Nelikymppisenä olin tarpeeksi vahva; muutin lapsuudenperheen pyhän roolijaon eli lopetin uhrina olon, aloin pitää puoliani ja jopa perätä oikeuksiani.
Seurauksena suvulta tyrmistynyttä mutinaa, poiskäännettyjä katseita, täydellistä mitätöintiä.
Onko muita saman tempun tehneitä? Kuinka kävi?
Seurauksena suvulta tyrmistynyttä mutinaa, poiskäännettyjä katseita, täydellistä mitätöintiä.
Onko muita saman tempun tehneitä? Kuinka kävi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen tullut siihen tulokseen, että vasta siinä iässä todella on itsenäinen, myös sen vanhemman sukupolven silmissä.
Ei voi enää kuulua tyhmään nuorisoon siinä nelikymppisenä.
Nelikymppinen tekee kuten parhaaksi näkee, eikä hänen tarvitse enää perustella kenellekään miksi teki minkäkin ratkaisun.
Anna heidän mutista. Ei se kauan kestä. Päättäväthän hekin itse omista asioistaan.