Vitsi kun tuntuisi hyvältä jos vaimo joskus kehuisi jostain fyysisestä piirteestä.
Tarvii vissiin lähtä taas kattomaan oisko tuolla markkinoilla vientiä. Ettei itseluottamus pääse rapistumaan.
Tarvii vissiin lähtä taas kattomaan oisko tuolla markkinoilla vientiä. Ettei itseluottamus pääse rapistumaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Oletko tullu ajatelleeksi, ettei vaimos enää välttämättä näe ulkonäössäs mitään erikoista?
Kun ihmiset ovat aviossa sitä huomaa pian, että toinen on vain tavallinen ihminen, aivan kuten muutkin. Se jumalolento johon on rakastunut on muuttunut tavalliseksi naiseksi (tässä tapauksessa pitäisi varmaan sanoa mieheksi).
Ja niin.. Ootko tehnyt paljoa ulkonäkös eteen? Tai siis, esim. alkanut harrastamaan jotain liikuntaa ja nyt toivoisit vaimos antavan kritiikkiä tuloksista? Itse jouduin "mainostamaan" naisystävälleni siitä, kuinka oon yrittänyt jotenkin ulkonäköä muuttaa. Vasta sillon se jotakin asiaan sanoi. Että eipä ole auttanut lenkkeily, mutta kyllä naikkoselleni olen kelvannut :D
tulee vain ylpeämmäksi sekö on hyvä.?
sit naisia pitää olla kehumassa koko ajan ja jos ei ite satu muistaan moista niin sit ne kehut kalastellaan,kyllä se pissa kihahtaa hattuun sukupuolesta riippumatta ihan yhtä helposti.Mä oisin henk.kohtaisesti mielummin pienen vittuilun ja dissaamisen kannalla säännöllisin väliajoin,pysyy luonne sopivan nöyränä eikä kehity liiallisia luuloja ittestä.
entäs jos minä kehuisin sinun silmiäsi joka päivä:D
nousis pissa hattuun :-(
Sinulla ei. :-)
Minä ainakin kehun miestäni usein. Kerron hänelle usein, että hän on hyvännäköinen, komea, hyväpeppuinen, ihanan lihaksikas, kultainen, rakas, suloinen, söötti, hyvä sängyssä, jne... Vaikkei hän ehkä mikään maailman komein mies olekaan, minulle hän on tietysti aina kaikkein suloisin, joten haluan kertoa sen hänelle usein! :)
Minä kehun kyllä!
useinkin. Mutta aikuisen miehen pitää pystyä ottamaan vastaan myös kritiikkiä, ilman, että tarttee lähteä hakemaan itsetunnon pönkitystä muualta.
Aikuisen naisen tulee pystyä ottaamaan kritiikkiä vastaan myös. Loukkaantumatta.
Eikö totta?
Eiköhän se ole jokaisen tunne-elämältään kypsän ja älykkään ihmisen (=miehen ja naisen) merkki, että pystyy suhtautumaan rakentavasti myös kritiikkiin.
Silloin tällöin tulee vastaan tunne-/ itsetuntovammaisia yksilöitä, jotka siihen eivät pysty. Ikävää ja joskus melkein järkyttävää. Onneksi omassa tuttavapiirissäni ei sellaisia juuri ole.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että miestäni kehun estoitta: kauniita silmiä, kroppaa, olemusta, vaikka tiedän, että kauneus saattaa tässäkin tapauksessa olla katsojan silmissä.
Varmasti pystyn. Enkä tarvitse siihen laastariksi huomiota muilta miehiltä.
Oletpa komea, onpa sinulla kauniit silmät, ovatpa kätesi ihanat, rakastan pohkeitasi, miten piukka peppu sinulla onkaan, massusi on kuin jäätelöä, jalkasi ovat huikeat, niskasi on ihanan tuoksuinen, rakastan ihoasi, kainalosi on juuri sopiva...
joko alkaa riittää :)
'massusi on kuin jäätelöä'
ööö..ööö..öööööööö...sulaa auringossa ?
Mietippäs sitä ;)
Tieeetysti seksyä miestä kehutaan! :D
Kyllä kehun mieheni kroppaa etenkin takamusta joka todellaki on ehkä yksi maapallon täydellisin, mietin vain miten voisin lyödä tuolla unelmapepulla rahoiksi.
Mies taas ei kehu minua oikeastaan koskaan. Se on ikävää, olen samaa mieltä.
jos siis olisi kehuttavaa. Tai siis tarkemmin JOKU, jota kehua. Ystäviäni (oli sitten mies tai nainen) kehun aina kun aihetta on. Ja tämä aiheuttaa usein pohdintaa siitä olenko mahdollisesti kännissä tai ottanut vaaleanpunaisen pillerin.
No, menetin pikkuveljeni viime syksynä. Ja hän oli sellainen kunnon suomalainen jäyhä, mutta minulle saattoi soittaa keskellä yötä vain sanoakseen, että rakastaa minua tai että olen hänelle tärkeintä maailmassa. Siis ihan selvinpäin. Kun hän kuoli tajusin että harvassa on tuollaiset. Ja etten minäkään liiemmin viljele kehuja tai rakkaudentunnustuksia. Ja koska tajusin, ettei ihminen voi tietää koskaan mitä huominen tuo niin parempi paukauttaa fiilarit päin pläsiä juuri silloin kun siltä tuntuu.
se johtuu siitä, että useammin naiset ovat tyytymättömiä itseensä, kuin miehet ja sen takia toistakin on vaikeampi kehua todetakseen jälleen kerran itsessään näkemänsä viat.
Mun muija ei ole mitään mieltä mistään! Se ei kehu, ei kritisoi, se ei uskalla sanoa mielipidettään mistään. Se tekee kiltisti kaiken mitä pyytää vaikkei ehkä ite haluaisi (siis muutakin kun seksiä). Jos joku pyytää sitä johonkin johon se ei halua mennä se menee silti. Millanenhan lääkitys auttaisi?
Kehun useinkin miestäni, silloin tällöin useitakin kertoja viikossa. Se riippuu täysin erilaisista ajankohdista ja fiiliksistä, koska ne kehut tulevat aina suoraan sydämestä, ilman taka-ajatuksia.
Kehuttaisiinpa minuakin niin usein :) Miehellä on kuitenkin hassu tapa kertoa omalla tavallaan välittävänsä minusta melkeinpä päivittäin, mutten kerro mikä.
Kehuminen on kivaa.
Tasan ei käy onnen lahjat...minä kehun päivittäin, mies ehkä kerran viikossa. Mutta ei minun itsetuntoni siitä kärsi, tiedän, että hän rakastaa minua ja sillä selvä. Neljä yhteistä vuotta takana