on yli 3-kymppisellä naisella, joka on ollut elämänsä aikana kahdessa parisuhteessa, ja kummastakin irrottautunut väkivallan takia?
Ensimmäisessä suhteessa väkivalta törkeää, toisessa miedompaa. Nainen käy terapiassa, hänellä on todettu masennus, paniikkihäiriö ja trauma mikä aiheutui törkeästä pahoinpitelystä nuorempana. Naisella hinku hoitaa olojaan alkoholilla, mutta kyennyt silti esim. 1 vuoden taukoihin. Alkoholin kanssa ei kontrollia, itsetuhoinen juodessaan, ja puhuu aggressiivisesti.
Ei luota ihmisiin helposti, elää mieluiten omissa oloissaan. Opiskelee kyllä, mutta painii keskittymisvaikeuksien kanssa. Voimakkaita pelkotiloja miehistä, ja väkivallasta. Kokee ettei kykene kommunikoimaan ymmärrettävästi. Kokee olevansa "likainen nainen". Syömishäiriötä, ruoka ei maistu. Rankaisee itseään muiden teoista eli mollaa itseään. Kokee aiheuttaneensa väkivallan.
Ensimmäisessä suhteessa väkivalta törkeää, toisessa miedompaa. Nainen käy terapiassa, hänellä on todettu masennus, paniikkihäiriö ja trauma mikä aiheutui törkeästä pahoinpitelystä nuorempana. Naisella hinku hoitaa olojaan alkoholilla, mutta kyennyt silti esim. 1 vuoden taukoihin. Alkoholin kanssa ei kontrollia, itsetuhoinen juodessaan, ja puhuu aggressiivisesti.
Ei luota ihmisiin helposti, elää mieluiten omissa oloissaan. Opiskelee kyllä, mutta painii keskittymisvaikeuksien kanssa. Voimakkaita pelkotiloja miehistä, ja väkivallasta. Kokee ettei kykene kommunikoimaan ymmärrettävästi. Kokee olevansa "likainen nainen". Syömishäiriötä, ruoka ei maistu. Rankaisee itseään muiden teoista eli mollaa itseään. Kokee aiheuttaneensa väkivallan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mahdollisuudet ovat hyvät mikäli pääsee johonkin työstämään traumojaan. Jokin traumaterapiakeskus tms. Onneksi näistä trauma-asioista ymmärretään nykyään paljon enemmän kuin aikaisempina vuosina. Ei sillä ole merkitystä onko tämä asia tapahtunut vuosi vai neljäkymmentä vuotta sitten jos asia elää uhrin mielessä edelleenkin tuoreena ja purkamattomana. Selvästikään pelkkä "puheterapia" ja analysointi ei auta jos tunnetasolla ei tapahdu liikahduksia. Oulussa ainakin on traumaterapiakeskus. Soita sinne ja kysy neuvoa. Tsemppiä!
terapiassa. Kuten myös masennusta ja paniikkeja, mielialalääkitys on. Siinä mielessä hyvä. Trauman hoitoon menee kuitenkin aikaa terapeutin mukaan, prosessi on pitkähkö.
naisen isä ja entä äiti? Auttaisi vain mahdollisuuksien hahmottamisessa.
kunnollisia (eivät juo jne) ja mukavia, mutta myös hyvin kilttejä. Ehkä väärälläkin tavalla kilttejä, välttävät konfliktitilanteita. Nainen on jatkuvasti yhteydessä vanhempiinsa. Vanhemmilla ei tosin kokemuksia väkivallasta. Nainen sanonut että kokee ettei vanhemmat täysin ymmärrä häntä, ja hänen olotilojaan.
Naisen isä puolusti kyllä tytärtään, kun tämän exän isä soitti juovuspäissään puhelun missä ilmoitti väkivallan olevan naisen syytä, että nainen on se joka provosoi, joka ei ymmärrä nyt exäänsä.
Kysyin vain koska joskus naisille käy niin, että väärä kumppani on tullut valittua sen perusteella, että isä on ollut hallitseva, sitä ikään kuin lankeaa sellaiseen tuttuun tunteeseen, kun rakastuu.
Kyllähän tuo tilanne aika epätoivoiselta näyttää näin ulkopuolisen silmin. Mutta mikään ei tietenkään saa olla mahdotonta.
Itse koin parantumisen hyvin vaikeasta tilanteesta, kun rakastuin ja kävi niin hyvin, että sain vastarakkauden. Elämäni korjaantui lopulta melko lyhyessä ajassa.
Enää ei muistoina ole kuin painajaisia...Niistä en kokonaan ole päässyt. Joten uskon että aivan kokonaan tuollaista ei voi unohtaa.
Mutta olen antanut itselleni anteeksi ja ymmärrän että tein vain väärän valinnan, jonka vuoksi elämäni oli sammua kokonaan. Riitelymme ja pahoinpitelyni meni niin pitkälle, että mieheni hakkasi minua ketjuilla. Muistan ikuisesti, miten inhosin itseäni kuten sinäkin kirjoitit. Mutta se inho oli alku uuteen. Kun hän seuraavan kerran oli aloittamassa riitaa, minä olin tappaa hänet. En ollut koskaan laittanut millään tavoin vastaan, mutta sillä kerralla päätin että nyt kuolet. Onneksi isku meni tarpeeksi paljon ohi kuolettavasta paikasta. Siitä ei sitten enää selvittykään, vaan ero tuli. Mies alkoi pelätä minua, hullua, ja minä pelkäisinkin jo entuudestaan kaikkea muuta ja myös inhosin, itseäni ja kaikkea...
Mutta tuo nyt oli mun tarinaa...
haavat, on rohkeaa uskaltaa rakastaa kovien kokemuksien jälkeen, se ei varmasti ole ollut helppoa.
Naisella diagnosoitiin trauma (tai niin sanottu posttraumaattinen stressitila) vasta 10 vuoden jälkeen törkeän väkivallan jälkeen. Tuolloin 10 vuotta sitten diagnosoitiin masennus ja paniikkihäiriöt. Hän kävi terapiassa väkivallan jälkeen, mutta keskeytti sen. Aloitti sen uudestaan nyt toisen suhteen mennessä rikki. Ja silloin hänellä todettiin trauma. Ja nykyinen terapeutti arvelee masennuksen ja paniikin johtuvan traumasta.
Olen lukenut traumoista, ja juuri tästä posttraumaattisesta stressitilasta kärsivät esim. sotaveteraanit, ihmiset joita on uhannut kuolema väkivallan takia, raiskatut jne. Joskus trauma paranee hoitamattomana ajan kanssa, joskus ei.
Naisella on aika tyypillisiä traumaoireita: jatkuvat painajaiset, flashbackit, muistihäiriöt, tarve paeta pelkotilojaan alkoholiin.
Posttraumaattinen stressitila oli minunkin diagnoosi, paniikkihäiriön ja masennuksen lisäksi, joten kyllä meillä ihan on sama tarina tältä henkiseltä kantilta katsottuna. Minulla ei kulunut 10 vuotta.
Olen jälkeenpäin kuullut että juuri tuo hyväksyminen, kun annoin itselleni anteeksi ja hyväksyin pahan kokemukseni osaksi elämääni auttoi minua alkuun. Sen lisäksi tuli hyvä ihmissuhde (ihan vahingossa ja odottamatta) joka vaikutti positiivisesti siihen, miten katselin maailmaa ja kuinka paljon pystyin luottamaan ympäristööni ja muihin ihmisiin. Kyllä minä tunsin hillitöntä pelkoa suhteen alussa, mutta se hävisi, enkä oikein tiedä missä vaiheessa.
Ainakin minulla stressitilan saattoi laukaista jo ihan mikä vain, en hallinnut itseäni enää millään tasolla, ahdistus ja suuttumuskin oli ihan jatkuvaa - ja se aggressio itseä kohtaan, se oli ihan älyttömän hallitsevaa! Kaiken kokeminen uudelleen ja uudelleen oli aika raskasta. Traumaan jäin jotenkin kummallisesti kiinni ja masennus iski voimalla. Terapeuttiin pitää myös saada hyvä suhde, se ei onnistu kaikkien kanssa, siinäkin minulla oli tuuria.
painajaisia minulla on yhä. Ja herätessä on todella huono olo. Jonkin verran myös muistihäiriöitä, mutta ei enää paljon. Minulle tuo alkoholi ei onneksi edes tullut mieleeni. Ainahan se on haitaksi ja lisärasittena, mutta ymmärrän hyvin, miski hän siihen pakenee.
Toivon hartaasti hänelle jaksamista tuossa vaikeasssa elämäntilanteessa. En tiedä suhdettasi häneen, mutta voimia kuitenkin sinullekin.
"Traumaan jäin jotenkin kummallisesti kiinni ja masennus iski voimalla."
Näin hänelläkin. Hän on tavallaan jäänyt elämään sinne painajaismaiseen kokemukseen. PtSD:stä puhutaan usein esim. sotaveteraanien yhteydessä. Sota on jättänyt monille traumat, ja osa heistä on jäänyt elämään sotatantereelle unissaan, muistoissaan.
Olet varmasti oikeassa että kovia kokenut tarvitsee hyvän terapeutin, johon voi luottaa. Onneksi naisella on hyvä, luottamuksellinen suhde omaansa, ja edistystäkin (helpotusta) on tapahtunut.
Eräällä sivustolla luin siitä miten traumasta selvinneet ja sen ylittäneet ihmiset ovat pystyneet lopulta kuitenkin arvostamaan elämään syvemmin, tunteneet itsensä vahvemmiksi henkisesti ja kyenneet antamaan rehellistä ja syvää empatiaa ihmisille jotka ovat kohdanneet jotain järkyttävää.
"According to Lawrence G. Calhoun and Richard Tedeschi, both professors at the University of North Carolina at Charlotte, trauma experiences can lead to growth, though this is not inevitable. [4] They have found that "reports of growth experiences in the aftermath of traumatic events far outnumber reports of psychiatric disorders." They state that these changes can include
...improved relationships, new possibilities for one's life, a greater appreciation for life, a greater sense of personal strength and spiritual development. There appears to be a basic paradox apprehended by trauma survivors who report these aspects of posttraumatic growth: Their losses have produced valuable gains ...They also may find themselves becoming more comfortable with intimacy and having a greater sense of compassion for others who experience life difficulties."
http://en.wikipedia.org/wiki/Psychological_trauma
Toivon Sinulle rakkautta, harmoniaa ja voimaa elämässäsi.