Nyyh mikä fiilis tuli kun luin tosta yhen edellisen kirjoituksen yk-joukoista ja pettämisestä. Oon nimittäin tavannut kundin, joka on hakenut yk-joukkoihin. Ollaan tapailtu jo hyvän aikaa ja kai tässä pirun ihastuneitakin ollaan jo..Mitkä mahikset suhteella on kun tulee aika lähteä? Pettämiseen on kai varauduttava ok, mutta onko jollakulla suhde päättynyt yk-joukkohin? Miten usein sieltä päästään lomalle, kotiin Suomeen? Kun ei tiedä mitä odottaa eikä ajatella. Välillä tulee fiilis, että lyön hanskat tiskiin jo nyt, koska mitä järkeä koko hommassa? Rakastua nyt vihdoinkin vuosien jälkeen vaikka toinen on lähdössä vuodeksi pois? Pyh, turpaansahan tässä taitaa vaan ottaa :(
Turvajoukot vievät siippani?
neiti x tai y
121424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olet kyllä kovin kinkkisen paikan edessä ja kukaan eikä mikään ei voi varmuudella sanoa miten käy.
Minä tapasin viisi vuotta sitten mukavan miehen. Nopeasti kävi ilmi, että mies oli samana päivänä tullut viikon lomalle Kosovosta. Soittelimme ja tekstailimme koko viikon, mutta tapasimme uudelleen vasta lähtöpäivänä, vein hänet lentokentälle. Pohjaksi siis ei jäänyt kuin puhelut, tekstarit ja muutama tunti juttelua.
Jatkoimme tekstailua muutaman viikon ja mies kysyi olisiko minulla mahdollisuutta lähteä Kreikkaan parin viikon päästä ja tavata häntä siellä. Otin riskin ja parin viikon päästä seisoin Thessalonikin lentokentällä mukanani laukku ja täysin perusteeton luottamus.
Viikko jonka vietimme oli elämäni upein loma. Vaikka suhteemme onkin päättynyt, ei se ole himmentänyt muistoani.
Suhteemme kuusi ensimmäistä kuukautta olivat kiduttavat, mutta sitäkin antoisammat. Näimme 4-11 viikon välein pari kolme päivää. Miehellä oli suomilomaviikot kiireisiä ja meillä ei ollut mahdollisuuksia viettää koko aikaa yhdessä. Silti jaksoin.
Kun suhde päättyi, ei sillä ollut mitään tekemistä vaikean alun takia.
Tottakai kävin yksin yön pimeinä tunteina ikävissäni monia vaihtoehtoja läpi. Onko kaikki ikävän ja turhautumisen arvoista ja jne. Mietin monet kerrat olisiko ollut helpompaa, jos olisi ollut esim. vuosien historia takana ja ensihuuma koettu. Kuka tietää. Me jaksoimme ja kestimme.
Luota sydämeesi, jos tunnetta riittää ja olet valmis tekemään paljon töitä suhteen eteen, uskon ettei vuoden missio ole mahdottumuus.
Kiitos rohkaisevista sanoistasi, vaikka juuri nyt tuntuu, etteivät mitkään sanat auta tähän ahdistukseen. Näitä palstojakin kun lukee, niin toivo suhteen kestävyydestä näivettyy. Toki kaikki on henk.kohtaista, mutta tuntuu että tämän päivän parisuhde on lujastakin perusteista huolimatta helppo ulkopuolisen kaataa..
Ikävä riipaisi kun luin viestisi, tuskallista aikaa tuo..Olitteko yhdessä koko sen ajan kun hän oli poissa? Erositte siis vasta myöhemmässä vaiheessa? ..huoks..koitan nyt kuitenkin ottaa asiat sellaisena kuin ne tulevat. Jos tämä juttu on kestääkseen, se kestää..kait. Ja tosiaan, töitä tehdään, mikäli sen on sitten enää sen väärti. Joskus välimatka muuttaa ihmistä..tuo uusia puolia esiin. Jää kai nähtäväksi. Missään liian iloisissa tunnelmissä tässä nyt ei kuitenkaan eletä, vaikka koitan kovasti.
Kiva kuitenkin kuulla sinunkaltaisia tarinoita, toivossa on hyvä elää siis :)
Tosiaan, me seurustelimme melkein 7 ensimmäistä kuukautta tekstareilla ja muutamalla hassulla päivällä mitä oli mahdollista viettää yhdessä. Sähköpostia tietysti myös kirjoiteltiin minkä muilta kiireiltä ehdimme. Erosimme puolisen vuotta kotiutumisen jälkeen. Miksi, en tiedä. Oli muka niin kiire ja tarve tehdä omia juttuja. Molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Työt ja kaikki. Omalta kohdalta täytyy myöntää, että oma lapsellinen itsekkyys esti kompromissit liian usein.
Meillä on edelleen loistovälit ja hänellä aina paikka sydämessäni vaikkei meistä enempään ollut.
Älä päätä mitään sisulla, älä ryntää mihinkään liian tuskalliseen sydämellä. Tue sydämenääntä järjenhivenellä. Usko, luota ja punnitse.
Toivon, että olisitte toisillenne ne elämän mittaiset rakkaudet, luulen, että missio maailmalla on helpompi jaksaa, kun on joku joka välittää ja joku jota ajatellä yön yksinäisinä tunteina kaukana tutusta...
Hei neiti x tai y,
Itse tapasin tuossa viitisen vuotta sitten tosi mukavan tuntuisen pojan. Juttelimme, huomasimme kuinka paljon yhteistä meillä on. Tyyppi kertoi lähtevänsä vuodeksi Kosovoon ja minä, joka noissa turvaaja jutuissa koko ikäni pyörinyt, olin erittäin kannustava. Kävimme treffeillä pariin kertaan ja taisi molemmilla kolahtaa hyvin, sillä aloimme tulevasta reissusta huolimatta seurustelemaan.
Vuosi oli todella mielenkiintoista aikaa ja kasvatti molempia paljon. Suhde oli syvempi kuin aikaisemmat suhteeni, juuri sen välimatkan vaatiman yhteydenpidon takia. Mies asuit lomat luonani ja vuoden päästä kotiutumista ennen muutimme hänen asuntoonsa.
Varsinaisia ongelmia suhteeseen tuli kotiutumista seuraavana vuonna, mutta reissun luoma pohja oli niin luja, että pysyimme yhdessä. Tuo pohja on kantanut pitkälle ja sama linja jatkuu. Menemme naimisiin pian. Itse olen suostumukseni antanut uudelle turvaaja reissulle häidemme jälkeen.
Todella harvoilla on mahdollisuutta juosta naisissa toimialueilla, ja useissa paikoissa se on ehdottomasti kielletty. Viel useammat eivät edes tuota vaihtoehtoa ajattele. Samoin suhteita toisiin turvaajiin katsotaan erittäin pahalla - saattavat jopa lähettää toisen osapuolista pois toimialueelta maitojunalla. Kaikki edellä mainitut huomioon ottaen - todennäköisempää on, että kotiin jäävä osapuoli pettää (mahdollisuuksia siis paljon enemmän).
Sanon vaan, että ei se ole tuhoontuomittu tuo suhde oli mies reissussa eli ei. Moni suhde on alkanut ja varmasti yhtä moni on loppunut. Loppumisesta ei minusta pidä syyttää sitä reissua vaan suhteen osapuolia, sillä he ovat olleet kykenemättömiä selvittämään ja ylläpitämään suhdettaan.
Rohkeasti vaan suhteeseen. Vaikka se sitten loppuisikin, niin oletpa kokemusta rikkaampi!
kyllä siinä yleensä käy niin, että se on se nainen, joka suomessa pettää rauhanturvaamistehtävissä olevaa miestään... nainen on aika kyy, ei oo ihan yks eikä kaks kertaa ku faitterilta on viety eka rahat, jotka se on kovalla työllä ansainnu, ja sitte lähdetään lätkimään jonku toisen miehen matkaan...
Jos mies on vasta hakenut, se ei tarkoita, että hän myös pääsee. Oma mieheni haki aikoinaan, pääsi testeihin asti,mutta ei siitä pidemmälle. Älä murehdi etukäteen vaan nauti hänen seurastaan nyt..ehkä te ette ole enää yhdessäkään, jos hän sattuu pääsemään rauhanturvaajaksi. Elämästä kun ei ikinä tiedä. Minä murehdin silloin pitkää erossa oloaikaa etukäteen turhaan, koska mies ei saanut lähtökäskyä. Kävi kuitenkin niin, että se olenkin minä, joka lähdin ulkomaille elämään. Mies odottaa kiltisti kotona, että tulen takaisin -ja tulenkin.
Kaikkea hyvää!
Tapasin miehen 2 kk ennen lähtöä. Nyt hän on ________ ja ihan selvästi viihtyy siellä vähän liiankin hyvin. Kuvioissa on ilmeisesti joku muu kuin paikalliset naiset. No, toisaalta suhde ei ollut kovin pitkä ennen lähtöä. Varmasti tilanne on pitkään seurustelleilla ihan toimen.
se, että joku on hakenut, ei vielä kerro lähdöstä mitään. pitäisi tietää enemmän tilanteesta. kysy mieheltä, mitkä hänen tosiasialliset mahdollisuutensa ovat.
Minun poikaystäväni on myös hakenut yk-joukkoihin ja odottelee nyt kutsua. Mä en jaksa etukäteen murehtia, että mitä jos... hulluksihan siinä tulee. Musta tuntuu, että jos kutsu tulee pahempi huolehtija on poikaystäväni. Meillä on takana kaukosuhdetta ja "erikoisia" oloja, mutta luottamus on pelannut ja sen on jatkossakin pakko pelata.
Myös Suomessa on mahdollisuus pettämiseen.
Näin meillekki nyt sitten kävi. Mies menee joukkoihin. Ollaan nyt oltu yhdessä noin 2 vuotta..Mitenhän meille käy?
Suhde muuttui vähän vakavemmaks noin vuoden jälkeen, nyt on mennyt ihan hyvin. Luottamus kasvannu, mutta yhä sillon tällön epäillen...
Jaksanko häntä odottaa? Jaksaako hän?
Minunkin kultani on lähdössä rauhanturvaajaksi. Asenteeni on tämä: Minä rakastan ja minä luotan. Ei muunlainen toiminta taida olla kannattavaa.
Niih, sinä rakastat ja luotat, mutta kuinkas on hänen laita? Osaako hän arvostaa? Rakastaako hän?