aikuiset lapset ja avioero

eroerja

Miten lasten pitäisi suhtautua vanhempien eroon?onko oikein,että lapset ns.valitsevat vaan sen toisen puolen,isän tai äidin?voiko aikuinen tytär tai poika ajattella vanhempien avioeroakin aikuismaisesti?Onko heillä pakko valita "puoli"?

39

3076

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • huh hellettä

      vain toinen vanhemmista käyttäytyy siten, että lasten on pakko tehdä valinta. Olen eronneen miehen kanssa naimisissa ja hänen entisensä on yrittänyt häärätä jälkikasvun häissä määräämässä keitä saa kutsua ja keitä ei. Minä olisi ollut niitä, jotka jäävät ilman kutsua. Mies taas ilmoitti, ettei ilmaannu häihin ilman minua. Niin kävi, että isän läsnäolo oli tärkeämpi kuin äidin. Äiti ei siis ilmaantunut häihin. Oma häpeänsä! Toisaalta on jo riehunut eron jälkeen perhejuhlissa poistuen paikalta ovet paukkuen, että taisi olla parempi ettei osallistukaan enää mihinkään isoihin perhejuhliin, koska ei osaa käyttäytyä. Kyllä aikuinenkin lapsi valitsee puolensa, jos näkee isän/äidin jatkuvasti pilaavan juhlat käytöksellään. Yhden häiriköinnin olisi ehkä vielä jotenkin sulattanut, mutta niitä on jo useampia vuoden sisällä.

      • miten sen nyt ottaa

        Häiriköintiä on monenlaista.

        Minä eronneena äitinä pidän näiden uusien naisten käytöstä häiriköintinä.

        En millään kehtaisi mennä uuden ukon lasten perhejuhliin, jos lasten äitikin on kutsuttu paikalle.

        Minkä ihmeen takia te uudet naiset sinne änkeätte.
        Äiti on synnyttänyt ja kasvattanut lapsen.
        Onko liikaa vaadittu, että saa osallistua lapsensa perhejuhliin?

        Enhän minäkään änkeä itseäni täysin tuntemattomien uuden onnen juhliin.

        Kuokkiminen ei ole koskaan kuulunut tapoihini.

        Avioeroni jälkeen olen ollut onnellinen siitä, että vanhempani eivät tulleet häihimme.

        Eivät tulleet exänkään vanhemmat. Miehen isä pelkäsi entistä vaimoaan. Miehellä oli niin huono omatunto perheen hylkäämisen takia.

        En usko, että mielesi on hyvä, kun sait kutsun häihin. Ex-vaimo pitää sinua vain hölmönä.
        Hän ei ole häirikkö. Vain sinä olet. Ehkä joku päivä itsekin sen tunnustat.

        Sinuna pyytäisin anteeksi. Ehkä joskus niit teetkin.


      • täysin
        miten sen nyt ottaa kirjoitti:

        Häiriköintiä on monenlaista.

        Minä eronneena äitinä pidän näiden uusien naisten käytöstä häiriköintinä.

        En millään kehtaisi mennä uuden ukon lasten perhejuhliin, jos lasten äitikin on kutsuttu paikalle.

        Minkä ihmeen takia te uudet naiset sinne änkeätte.
        Äiti on synnyttänyt ja kasvattanut lapsen.
        Onko liikaa vaadittu, että saa osallistua lapsensa perhejuhliin?

        Enhän minäkään änkeä itseäni täysin tuntemattomien uuden onnen juhliin.

        Kuokkiminen ei ole koskaan kuulunut tapoihini.

        Avioeroni jälkeen olen ollut onnellinen siitä, että vanhempani eivät tulleet häihimme.

        Eivät tulleet exänkään vanhemmat. Miehen isä pelkäsi entistä vaimoaan. Miehellä oli niin huono omatunto perheen hylkäämisen takia.

        En usko, että mielesi on hyvä, kun sait kutsun häihin. Ex-vaimo pitää sinua vain hölmönä.
        Hän ei ole häirikkö. Vain sinä olet. Ehkä joku päivä itsekin sen tunnustat.

        Sinuna pyytäisin anteeksi. Ehkä joskus niit teetkin.

        ..sun kirjoitukseen!!!
        Eiköhän lasten juhliin pitäis mennä lasten äidin,eikä isän uusi vaimo...vai kuinka???
        luulis nyt sen verran sivistystä olevan!!!


      • OLLENKAAN

        KÄYTÖSTÄSI!!!!
        OTA SYKSYKSI JOKU KÄYTÖSKURSSI!Ehkä opit,kumpi on lapselle tärkeämpi,isän uusi "vaimoke" vai lapsen oma äiti!
        Ja ehkäpä Sinullekin valkene,mihin juhliin Sinun on soveliasta osallistua!!!


      • mieltä
        täysin kirjoitti:

        ..sun kirjoitukseen!!!
        Eiköhän lasten juhliin pitäis mennä lasten äidin,eikä isän uusi vaimo...vai kuinka???
        luulis nyt sen verran sivistystä olevan!!!

        minäkin, ei sillä uudella naikkosella ole mitään asiaa suvun keskelle, jos lasten isällä ei ole kanttia tulla lapsien juhliin ilman, se osoittaa sitten jo ihan muuta isästä, saa jäädä oman onnensa nojaan,,pitäisi miettiä ennen kun ryhtyy suhteeseen, että jokaisella on takanaan menneisyys, eikä velvollisuudet pääty lehteä kääntämällä, vaikka se uusi naikkonen niin haluaisikin.


      • kukas häiriköi
        miten sen nyt ottaa kirjoitti:

        Häiriköintiä on monenlaista.

        Minä eronneena äitinä pidän näiden uusien naisten käytöstä häiriköintinä.

        En millään kehtaisi mennä uuden ukon lasten perhejuhliin, jos lasten äitikin on kutsuttu paikalle.

        Minkä ihmeen takia te uudet naiset sinne änkeätte.
        Äiti on synnyttänyt ja kasvattanut lapsen.
        Onko liikaa vaadittu, että saa osallistua lapsensa perhejuhliin?

        Enhän minäkään änkeä itseäni täysin tuntemattomien uuden onnen juhliin.

        Kuokkiminen ei ole koskaan kuulunut tapoihini.

        Avioeroni jälkeen olen ollut onnellinen siitä, että vanhempani eivät tulleet häihimme.

        Eivät tulleet exänkään vanhemmat. Miehen isä pelkäsi entistä vaimoaan. Miehellä oli niin huono omatunto perheen hylkäämisen takia.

        En usko, että mielesi on hyvä, kun sait kutsun häihin. Ex-vaimo pitää sinua vain hölmönä.
        Hän ei ole häirikkö. Vain sinä olet. Ehkä joku päivä itsekin sen tunnustat.

        Sinuna pyytäisin anteeksi. Ehkä joskus niit teetkin.

        Eikös nimimerkki juuri selittänyt että jälkikasvu halusi mieluummin isänsä olevan läsnä juhlissaan. Äidillä ei ole mitään oikeutta puuttua täysi-ikäisen lapsensa juhliin eikä siihen keitä kutsutaan. Juhlat ovat sen tyttären/pojan. Äidin käytös vaikuttaa tasapainottomalta. Olen minäkin nähnyt vastaavia tapauksia. Yhdessäkin perheessä äiti oli psyykeltään todella sairas, mutta hoitoon häntä ei ole vieläkään saatu. Lapsille oli vain helpotus, ettei äiti ilmestynyt juhliin.

        Jos miehen uusi vaimo on saanut kutsun, ei hänellä varmaan ole mitään syytä jäädä pois. Olettaisin tilanteen olleen jopa sellainen, että jos isä olisi mennyt yksin, silloin olisi äitikin osallistunut. Kuvittelepas ex-aviopari esim. kirkon etupenkkiin istumaan vierekkäin muiden jännittäessä milloin räjähtää. Eikö silloin ole parempi että ongelmien aiheuttaja on poissa juhlasta - ei muidenkaan tarvitse silloin jännittää. Olet yksisilmäinen kuvitellessasi, että äiti on aina pulmunen ja uusi vaimo se häirikkö. Olen minäkin mieheni uusi vaimo ja hänen lapsensa pitävät mieluummin yhteyttä minuun kuin äitiinsä. Mistäköhän johtuu?


      • huh hellettä
        miten sen nyt ottaa kirjoitti:

        Häiriköintiä on monenlaista.

        Minä eronneena äitinä pidän näiden uusien naisten käytöstä häiriköintinä.

        En millään kehtaisi mennä uuden ukon lasten perhejuhliin, jos lasten äitikin on kutsuttu paikalle.

        Minkä ihmeen takia te uudet naiset sinne änkeätte.
        Äiti on synnyttänyt ja kasvattanut lapsen.
        Onko liikaa vaadittu, että saa osallistua lapsensa perhejuhliin?

        Enhän minäkään änkeä itseäni täysin tuntemattomien uuden onnen juhliin.

        Kuokkiminen ei ole koskaan kuulunut tapoihini.

        Avioeroni jälkeen olen ollut onnellinen siitä, että vanhempani eivät tulleet häihimme.

        Eivät tulleet exänkään vanhemmat. Miehen isä pelkäsi entistä vaimoaan. Miehellä oli niin huono omatunto perheen hylkäämisen takia.

        En usko, että mielesi on hyvä, kun sait kutsun häihin. Ex-vaimo pitää sinua vain hölmönä.
        Hän ei ole häirikkö. Vain sinä olet. Ehkä joku päivä itsekin sen tunnustat.

        Sinuna pyytäisin anteeksi. Ehkä joskus niit teetkin.

        Eikös nyt asia kuitenkin ole niin, että juhlien pitäjä siis täysi-ikäinen tytär/poika on se, joka päättää vieraistaan - ei äiti. Tässä tapauksessa on vielä niin, että äiti on kavaltanut suurimman osan isän maksamista elatusmaksuista ja lapset ovat vasta hiljattain saaneet tietää tästä. Eivät uskoneet isänsä puheita, ennenkuin lapset saivat postitse kopion sopimuksesta. Vasta sitten tajusivat miten kierosti äiti oli menetellyt, oli valehdellut lapsilleen että isä ei ollut maksanut senttiäkään. Äidin psyyke on muutenkin vinksahtanut, mutta mites viet hoitoon väkisin. Pitäisikö tällainen ihminen päästää pilaamaan häitä/valmistujaisia jne. Pari kuukautta sitten olleet juhlat olivat ensimmäiset perhejuhlat joissa olin ja kutsu tuli nimelläni. Totta kai osallistuin. Nuori oli sanonut äidilleen, ettei kaipaa hänen läsnäoloaan. Oli nähnyt jo muutamista aikaisemmista juhlista millaista äitinsä käytös on. Ellei asioita tehdä juuri kuin hän haluaa, nainen poistuu paikalta ovet paukkuen. Miltä teistä itsestänne tuntuisi jos joutuisitte omissa juhlissanne jännittämään psyykkisesti sairaan äitinne käytöstä.

        Miettikääpäs nyt, ennen kuin syyllistätte isän uutta vaimoa naikkoseksi sun muilla nimillä. Nimittely muuten kertoo paljon henkisestä tasostanne. Vai oletteko kenties juuri niitä katkeroituneita entisiä vaimoja, jotka haluatte määrätä, keitä lapsenne saavat kutsua omiin juhliinsa ja sulkea kenties isän pois siksi, että isä ei halua olla ilman uutta vaimoaan entisensä kanssa samassa juhlassa.

        Olin taannoin muuten häissä, joissa sulhasen vanhemmat olivat eronneet. Sekä isä, että äiti olivat läsnä uusien puolisoidensa kanssa, eikä kukaan ollut ihmeissään tilanteesta. Näinhän se on luonnollisinta. Vai mitä?


      • en silti
        huh hellettä kirjoitti:

        Eikös nyt asia kuitenkin ole niin, että juhlien pitäjä siis täysi-ikäinen tytär/poika on se, joka päättää vieraistaan - ei äiti. Tässä tapauksessa on vielä niin, että äiti on kavaltanut suurimman osan isän maksamista elatusmaksuista ja lapset ovat vasta hiljattain saaneet tietää tästä. Eivät uskoneet isänsä puheita, ennenkuin lapset saivat postitse kopion sopimuksesta. Vasta sitten tajusivat miten kierosti äiti oli menetellyt, oli valehdellut lapsilleen että isä ei ollut maksanut senttiäkään. Äidin psyyke on muutenkin vinksahtanut, mutta mites viet hoitoon väkisin. Pitäisikö tällainen ihminen päästää pilaamaan häitä/valmistujaisia jne. Pari kuukautta sitten olleet juhlat olivat ensimmäiset perhejuhlat joissa olin ja kutsu tuli nimelläni. Totta kai osallistuin. Nuori oli sanonut äidilleen, ettei kaipaa hänen läsnäoloaan. Oli nähnyt jo muutamista aikaisemmista juhlista millaista äitinsä käytös on. Ellei asioita tehdä juuri kuin hän haluaa, nainen poistuu paikalta ovet paukkuen. Miltä teistä itsestänne tuntuisi jos joutuisitte omissa juhlissanne jännittämään psyykkisesti sairaan äitinne käytöstä.

        Miettikääpäs nyt, ennen kuin syyllistätte isän uutta vaimoa naikkoseksi sun muilla nimillä. Nimittely muuten kertoo paljon henkisestä tasostanne. Vai oletteko kenties juuri niitä katkeroituneita entisiä vaimoja, jotka haluatte määrätä, keitä lapsenne saavat kutsua omiin juhliinsa ja sulkea kenties isän pois siksi, että isä ei halua olla ilman uutta vaimoaan entisensä kanssa samassa juhlassa.

        Olin taannoin muuten häissä, joissa sulhasen vanhemmat olivat eronneet. Sekä isä, että äiti olivat läsnä uusien puolisoidensa kanssa, eikä kukaan ollut ihmeissään tilanteesta. Näinhän se on luonnollisinta. Vai mitä?

        olisi mennyt paikalle vaikka kuinka kutsu olisi tullut!
        Olisin kokenut asian näin,että jos lapsen oma äiti,syystä tai toisesta,ei ole saanut kutsua,niin olisin itsekin pysynyt pois joka tapauksessa.Ei meillä ns.uusilla vaimoilla ole soveliasta änkeä joka paikka!


      • kuka on läheisesi?
        OLLENKAAN kirjoitti:

        KÄYTÖSTÄSI!!!!
        OTA SYKSYKSI JOKU KÄYTÖSKURSSI!Ehkä opit,kumpi on lapselle tärkeämpi,isän uusi "vaimoke" vai lapsen oma äiti!
        Ja ehkäpä Sinullekin valkene,mihin juhliin Sinun on soveliasta osallistua!!!

        Minulle on tärkeämpi isäni uusi vaimo,onhan hän minut hoitanut yli puolet iästäni.Vaikka olisikin synnyttäjä,voi silti jäädä vieraaksi.Äiti on minulle enemmän se ihminen joka on lähellä ja rakastaa myös hankalana aikana.Jolle voi puhua kaikista asioista,joka neuvoo,mutta ei loukkaa.


      • huh hellettä
        en silti kirjoitti:

        olisi mennyt paikalle vaikka kuinka kutsu olisi tullut!
        Olisin kokenut asian näin,että jos lapsen oma äiti,syystä tai toisesta,ei ole saanut kutsua,niin olisin itsekin pysynyt pois joka tapauksessa.Ei meillä ns.uusilla vaimoilla ole soveliasta änkeä joka paikka!

        Sillä jos en olisi mennyt, ei olisi miehenikään mennyt. Hän ei mene ilman minua minnekään, missä saattaa törmätä entiseensä. Äiti oli kyllä saanut kutsun, mutta koska oli alkanut määräilemään kutsuttavista, oli tämä lapsi ilmoittanut selkeästi, ettei tämän sitten tarvitse ilmaantua paikalle.

        Oletko sitä mieltä, että sulhanenkaan ei olisi saanut kutsua vanhempiensa uusia puolisoita. Tässä oli nimittäin sellainen tilanne, että sekä morsiamen että sulhasen vanhemmat olivat eronneet. Sulhasen puolelta oli äiti uusine puolisoineen ja isä uusine puolisoineen paikalla. Eikö tämä ole aivan luonnollista?

        Jos olisin jäänyt pois, olisi se pilannut välini tämän lapsen kanssa. Yksi hänen vanhemmista sisaruksistaan pilasi välinsä isäänsä ja minuun jättämällä minut äitinsä käskystä kutsumatta valmistujaisiinsa. Ilmeisesti tässä oli mukana usko, sillä tämä kyseinen lapsi ja äiti ovat uskovaisia. Millaista uskoa on tuollainen suvaitsemattomuus entisen taholta? Tosin hän on myös psyykkisesti sairas.

        Nyt tämä nuorempi valitsi isänsä ja minut - tietäen suututtavansa äitinsä, mutta hänellä on rohkeutta ja voimaa nousta vastustamaan äitiään.


      • viestistä
        huh hellettä kirjoitti:

        Sillä jos en olisi mennyt, ei olisi miehenikään mennyt. Hän ei mene ilman minua minnekään, missä saattaa törmätä entiseensä. Äiti oli kyllä saanut kutsun, mutta koska oli alkanut määräilemään kutsuttavista, oli tämä lapsi ilmoittanut selkeästi, ettei tämän sitten tarvitse ilmaantua paikalle.

        Oletko sitä mieltä, että sulhanenkaan ei olisi saanut kutsua vanhempiensa uusia puolisoita. Tässä oli nimittäin sellainen tilanne, että sekä morsiamen että sulhasen vanhemmat olivat eronneet. Sulhasen puolelta oli äiti uusine puolisoineen ja isä uusine puolisoineen paikalla. Eikö tämä ole aivan luonnollista?

        Jos olisin jäänyt pois, olisi se pilannut välini tämän lapsen kanssa. Yksi hänen vanhemmista sisaruksistaan pilasi välinsä isäänsä ja minuun jättämällä minut äitinsä käskystä kutsumatta valmistujaisiinsa. Ilmeisesti tässä oli mukana usko, sillä tämä kyseinen lapsi ja äiti ovat uskovaisia. Millaista uskoa on tuollainen suvaitsemattomuus entisen taholta? Tosin hän on myös psyykkisesti sairas.

        Nyt tämä nuorempi valitsi isänsä ja minut - tietäen suututtavansa äitinsä, mutta hänellä on rohkeutta ja voimaa nousta vastustamaan äitiään.

        saa sellaisen käsityksen,että suurin osa ovat "psyykkisesti" sairaita.
        Itse en silti olisi lähtenyt,vaikka sillä uhalla,että mieheni olisi jäänyt pois juhlista. Olisin suonut lapsen äidille sen kunnian olla paikalla lapsen juhlissa.Koska Sinä et kumminkaan ole sille lapselle ei kukaan.Eikä koskaan voi tietää etukäteen,milloin itselläsi terveys pettää.Ja on se aika lapsellista,jos miehesi ei lähde ilman Sinua mihinkään.
        Koeta ymmärtää,että juuri Sinun takia miehelläsi ja hänen exvaimolla on vaikea olla samoissa juhlissa!!!Jatkossa mieti tarkkaan,mihin Sinun on soveliasta mennä!!!


      • huh hellettä
        viestistä kirjoitti:

        saa sellaisen käsityksen,että suurin osa ovat "psyykkisesti" sairaita.
        Itse en silti olisi lähtenyt,vaikka sillä uhalla,että mieheni olisi jäänyt pois juhlista. Olisin suonut lapsen äidille sen kunnian olla paikalla lapsen juhlissa.Koska Sinä et kumminkaan ole sille lapselle ei kukaan.Eikä koskaan voi tietää etukäteen,milloin itselläsi terveys pettää.Ja on se aika lapsellista,jos miehesi ei lähde ilman Sinua mihinkään.
        Koeta ymmärtää,että juuri Sinun takia miehelläsi ja hänen exvaimolla on vaikea olla samoissa juhlissa!!!Jatkossa mieti tarkkaan,mihin Sinun on soveliasta mennä!!!

        Juuri entistään mies ei halua tavata, nainen sai erossa asunnon ja auton ja vielä silloin alaikäiselle lapselle reilun elarin. Siitäkin se nainen kavalsi omiin juttuihinsa puolet. Kun lapsi tarvitsi jotain (silloin 15-16 vuotiaana), lähetti äiti lapsen meille ja sitten isän piti kustantaa milloin vaatteita, milloin levyjä. Ja juuri tällaisia hankintoja vartenhan sitä elariakin maksetiin ja tuplasti sen, mikä olisi ollut laskennallinen summa.

        Mistä päättelet, että minä olisin se ongelma. Jos nuori haluaa minut juhliinsa, on hänellä oikeus kutsua minut, ilman että kukaan puuttuu asiaan. Onko asiaa näin vaikeaa ymmärtää! Yksistä juhlista mies jäi pois ja hyvä niin, sillä siellä olisi tullut tappelu entisten puolisoiden välille. Äiti oli ollut siellä ja oli alkanut haukkumaan miestäni ja miehen suku oli vaientanut naisen.

        Saako siis mielestäni psyykkisesti sairas ihminen terrorisoida lapsiaan? Omassa perheessäni oli vastaavaa, äitini sähläsi minkä ehti jo naimisissa olleiden sisarusteni perheasioissa. Riidathan siitä tuli. Äidin olisi pitänyt osata pitää nokkansa poissa lastensa asioista. Täysi-ikäiset tietävät mitä tekevät, eivätkä suostu vanhempiensa käskyvallan alle. Täysi-ikäisiin ihmisiin ei isillä eikä äideillä ole mitään käskyvaltaa.

        Onko mielestäsi paha, että minulla ja minut omalla kutsukortilla kutsuneella nuorella aikuisella on hyvät välit. Nuoren välit kanssani ovat jopa paremmat kuin hänellä ja biologisella äidillään. Eikö silloin ole luonnollista kutsua myös se, josta pitää.

        Mieheni entisen perheellä on rankka sukurasitus näihin psyykkisiin ongelmiin. Läsnä oli henkilö, joka oli psyykenlääkkeistä aivan tokkurassa. En heti huomannut asiaa, mutta puhuttuani vaivihkaa mieheni kanssa, hän kertoi kyseisen henkilön olevan suurimman osan ajastaan laitoshoidossa. Nyt oli päässyt lomalle, päästäkseen näihin juhliin.


      • huh hellettä
        viestistä kirjoitti:

        saa sellaisen käsityksen,että suurin osa ovat "psyykkisesti" sairaita.
        Itse en silti olisi lähtenyt,vaikka sillä uhalla,että mieheni olisi jäänyt pois juhlista. Olisin suonut lapsen äidille sen kunnian olla paikalla lapsen juhlissa.Koska Sinä et kumminkaan ole sille lapselle ei kukaan.Eikä koskaan voi tietää etukäteen,milloin itselläsi terveys pettää.Ja on se aika lapsellista,jos miehesi ei lähde ilman Sinua mihinkään.
        Koeta ymmärtää,että juuri Sinun takia miehelläsi ja hänen exvaimolla on vaikea olla samoissa juhlissa!!!Jatkossa mieti tarkkaan,mihin Sinun on soveliasta mennä!!!

        Minä menen juuri sinne minne minut kutsutaan, myös jatkossa. Jos se akka ei voi olla samassa tilaisuudessa kanssani, jääköön pois. Nyt nuorelle oli kaikkein tärkeintä se, että isä talutti hänet alttarille.

        Entistään mies ei halua enää koskaan tavata. Nuoret siis valitsevat aina kumman kutsuvat, isän vain äidin. Tosin äiti on alkanut jäämään heidän elämästään kokonaan pois. Kaikki asuvat jo satojen kilometrien päässä äidistään, eivätkä enää mene edes joulun viettoon tämän luokse. Kun käyvät tapaamassa kavereitaan, piipahtavat joskus äitinsä luona. Nuoret ovat kertoneet tämän kaiken minulle ja myös sen kuinka iloisia he ovat siitä, että isänsä on mennyt uudelleen naimisiin ja on tyytyväinen elämäänsä.

        Mieheni saa tietysti mennä ilman minua ja onkin ollut monissakin juhlissa, joihin olen saanut kutsun, mutta en syystä tai toisest ole osallistunut. Mutta niissä juhlissa ei ole ollut hänen entisensä! Usko huviksesi, että monesti vielä vuosia eron jälkeenkin entisten puolisoiden välit voivat olla niin tulehtuneet, että eivät siedä toisiaan edes samassa tilassa.


      • "neon"
        huh hellettä kirjoitti:

        Minä menen juuri sinne minne minut kutsutaan, myös jatkossa. Jos se akka ei voi olla samassa tilaisuudessa kanssani, jääköön pois. Nyt nuorelle oli kaikkein tärkeintä se, että isä talutti hänet alttarille.

        Entistään mies ei halua enää koskaan tavata. Nuoret siis valitsevat aina kumman kutsuvat, isän vain äidin. Tosin äiti on alkanut jäämään heidän elämästään kokonaan pois. Kaikki asuvat jo satojen kilometrien päässä äidistään, eivätkä enää mene edes joulun viettoon tämän luokse. Kun käyvät tapaamassa kavereitaan, piipahtavat joskus äitinsä luona. Nuoret ovat kertoneet tämän kaiken minulle ja myös sen kuinka iloisia he ovat siitä, että isänsä on mennyt uudelleen naimisiin ja on tyytyväinen elämäänsä.

        Mieheni saa tietysti mennä ilman minua ja onkin ollut monissakin juhlissa, joihin olen saanut kutsun, mutta en syystä tai toisest ole osallistunut. Mutta niissä juhlissa ei ole ollut hänen entisensä! Usko huviksesi, että monesti vielä vuosia eron jälkeenkin entisten puolisoiden välit voivat olla niin tulehtuneet, että eivät siedä toisiaan edes samassa tilassa.

        suhtautumistasi,mutta usko sinäkin,että, ns.uudet vaimot,ette välttämättä tajua,mistä on kyse.Teille vaan kerrotaan entisestä vaimosta kaikkea vaan paha,ettekä näe asioita välttämättä toisen osapuolen kannalta.Sisukkaana olet päättänyt olla joka paikassa läsnä,mutta et voi arvata mitä siitä seuraa tulevaisuudessa.
        Toivottavasti miehesi ei tule hylätyksi lasten taholta Sinun takia!!Onne Sulle!


      • huh hellettä
        "neon" kirjoitti:

        suhtautumistasi,mutta usko sinäkin,että, ns.uudet vaimot,ette välttämättä tajua,mistä on kyse.Teille vaan kerrotaan entisestä vaimosta kaikkea vaan paha,ettekä näe asioita välttämättä toisen osapuolen kannalta.Sisukkaana olet päättänyt olla joka paikassa läsnä,mutta et voi arvata mitä siitä seuraa tulevaisuudessa.
        Toivottavasti miehesi ei tule hylätyksi lasten taholta Sinun takia!!Onne Sulle!

        Ensinnäkin mistä päättelit, minun haluavan olla joka paikassa. Olenhan jo moneen kertaan todennut, että on ollut perhejuhlia, joihin en ole saanut kutsua - enkä ole sitä kaivannutkaan.

        Jos myös lapset ovat kertoneet minulle äidistään ja tämän tempuista, en voi olla uskomatta.

        Nyt viimeksi olleissa häissä sain kuulla yhdeltä perheeseen kuulumattomalta häävieraalta kuinka tämä entinen oli soittanut hänelle ja haukkunut pataluhaksi ja uhkaillut. Onko tuollainen tervettä käytöstä? Kyseiset henkilöt eivät ole koskaan tavanneet ja äkkiä tämä entinen vaimo ottaa ja soittaa vieraalle ihmiselle haukkuakseen tämän! Ja vielä pari päivää ennen häitä!!!

        Lapsille tämä entinen vaimo oli syöttänyt sellaista pajunköyttä että mieheni ei olisi maksanut senttiäkään elareita nuorimmasta ja että mies ei välitä lainkaan jälkikasvustaan. Lähetimme nuorille kopiot elarisopimuksesta ja saivat vielä tutustua isänsä tiliotteisiin. Silloin lapsille selvisi totuus äidistään.

        Pitäisikö minun olla nöyränä palvelijana ja maksuautomaattina lasten vieraillessa meillä, mutta minua he eivät saisi kutsua mihinkään omiin juhliinsa?

        Voisitko vastata minulle näihin kahteen kysymykseen. Olisiko sinusta parempi, että isäkin jäisi kokonaan pois lastensa elämästä vain siksi, että entinen vaimo saisi hyvän mielen? Siitäkin huolimatta, että lapset haluavat pitää mieluummin yhteyksiä isäänsä kuin äitiinsä.

        Olisiko häistä pitänyt jättää ilman kutsua myös sulhasen vanhempien uudet puolisot? Näkyivät välit olevan ihan asialliset, vaikka eivät samassa pöydässä istuneetkaan. Miksi tällainen ei sovi miehen entiselle?

        Ja sokeri pohjalla! Tämä entinen on lähetellyt meillekin aivan sairaita kirjeitä. Lapsille äidin mielenterveyden paha järkkyminen on paha asia, mutta ovat nostaneet kädet pystyyn - pakkohoitoonkaan tuollaista ei saa. Vasta kun jotain pahaa on sattunut, alkaa tapahtumaan.

        Mistäköhän sekin johtuu, että miehen vanhemmat hyväksyivät minut heti ensi tapaamisella. Ja vaari haukkui yhden miehen lapsista pystyyn, kun tämä ei ollut kutsunut minua valmistujaisiinsa. Miehen vanhemmatkin ovat puolellani, eivätkä tervejärkisinä ihmisinä edes kaipaa entistä miniäänsä perhejuhliin.


      • mutta...
        huh hellettä kirjoitti:

        Ensinnäkin mistä päättelit, minun haluavan olla joka paikassa. Olenhan jo moneen kertaan todennut, että on ollut perhejuhlia, joihin en ole saanut kutsua - enkä ole sitä kaivannutkaan.

        Jos myös lapset ovat kertoneet minulle äidistään ja tämän tempuista, en voi olla uskomatta.

        Nyt viimeksi olleissa häissä sain kuulla yhdeltä perheeseen kuulumattomalta häävieraalta kuinka tämä entinen oli soittanut hänelle ja haukkunut pataluhaksi ja uhkaillut. Onko tuollainen tervettä käytöstä? Kyseiset henkilöt eivät ole koskaan tavanneet ja äkkiä tämä entinen vaimo ottaa ja soittaa vieraalle ihmiselle haukkuakseen tämän! Ja vielä pari päivää ennen häitä!!!

        Lapsille tämä entinen vaimo oli syöttänyt sellaista pajunköyttä että mieheni ei olisi maksanut senttiäkään elareita nuorimmasta ja että mies ei välitä lainkaan jälkikasvustaan. Lähetimme nuorille kopiot elarisopimuksesta ja saivat vielä tutustua isänsä tiliotteisiin. Silloin lapsille selvisi totuus äidistään.

        Pitäisikö minun olla nöyränä palvelijana ja maksuautomaattina lasten vieraillessa meillä, mutta minua he eivät saisi kutsua mihinkään omiin juhliinsa?

        Voisitko vastata minulle näihin kahteen kysymykseen. Olisiko sinusta parempi, että isäkin jäisi kokonaan pois lastensa elämästä vain siksi, että entinen vaimo saisi hyvän mielen? Siitäkin huolimatta, että lapset haluavat pitää mieluummin yhteyksiä isäänsä kuin äitiinsä.

        Olisiko häistä pitänyt jättää ilman kutsua myös sulhasen vanhempien uudet puolisot? Näkyivät välit olevan ihan asialliset, vaikka eivät samassa pöydässä istuneetkaan. Miksi tällainen ei sovi miehen entiselle?

        Ja sokeri pohjalla! Tämä entinen on lähetellyt meillekin aivan sairaita kirjeitä. Lapsille äidin mielenterveyden paha järkkyminen on paha asia, mutta ovat nostaneet kädet pystyyn - pakkohoitoonkaan tuollaista ei saa. Vasta kun jotain pahaa on sattunut, alkaa tapahtumaan.

        Mistäköhän sekin johtuu, että miehen vanhemmat hyväksyivät minut heti ensi tapaamisella. Ja vaari haukkui yhden miehen lapsista pystyyn, kun tämä ei ollut kutsunut minua valmistujaisiinsa. Miehen vanhemmatkin ovat puolellani, eivätkä tervejärkisinä ihmisinä edes kaipaa entistä miniäänsä perhejuhliin.

        ..kuka tässä nyt sairaalta selittelijältä vaikuttaa? Sinä!


      • Susanna--
        huh hellettä kirjoitti:

        Ensinnäkin mistä päättelit, minun haluavan olla joka paikassa. Olenhan jo moneen kertaan todennut, että on ollut perhejuhlia, joihin en ole saanut kutsua - enkä ole sitä kaivannutkaan.

        Jos myös lapset ovat kertoneet minulle äidistään ja tämän tempuista, en voi olla uskomatta.

        Nyt viimeksi olleissa häissä sain kuulla yhdeltä perheeseen kuulumattomalta häävieraalta kuinka tämä entinen oli soittanut hänelle ja haukkunut pataluhaksi ja uhkaillut. Onko tuollainen tervettä käytöstä? Kyseiset henkilöt eivät ole koskaan tavanneet ja äkkiä tämä entinen vaimo ottaa ja soittaa vieraalle ihmiselle haukkuakseen tämän! Ja vielä pari päivää ennen häitä!!!

        Lapsille tämä entinen vaimo oli syöttänyt sellaista pajunköyttä että mieheni ei olisi maksanut senttiäkään elareita nuorimmasta ja että mies ei välitä lainkaan jälkikasvustaan. Lähetimme nuorille kopiot elarisopimuksesta ja saivat vielä tutustua isänsä tiliotteisiin. Silloin lapsille selvisi totuus äidistään.

        Pitäisikö minun olla nöyränä palvelijana ja maksuautomaattina lasten vieraillessa meillä, mutta minua he eivät saisi kutsua mihinkään omiin juhliinsa?

        Voisitko vastata minulle näihin kahteen kysymykseen. Olisiko sinusta parempi, että isäkin jäisi kokonaan pois lastensa elämästä vain siksi, että entinen vaimo saisi hyvän mielen? Siitäkin huolimatta, että lapset haluavat pitää mieluummin yhteyksiä isäänsä kuin äitiinsä.

        Olisiko häistä pitänyt jättää ilman kutsua myös sulhasen vanhempien uudet puolisot? Näkyivät välit olevan ihan asialliset, vaikka eivät samassa pöydässä istuneetkaan. Miksi tällainen ei sovi miehen entiselle?

        Ja sokeri pohjalla! Tämä entinen on lähetellyt meillekin aivan sairaita kirjeitä. Lapsille äidin mielenterveyden paha järkkyminen on paha asia, mutta ovat nostaneet kädet pystyyn - pakkohoitoonkaan tuollaista ei saa. Vasta kun jotain pahaa on sattunut, alkaa tapahtumaan.

        Mistäköhän sekin johtuu, että miehen vanhemmat hyväksyivät minut heti ensi tapaamisella. Ja vaari haukkui yhden miehen lapsista pystyyn, kun tämä ei ollut kutsunut minua valmistujaisiinsa. Miehen vanhemmatkin ovat puolellani, eivätkä tervejärkisinä ihmisinä edes kaipaa entistä miniäänsä perhejuhliin.

        Olipas tässä "hauska" keskustelu...

        Mutta yhtä kaikki: Mielestäni kukaan teistä ei ole toiminut kuten kunnon aikuisten tulisi toimia. Kaikki koheltaa yhtä ainoaa asiaa "minä minä minä minä" (muut on mielisairaita eikä heitä tarvitse noteerata).

        "Nyt viimeksi olleissa häissä sain kuulla yhdeltä perheeseen kuulumattomalta häävieraalta kuinka tämä entinen oli soittanut hänelle ja haukkunut pataluhaksi ja uhkaillut. Onko tuollainen tervettä käytöstä?" Uhkailu ei todella ole tervettä käytöstä. Mutta vielä omituisempaa on, että joku kertoo siitä häissä toisille. Aivan käsittämätöntä. Huh huh.


      • jäitä hattuun nyt
        Susanna-- kirjoitti:

        Olipas tässä "hauska" keskustelu...

        Mutta yhtä kaikki: Mielestäni kukaan teistä ei ole toiminut kuten kunnon aikuisten tulisi toimia. Kaikki koheltaa yhtä ainoaa asiaa "minä minä minä minä" (muut on mielisairaita eikä heitä tarvitse noteerata).

        "Nyt viimeksi olleissa häissä sain kuulla yhdeltä perheeseen kuulumattomalta häävieraalta kuinka tämä entinen oli soittanut hänelle ja haukkunut pataluhaksi ja uhkaillut. Onko tuollainen tervettä käytöstä?" Uhkailu ei todella ole tervettä käytöstä. Mutta vielä omituisempaa on, että joku kertoo siitä häissä toisille. Aivan käsittämätöntä. Huh huh.

        Olettekohan te kaikki nimimerkkiä "huh hellettä" rusikoineet edes ajatelleet loppuun asti asioita. Olen eronnut miehestäni, eromme oli riitainen. Mies on uudelleen naimisissa, minä en ole löytänyt uutta kumppania itselleni. En silti ole kieltämässä miehen uuden vaimon kutsumista aikuisten lastemme juhliin. Olen sitä mieltä, että kutsuja päättää vieraista. Jos tyttäreni haluaa vaikkapa häihinsä ehdottomasti isänsä, tiedän että silloin on kutsuttava myös uusi puoliso, mieheni ei muuten osallistuisi tyttären suureen päivään. Mielestäni minulla ei ole oikeutta pilata tällaista juhlaa. Vaikka sitten joutuisin itse jäämään pois! Enkä ole minäkään vielä valmis kohtaamaan entistä miestäni ilman tukijoukkoa. Ehkä siksi mies haluaa uuden vaimonsa mukaansa.

        Olen myös seurannut ystäväpiirissäni mieleltään sairaan ihmisen toimia. Hän on juuri tuollainen kuin nimimerkki kuvailee. Kaiken on mentävä kuten hän haluaa, muuten tapahtuu kamalia. Hän saattaa yhtäkkiä raivostua aivan mitättömästä asiasta ja poistua paikalta ovet paukkuen. Normaali ihminen vetäytyisi tilanteesta hiljaa takavasemmalle. Kyseinen ihminen myös yrittää vaikuttaa juhlien vieraslistoihin, siitäkin huolimatta että hänkin on vain kutsuttava vieras. Psyykkisesti sairaan kanssa on vaikeaa elää. Etenkin jos kyseessä on skitsofreenikko, jotenkin on tullut sellainen tunne lukiessa "huh hellettä" tekstejä. Skitsoilla on vääristynyt suorastaan ylinarsistinen omakuva varsin usein ja se todella tietää ongelmia. Ja jos taustalla on vielä rankka sukurasitus, en voi kuin sääliä lapsia, joiden on tasapainoiltava tilanteen kanssa. En ihmettele lainkaan, että he ovat tavallaan valinneet isän ja tämän uuden vaimon.

        Olen vieläkin katkera erosta ja siitä että mies löysi uuden onnen, mutta minun on vain nöyrryttävä lasteni tehdon edessä. Ehkä olen kuten nimimerkin kuvailema äiti joissain asioissa. Alkuun yritin vaikuttaa lapsiini, jotka olivat kaikki jo täysi-ikäisiä eron tullessa mutta huomasin vain työntäväni heitä pois. Nyt heillä onkin isäänsä lämpimämmät välit kuin minuun ja on pakko myöntää että en ole lainkaan syytön tilanteeseen.

        Nyt olen hiljalleen kypsymässä siihen, että ehkä vielä pystymme olemaan sivistyneiden ihmisten tavoin samassa juhlassa. Eihän meidän tarvitse edes keskustella toistemme kanssa, mutta olisi lapsillekin helpompi kun voisi kutsua kummatkin vanhempansa uusine puolisoineen miettimättä kumman vuoro nyt on saada kutsu.

        Ymmärrän täysin "huh hellettä" tilanteen ja jos kerran hänen miehensä lapset ovat hyväksyneet hänet, on lapsilla oikeus kutsua myös hänet juhliinsa. Ja hänellä oikeus osallistua.

        Taidatte kaikki olla todella katkeroituneita entisiä vaimoja ettekä halua hyväksyä sitä, että perheenkin kokoonpano voi muuttua. On isää, äitiä, isän uutta vaimoa ja äidin uutta miestä. Olisikin ollut mielenkiintoista lukea, olisiko tämä entinen vaimo sitten halunnut oman miesystävänsä/miehensä saavan kutsun. Olisiko ollut niin, että äiti olisi todellakin halunnut viedä juhlaan uuden kumppanin, mutta ei olisi sallinut sitä entiselle miehelleen? Tämäkin sopii skitson käytökseen. Samoin uhkailut ja sairaiden kirjeiden lähettelyt. Ystäväperheessäni on välillä jopa suljettu tämän sairaan ihmisen kännykkä. Eivät ole aina jaksaneet selitellä parhain päin omaisensa päättömiä jopa uhkailevia puheluita. Ymmärrän siksi hyvin, miksi uhkailun kohteeksi joutunut on puhunut asiasta häissä. Tuskin hän sentään on asiaa kaikille levitellyt, mutta pahasti pelästynyt ja pelkäävä ihminen haluaa purkaa asian jollekin.

        Kun olen lukenut tämän mieleltään sairaan äidin tempuista, kuten elatusvavun kavalluksesta, on kuin olisin lukenut ystäväperheeni tarinaa. Myös tämän ihmisen sairaus paheni avioeron jälkeen. Puoliso ei enää jaksanut, vaan lähti ja on nyt onnellisesti uudelleen naimisissa. Joutuivat tosin ottamaan salaiset puhelinnumerot jouduttuaan tämän sairaan ihmisen hyökkäysten kohteeksi. Myös osoite on salainen.

        Kannattaisiko nyt miettiä asioita monelta kantilta ja pyytää vaikka anteeksi tältä uudelta vaimolta, jota olette haukkuneet ja rutanneet. Kolikolla on näet aina vähintään kaksi puolta.


      • "miisu
        huh hellettä kirjoitti:

        Ensinnäkin mistä päättelit, minun haluavan olla joka paikassa. Olenhan jo moneen kertaan todennut, että on ollut perhejuhlia, joihin en ole saanut kutsua - enkä ole sitä kaivannutkaan.

        Jos myös lapset ovat kertoneet minulle äidistään ja tämän tempuista, en voi olla uskomatta.

        Nyt viimeksi olleissa häissä sain kuulla yhdeltä perheeseen kuulumattomalta häävieraalta kuinka tämä entinen oli soittanut hänelle ja haukkunut pataluhaksi ja uhkaillut. Onko tuollainen tervettä käytöstä? Kyseiset henkilöt eivät ole koskaan tavanneet ja äkkiä tämä entinen vaimo ottaa ja soittaa vieraalle ihmiselle haukkuakseen tämän! Ja vielä pari päivää ennen häitä!!!

        Lapsille tämä entinen vaimo oli syöttänyt sellaista pajunköyttä että mieheni ei olisi maksanut senttiäkään elareita nuorimmasta ja että mies ei välitä lainkaan jälkikasvustaan. Lähetimme nuorille kopiot elarisopimuksesta ja saivat vielä tutustua isänsä tiliotteisiin. Silloin lapsille selvisi totuus äidistään.

        Pitäisikö minun olla nöyränä palvelijana ja maksuautomaattina lasten vieraillessa meillä, mutta minua he eivät saisi kutsua mihinkään omiin juhliinsa?

        Voisitko vastata minulle näihin kahteen kysymykseen. Olisiko sinusta parempi, että isäkin jäisi kokonaan pois lastensa elämästä vain siksi, että entinen vaimo saisi hyvän mielen? Siitäkin huolimatta, että lapset haluavat pitää mieluummin yhteyksiä isäänsä kuin äitiinsä.

        Olisiko häistä pitänyt jättää ilman kutsua myös sulhasen vanhempien uudet puolisot? Näkyivät välit olevan ihan asialliset, vaikka eivät samassa pöydässä istuneetkaan. Miksi tällainen ei sovi miehen entiselle?

        Ja sokeri pohjalla! Tämä entinen on lähetellyt meillekin aivan sairaita kirjeitä. Lapsille äidin mielenterveyden paha järkkyminen on paha asia, mutta ovat nostaneet kädet pystyyn - pakkohoitoonkaan tuollaista ei saa. Vasta kun jotain pahaa on sattunut, alkaa tapahtumaan.

        Mistäköhän sekin johtuu, että miehen vanhemmat hyväksyivät minut heti ensi tapaamisella. Ja vaari haukkui yhden miehen lapsista pystyyn, kun tämä ei ollut kutsunut minua valmistujaisiinsa. Miehen vanhemmatkin ovat puolellani, eivätkä tervejärkisinä ihmisinä edes kaipaa entistä miniäänsä perhejuhliin.

        mielestäsi tervettä edes kuunnella tälläisiä puheita häissä?Ei fiksua!


      • "aatu
        jäitä hattuun nyt kirjoitti:

        Olettekohan te kaikki nimimerkkiä "huh hellettä" rusikoineet edes ajatelleet loppuun asti asioita. Olen eronnut miehestäni, eromme oli riitainen. Mies on uudelleen naimisissa, minä en ole löytänyt uutta kumppania itselleni. En silti ole kieltämässä miehen uuden vaimon kutsumista aikuisten lastemme juhliin. Olen sitä mieltä, että kutsuja päättää vieraista. Jos tyttäreni haluaa vaikkapa häihinsä ehdottomasti isänsä, tiedän että silloin on kutsuttava myös uusi puoliso, mieheni ei muuten osallistuisi tyttären suureen päivään. Mielestäni minulla ei ole oikeutta pilata tällaista juhlaa. Vaikka sitten joutuisin itse jäämään pois! Enkä ole minäkään vielä valmis kohtaamaan entistä miestäni ilman tukijoukkoa. Ehkä siksi mies haluaa uuden vaimonsa mukaansa.

        Olen myös seurannut ystäväpiirissäni mieleltään sairaan ihmisen toimia. Hän on juuri tuollainen kuin nimimerkki kuvailee. Kaiken on mentävä kuten hän haluaa, muuten tapahtuu kamalia. Hän saattaa yhtäkkiä raivostua aivan mitättömästä asiasta ja poistua paikalta ovet paukkuen. Normaali ihminen vetäytyisi tilanteesta hiljaa takavasemmalle. Kyseinen ihminen myös yrittää vaikuttaa juhlien vieraslistoihin, siitäkin huolimatta että hänkin on vain kutsuttava vieras. Psyykkisesti sairaan kanssa on vaikeaa elää. Etenkin jos kyseessä on skitsofreenikko, jotenkin on tullut sellainen tunne lukiessa "huh hellettä" tekstejä. Skitsoilla on vääristynyt suorastaan ylinarsistinen omakuva varsin usein ja se todella tietää ongelmia. Ja jos taustalla on vielä rankka sukurasitus, en voi kuin sääliä lapsia, joiden on tasapainoiltava tilanteen kanssa. En ihmettele lainkaan, että he ovat tavallaan valinneet isän ja tämän uuden vaimon.

        Olen vieläkin katkera erosta ja siitä että mies löysi uuden onnen, mutta minun on vain nöyrryttävä lasteni tehdon edessä. Ehkä olen kuten nimimerkin kuvailema äiti joissain asioissa. Alkuun yritin vaikuttaa lapsiini, jotka olivat kaikki jo täysi-ikäisiä eron tullessa mutta huomasin vain työntäväni heitä pois. Nyt heillä onkin isäänsä lämpimämmät välit kuin minuun ja on pakko myöntää että en ole lainkaan syytön tilanteeseen.

        Nyt olen hiljalleen kypsymässä siihen, että ehkä vielä pystymme olemaan sivistyneiden ihmisten tavoin samassa juhlassa. Eihän meidän tarvitse edes keskustella toistemme kanssa, mutta olisi lapsillekin helpompi kun voisi kutsua kummatkin vanhempansa uusine puolisoineen miettimättä kumman vuoro nyt on saada kutsu.

        Ymmärrän täysin "huh hellettä" tilanteen ja jos kerran hänen miehensä lapset ovat hyväksyneet hänet, on lapsilla oikeus kutsua myös hänet juhliinsa. Ja hänellä oikeus osallistua.

        Taidatte kaikki olla todella katkeroituneita entisiä vaimoja ettekä halua hyväksyä sitä, että perheenkin kokoonpano voi muuttua. On isää, äitiä, isän uutta vaimoa ja äidin uutta miestä. Olisikin ollut mielenkiintoista lukea, olisiko tämä entinen vaimo sitten halunnut oman miesystävänsä/miehensä saavan kutsun. Olisiko ollut niin, että äiti olisi todellakin halunnut viedä juhlaan uuden kumppanin, mutta ei olisi sallinut sitä entiselle miehelleen? Tämäkin sopii skitson käytökseen. Samoin uhkailut ja sairaiden kirjeiden lähettelyt. Ystäväperheessäni on välillä jopa suljettu tämän sairaan ihmisen kännykkä. Eivät ole aina jaksaneet selitellä parhain päin omaisensa päättömiä jopa uhkailevia puheluita. Ymmärrän siksi hyvin, miksi uhkailun kohteeksi joutunut on puhunut asiasta häissä. Tuskin hän sentään on asiaa kaikille levitellyt, mutta pahasti pelästynyt ja pelkäävä ihminen haluaa purkaa asian jollekin.

        Kun olen lukenut tämän mieleltään sairaan äidin tempuista, kuten elatusvavun kavalluksesta, on kuin olisin lukenut ystäväperheeni tarinaa. Myös tämän ihmisen sairaus paheni avioeron jälkeen. Puoliso ei enää jaksanut, vaan lähti ja on nyt onnellisesti uudelleen naimisissa. Joutuivat tosin ottamaan salaiset puhelinnumerot jouduttuaan tämän sairaan ihmisen hyökkäysten kohteeksi. Myös osoite on salainen.

        Kannattaisiko nyt miettiä asioita monelta kantilta ja pyytää vaikka anteeksi tältä uudelta vaimolta, jota olette haukkuneet ja rutanneet. Kolikolla on näet aina vähintään kaksi puolta.

        on varmasti miljoona erilaista mielipidettä asiasta.
        Alkuperäisessä viestissä kysyttiin lasten suhtautumista vanhempiin eron jälkeen.
        Nyt keskustellaan,ikävä kyllä,mihin uudella puolisolla on soveliasta osallistua ja mihin ei.
        Lasten ei pitäis valita mitään "puolia".
        Ei lapsetkaan haluais,että heitä verrattais keskenään!
        Ja totta se on,että uudella puolisolla on kyllä mietittävää tarkkaan,mihin on soveliasta osallistua.Vaikka kuinka normaalilta tuntuis mennä johonkin juhliin,niin pitäis miettiä,mitä haitta siitä vois seurata.Ja aikuisena lapset kutsuvat ihan kohteliaisuudesta(lue "pakosta") uuden vaimon mukaan(etiketti).
        Harkinta mukaan,ennenkuin menet juhliin!


      • jäitä hattuun nyt
        "aatu kirjoitti:

        on varmasti miljoona erilaista mielipidettä asiasta.
        Alkuperäisessä viestissä kysyttiin lasten suhtautumista vanhempiin eron jälkeen.
        Nyt keskustellaan,ikävä kyllä,mihin uudella puolisolla on soveliasta osallistua ja mihin ei.
        Lasten ei pitäis valita mitään "puolia".
        Ei lapsetkaan haluais,että heitä verrattais keskenään!
        Ja totta se on,että uudella puolisolla on kyllä mietittävää tarkkaan,mihin on soveliasta osallistua.Vaikka kuinka normaalilta tuntuis mennä johonkin juhliin,niin pitäis miettiä,mitä haitta siitä vois seurata.Ja aikuisena lapset kutsuvat ihan kohteliaisuudesta(lue "pakosta") uuden vaimon mukaan(etiketti).
        Harkinta mukaan,ennenkuin menet juhliin!

        alistua siihen, että hänen pitäisi hyväksyä lasten vierailut kodissaan, mutta hän ei saisi osallistua mihinkään.

        Eikö siinä vaaranneta hyvät ja lämpimät suhteet? Jos nuoren ja isän/äidin uuden puolison välit ovat hyvät, ei kyseessä ole mikään pakkokutsuminen. Mutta yleensähän näköjään uusi vaimo on näytelmän konna. Ainakin kun olen seurannut tätä keskustelua.

        Olen tehnyt paljon virheitä suhteissani lapsiini, mutta heidän ja mieheni uuden vaimon välejä en aio sotkea. Jos lapset kutsuvat joissakin tilanteissa mieluummin mieheni vaimoineen, se kirpaisee, mutta kestän kyllä. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että olen uskovainen enkä hyväksy alkoholin käyttöä esim. häissä lainkaan. Lapseni järjestäkööt mieleisensä juhlat ja jos he kokevat minut tiukkapipoiseksi, voin kyllä jäädä poiskin jos tarjoavat alkoholia juhlissaan.

        Tiedän myös, että uskoni oli avioeromme syy. Mies ei halunnut eikä jaksanut elää tavallaan rajoitettua elämää kanssani. Asuimme pienellä paikkakunnalla eikä hän voinut ostaa itselleen edes saunakaljoja, koska jutut lähtivät heti liikkeelle. Miehen saunakaljoihin minun piti alistua, vaikka en ymmärrä vieläkään miksi mehu tai vesi ei kelvannut.

        Ehkä olin sitten liian tiukka. Lapseni ovat aikuistuttuaan puhuneet siitä, miten pahalta heistä tuntui uskonnon tuputtamiseni. Ovat sanoneet, että haluavat kyllä kirkkohäät, mutta sitten eroavat kirkosta. Se satuttaa, mutta valinta on heidän. Myös mieheni erosi heti eromme jälkeen kirkosta. Hänen uusi vaimonsakaan ei kuulu kirkkoon.

        On mennyt paljon asian vierestä, mutta olen yrittänyt selvittää taustoja. Olen alkanut hyväksymään sen, että mieheni uusi vaimo on lapsilleni läheisempi kuin minä. Omalla käytöksellänihän heitä olin pois työntämässä. Ovat sanoneet tavatessamme, että isänsä luona he voivat olla rennosti. Ja he nauttivat siitä, kotona piti aina jännittää etenkin sunnuntaisin kun yritin painostaa perhettä mukaani kirkkoon. Olen edelleenkin uskossa ja uskoni on vain vahvistunut, mutta pakko tunnustaa että se repi perheeni hajalle.


      • Anonyymi
        OLLENKAAN kirjoitti:

        KÄYTÖSTÄSI!!!!
        OTA SYKSYKSI JOKU KÄYTÖSKURSSI!Ehkä opit,kumpi on lapselle tärkeämpi,isän uusi "vaimoke" vai lapsen oma äiti!
        Ja ehkäpä Sinullekin valkene,mihin juhliin Sinun on soveliasta osallistua!!!

        Siis, isä oneronnut lasten äidistä syystä.
        Kun isä menee uusii. Naimisiinhän ei ole mikään vaimoksi, vaan vihitty vaimo ja ainut vihitty vaimo. Jos, tätä ei ymmärrä aikuiset lapset mahtaa olla ongelmia omassa elämässä ja suurin ongelma taitaa olla siinä ettei ole hyväksytty vanhempien eroa, vaan eletään jossakin haavemaailmassa, jossa Isä ja äiti muka tuleeja pelastaa jaiken.


      • Anonyymi
        mieltä kirjoitti:

        minäkin, ei sillä uudella naikkosella ole mitään asiaa suvun keskelle, jos lasten isällä ei ole kanttia tulla lapsien juhliin ilman, se osoittaa sitten jo ihan muuta isästä, saa jäädä oman onnensa nojaan,,pitäisi miettiä ennen kun ryhtyy suhteeseen, että jokaisella on takanaan menneisyys, eikä velvollisuudet pääty lehteä kääntämällä, vaikka se uusi naikkonen niin haluaisikin.

        Niinpä jokaisella on menneisyys ja se pitää hyväksyä. Äidillä tai Isällä on uusi puoliso ja tämä myös täytyy hyväksyä. Ne Isä puoli ja Äiti puoli on perhe ja jos perhettä ei hyväksytä, nii. Miksi mihinkään " pippaloihin" tulis heistä toinen.


      • Anonyymi

        Mulla kokemus, et noin 20v lasten vanhempien erosta, niin yhä tämä äiti lapsineen ( mieheni lapset) häärää suvun juhlissa jumalattarena joka osaa kaiken, tekee kaikenja kaiken huippu lapset painostaa isäänsä ottamaan minusta eron ja palamaan äidin luo. Sanoisin sairasta touhua. Siinä ei äiti eikä lapset kunnioita isäänsä pätkääkään.


      • Anonyymi
        täysin kirjoitti:

        ..sun kirjoitukseen!!!
        Eiköhän lasten juhliin pitäis mennä lasten äidin,eikä isän uusi vaimo...vai kuinka???
        luulis nyt sen verran sivistystä olevan!!!

        Niin ja äidilläkin voi olla uusipuoliso.
        Ihme ajattelua, että vain isä eidaisi tulla uuden puolison kanssa juhliin.


      • Anonyymi
        mieltä kirjoitti:

        minäkin, ei sillä uudella naikkosella ole mitään asiaa suvun keskelle, jos lasten isällä ei ole kanttia tulla lapsien juhliin ilman, se osoittaa sitten jo ihan muuta isästä, saa jäädä oman onnensa nojaan,,pitäisi miettiä ennen kun ryhtyy suhteeseen, että jokaisella on takanaan menneisyys, eikä velvollisuudet pääty lehteä kääntämällä, vaikka se uusi naikkonen niin haluaisikin.

        Kannattaisi miettiä myös mitä hieman kun oman Isän valintoja arvostelee.


      • Anonyymi

        Nää naiset sairastuttaa lapsensa ja itsensä vihaan ja katkeruuteen.

        Käyttäytymisen motiivina on yleensä vieraannuttajan kokema viha ja katkeruus eron toista osapuolta kohtaan. Kyse on merkittävästä ajan ilmiöstä, jolla on huomattavat yhteiskunnalliset ja yksilölliset vaikutukset.

        Sitä ne naiset ja suomi niittää jo mitä uutisista saa lukea.

        Voi lapsiparkoja


    • mitkä ovat

      olleet syyt eroon.. Jos kummankin puolen kertomus on silkkaa sotaa niin eihän siinä voi tietää kumpi oli oikeassa/väärässä, kumpi puhuu totta ja kumpi sitten loppujen lopuksi on vääremmin tehnyt.

      Mutta pari esimerkkiä.. Lapset 18, 19, 21. Äiti jättänyt isän alkoholismin takia (lähinnä nyt saanut vasta varmuutta kun nuorinkin muutti pois). Lapset eivät varsinaisesti sanoneet mitään tai ottaneet puolia, mutta kotitilanne oli pitkään jo ollut sellainen etteivät lapset kokeneet mitään sympatiaa isäänsä kohtaan, eivät soittaneet/käyneet.

      Eli tavallaan ottivat äidin puolen asiassa.

      Sitten toinen tapaus jossa isä narahti toiselle lapsistaan - sattui jo kotoa muutama vuosi sitten muuttanut lapsi olemaan töissä hotellissa johon mies meni "päiväkahville"! Sinälläänhän asia ei olisi kuulunut lapselle, mutta häneltä oli juuri mennyt suhde poikki tyttöön joka oli pettänyt... Poika soitti äitinsä käymään töissä, muka pudottamaan jonkun tavaran jonka halusi lapsuuden kodistaan. Isä käveli rakastajattarensa kanssa suoraan "ansaan"... Välithän siinäkin sitten menivät isään. Ja äidin puolella tottakai..

      Nuo ovat suht selkeitä eroja joissa on ns. se väärä osapuoli. Mutta vaikeampia tilanteita on monia, joissa oman puolen valinta on kertakaikkiaan mahdotonta - ja miksi pitäisi jos välittää edelleen kummastakin vanhemmastaan.

      • ei toisen tunteita voi määrätä

        ex-vaimolle tuskallista kun ex-miehen uusi ilmaantuu perhejuhliin ja varsinkin jos seurustelu on alkanu jo kun hän oli miehen kans aviossa.
        Se on tuskallista nähdä sellasta ihmistä.
        Itse näin unen viime yönä jo 5 vuotta erosta jossa ex-n uusi polvistu eteeni ja pyysi anteeksi!
        Itse aloin itkemään siinä unessa .
        Uskottomuus loukkaa todella syvältä!


      • siitä

        onko vanhemmat erossa tai yhdessä,ei lasten pitäisi valita mitään PUOLIA!
        lapselle kumminkin ÄITI on ÄITI ja ISÄ on ISÄ,asuivat he missä ja miten tahansa!!!
        Eikä ero ole mikään maailmanloppu!


      • hurja hilta
        siitä kirjoitti:

        onko vanhemmat erossa tai yhdessä,ei lasten pitäisi valita mitään PUOLIA!
        lapselle kumminkin ÄITI on ÄITI ja ISÄ on ISÄ,asuivat he missä ja miten tahansa!!!
        Eikä ero ole mikään maailmanloppu!

        ja sivistyneimmillään homma hoidetaan siten, että kumpikin osapuoli on uuden puolisonsa kanssa. Entäs jos esimerkiksi häissä sekä morsiamen että sulhasen vanhemmat ovat eronneet? Eikö siinäkin tapauksessa fiksut ihmiset kutsu sekä vanhempansa, että näiden uudet puolisot. Olen joskus saanut uutena puolisona kutsuja häihin, mutta koska ne ovat olleet kotipaikkaani lähellä, olen mennyt vain kirkkoon. Jos entiset aviopuolisot ovat huonoissa väleissä, on parempi ettei heitä istuteta kirkossa vierekkäin.

        Aina pitää muistaa, että juhlat ovat nuoren aikuisen ja hän päättää osallistujista. Ei äiti tai isä. Ei missään tilanteessa. Eronneilla vanhemmilla ei ole oikeutta purkaa katkeruuttaan painostamalla lapsiaan jättämään joitakin ihmisiä kutsumatta, vaikka kutsuja haluaisi juuri nämä ihmiset juhliinsa.

        Hävetkää te kaikki, joiden mielestä äiti tai isä saa määräillä nuoren juhlaan liittyvissä asioissa. Psyykkisesti sairaat ihmiset onkin parempi jättää kutsumatta jos on vaara, että tällainen ihminen pilaa käytöksellään koko juhlan. Vaikka sitten äiti tai isä pitäisi jättää kutsumatta.


      • Anonyymi
        ei toisen tunteita voi määrätä kirjoitti:

        ex-vaimolle tuskallista kun ex-miehen uusi ilmaantuu perhejuhliin ja varsinkin jos seurustelu on alkanu jo kun hän oli miehen kans aviossa.
        Se on tuskallista nähdä sellasta ihmistä.
        Itse näin unen viime yönä jo 5 vuotta erosta jossa ex-n uusi polvistu eteeni ja pyysi anteeksi!
        Itse aloin itkemään siinä unessa .
        Uskottomuus loukkaa todella syvältä!

        Hae apua ja mene elämässäsi eteenpäin.

        Miehellä on oikeus onneen.

        Lapsiin naisen sitä turha kostaa


    • tajua isän käytöstä

      Olen vasta eron partaalla, sillä mieheni jäätyä kiinni salasuhteestaan hän ei kadu, ei pyydä anteeksi, ei myöskään muuta pois, ei hae avioeroa, vaan toteaa olevansa aviomieheni toistaiseksi. Aikuinen poikani pitää isänsä käytöstä täysin käsittämättömänä ja on sitä mieltä, että isän pitäisi tehdä oikeasti jokin ratkaisu, sillä minähän tässä hiljaisesti hajoan.

      • kaikella kunnioituksella

        itse ratkaise asioita?Saa kai sitä odottaa tuomiopäivään asti.Jonkun on tehtävä ensi askel.Miksi et sinä,kun noinkaan ei ole hyvä olla?


      • vastuu teoistaan
        kaikella kunnioituksella kirjoitti:

        itse ratkaise asioita?Saa kai sitä odottaa tuomiopäivään asti.Jonkun on tehtävä ensi askel.Miksi et sinä,kun noinkaan ei ole hyvä olla?

        jollakin tavalla. Jos hän ei ole tyytyväinen nykyiseen elämäänsä, niin muuttakoon sen sitten sellaiseksi kuin haluaa. En ole ketään ajamassa kotoaan pois.


    • Susanna--

      Aikuisilla lapsilla voi olla toki selkeä käsitys siitä kumman "puolella" ovat.. mutta fiksuna eivät sitä ilmaise. Tuskin aikuisista lapsistakaan on yhtään sen miellyttävämpää, jos vanhempi/vanhemmat vertailevat häntä sisaruksiin: "Maija teki tuon oikein, mutta sinä, Matti, ihan päin peetä".

      • sen pitäisi

        olla.Vanhemmat erossa,mutta lapsille he ovat kumminkin vanhempia!
        Ja tosiaan,eivät FIKSUT AIKUISET lapset ilmaise omaa mieltä valitsemalla jomman kumman puolen,saatikaan sitten katkaisis välejä jompaan kumpaan.


    • Anonyymi

      Eiköhän noi usein riipu siitä onko lapsi kasvatettu lahjomalla vai rakkaudella

    • Anonyymi

      Ei kannata juhlia tällöin

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!

      Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit
      Pitkäveto
      1
      2681
    2. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      151
      1258
    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      49
      1135
    4. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      127
      1008
    5. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      223
      974
    6. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      206
      949
    7. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      15
      899
    8. Olet sä silti

      Ihana ❤️ tykkään
      Ikävä
      72
      855
    9. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      297
      855
    10. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      40
      841
    Aihe