Jotenkin hävettää. Sanoin tänään miehelle että mua hävettää mun haluni. Ja et musta tuntuu ettei tahota samoja asioita. Ja ettei se mun mielenpahottamisen takia haluu sanoa ei.
Meillä on 17 yhteinen vuosi menossa. Alussa ei sexyhommat napannu ja monta lasta tuli 6 vuoden sisällä. Ja selibaattiakin oli n. puol vuotta. Lihosin aika pahasti odotusaikoina ja naisellisuus meni. Ei mies mua haukkunu ja sano et kelpaan sille just tälläsenä.
Mut lapset kasvo ja musta löyty sitten joku afrodite sisältä. Laihduin ja aloin huolehtii ittestäni kun sitä omaakin aikaa löyty. Alussa mies oli tosi ymmällään ja sano ettenkö mä muuta ajattele. Ja loma-aikaan pari vuotta sitte meillä oli tosi ihanaa ja hellää. Ja sitten alkas työt ja kaikki jotenki muuttu. Ja se vain sano et luulinko mä et se sellasena säilyis koko ajan. Ja oliha miehellä suorituspaineita ja sano se suoraankin ettei hänestä oo semmoseen mitä mä haluisin.
Noistakin ajoista on jo pari vuotta ja oon yrittäny skarpata ja ottaa miehenkin huomioon kun lasten ollessa pieniä sitä vain ei jaksanu vaikka mies yritti kaikenlaista ja sano et olsin tyytyväinen ettei se sellasena vois aina säilyy.
Mut hassuu kun nyt mä vasta huomioin miestä ja olen aivan tajuttoman rakastanut siihen. Teen asioita tuolla sängynkin puolella mitä en koskaan ees kuvitellu tekeväni. Mut silti sisintä kalvaa et tekeekö mies kaiken vain mua miellyyttääkseen.
Ja ihan hassuu et kaikki on joteski ihan väärinpäin ja nurinniskoin. Nuorempina eleltiin kuin vanha aviopari jotka tosi harvoin tekee sitä. Mut aluks mä olin nuori ja estynyt. Ja sitte lapset vei sen huomion. Ja nyt eletään(mun puolelta miehen pään sisään en ol viel päässy) kuin vastarakastuneet tahi kiihkeintä aikaa ku moni yhtä kauan aviossa olleet ovat joko pettäneet tahi seksi vähentynyt huomattavasti, yx mun naistuttu sano et heillä oli tosi kiihkeetä suhteen alussa. Mies vain on muuttunu haluttomaksi mut tää nainen o sanonu ettei hänen puoleltaan oo mikää muuttunu.
Kait mua vaivaa nuo miehen vanhat sanomiset ja sit se et oonko ansainnu tätä ku olin niin haluton vuosia ja tiedän et mies kärsi omasta mieskunnosta ja siitä etten vaan halunnu.
Turhaan kait tässä valitan mut tuo nolotus on iha megaluokkaa ja kait pitäs olla tyytyväinen kun mies ei valita koska itsekäs en nyt ole, mutta...
Onko muita samankaltaisii olis niin kiva kuulla ja vaihtaa mielipiteitä...
Ja kun tullut vierailtuu tuhmissa liikkeissä ja tullut kokeiltuu vähä kaikkee oppaita lukien. Vaivaaks mua joku vai oonko ihan normaali ku ikääkin on jo melki 40. Ja ei tää mistää semmosesta johdu vaikka sanotaa et naiset vanhemmite innostuu :(
Meillä on 17 yhteinen vuosi menossa. Alussa ei sexyhommat napannu ja monta lasta tuli 6 vuoden sisällä. Ja selibaattiakin oli n. puol vuotta. Lihosin aika pahasti odotusaikoina ja naisellisuus meni. Ei mies mua haukkunu ja sano et kelpaan sille just tälläsenä.
Mut lapset kasvo ja musta löyty sitten joku afrodite sisältä. Laihduin ja aloin huolehtii ittestäni kun sitä omaakin aikaa löyty. Alussa mies oli tosi ymmällään ja sano ettenkö mä muuta ajattele. Ja loma-aikaan pari vuotta sitte meillä oli tosi ihanaa ja hellää. Ja sitten alkas työt ja kaikki jotenki muuttu. Ja se vain sano et luulinko mä et se sellasena säilyis koko ajan. Ja oliha miehellä suorituspaineita ja sano se suoraankin ettei hänestä oo semmoseen mitä mä haluisin.
Noistakin ajoista on jo pari vuotta ja oon yrittäny skarpata ja ottaa miehenkin huomioon kun lasten ollessa pieniä sitä vain ei jaksanu vaikka mies yritti kaikenlaista ja sano et olsin tyytyväinen ettei se sellasena vois aina säilyy.
Mut hassuu kun nyt mä vasta huomioin miestä ja olen aivan tajuttoman rakastanut siihen. Teen asioita tuolla sängynkin puolella mitä en koskaan ees kuvitellu tekeväni. Mut silti sisintä kalvaa et tekeekö mies kaiken vain mua miellyyttääkseen.
Ja ihan hassuu et kaikki on joteski ihan väärinpäin ja nurinniskoin. Nuorempina eleltiin kuin vanha aviopari jotka tosi harvoin tekee sitä. Mut aluks mä olin nuori ja estynyt. Ja sitte lapset vei sen huomion. Ja nyt eletään(mun puolelta miehen pään sisään en ol viel päässy) kuin vastarakastuneet tahi kiihkeintä aikaa ku moni yhtä kauan aviossa olleet ovat joko pettäneet tahi seksi vähentynyt huomattavasti, yx mun naistuttu sano et heillä oli tosi kiihkeetä suhteen alussa. Mies vain on muuttunu haluttomaksi mut tää nainen o sanonu ettei hänen puoleltaan oo mikää muuttunu.
Kait mua vaivaa nuo miehen vanhat sanomiset ja sit se et oonko ansainnu tätä ku olin niin haluton vuosia ja tiedän et mies kärsi omasta mieskunnosta ja siitä etten vaan halunnu.
Turhaan kait tässä valitan mut tuo nolotus on iha megaluokkaa ja kait pitäs olla tyytyväinen kun mies ei valita koska itsekäs en nyt ole, mutta...
Onko muita samankaltaisii olis niin kiva kuulla ja vaihtaa mielipiteitä...
Ja kun tullut vierailtuu tuhmissa liikkeissä ja tullut kokeiltuu vähä kaikkee oppaita lukien. Vaivaaks mua joku vai oonko ihan normaali ku ikääkin on jo melki 40. Ja ei tää mistää semmosesta johdu vaikka sanotaa et naiset vanhemmite innostuu :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aika tavalliselta tarinalta kertomasi kuulostaa. Ollaan tosiaan nuoria ja estyneitä, lapsia tupsahtelee, ei ole aikaa eikä halua seksiin, kunnes pommi räjähtää ;) Lapset kasvavat, tulee itseluottamusta jne ja mies ei pysykään kyydissä mukana. Naiset puhkeavat aivan uudenlaiseen kukoistukseen kun ikää kertyy, niin se vaan menee useimmilla kun paineet helpottavat elämän muilla osa-alueilla.
Älä ihmeessä pilaa hyviä halujasi häpeilemällä. Tottakait mies tekee asioita vain miellyttääkseen sinua, niinhän sinäkin teet hänelle ja varmaan teit silloinkin kun et itse olisi halunnut muuta kuin nukkua lasten ollessa pieniä. Jos sun miehellä on vaikeuksia pystyvyyden kanssa, niin Viagrat vaan kehiin ja onhan niitä muitakin hyviä lääkkeitä. Sun mies voi ehkä olla vähän huolissaan mihin kaikki johtaa eli kenties alatkin haluta muita miehiä tms.
Nauti täysillä haluistasi ja itsestäsi kaikin tavoin :)
Joo mua ei koskaan vaivannut miehen mieskunto. Hakihan se noita valmisteita, eli kävi lääkärillä, ja homma pelas ehkä sitte hiukan paremmin. Mutta ehkä miehellä sitten heräs myös itseluottamus, koska tosiaan nykyään teen noita asioita,ja tosissani sanon mistä pidän ja "neuvon" häntä. Että aitoa on mun puolelta.
Ja tosiaan itseluottamusta tullut, ja kait se on niin että nuo lapset vievät sen leijonanosan, ja meillä tuo ensimmäinen tupsahti maailmaan, kun ei oltu edes vuottakaan oltu vielä yhessä. Että se yhteinen aika jäi tosiaan pieneksi.
Joskus vaan harmittelee et miksei se voinu aikasemmin olla tätä, mut parempi kait myöhään ku milloinkaan. Ja tosiaan nautin että haluan ja että pystyn haluamaan. Et tattista tsemppauksesta.
Ja mulle ei koskaan ole se merkannut ett pitääkö olla "metrimakkara" ja kauanko akti pitää kestää, vaan tosiaan ihanaa on nautiskella ja esileikitellä, ja vaikkei joka kerta ite saiskaan. Mutta mies aivan ihanasti huomioi sen, että vaimokin saa. Ja kun on ihanaa että tosiaan pystyy sanomaan mitä haluaa, ja pystyy näyttämään nautintonsa. Ja myös että pystyy antamaan toisellekkin ilman suorituspaineita, eli yllättää hänet mitä oudoimissakin tilanteissa, ilman että sen yllärin tarttis päätyä aktiin. Ja on mies järjestellyt ihania iltoja, ja tullut hurjasteltua kun olen ollut hänen mukanaan työmatkoilla. Ja noita textareita lähetellyt. Kehtasin joskus avautua siskolleni, ja sain hirmuisesti lokaa päälle, kun hänen mielestään jotenkin härskiä että tälläset vanhat pierut harrastaa moisia.
Kyse on miehen koosta eikös niin? Jäin ajattelemaan lähinnä tuota lausetta, että mies ei kykene juttuihin.
Millaisia juttuja haluaisit? Ryhmää?
Juupa juu, siis lauseessa, että miehestä ei oo noihin juttuihin, niin tarkoitin ettei miehestä ollut tuohon aktiin niin usein kuin olisin halunnut. Kummankaan kostosta ei koskaan ole ollut kysymys. Luitkohan nyt ihan koko sisältöä? Ja vaikka hurja olen, niin hurjistunut olen(rautalankaa)noissa asennoissa ja lelupuolella plus eri paikkoja yms. yms.
En tosiaankaan koskaan sotkeutuis mihinkään ryhmäkuvioihin. Olenkin miehelle sanonut että 3 asiaa on jotka eivät nappaa. Ei nuo ryhmäkuvio/parinvaihdot, eikä eriteleikit eikä pienempien aukkojen täyttö. Ja molemmat olemme aivan näissä asioissa yhteisillä linjoilla.
Tehkää vielä lapsi. Sitähän varten luonto on himot antanu
En lukenut muita viesteja, mutta kirjoittamasi perusteella kuulostat minusta täysin normaalilta. Olen itsekin nainen, tosin sinua 10 vuotta vanhempi. Nauttikaa hyvät ihmiset toisistanne ja puolisoistanne! Niinhän sen kuuluukin mennä. Mun sisäinen afrodite lienee ollut hukassa vain lasten ollessa pieniä, kun nehän vaativat äidiltä paljon huomiota. En ole koskaan lihonut vaan olen aina ollut normaalipainoinen. Ei normaalipainoisuus voi olla epätervettä, vaikka tänä päivänä se siltä kyllä näyttää, kun katsoo ympärilleen...
Kiitos ihana kuulla että on normaali, kun näissä asioissa on niin vaikea avautua tutuille, koska oma siskokin teilas niin pahasti. Ja ystävättäristä ei aina tiedä. Että tälläin anonyymisti on kiva vaihdella ajatuksia, ettei saa mitään leimaa otsaansa, kun suomalaiset (toiset) kyllä ikävällä tavalla supattelevat ja osoittelevat, ja aiheesta kuin aiheesta riippumatta muodostavat ihmisestä sitten sen kokonaiskuvan.
Ja monen mielestä nää on nuorten juttuja, että meikäläisenkin pitäis tarttua sukkapuikkoihin ja istua kiikkustuoliin. Mutta kyllä tää "vanhus" tarttuu ihan mielellään johonkin muuhun...
Moikkelis!
Hauska kuulla joltain siitä, mistä itse olen netissä lukenut ja kuullut jostain. Eli kyseessä on taasen se tapaus että yleensä:
- Mies haluaa enemmän 20-35 vuotiaana, jonka jälkeen halut vähenevät
- Nainen haluaa vähemmän 20-35 vuotiaana, jonka jälkeen halut lisääntyvät
Mielenkiintoinen yhtälö? Tasapaino siis säilyy..
Ajatelkaapas tilannetta, jos molemmat haluaisikin ihan jumalattomasti aluksi ja sitten myöhemmin ei kumpikaan! Kyllä olisi maailma sekaisin, kun 20-35 vuotiaat paneskelisi sen minkä kerkee, kun ei olisi naisia rauhoittamassa menoa! :D
siis toi alaikäraja 20v oli ihan turhaan mainittua.. toki halut miehillä alkavat jo varmaan 15v.