti,mutta en suosittele enää jatkamaan jos mies ei aloitetta tee. Ainakin joku vaatimus "keskustelusta" on virhe.
Olen itse aika samassa tilanteessa paitsi että tämä herra ei ole exiin vielä vedonnut...lähti vain vähän karkuun. Tuo sinun tekstiviestisi oli aivan mielettömän hyvä idea...saisinkohan kokeilla sitä jos se vaikka tepsisi täälläkin päin?
Mitä turhaan odotat ja kiusaat itseäsi.
Eipä tuo ole niin helppoa. Yli kahdenvuoden yksinolon jälkeen voin sanoa että niitä "oikeanlaisia" miehiä ei todellakaan riitä.
Uskomattoman tutulta kuulostaa tuo tilanne. Samantapainen oli itselläni reilu vuosi sitten, olin tavannut miehen jonka kanssa oli käsittämättömän helppo olla, hauskaa jne. Oltiin tapailtu muutaman kuukauden, kun hän itkien kertoo, että entinen ihastus vielä mielessä ja kokee tekevänsä minua kohtaan väärin. Loppupeleissä kuitenkin homma jatkui ja yhdessä oltiin ihan näihin päiviin saakka, kunnes hän kertoi tuntevansa minua kohtaan enemmän kaveruutta kuin muuta. Samassa lauseessa kuitenkin tilittää että olen maailman ihanin ihminen, parempaa ei voisi löytää..?! Että sanoisinpa että anna mennä vaan, jos mies lopuuviimein kuitenkin kuulostaa siltä, että haluaa sinut ja vain sinut ja yhtä paljon kuin sinä häntä. Muussa tapauksessa menee pian itkun puolelle..
Kylläpä tilanne tuntuu oudolta.. Itse kun elän tällä hetkellä tuota "exän" aikaa.. Entiseni on tavannut uuden naisen, josta hän kuulemma todella välittää, mutta samalla hän toivoisi meidän palaamista yhteen.
En tiedä teidän tilannettanne paremmin, mutta itse olen vieläkin entiseni kanssa paras ystävä, koska meidän eromme oli suht helppo. Minä tiesin että rakastin häntä ainoastaan kuin ystävänä.. Olihan se isku hänelle, mutta ystävyytemme ei ole kärsinyt.
Uskoisin että nyt kannattaa olla "saatavilla" ja antaa miehelle omaa tilaa, mutta silti pitää yhteyttä. Ehkä ei sitä kannata joka päivä toitottaa kuinka haluat hänet, vaan tyydy ensiksi vain ystävyyteen.
Kerroppa sitten miten teidän tilanteene kehkeytyy :)
Ota etäisyyttä. Jos hän todella sinut haluaa kyllä hän aikanaan palaa, mutta silloin onkin kysymys siitä, oletko sinä enää kiinnostunut.
Älä elä "sitten kun"-elämää. Sillä aikaa, kun odotat, että hän selvittää entisen juttunsa, elä sinä omaa elämääsi - älä käytä vähiä päiviäsi varallaoloon. On erittäin epätodennäköistä, että hän olisi ainoa ihminen maailmassa juuri sinua varten.
Otan neuvoista opikseni ja antaa toisen vaan olla.
Tietysti toivon että toinen huomaisi välittävänsä tosissaan, mutta en aio sitä jäädä "odottelemaan" niinku on täällä sanottu. Annan periksi ja antaa sitten kohtalon tai minkälie päättää miten käy.
Harvinaisen turhauttava tunne kieltämättä, mutta voinpahan sanoa että ainakin yritin. Tämänhetkinen mielentilan on että kyllä tässä helpommalla pääsis kun ei vaan yksinkertasesti tuntis yhtään mitään. Toivon ja kaipuun herääminen niin pitkän ajan jälkeen on täyttä tuskaa kun huomaa ettei itse olekkaan haluttu. Sitten taas mietitään jälleen kerran että mikäköhän hitto mus on sitten vikana.