Olen seurustellut vajaa kaksi vuotta ja nyt on tullut sellainen pulma (tajuaminen), että mies ei halua tehdä sitoumuksia suhteessamme, siis antaa esimerkiksi lupausta olla vain minun kanssani. Tähän saakka asia ei ole ollut ongelma, kun luottamus ja muu on ollut kunnossa. Sittemmin tapahtui jotain ja luottamus sai särön. Näissä jälkipuinneissa on käynyt nyt ilmi, että mies ei halua antaa minulle lupauksia, ettei sitten vaan tulisi pettäneeksi niitä, ja lähinnä tämä kai koskee muita naisia ja suhteemme ulkopuolisia suhteita. Kertokaapas siis mielipiteitänne seuraavista asioista:
1. Jättääkö mies tarkoituksellisesti takaportin itselleen, että jos sitten eksyisi jonkin toisen naisen matkaan, en voisi syyttää häntä pettämisestä, koska hänhän ei ole koskaan luvannut olla pettämättä?
2. Voiko toiselta ihmiseltä edes "vaatia" lupausta esimerkiksi uskollisuudesta? Ihminenhän hakeutuu muihin suhteisiin jos on niin hakeutuakseen - oli lupauksia tai ei. Pitäisikö vain luottaa ja ajatella juuri noin, että niillä lupauksilla ei kuitenkaan olisi mitään merkitystä, jos jotain todella tapahtuisi?
3. Mitä mielestänne kertoo miehestäni se, ettei hän halua antaa esimerkiksi uskollisuuslupausta? Onko jo varma pettäjätapaus?
4. Mihin uskollisuuslupausta tarvitaan vai tarvitaanko sitä?
Kaikkeen sitä joutuu, ja kun vielä luuli löytäneensä sen elämänsä ihmisen.
1. Jättääkö mies tarkoituksellisesti takaportin itselleen, että jos sitten eksyisi jonkin toisen naisen matkaan, en voisi syyttää häntä pettämisestä, koska hänhän ei ole koskaan luvannut olla pettämättä?
2. Voiko toiselta ihmiseltä edes "vaatia" lupausta esimerkiksi uskollisuudesta? Ihminenhän hakeutuu muihin suhteisiin jos on niin hakeutuakseen - oli lupauksia tai ei. Pitäisikö vain luottaa ja ajatella juuri noin, että niillä lupauksilla ei kuitenkaan olisi mitään merkitystä, jos jotain todella tapahtuisi?
3. Mitä mielestänne kertoo miehestäni se, ettei hän halua antaa esimerkiksi uskollisuuslupausta? Onko jo varma pettäjätapaus?
4. Mihin uskollisuuslupausta tarvitaan vai tarvitaanko sitä?
Kaikkeen sitä joutuu, ja kun vielä luuli löytäneensä sen elämänsä ihmisen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikkein helpointa olisi ollut valehdella, miksi ei siis tehnyt niin. Hölmö.
Ankara kotikasvatus ja usko oikeaan ja väärään on mennyt selvästi yli.
Tämä mies ei pärjäisi politiikassa eikä maailmaaparantavien uutuustuotteiden myynnissä.
Kaikkeen tekemiseen ja olemiseen sisältyy epävarmuus.
Ei parisuhdekaan ole vankila ja vankilassakin keksivät kaikenlaisia kujeita kuten karkaavat..
Olen yleensä sanonut, jos olen aikonut pitempiaikaista suhdetta, että homma perustuu luottamukseen, eikä paluuta ole.
Ikävänä puolena on se että lupaukset on pidettävä tai niiltä menee uskottavuus, joskus haluaisi antaa toisen mahdollisuuden.
Tiedän että jotkut katsovat tiettyjä asioita sormien läpi, kun muuten ovat tyytyväisiä elämäänsä ja asioiden sujuvuuteen nykyisellä järjestelyllä.
Ainakin kahdessa tapauksessa erosivat virallisesti lasten aikuistuttua ja lähdettyä.
Ei ole varsinaisesti oikeaa tai väärää, on vain tekoja joita ihmiset tekevät.
Tiettyyn rajaan asti voi ymmärtää ja hyväksyä, muuttaa itseään jatai tulla samanlaiseksi.
Jos pystyy elämään itsensä kanssa, eikä aiheuta muille tarpeetonta tuskaa on homma kait lopulta samantekevää ja siten ok.
Kun muistelee kuinka asioista ajatteli lapsena ja kuinka nyt on se kuin unta; unelmat ja haaveet kohtaavat reaalitodellisuuden harvoin.
Miten näitä ajattelet kymmenen vuoden päästä, onko tämänhetkisellä ongelmalla merkitystä?
Ihastuksia tulee ja menee.
Pitkässä juoksussa se mikä ratkaisee on se mitä on korvien välissä, kuinka tulee arjessa toimeen ihmisen kanssa.
Keneenkään ei voi luottaa, sormus tai lupaukset eivät muuta asiaa.
Kaikki valehtelevat. Sokea usko eniten.
Lähde jos et voi jatkaa, mutta ei se vaihtamalla parane jos kyse on vain luottamuksesta ilman jatkuvaa ilman, käytännössä, Sun suostumuksesta tapahtuvaa petosta. Muu on vain sovittelu kysymys. Tapahtuuko se teidän välillä puheella tai muuten on oma juttu.
Suhteessa on aina omat karikkonsa ja vaikeutensa, ei ole olemassa ongelmatonta suhdetta.
Homman juju ei ole lopettamisessa vaan jatkamisessa.
Kaikki osaavat purkaa ja rikkoa mutta harva rakentaa.
Rakkaus auttaa, se muuttaa muotoaan, mutta ei se mihinkään katoa.
Heti alkuun ihan vain oma veikkaukseni. Alun alkaen suhteessanne miehelläsi oli tarkoitus olla uskollinen (kukapa sitä nyt tieten tahtoen haluaisi rakastamaansa ihmistä satuttaa) mutta nyt ilmeisesti kävi jotain. Tätä "syrjähyppyään" miehesi yrittää itselleen (ja sinulle) perustella sillä, että ei ollutkaan luvannut mitään uskollisuutta. Ei vastaus kysymykseen 1. on kyllä, haluaa jättää kaikki kortit auki. Ei tosin tajua, että sillä ei pysty pitämään mitään sen paremmin kuin, että asioista olisi puhuttu etukäteen.
Vastaus 2:een riippuu sinusta itsestäsi ja mitä suhteeltanne toivot. Ymmärrän, että seurustellessa vasta tutustutaan toiseen ihmiseen, mutta jatkon kannalta yleensä olisi parempi, että "tutustuttaisi" vain tähän yhteen kerrallaan.
Ehkä uskollisuuslupaus on nyt joku käsite, mikä sinulla on noussut tässä hiljan pintaan. Parisuhteessa pitäisi käydä läpi paljon muutakin, etenkin jos ollaan noinkin pahasti eri aaltopituudella. Siis mitä kumpikin suhteesta ajattelee ja millaista tulevaisuutta kaavailee. Tähän luonnollisesti liittyy suhteet muihin ihmisiin. Näiden keskustelujen pohjalta sitten kaksi ihmistä joko pyrkivät sovittautumaan yhteen tai sitten eivät. Luonnollisesti prosessia jatketaan suhteen kuluessa, senkin vuoksi, että monet asiat voivat olla suhteen alkuvaiheessa vielä auki.
Jos tuollaista "uskollisuuslupausta" ei anneta, mutta suhde on silti olemassa, on suhde ehkä pikemminkin ns. avoin suhde tai kaveriseksisuhde. Voit itse päätellä, onko tuo sellainen suhde, jossa haluat olla.
Minun ex-mies teki samaa. Eli ei luvannut mitään ikinä. Loppujen lopuksi hän olikin ollut minun kanssa ihan muuten vaan, eli löysi jonkun toisen ja piti kahta suhdetta pidemmän aikaa, mitä ei edes pystynyt minulle kertomaan heti koska olisi halunnut pitää meidät molemmat.
Älä nyt kuitenkaan tästä viestistä tee mitään johtopäätöksiä. Sinun mieshän voi olla ihan eri "asia".
Sitä mitä minun olisi kannattanut silloin joskus tehdä, oli, antaa itsestäni vähän vähemmän itsestään selvä kuva. Eli minun olisi pitänyt olla enemmän "salaperäinen", jolloin miehelle olisi ehkä tullut semmoinen olo, että haluaa minut sittenkin "sitoa". Tämmöisiä olen siis näin jälkeenpäin todennut.
Sinun pitäisi nyt vaan rauhassa yrittää olla niin kuin mitään ei olisikaan sanottu. Äläkä painosta miestäsi mihinkään sitoutumiseen, se todennäköisesti vaan ahdistaa häntä enemmän! Sen virheen minä silloin tein.
Mieshän on vaan rehellinen, kun ei anna uskollisuuslupausta. Ei hän käskemällä vaan sinun kanssasi ole. Ja ei hän sinua voi pettää, jos ei ole ikinä uskollisuutta luvannut - eli ei käytännössä voi olla pettäjä, koska pettäjä lupaa olla uskollinen ja rikkoo lupauksensa.
Meillä uskollisuus lupaus tarkoittaa rehellisyyttä. Ei olla vannottu ja vakuutettu että ei ikinä seksiä toisen kanssa. Tosin diiliin kuuluu kertoa etukäteen ennen kuin pomppaa aidan toiselle puolelle (jos pomppaa) Loppuelämä on kuitenkin pitkä aika..
Kiinnostava ja vaikea kysymys. Mietin sitä tosi pitkään. Omasta mielestäni seurustelu tai yhdessä asuminen tarkoittaa tietysti sitä ettei ole muita. Mutta en usko että tarvitsen siihen toisen lupaus. Kukaan meistä ei voi koskaan luvata yhtään mitään koskein tulevaisuutta. Tilanteet, ihmiset ja asiat muuttuvat. Ainoa mitä voi luvata on olla rehellinen ja avoin. Ja enne kaikkea että tekee päätöksiä yhteiselämästä yhdessä ja että haluaa panostaa yhteiseen elämää. Eli voi pelkästään luvata että tekee parhaitensa.Sinä sitten päätät riittääkö se sinulle.
Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä että voi luvata mitä tahansa, puhua suuria sanoja jne, ja sitten vaan muttaa mieltänsä-se ei ole sitä mitä tarkoitan tässä. Pitää muistaa ettei puhuu suurista asioista kuten vauvoista, yhteisestä asumisesta, rakastamisesta, ihastuksista jne ilman että on miettinyt asioita ja on valmis työskentelmään asian hyväksi. Siis ettei heti anna periksi kun tulee ensimmäiset ongelmat vaan että tosiaan on valmis tekemään töitä asian hyväksi. Tämä on omasta mielestäni esim. avioliittolupauksen oikea sisältö.
Eri asia on sitten että rakkaus voi kuolla. Rakkauden jälkeen tulee kuitenkin jotain mitä kutsutaan vastuuksi. Jokainen ottaa omia päätöksiä ja on vastuussa niistä. Mutta on myöskin tietyllä tavalla vastuussa toisesta ihmisestä. Joten asiat ptiää ratkaista sen mukaan. Yhteishengessä, keskustellen jne.
Itsekin kallistun siihen ajatteluun, että lupauksilla sinänsä ei ole merkitystä vaan sillä, miten ihminen toimii. Ehkä tämä koko kysymys sai alkunsa siitä, että en tosiaan tiedä, onko mieheni vain yltiörehellinen vai haluaako hän edes sitoutua minuun = olla kanssani. Epäilen ainakin, että käsityksemme parisuhteesta hieman eriävät ja hän saattaisi jopa haluta jotain avoimen suhteen tapaista. Se kenties selittänee tätä "lupauksettomuutta". Olenkin pyytänyt häneltä vain rehellisyyttä; en vaatinut lupauksia, joita hän ei voi ja halua tehdä.
Sanat ovat vain sanoja ja teot ratkaisevat. Ei kai auta kuin odottaa, mitä tapahtuu. Painosta en, sen verran olen elämässäni oppinut, mutta on sanottava, että tämä tietynlainen epätietoisuus on aika raastavaa minun kannaltani.