Jotenkin hävettää. Sanoin tänään miehelle että mua hävettää mun haluni. Ja et musta tuntuu ettei tahota samoja asioita. Ja ettei se mun mielenpahottamisen takia haluu sanoa ei.
Meillä on 17 yhteinen vuosi menossa. Alussa ei sexyhommat napannu ja monta lasta tuli 6 vuoden sisällä. Ja selibaattiakin oli n. puol vuotta. Lihosin aika pahasti odotusaikoina ja naisellisuus meni. Ei mies mua haukkunu ja sano et kelpaan sille just tälläsenä.
Mut lapset kasvo ja musta löyty sitten joku afrodite sisältä. Laihduin ja aloin huolehtii ittestäni kun sitä omaakin aikaa löyty. Alussa mies oli tosi ymmällään ja sano ettenkö mä muuta ajattele. Ja loma-aikaan pari vuotta sitte meillä oli tosi ihanaa ja hellää. Ja sitten alkas työt ja kaikki jotenki muuttu. Ja se vain sano et luulinko mä et se sellasena säilyis koko ajan. Ja oliha miehellä suorituspaineita ja sano se suoraankin ettei hänestä oo semmoseen mitä mä haluisin.
Noistakin ajoista on jo pari vuotta ja oon yrittäny skarpata ja ottaa miehenkin huomioon kun lasten ollessa pieniä sitä vain ei jaksanu vaikka mies yritti kaikenlaista ja sano et olsin tyytyväinen ettei se sellasena vois aina säilyy.
Mut hassuu kun nyt mä vasta huomioin miestä ja olen aivan tajuttoman rakastanut siihen. Teen asioita tuolla sängynkin puolella mitä en koskaan ees kuvitellu tekeväni. Mut silti sisintä kalvaa et tekeekö mies kaiken vain mua miellyyttääkseen.
Ja ihan hassuu et kaikki on joteski ihan väärinpäin ja nurinniskoin. Nuorempina eleltiin kuin vanha aviopari jotka tosi harvoin tekee sitä. Mut aluks mä olin nuori ja estynyt. Ja sitte lapset vei sen huomion. Ja nyt eletään(mun puolelta miehen pään sisään en ol viel päässy) kuin vastarakastuneet tahi kiihkeintä aikaa ku moni yhtä kauan aviossa olleet ovat joko pettäneet tahi seksi vähentynyt huomattavasti, yx mun naistuttu sano et heillä oli tosi kiihkeetä suhteen alussa. Mies vain on muuttunu haluttomaksi mut tää nainen o sanonu ettei hänen puoleltaan oo mikää muuttunu.
Kait mua vaivaa nuo miehen vanhat sanomiset ja sit se et oonko ansainnu tätä ku olin niin haluton vuosia ja tiedän et mies kärsi omasta mieskunnosta ja siitä etten vaan halunnu.
Turhaan kait tässä valitan mut tuo nolotus on iha megaluokkaa ja kait pitäs olla tyytyväinen kun mies ei valita koska itsekäs en nyt ole, mutta...
Onko muita samankaltaisii olis niin kiva kuulla ja vaihtaa mielipiteitä...
Ja kun tullut vierailtuu tuhmissa liikkeissä ja tullut kokeiltuu vähä kaikkee oppaita lukien. Vaivaaks mua joku vai oonko ihan normaali ku ikääkin on jo melki 40. Ja ei tää mistää semmosesta johdu vaikka sanotaa et naiset vanhemmite innostuu :(
Meillä on 17 yhteinen vuosi menossa. Alussa ei sexyhommat napannu ja monta lasta tuli 6 vuoden sisällä. Ja selibaattiakin oli n. puol vuotta. Lihosin aika pahasti odotusaikoina ja naisellisuus meni. Ei mies mua haukkunu ja sano et kelpaan sille just tälläsenä.
Mut lapset kasvo ja musta löyty sitten joku afrodite sisältä. Laihduin ja aloin huolehtii ittestäni kun sitä omaakin aikaa löyty. Alussa mies oli tosi ymmällään ja sano ettenkö mä muuta ajattele. Ja loma-aikaan pari vuotta sitte meillä oli tosi ihanaa ja hellää. Ja sitten alkas työt ja kaikki jotenki muuttu. Ja se vain sano et luulinko mä et se sellasena säilyis koko ajan. Ja oliha miehellä suorituspaineita ja sano se suoraankin ettei hänestä oo semmoseen mitä mä haluisin.
Noistakin ajoista on jo pari vuotta ja oon yrittäny skarpata ja ottaa miehenkin huomioon kun lasten ollessa pieniä sitä vain ei jaksanu vaikka mies yritti kaikenlaista ja sano et olsin tyytyväinen ettei se sellasena vois aina säilyy.
Mut hassuu kun nyt mä vasta huomioin miestä ja olen aivan tajuttoman rakastanut siihen. Teen asioita tuolla sängynkin puolella mitä en koskaan ees kuvitellu tekeväni. Mut silti sisintä kalvaa et tekeekö mies kaiken vain mua miellyyttääkseen.
Ja ihan hassuu et kaikki on joteski ihan väärinpäin ja nurinniskoin. Nuorempina eleltiin kuin vanha aviopari jotka tosi harvoin tekee sitä. Mut aluks mä olin nuori ja estynyt. Ja sitte lapset vei sen huomion. Ja nyt eletään(mun puolelta miehen pään sisään en ol viel päässy) kuin vastarakastuneet tahi kiihkeintä aikaa ku moni yhtä kauan aviossa olleet ovat joko pettäneet tahi seksi vähentynyt huomattavasti, yx mun naistuttu sano et heillä oli tosi kiihkeetä suhteen alussa. Mies vain on muuttunu haluttomaksi mut tää nainen o sanonu ettei hänen puoleltaan oo mikää muuttunu.
Kait mua vaivaa nuo miehen vanhat sanomiset ja sit se et oonko ansainnu tätä ku olin niin haluton vuosia ja tiedän et mies kärsi omasta mieskunnosta ja siitä etten vaan halunnu.
Turhaan kait tässä valitan mut tuo nolotus on iha megaluokkaa ja kait pitäs olla tyytyväinen kun mies ei valita koska itsekäs en nyt ole, mutta...
Onko muita samankaltaisii olis niin kiva kuulla ja vaihtaa mielipiteitä...
Ja kun tullut vierailtuu tuhmissa liikkeissä ja tullut kokeiltuu vähä kaikkee oppaita lukien. Vaivaaks mua joku vai oonko ihan normaali ku ikääkin on jo melki 40. Ja ei tää mistää semmosesta johdu vaikka sanotaa et naiset vanhemmite innostuu :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
miehesi töissä ? entä sinä ?
Jos vain jouten on molemmat ja terveitä niin senkun nussia kölökkäsee vaan mutta nykytyötahti tahtoo vaikuttaa...
Koskaan ne halut eivät ole just samoja molemmilla.
Juu eihän ne halut aina voi samaan aikaan tulla, eikä kuulukkaan, siinäpä sitä on kivaa koetella omaa viehätysvoimaansa. Ja joskus mennään rauhallisemmin, tyyliin että vaatteet jopa laitetaan siististi, kun taas toisinaan ne lentää jopa kattolamppuun asti.
Ja siinähän se hauskuus piileekin. Joskus se on se 5 minsaa, ja sitte toisinaan nautitaan pidempään.
Ja tällä ei ole merkitystä ollaanko työelämässä, joko vain toinen vaiko molemmat vaiko loisitaanko kotona.
Onhan tuo mies tuolla kiskonut aamutakkisillaan sauhuja parveketuolilla, kun olen astuskellut rauhaksiin vierelle, ja (loput voit arvata)
Ja töihin tullut läheteltyä tekstareita,että odottelen kotona. Tehty sitten hommat, ja mies ottanut lepohetken. Ja sunnuntait ne ne vasta on kiva aloittaa, että ensin syyään, juaan ja na..aan.
Ja eipä edes loukkaannuta jos toinen ei halua. Toista voipi sitten avittaa, ja ompa sitä sitten voinut jopa innostuakin. Ja nää ei oo niitä maanvakavia asioita, mut parisuhteessa tärkeitä. Kyllä se suhde mukavampi on jos petin puolella onnaa. Ja muhkean riidan päätteeksi siellä sovintolooran puolella se sovinto tehhää...
No tulipa pitkä vuodatus....
Ööh, täytyy nyt vaan kysyä, että onko mun ymmärryksessä jotain suuresti vialla vai oliko muillakin vaikeuksia yrittää löytää kirjoituksesta se punainen lanka!? Eihän tuosta tajua erkkikään mitään, siis on seksiä ja sit ei olekaan.. nolottaa ja kuitenkin nyt ollaan niin onnellisia yhdessä.. ennen oltiin ku vanha pariskunta, nyt naidaan ku hullut mut miestä ei kuitenkaan kiinnosta ja kommentit "eihän tämä nyt kestä ikuisuutta".. siis mikä tässä on olevinaan ongelma, jos sen sais ihan suomen kielellä ilmastuna kuulla..??
Juu huomasin kyllä itekkin että siitä puuttui "se jokin", mutta moni tulkitsi ja löysi sen sieltä rivien välistä. Ja olihan tää ajatustenvaihtoa mitä peräänkuulutin, että oonko ainut. Ja nolotus on tuo otsikko eli suuret haluni.
Ja vuodatin tuossa lifestoorini paperille, ja siitä tuli ehkä hieman sekava, mutta ymmärrän jos tää juttu ei auennut, kun mulla on mun persoona ja tapani kirjoittaa. Muttei tää pahemmasta päästä ollut. En herjannut ketään, ja luoja paratkoon toivottavasti en kiroillut jne.
Ja rautalankaa, että tosiaan oltiin ennen vanha pariskunta kun mä olin UJO ja ESTYNYT. Ja miehen kommentit erään romanttisen episodin jälkeen oli, ettei se voi näin säilyä. Ja ei me nyt ihan hulluina naida, vaan ihmettelen sitä, että kesti niin kauan löytää tää puoli itsestäni, ja ongelma on ollut. Ja kait tää nyt vähän rassaa kun ennen on ollut viittä vaille nunnakaapuun köytettynä, ja sitten käy näin. Siis tekeekö se musta oudon jos ihmettelen tätä muutosta. Kun haluan vaihtaa mielipiteitä liki nelikymppisten kanssa, että onko muita jne.
Tästä toivottavasti löyty se punainen lanka, jos ei niin koitan parhaani, jos vielä jaksat lukea.