Olen pohdiskellut usein pitäiskö nykyistä kumppania pettää vai eikö. Nautin suuresti seksistä silloin kumppanini kanssa kun ajattelen pettäväni häntä toisen kanssa. Myös vaarat ja uutuuden viehätys kiehtoo todella paljon.
Aikaisemmin tuli harrastettua paljon yhdenyön suhteita koska tykkäsin iskeä miehiä ja seksistä uuden ihmisen kanssa, se ei ollut sitä samaa vanhaa jokakerta. Nyttemmin 6-vuotta vakituisessa suhteessa olen siis alkanut haluta vieraita miehiä, mutta toisaalta ajatus oman kullan pettämisestä saa minut voimaan pahoin ja ajattelemaan miten voisin elää itse pettäjänä ja olla kertomatta toiselle seikkailuistani. Miten voisin koskaan katsoa miestäni silmiin loukattuani häntä niin pahasti?
Tiedän että ihmiset jotka eivät pettäisi toisiaan sanovat ei ja ihmettelevät miksi edes ajattelen asiaa. Mutta ei se niin yksinkertaista ole, mitä siis voin tässä tilanteessa tehdä?
Aikaisemmin tuli harrastettua paljon yhdenyön suhteita koska tykkäsin iskeä miehiä ja seksistä uuden ihmisen kanssa, se ei ollut sitä samaa vanhaa jokakerta. Nyttemmin 6-vuotta vakituisessa suhteessa olen siis alkanut haluta vieraita miehiä, mutta toisaalta ajatus oman kullan pettämisestä saa minut voimaan pahoin ja ajattelemaan miten voisin elää itse pettäjänä ja olla kertomatta toiselle seikkailuistani. Miten voisin koskaan katsoa miestäni silmiin loukattuani häntä niin pahasti?
Tiedän että ihmiset jotka eivät pettäisi toisiaan sanovat ei ja ihmettelevät miksi edes ajattelen asiaa. Mutta ei se niin yksinkertaista ole, mitä siis voin tässä tilanteessa tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Miten voisin katsoa miestäni silmiin loukattuani häntä tosi pahasti" kysyt ja haaveilet ah, niin ihanasta pettämisestä!
Haloo, pettäjän ensiaskel on sujuva valehteleminen päin naamaa.
Aluksi voi tuntua oudolta mut kyllä sä sen opit. Olet selvästikin oikeaa ainesta kun täällä pettämistä harkitset.
Pettäminen vaatii 1.itsekkyyttä, 2.omaa nautinnonhalua ja 3.toisen tunteista piittaamattomuutta (kyetään unohtamaan oman kumppanin olemassaolo tyystin kun itsellä on kivaa).
Jotkut naiset ei. Mutta toiset naiset kyllä.
Tuon tietää kaikki.
puheeksi puolisosi kanssa? Kysyisit millaisia seksifantasioita hänellä on ja sitten kertoisit omasi. Siitähän voisi syntyä vaikka mitä uutta ja kivaa teidän seksielämäänne...
Älä nyt hyvä ihminen ilmaiseksi huoraksi kenellekään ryhdy. Vai ajattelitko pyytää maksun?
Jutuista päätellen sulla on selvästi pettäjäluonnetta.
Jos et kerran hallitse himojasi tai omista moraalia, niin mene pettämään sitten.
Turha lienee sanoa, että jätä miehesi.
Sitähän et tee, kun sitten häviää se viehätys.
Nainen jolla on paljon yhdenyön panoja takanaan on todella huono sijoitus.
Lumipallo on lähtenyt vierimään, eikä sitä pysäytä enää mikään. Päätöksesi olet jo tehnyt, sen huomaa kirjoituksestasi. Vaikka sitä et vielä edes välttämättä itse tunnusta tai tiedostakkaan. Tuon päätöksen peruminen on hankalaa.
Et tiedä, mille tielle olet astumassa. Se tie on erittäin jännittävä, puoleensavetävä, viehättävä ja jopa nautinnollinen. Se tie tulee olemaan pakokeinosi todellisuudesta, ongelmista ja riidoista. Se tie toimii koston välikappaleena ja nautinnon antajana. Se tie ei vain loppujen lopuksi johda mihinkään. Sen tien päässä on surua ja tuskaa eri muodoissa. Ja siltä tieltä on vaikea poistua.
Se tie on alkanut vetää sinuaki puoleensa. Ensimmäinen askel vain odottaa hetkeään.
Kuulosti aika "asiantuntevalta" kirjoitukselta.
Itsekin olen kerran tuolle pettäjän tielle astunut ja silla tiellä kävelen edelleen. Muutaman kerran olen risteyskohtaan tullut (parisuhteen eron hetkellä), mutta on vain ollut pakko jatkaa matkaa eteenpäin.
Tahtoisin kysyä, että onko mahdollista astua pois tuolta tieltä niin ettei siihen enää ikinä lankea ?
Olen tässä pohtinut muutaman päivän asioita ja tullut siihen tulokseen, että olisi hyvä jos pääsisin tuosta pettämisajatuksesta pois. Rakastan miestäni kuitenkin yli kaiken ja en haluaisi häntä loukata tuollaisella jutulla.
Mutta miten ihmeessä saan itseni ajattelemaan asiaa toisenlailla, siis sillälailla että tuota pettämisen halua ei tulisi? Joskus ihmisen elämä vain on ihan liian vaikeaa.
Koskaan en ole pettänyt ketään, tosin minua ollaan petetty kerran yhdessä toisessa pidemmässä suhteessa teinivuosina. Tuon suhteen jälkeen aloin vaihtamaan miehiä kuin sukkia ja nautin siitä vapaudesta kun ei tarvinnut huomioida toista.
Tämä miesten vaihteleminen siis loppui kun aloitin suhteen nykyisen mieheni kanssa.
Jotenkin on vaikeaa ajatella itseä pettämässä toista, sillä olen aina ollut se joka ei ole hyväksynyt pettämistä. Miksi siis minulle nyt on tullut halu pettää? Mutta kun tilaisuus olisi ollut pettää olen aina perääntynyt viimetipassa. Pettämiseksi lasken jo suutelun.
Kannattaisikohan mennä puhumaan näistä asioista jollekkin kallonkutistajalle, ennen kuin tapahtuu jotakin peruuttamatonta?
niin viisas, että ymmärtäisi tämän ilman ,että kaikki nuo hölmöydet ja loukkaukset täytyy ensin tehdä. Toiset ei kyllä koskaan tätä tajua kuten edellinen kirjoittaja on tiensä kuljettuaan ymmärtänyt.
No en nyt sentään mikään asiantuntija sentään. =) Etenkään sinun asiassasi.
En oikein osaa sanoa sinun asiaasi mitään, sillä oma suhteeni, jossa petin, meni poikki myöhemmin. Syynä ei ollut pettäminen tai siitä kiinni jääminen, ainakaan suoranaisesti.
Itse löysin uuden suhteen, joka auttoi minut pois tuolta tieltä. Silloinkin se oli joskus vaikeaa.
Kirjoituksestasi hieman huokuu tietynlainen kyllästyminen jo pettämiseen. Ainakin minä jotenkin kyllästyin ja väsyin loppujen lopuksi koko touhuun. Silti en osannut lopettaa sitä. Ehkä sinun pitäisi miettiä, mitä sinä oikeasti etsit siitä pettämisestä. Mitä se antaa sinulle? Antaako se enää niitä kiksejä, mitä ennen? Saatko siitä oikeasti sitä, mitä etsit? Etsitkö sinä oikeasti loppujen lopuksi elämässä sitä, mitä siitä tulee, vai onko se vain korvike jollekkin?
Enpä osaa vastata tähänkään, että miten tuon halun saisi pois. Sen takia sanoinkin, että lumipallo on lähtenyt vierimään, eikä sitä enää pysäytetä. Se vaan etenee ja etenee ja kasvaa edetessään. Mä en osannut sitä aikanani pysäyttää. Sinulla voi olla puolellasi kuitenkin se, että sinä haluat sen pysäyttää. Minä en ehkä oikein edes halunnut...
on käynyt miullakin mielessä..mutta ihan vaan ajatuksena,miltä tuntuisi olla jonkun muun kanssa?! Mutta, en osaisi kuvitella itseäni toisen sylissä!Kuintenkin suhteessani on kaikki kohdallaan ja rakastan miestäni ja elämääni ihan mielettömästi:) Ennen tuli kyllä kohellettua ihan liikaakin,eikä siitä jäänyt mitään käteen,paskoja muistoja lähinnä:/ Vaikka ajatus pettämisestä saattaisikin "kiihottaa",en tuhoaisi toisen tai omaa elämää sen takia..Sinuna puhuisin miehellesi asiasta,niin mie tein:)Jos yrität vain karkoittaa ajatuksen,se voi tilaisuuden tullen muuttua teoksi..ja varmasti katuisit!