Hei,
Olen muutamia viikkoja sitten aloittanut juoksemisen. Nyt kesällä on ollut niin hyvät ilmat, ettei salille ole raskinut mennä. En mikään himo urheilija ole, (sori vaan!!), mutta harmittaa kun sivuprofiilissa ei näy ollenkaan takareittä. Siis etureisi on semmonen kaareva, mutta takareisi, jos jotain, kaartuu samaan suuntaan kuin etureisikin, että vähän on niinkuin kuopan puolella... Kun tuo juoksukaan ei ole aivan herkkua, niin henkistä motivaatiota tässä haen kysymällä, josko
juokseminen rakentaa takareittä? ja voiko juoksutyyliä vaihtaa jotenkin takareisiä enemmän rasittavaksi? Ylämäkeä vaan? (jos siis kuntokestäisi). Spurtteja?
Sen olen huomannut, että nivuset erottuvat jotenkin paremmin ja sivuvatsat ovat tiivistyneet (keskellä on kuitenkin pehmeä möykky). Takapuoli on sellainen selluliittimöykky sekin, se ei oo hävinnyt mihinkään, mut ehkä reidet on vähän kavennut. Tosin tuntuu, että se kaventuma on tapahtunut takareidestä. Voisiko tämä olla mahdollista?
ps. On muuten ihan hirveä nälkä koko ajan. Ei paljon auta vaikka kuinka söis. Ettei tässä vaan liho???!!!
Olen muutamia viikkoja sitten aloittanut juoksemisen. Nyt kesällä on ollut niin hyvät ilmat, ettei salille ole raskinut mennä. En mikään himo urheilija ole, (sori vaan!!), mutta harmittaa kun sivuprofiilissa ei näy ollenkaan takareittä. Siis etureisi on semmonen kaareva, mutta takareisi, jos jotain, kaartuu samaan suuntaan kuin etureisikin, että vähän on niinkuin kuopan puolella... Kun tuo juoksukaan ei ole aivan herkkua, niin henkistä motivaatiota tässä haen kysymällä, josko
juokseminen rakentaa takareittä? ja voiko juoksutyyliä vaihtaa jotenkin takareisiä enemmän rasittavaksi? Ylämäkeä vaan? (jos siis kuntokestäisi). Spurtteja?
Sen olen huomannut, että nivuset erottuvat jotenkin paremmin ja sivuvatsat ovat tiivistyneet (keskellä on kuitenkin pehmeä möykky). Takapuoli on sellainen selluliittimöykky sekin, se ei oo hävinnyt mihinkään, mut ehkä reidet on vähän kavennut. Tosin tuntuu, että se kaventuma on tapahtunut takareidestä. Voisiko tämä olla mahdollista?
ps. On muuten ihan hirveä nälkä koko ajan. Ei paljon auta vaikka kuinka söis. Ettei tässä vaan liho???!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
löytyy muutaki motivaatiota urheilemiselle, kun vartalon muokkaus. tee siitä elämäntapa.
Olipa kiva tulla tänne palstalle. Jotenkin olisin kuvitellut, että täältä olisi saanut asiantuntevaa apua.
Tottakai sitä haluaa tasapainottaa vartaloaan ja tuntea olonsa, mutta myös näyttää terveeltä. Ei kait se niin suuri rikos ole?
Porukalla on täällä joskus vähän kärkeviä reaktioita, mutta mitä odotat kuulevasi, kun kysyt tuollaisia ihmisiltä, joille juoksu on elämäntapa? Tuntuu vähän pinnalliselta, jos ainoa motivaatio juoksemiseen on hyvältä näyttäminen.
Alkuperäiseen kysymykseesi kommentoisin näin: jos tosiaan haluat muokata vain tiettyjä kohtia kropassasi, niin sali on kyllä ainoa paikka missä sitä on järkevää harrastaa. Lihaskuntoa voi tietysti juostessakin harjoitella, esim. lyhyillä mäkivedoilla. Toinen juttu on sitten se, että älä kuvittelekaan että juokseminen tai mikään urheilulaji olisi joku oikotie onneen. Tuloksia tulee vasta pitkäjänteisellä työllä. Ja sitä ei jaksa tehdä, jossei oikeesti tykkää siitä, mitä tekee.
Moi.
On aika vähän aikaa urheilulle. Opiskelen ja teen töitä, koitan kavereitakin joskus nähdä. Siksi on aikaa harrastaa vain jotain juoksua, jossa ei tartte lähteä minnekään. Ja olen minä salillakin käynyt. Salilta sain aika isot lihakset, mutta ne tuntuu häviävän juoksulla. Ja isot lihakset vaikuttaa vaan kokonaishabitusta isontavasti. Olen vähän ylipainoinen ja epäsopusuhtainen ja itsetunto on huono ja sille haen apua juoksemisesta. Kun en muutakaan tervettä tapaa keksi?! Eli että ois parempi mieli. Mutta en pidä urheilusta. Mulla ei erity mitään endorfiineja urheilun jälkeen, ja se on aika hankalaa urheilla mitä tahansa, mutta tiedä että on terveellistä harrastaa urheilua (enkä harrasta sitä yhtään liikaa). Väkisin minä juoksen, uin ja elän. Kaikki meistä ei täällä ole samanlaisia.
Jotain motivaatiota tarvitsen, vaikka sitten sen että ehkä juokseminen tekee minusta paremman näköisen (=sopusuhtaisemman) ja sitten ei ole niin hirveän hankalaa istua maha makkaralla eikä tarvitse vetää paitaa koko ajan alaspäin.
Tämähän on myös hieman arvokysymys; missä järjestyksessä asiat tulee? Opiskelu ja työ on kovaa hommaa, mutta vapaa valinta. En yhtään ihmettele jos tuosta ei jää paljoa aikaa kuntoilulle jos haluaa vielä kavereita nähdä tai muuten rentoutua. Töitä ehtii tehdä koko loppuelämän =).
Myöskään juokseminen tuolla tasolla ei todellakan syö lihaksia. Läskiä lähtee, mutta lihakset pysyy. Itsellänikin mielihyvää ei kyllä irronnut juoksusta sitten mitenkään. Nyt myöhemmin on se todella terapeuttista; Jos on pinna kireällä, lenkille.
Juoksullahan saa paremman kropan, sekin on fakta. Kuukaudessa, kahdessa? Ei todellakaan vaan pitkäaikainen terveellinen elämäntapa pitää hyvässä kunnossa. Toisaalta myös aivan liian vähän syömällä ja liikkumalla paino putoaa, mutta väsymys on todella kova.
Alussa kun aloin syömään terveellisesti, en oikein tiennyt kuinka paljon pitäisi syödä. Paino putosi vaikka en oikeastaan ollut ylipainoinen. Samalla henkinen vireys laski melko reippaasti ja väsymys oli aika kova. Siis näin pelkästään opiskellessa.
Olet ehkä unohtanut, että opiskelu ja työ vaativat molemmat melkoisesti resursseja, niillekin täytyy antaa aikaa. Sinulla voi olla aika kovat henkiset paineet jos yrität menestyä hyvin koulussa, tehdä työsi kunnolla ja vielä kuntoilla kovasti ja näyttää hyvältä. Jos mukaan laitetaan vielä elämän muutkin stressin aiheuttajat, voi yhteistulos olla sietämätön.
Tuntuu, että sinulla tuo juoksuun motivoituminenkin olisi tosiaan hieman väärä, tai sitten sinulla on ennakkoluuloja. Jos todella kärsit huonosta itseluottamuksesta, varsinkin hieman ylipainoisena, voi kestävyyslajiin suhtautumisessa olla melkoinen kynnys. Itse ehkä yrittäisin suhtautua kyseisessä tilanteessa silleen, että näillä korteilla pelataan. Vituttaahan se voi, mutta ei täällä kukaan mitään taikatemppuja osaakaan tehdä. Opiskelijana&Työntekijänä varmasti tiedät, että elämä ei aina ole helppoa =).
Toisaalta miettii, että jos nyt alat kuntoilla, ja sitten kun valmistut niin asiat voisivat olla melko hyvin; Pääset koulutusta vastaavaan työhön ja työpäiväsi lyhenevät siihen pelkkään työntekoon. Painoa on lähtenyt ja juoksu kulkee mukavasti, ehkä myös joku uusi laji on tullut mukaan.
Vielä lopuksi, kun laihduttaa on energiavajetta ja se näkyy aivan varmasti muussakin elämässä hetken aikaa. Myös liian vähä syöminen saattaa hidastaa aineenvaihduntaa jolloin laihdutustuloksesi on plus-miinus-nolla sillä vaikutuksella, että olet väsynyt. Riittävä terveellinen ravinto, kohtuullinen kuntoilu ja elämän hallinta on avain hyvinvointiin.
En tiedä onko kaukaa haettu, että jättäisit työn ja keskittyisit sivistämään itseäsi ja huolehtimaan hyvinvoinnistasi. Rahan perässä ehdit juosta valmistumisesi jälken.
Mutta onnea ja jaksamista sinne päin =).
Upea vastaus. Kiitos, että jaksoit kirjoittaa noin kannustavasti. Sitä oli ihana lukea. Migreenistä huolimatta tuli aika hyvä olo.
Mitä seuraavaa. Terveellistä ruokavaliota sain pidettyä yllä muutaman päivän, siis entistä terveellisempää ja sitten tuli se armoton repsahdus. Karkkia, karkkia, karkkia, suklaata ja salmiakkia. Tätä kesti kolme päivää. Kaveri töissä kertoi, että päätät vaan nyt mennä karkkihyllyn ohi ja sitten muutaman päivän päästä siitä pääseekin jo ohi. Eli pahin "riippuvuus" on silloin laantunut. Eilen en syönyt iltapäivällä enää yhtään karkkia kolmen jälkeen.
Kuntosalilla olen käynyt ja tänään olen menossa vähän pitemmälle juoksulenkille. Kyllä se juoksu tekee paremman mielenkin. Kun ei joka päivä käy niin seuraavana päivänä polttelee jo kovastikin päästä juoksemaan, joskin sitten juostessa tuntuu, että huhhuh... piti sitten lenkille lähtä. Penikkatautia meinaa vähän olla, siksi en ole juossut joka päivä. Ja aluksi ehkä parempikin. Ehkä minun tapauksessa aina, ettei pääse kyllästymään:)
Työn ja opiskelun nimi on väitöskirja.. eli ne on aika tiukasti toisiinsa itsensä nivonneet ja kestää muutaman vuoden vielä. Välillä maittaa ja välillä ei maita työt. Nyt odottelen niitä omia kesälomiani alkavaksi. Kyllä sitten taas sen jälkeen maittaa työkin, oikein hyvin.
Oikeastaan pidän todella paljon siitä, että huolehtisin itsestäni (urheilisin ja söisin terveellisesti) sitä on semmoinen selkään läpsyttely olo, hyvä hyvä. Olet taas syönyt terveellisesti... ja samalla on armoton nälkä. Kaloreissa edelleen pitäisi olla riittävästi, mutta rasvaa on selvästi vähemmän. Olen lisännyt kasvisruokien määrää, joissa on paljon linssejä, papuja, herneitä eikä yhtään juustoa/pastaa mitä yleensä olen syönyt ja varmaan syön edelleen aina silloint tällöin, perheen toinen osa:) On muuten todella hyvää. Lisää vähän chiliä, inkivääriä, kurkumaa. Sen olen huomannut myös, että kokkaaminen on terapeuttista. Tässä tällä viikolla vasta varsinaisesti olen kokkaillut, saa nähdä sitten miten pitkään sen terapiat vaikuttaa. Siinä samalla kokatessa voi napsia porkkanan paloja ja palan leipää tms. ja kun sitä ruokaa siinä käsittelee, niin nälkä tavallaan lähtee jo silläkin tavalla ja sitten kun se ruoka valmistuu, niin sitä syö maltilla ja siitä nauttii.
Vähän kiinteämmältä tuntuu tuo kroppakin urheilun jäljiltä, vähän tuntuu siellä täällä, jos vaan peiliin ei katso.. eikä naisten lehtiin:)
Näillä eväillä siis. Kiitoksia paljon kirjoituksestasi!
on, miksi juoksua harrastaa. En itse ainakaan juokse liikunnan ilosta vaan kyllä se ilo tulee siitä, että näytän paremmalta.
Jos haluat kestävyysjuoksijaksi, et tarvi siihen lihasmassaa,
Katsoppa huippimaratoonareita, kenellä on paksut reidet? ei kellään.
Itsellänikin oli aikoinaan sama "ongelma" jalat omasta mielestä niin ohuet ettei meinannu viitsiä juoksennella pikkuhousuissa.
Nyt vanhempana tollaselle vain nauraa.
En malta odottaa tulevani niin vanhaksi, että alan nauraa tälle sika tikkujen nokassa -ilmiölle.
En minä tiedä millaiseksi juoksijaksi haluan, vois sitä olla semmonen sprinttijuoksijakin;) Ainakin nyt tuntuu parhaalta juosta nopee 5km lenkki ja mennä kotiin möllöttään.