Olen kokeillut rullaluistimia vasta pari kertaa, ja kantajarrutus ei suju millään. Ns. hiihtojarrutuksella luistimet pysähtyvät, mutta toki vauhtia on vielä vähän pienellä tienpätkällä harjoitellessa. Kannattaako kantajarrutusta vaan sitkeästi harjoitella, vai voisiko jo lähteä hakemaan tuntumaa pientä pihatietä kauempaa?
Taustana kerrottakoon, että olen luistellut todella vähän, mutta harrastanut luisteluhiihtoa paljon (sauvoitta hiihto sujuu jne).
Taustana kerrottakoon, että olen luistellut todella vähän, mutta harrastanut luisteluhiihtoa paljon (sauvoitta hiihto sujuu jne).
Vastaukset 18
Vanhimmat
Alussa oli minullakin tosi vaikeaa. Kun tasapaino kehittyy, alkaa jarrutkin löytymään.
Oleellista kantajarrutuksessa on seuraavat jutut (omasta mielestäni)
Ojenna jarrullinen jalka riittävästi eteen, jotta saat jarrutukseen voimaa.
Tavanomaisin virhe on, että yritetään jarruttaa luistimet samalla tasolla.
voit harjoitella siten, että luistimilla seisoessasei voit "pönkätä" itsesi jarrupalan päälle. Eli jarrujalka eteen, nilkasta hivenen koukkua ja pyrit pitämään itsesi paikallaan ja jopa kuvitteleemaan että joku työntää sinua kohta takaa, eli osaat painaa jarrua asfalttiin.
Sitten varsinainen jarrutus minulla luonnistuu siten, että kun olen laittanut jarrujalan eteen, ja pala alkaa vinkua niin siinä samalla joustan toisella eli vasemmallani jalalla polvesta alaspäin jolloin jarrutus tehostuu ja saan haluamani voiman jarrutukseen. Kyse on siis enemmän tekniikasta kuin voimasta ja minulla tuo jarrujalka on koko ajan polvesta täysin suora.
Toivottavasti tästä pääset eteenpäin ideassa...
ja kertaus >>>
"jarrujalka eteen, käännä nilkkasta varpaita taivasta kohden hivenen ja jousta vasemmalla jalalla"
Aikaisemmin oli jo mielenkiintoista keskustelua:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=1500000000000048&posting=22000000016281650
Minulla on jarrupala oikeassa kengässä. Aloitan jarrutuksen viemällä oikeaa jalkaa eteenpäin ja koukistan vasenta. Vien polvet tukemaan toisiaan ja suurempi osa painosta on takajalalla.
Jarrutustehoa lisään koukistamalla jarruttavan jalan nilkaa ja takajaln polvesta. Huomaa, että jos jarruttavalla jalalla on liikaa painoa, on jarruttaminen aika vaikeaa.
Kovin tehokashan tällainen jarru ei ole. Liikennevaloihin jarrutan yleensä tekemällä vauhdintappokaarroksen. Takajalan jarrutusta (luistin poikittain) en harrasta lainkaan,koska se syö fillareita tehokkaasti.
Kyllä kantapääjarrutus on erittäin tehokas sitten kun sen osaa. Käytännössä pysähtyy jopa nopeammin kuin polkupyörällä! Tämä johtuu siitä, että polkupyörällä ei uskalla jarruttaa täysiä, koska silloin voi lentää tangon yli. Sen sijaan jarrupalaa voi upottaa asfalttiin huoletta täydellä teholla.
Useamman vuoden kokemuksella voin sanoa, että jarrutus sillä kantapalalla on niin täyttä huuhaata kuin vain olla voi. Itse jarrutan kiemurtelemalla, mikä on luonnollisesti tehokkain tapa. On myös syytä hieman käyttää tervettä järkeä siinä, että millaisissa paikoissa lähtee täydellä vauhdilla runnomaan. Paikoissa joissa on paljon liittymiä, ei tietenkään pidä mennä liian lujaa. Lajia on parasta harrastaa taajamien ulkopuolella.
Kai tämä nyt oli vitsi. Kiemurtelemalla... heh. Eihän siinä ehdi tehdä kuin yhden kiemurruksen toisella jalalla, kun kantapäällä olisi jo pysähtynyt.
Ei tuollaista pitäisi kertoa edes vitsinä. Joku voi ottaa tosissaan, eikä opettele jarruttamista ollenkaan, vaan luottaa "kiemurteluun". Luistelija käytännössä ilman jarruja on vaarallinen, etenkin itselleen! Myös taajaman ulkopuolella voi tulla äkkitilanteita.
Kokeileppas pistää Google-kuvahakuun hakusanaksi "rullaluistimet". Saatat hämmästyä. Eteesi nimittäin avautuu suuri määrä rullaluistimia, joissa ei ole "jarruja" laisinkaan. Fiksuimmat luistinten valmistajat nimittäin ovat jättäneet nämä "jarrut" tyystin pois.
Nämä jarrupalattomat ovat kisaluistimia, joissa jarru tuo vain ylimääräistä painoa, eikä kisoissa suljetulla radalla ole jarruille edes tarvetta.
Kuntoluistelu yleisillä teillä liikenteen seassa on aivan toinen asia.
Älä ny hyvä mies rupee tollasta höpö höpöö tällä foorumilla puhuun. "kiemurtelemalla...ilman jarrua??????
Varmasti suurin osa tämän foorumin lukijoista on ihan tavallisia kuntoilijoita,jotka TODELLAKIN tarvitsevat/käyttävät kantajarrutusta.
Minäkin kuulun aktiiviluistelijoihin enkä käytä jarrupalaa mutta en viitti edes herjalla täällä julistaa että "fiksuimmat" jättää jarrut pois...
Herää hyvä mies.....
Ehkä se sitten vain on niin, että juuri minä olen se ainoa ihminen maailmassa, joka ei uskalla edes ajatella ruveta yrittämään pysäyttämistä sillä jarrulla. Minua nyt kuitenkin alkoi kiinnostamaan, että millä keinolla te saatte pysymään itsenne tasapainossa ja samalla jarruttamaan niin tehokkaasti, että sillä jarrutuksella on jotain merkitystä.
Ja penalle sellainen kommentti, että ilmeisesti F-ykkösissä ei myöskään ole jarruja, kun niitä ei kuulemma tarvita suljetulla radalla ja ne aiheuttavat ylimääräistä painoa?
Vaikea uskoa, että ne urheiluliikkeiden hyllyillä olevat paremman hintaluokan luistimet olisivat tosiaan kaikki tarkoitettu suljetulla radalla kiitämiseen, mutta kaippa se sitten niin on. Itse en ole rullaluistinten "jarrua" tarvinnut, ja kun seuraavat luistimet ostan, niin ostan sellaiset "suljetun radan" luistimet.
löytyy se vastaus...
eli rohkeasti jarrujalka eteen. Koukistetaan jalkaa nilkasta ja ruvetaan nojaamaan jarrupalaa vasten omalla painolla. Tekniikka ei oikeastaan vaadi voimaa... vain vartalon hallintaa.
Periaatteessa vauhti ei pysähdy seinään, mutta kyllä parinkympin vauhdista stopataan 15-20 metrin matkalla. Täytyykin oikeasti kokeilla tuota jarrutusmatkaa. Mutta olen kiemurtelua, aurausta ja T-jarrua kokeillut enkä niistä ole löytänyt jarrupalaa nopeampaa.
Kiva on joskus alamäen nautiskella kun on tilaa sellaiselle laajalle "kiemurtelulle", mutta silloin kyse on juuri vauhdin ja mutkittelun hurmasta...
Tuolla lapissa katukiitäjien retkellä eräs ulkomaan ihme esitteli käytännössä vielä tehokkaamman jarrutustyylin, "Butt-brake" kyllä pysähtyy...
Käsittämätöntä tekstiä.Toivonpa todella ,että kiemurtelet aivan muissa maisemissa,kuin minä.Tuolla asenteela olet mielestäni uhka muille likkujille.
Jos suljetulla radalla olisi esim. runsaasti 180 asteen käännöksiä kapealla radalla, eli vauhtia pitäisi tiputtaa reilusti käännökseen tultaessa, niin varmasti jokaisella luistelijalla olisi jokin kantapääjarruviritys(näitäkin muuten myydään erikseen). Kantapääjarrulla yhdessä mutkassa voittaa monta sekuntia ja ylimääräisen painon merkitys on mitätön etuun verrattuna.
Kyllähän ne formulatkin kiemurtelemalla pysähtyisivät, kun vain "jarrutuksen" aloittaisi ajoissa. Jarru vaan on radan profiilista johtuen kannattavampi.
useilla suljetuilla kisaradoilla on myös 180 asteen täys U-käännöksiä. Monasti ne ovat olleet n.3-4 metrin (autokaistan) levyisiä ratoja. T-jarrutusta siellä harrastetaan. Jarrupaloja ei tosiaankaan juuri käytetä.
Kyllähän sillä T-jarrutuksellakin aika nopeasti vauhti hiljenee, vaikka ei se kova uretaani samalla lailla asfalttiin pureudu kuin pehmeä kumi. Lisäksi on opettelu ja käyttö esim. kantapääjarrutukseen verrattuna vaikeaa ja kallista, vaan eipä taida ammattilaisia paljoa em. asiat hämätä. Edelleen väitän, että jos U-käännöksiä olisi riittävän tiheässä, niin jarrupaloja alkaisi ilmaantua kovimpienkin ammattilaisten kantapäihin.
Eikös ne jarruttomat ole tarkoitettu temppuradoille ja half-pipe tyyppisille rampeille.
Jarrutustekniikka kannattaa todellakin harjoitella, koska sen kyllä huomaa sitten kun sen osaa oikein että miten tehokkaasti ja nopeastikkin sillä pysähtyy.
Tasapainolla on kyllä jonkin verran tekemistä jarrutuksessa, koska pitää uskaltaa "heittää" jarrujalka rohkeasti kauas eteen ja painoa sille sopivasti perään. Alussa varmaan hirvittää, mutta en itse ole jarrutuksissa koskaan kaatunut.