Mä rakastan tätä poikaa ihan eniten maailmassa, mutta silti mä kärsin. Me riidellään nykyään lähes joka päivä, ihan pienetkin asiat muuttuvat suuriksi.. Kun on tapeltu jonkin aikaa, niin hän alkaa huutamaan, huorittelemaan, haukkumaan.. Ja alistaa minut täysin. Sitten saattaa olla myös tällaista "jos sä nyt lähdet sä et tule enää takasin" eli jos lähtisin joskus tämän luota pois, ihan vaikka haluaisin olla kotona rauhassa tms. hän jättäisi minut, niin hän uhkailee. Ollaan seurusteltu n. 10kk.. Ennen tällaista ei ollut, nyt kuukauden sisällä on ollut pelkkää paskaa. Hän ei arvosta minua ollenkaan, sillon ku seksiä haluaa niin osaa kehua ulkonäköäni, muttei kyllä muuten.. ja seksin jälkeen taas riitelemään ja alistamaan. Hän suuttuu ihan mielettömästi jos en toteuta hänen tahtoaan, esim. kun hän soittaa minulle ja sanoo "tule tänne" ja kieltäydyn siitä, ja sanon että tahdon olla tämän yön kotona, hän suuttuu ja aloittaa taas sen saman tappelun.."huora.." ei välitä vaikka itken joka päivä, vaan suorastaan nauttii siitä. silloin kun ei tapella niin hän on maailman ihanin ja rakkain, mutta kun taas tappelu tulee.. mä oon jo menettänyt toivoni että hän muuttuisi, arvostaisi minua ja rakastaisi, niinkuin muutkin rakastavat tyttöystäviään, mutta ei ole muutosta tullut.. en osaa päästää irti, rakastan liikaa. sitäpaitsi hän uhkasi että jotakin tapahtuu jos jätän hänet... mä olen aivan loukussa...tällaista en toivo kenellekkään..vaikka kyllä hän osaa ihanakin olla.
niin, ja saa kommentoida ja kertoa omia kokemuksia?
niin, ja saa kommentoida ja kertoa omia kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
..tyypillinen persoonallisuushäiriöinen tyyppi.
Ei tule muuttumaan vaan pahemmaksi menee.
Onko sullakaan kaikki kotona kun tollasen kanssa olet?
Heitä nyt ne tunteet menemään ja ota järki käteen ennenkuin mitään pahempaa sattuu.
Koska se on niin helppoa. Se pystyy siihen. Siksi se noin tekee. Jos annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa, voit olla varma että niin tapahtuu.
Tiedän koska elän juuri samanlaisessa suhteessa. Tottakai pitäisi osata päästää irti, mutta kaikkihan tietävät että se on helpommin sanottu kuin tehty. Minulla on vielä niin että mitä huonommin minua kohdellaan niin sitä enemmän rakastan. Sairastahan se on mutta totisinta totta. Ei taida meikäläiselläkään olla kaikki tallella päässä kun siedän tällaista.
Nämä persoonallisuushäiriö ihmiset ovat vielä yleensä varsin hyviä suustaan, minäkin niin monta kertaa ollut lähdössä ja aina mies osaa selittää mustan valkoiseksi. Vaikka edellisenä päivänä olen ollut huora ja täytyy vissiin miehen uusi ämmä hommata kun en voi edes ruokaa laittaa herralle kun kännipäissään yöllä tulee kotiin.
Muutaman kerran on äijä itse lähtenyt suutuspäissään menemään ja vannonut että tämä suhde on nyt tässä. Ja tullut jokaikinen kerta takaisin. Niitä uhkauksia nyt on aivan turha ottaa todesta, kunhan lämpimikseen puhuvat ja itseään vakuuttaen.
Jos pystyt,(mikä olisi paras ja tervein vaihtoehto) otat itseäsi niskasta kiinni ja kävelet ovesta ulos. Saat nähdä että siinä vaiheessa sinä olet niin paljon vahvemmalla ja arvostustakin sua kohtaan varmasti löytyy aivan uudella tasolla. Tai sitten alat kohtelemaan jätkää samalla tavalla kuin se kohtelee sua. Eihän se kivaa ole mutta mulla ainakin auttanut kun joskus olen jaksanut siihen peliin lähteä.
Se ei tule tuosta oletettavasti muuttumaan, ja tulet huomaamaan sen kliseen, että ansaitset paljon parempaa.
nyt se on sitten ohi koko juttu... itkettää ihan saatabnajs
nyt on sentään joku ymmärtänyt oikein miten naista koulutetaan löytämään oikea paikkansa, se on nyrkin ja hellan välissä.
näköjään nuita kusipäitä on enemmän.
olen melkein samassa tilassa kun sä. me ollaan oltu yhdessä 2 vuotta. jos haluat vaihtaa kokemuksia ja puhua lisää laita kommenttia tai sähköposti osotteen :)