Hei.
Olen kohta 15-vuotias tyttö ja vanhempani ovat kuulemma eroamassa. Itse olen siitä melkein iloinen, isäni vain huolestuttaa, hänellä kun ei mene ihan hyvin..Joudumme äidin kanssa muuttamaan pois ja vanha (minulle hyvin rakas) omakotitalomme myydään. Syy miksi olen iloinen erosta on se, että saan ehkä elämäni oikeille urille ilman haukkuvaa, rahat tuhlaavaa, hankalaa isää ja saisin elää äidin kanssa. Äidille isäni onkin sitten ollut kahta kauheampi. Kuitenkin, äitini sanoi eilen haluavansa eron isästäni, mutta isäni ei kuulemma usko häntä. Ei siis ymmärrä äidin olevan tosissaan, onhan ne olleet yhdessä jo 25-vuotta. Voiko äiti saada avioeron yksin? Miten se nyt oikein siis tapahtuu? Minusta tuntuu ettei äitikään tiedä oikein mitä siinä pitää tehdä..Ja mitä tarkoittaa käytännössä se kuuden kuukauden harkinta-aika (katsoin netistä..)? Että vanhempieni pitää asua yhdessä ja miettiä vielä puoli vuotta ennen kuin saavat erota?
Lisäksi minua pelottaa isäni mielenterveys, hän kun ei ole koskaan ollut mikään "normaali" vaan masentunut, muita haukkuva mollaaja..Uhkaillut on viimeiset viisi vuotta itsemurhalla. Ei ehkä mikään paras isä, mutta isä kuitenkin. Ja isänä minä häntä myös rakastan, oli isä millainen tahansa..Ja koska tämä vanha talomme kuulemma myydään (olen asunut täällä koko ikäni, tuntuu kuin raaja leikattaisiin irti kun joutuu lähtemään kotoa..) minne isäni menee, tai minä ja äiti? Täällä ei kuulemma voi enää asua. Isä on vähän sellainen, ettei se saa aikaiseksi mitään, on vaan ja odottaa asioiden järjestyvän. Tuskin edes tajuaa etsiä asuntoa, varmaan muuttaa puistonpenkille.
Kertokaa miten tämä homma nyt sitten käytännössä tapahtuu, kiitos.
Olen kohta 15-vuotias tyttö ja vanhempani ovat kuulemma eroamassa. Itse olen siitä melkein iloinen, isäni vain huolestuttaa, hänellä kun ei mene ihan hyvin..Joudumme äidin kanssa muuttamaan pois ja vanha (minulle hyvin rakas) omakotitalomme myydään. Syy miksi olen iloinen erosta on se, että saan ehkä elämäni oikeille urille ilman haukkuvaa, rahat tuhlaavaa, hankalaa isää ja saisin elää äidin kanssa. Äidille isäni onkin sitten ollut kahta kauheampi. Kuitenkin, äitini sanoi eilen haluavansa eron isästäni, mutta isäni ei kuulemma usko häntä. Ei siis ymmärrä äidin olevan tosissaan, onhan ne olleet yhdessä jo 25-vuotta. Voiko äiti saada avioeron yksin? Miten se nyt oikein siis tapahtuu? Minusta tuntuu ettei äitikään tiedä oikein mitä siinä pitää tehdä..Ja mitä tarkoittaa käytännössä se kuuden kuukauden harkinta-aika (katsoin netistä..)? Että vanhempieni pitää asua yhdessä ja miettiä vielä puoli vuotta ennen kuin saavat erota?
Lisäksi minua pelottaa isäni mielenterveys, hän kun ei ole koskaan ollut mikään "normaali" vaan masentunut, muita haukkuva mollaaja..Uhkaillut on viimeiset viisi vuotta itsemurhalla. Ei ehkä mikään paras isä, mutta isä kuitenkin. Ja isänä minä häntä myös rakastan, oli isä millainen tahansa..Ja koska tämä vanha talomme kuulemma myydään (olen asunut täällä koko ikäni, tuntuu kuin raaja leikattaisiin irti kun joutuu lähtemään kotoa..) minne isäni menee, tai minä ja äiti? Täällä ei kuulemma voi enää asua. Isä on vähän sellainen, ettei se saa aikaiseksi mitään, on vaan ja odottaa asioiden järjestyvän. Tuskin edes tajuaa etsiä asuntoa, varmaan muuttaa puistonpenkille.
Kertokaa miten tämä homma nyt sitten käytännössä tapahtuu, kiitos.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kovapala kaikille teille! Mutta asiat paranevat ajanmyötä. Ensiksikin se talo on vain tavaraa vaikka oletkin siinä asunut koko ikäsi,tulet asumaan vielä useissa taloissa ja huomaat että voi olla kotona siellä missä ON! Äidit hakee uutta nyt, elämälleen, se on naisten tapa kun luulee kaikkensa antaneensa. Äitisi parjää kyllä. Isäsi on ollut "tyytyväinen" vallitsevaan tilanteeseen, hänelle tulee vaikeuksia ainakin aluksi. Mutta jos päättää hoitaa homman hänkin "vapautuu" ja virkistyy vuoden parin päästä. Sinun pitää hoitaa itseäsi ja käydä koulut normaalisti. Harrasta! Puolet avioliitoista hajoaa ja se toinen puolikaskin voi huonosti! KAIKKI JÄRJESTYY ! usko siihen.
Ero anomus käräjäoikeuteen / puolenvuodenharkinta
jonka jälkeen haetaan varsinainen ero samasta käräjäoikeudesta. Harkinta-aikana ei tarvi asua yhdessä, mitään pakkoa ei ole mihinkään. Ositus(omaisuudenjako) tehdään jossain vaiheessa. Tsemppiä.
liioittele ja säikyttele nuorta tyttöä.
"Puolet avioliitoista hajoaa ja se toinen puolikaskin voi huonosti!"
Tuokin ero äkkiä tuntuu niin turhalta. Isä taitaa olla vain sairas. Apua ei välitetä hakea. Erotaan vaan kun se kerran nykyään on tapana.
ulkopuolisen on vaikea sanoa tuntematta tapausta. Jos isä on väkivaltainen tai ryyppää rahat ja rellestää eikä juurikaan ole kiinnostunut toimivasta parisuhteesta ja hyvästä perhe-elämästä, onko vaimon ja lasten pakko vaan sietää? Jos tilannetta ei voi muuttaa, on varmasti parempi erota. Toivottavasti isä etsii apua ja saa elämänsä kuntoon. Kyllä asiat järjestyvät, voimia tyttärelle ja äidille!
omani.
Puhuttiinko tuossa väkivallasta, ryyppäämisestä?
Mistä tiedät, ettei olisi kiinnostunut toimivasta parisuhteesta, parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Sairaus on aika huono syy eroon.
ilmi, mihin isä tuhlaa rahat ja miten on hankala, heitin vaan helpot esimerkit. Myös henkinen kylmyys on vaikea pala läheisille, esim. jos mies ei halua keskustella asioista vaimon kanssa tai haluaa yksin päättää rahankäytöstä, ei arvosta vaimoaan vaan haluaa elää omilla ehdoillaan mutta odottaa silti saavansa kotona täyden palvelun. Joo, sairaus sinänsä ei ole hyvä syy erota. Ja kyllä, parisuhde vaatii molemmilta halua hoitaa sitä. Mutta jos toinen on kokenut saavansa vain huonoa kohtelua vuosi toisensa jälkeen ja toisen naamakin jo inhottaa, niin tilanne on paha. Mutta tilannetta tarkemmin tuntematta voi vain arvailla, miten kussakin tapauksessa on asiat.
on tilastollinen totuus ja se pitää kertoa, jottei nuorelle jää kuva että vain hänen perheensä on eroamassa. Avioero on normaalia tänäpäivänä.
puolueellinen vanha.......!
jos puolet puolet eroaa ja toinenkin puoli voi huonosti eli hyvin meneviä liittoja ei olisi olemassakaan. Sen voi sanoa liioittelemattakin, ettei hänen perheensä ole mikään kummajainen kun on eroamassa.
hiuksia halkomaan ei kannata alkaa ja toki poikkeus vahvistaa "kulissit" Nih!
Isälläni ei ole alkoholin kanssa ongelmia, ainoa ero hänen ja alkoholistin välillä on se että isä riehuu selvinpäin. Ei siis mitenkään kokoaikaisesti, mutta sillointällöin on stereot lentänyt hyllyiltä isän 'vähän' suuttuessa. Ei ole kuitenkaan (ihme kyllä) koskaan minua tai äitiäni lyönyt.
Yleensä syy suuttumiseen on raha. Isäni pelaa (pelikoneet, keno) kaikki meidän rahat niin että jää hädintuskin rahaa ruokaan. Tätäkin on yritetty rajoittaa vaikka millä keinoin, tuloksetta. Jos ei muuten rahaa jostain peleihin irtoa, niin vie minun tasku- ja tai lahjarahat tai nostaa äitini tilin tyhjäksi. Ja no, mistään 'parisuhteesta' ei ole äitini ja isän välillä koskaan voinut puhuakaan. Isä pitää äitiä lähinnä itsestäänselvyytenä, eivätkä he koskaan ole käyneet missään kahdestaan. Silloin 'parempina' aikoina he olivat ehkä jotain tyyliin tuttuja, ei todellakaan aviopuolisoja. Ja tätä rumpaa on kestänyt kauan, liian kauan. On yritetty, mutta nyt meni voimat lopullisesti.
Äskettäin äitini kertoi löytäneensä uuden miesystävän jonka kanssa hänellä on huomattavasti parempi olla kuin isän. He eivät ole ilmeisesti olleet yhdessä kauaa, äitini ei halua ryhtyä mihinkään ennen varsinaista eroa.
Isäni on siis jotenkin masentunut, itsekeskeinen, joskus täysin itsetunnoton, ilkeä erakko. Vanhempani arvatenkin riitelevät jatkuvasti, kun isäni on niin kangistunut vanhoihin kaavoihinsa ja on aina muutenkin pelännyt kaikkea uutta. Isä kai kuvittelee että minä ja äiti halutaan elää tällaisessa harmaassa helvetissä vielä toiset 25 vuotta. Ei enää sitä, kiitos.
ainakaan parisuhteen hyväksi olla mitään tehtävissä. Apua isäsi jokatapauksessa tuntuisi tarvitsevan (masennus, peliriippuvuus), eri asia sitten kuka hänet saa sitä hakemaan, jos hän ei itse osaa/ymmärrä sitä hakea.
ei kukaan voi toisen puolesta elää. Lopullinen tahto saada apua ongelmiin lähtee vain ongelmaisesta itsestään.
Minkä takia muuten joillakin täällä on tarvetta haukkua muita kirjoittajia? Mielestäni siinä ei ole mitään rakentavaa.
sitä pakottaa apua hakemaan, vaikka puhua ollaan yritetty. Tuskin edes tajuaa että pelaaminen on jo ongelma. Isoveljeni (jo aikuinen) on yrittänyt isälle puhua tuloksetta, samoin kuin suunnilleen koko perhe. Ollaan kuitenkin huomattu se, ettei kukaan voi häntä mihinkään pakottaa ennen kuin isä itse myöntää ja tajuaa ongelman. Tahto ongelman poistamiseen pitäisi varmaan löytyä myöskin isältä itseltään eikä vaan läheisiltä.
Puolet liitoista päättyy eroon on tilastoharha.
Harha syntyy kun verrataan samana vuonna solmittuja avioliittoja eroihin. siinä ei ei kuitenkaan huomioida sitä että
a) ennen "naimaiässä" olevat ikäluokat olivat suurempia
ja
b) ennen mentiin naimisiin useammin
tyttöpieni sinä aikuisten asioita ajattelemaan. Mutta neuvonani on, että puhu asiastasi ja huolenaiheestasi avoimesti molempien, sekä isäsi että äitisi kanssa. Jos tilanteesi on sellainen ,että et voi heidän kanssaan jutella, niin ota yhteyttä vaikka terveyskeskukseen/kouluun terveydenhoitajaan, hän osaa auttaa sinua tarvittaessa eteenpäin. Pääasia nyt on, että et jää yksiksesi miettimään asioita, joita me aikusetkaan emme osaa aina parhain päin hoitaa, saatika puhua niistä.
on hienoa, että välität isästäsi ja että olet huolissasi hänen hyvinvoinnistaan. Mutta muistathan, että et ole hänestä vastuussa, hän on aikuinen mies ja aikuisen ihmisen täytyy osata huolehtia itse itsestään.
Voimia sinulle!
löytyy vaikka täältä:
http://www.laki24.fi/pepe-avioero-aivoerohakemus.html
Harkinta-aikana ei vanhempiesi tarvitse asua yhdessä.
Hienoa, että kaikesta huolimatta jaksat isääsi rakastaa. Varmaan ymmärrät, ettei isäsi itse halua olla huono isä ja aviomies, hänellä itselläänkin on varmasti paha olla.
Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin.
Itse erosin pitkästä liitosta kuopukseni ollessa 15-vuotias. Mietin silloin samoja asioita. Taloudelliset asiat ovat järjestyneet. Aluksi huolehdin puolisoni jaksamisesta (rakkaus ei häviä vaikka avioliittoa ei voitu jatkaa). Päätin hoitaa eroasiat mahdollisimman asiallisesti, puhua päätöksistäni puolisolleni etukäteen. Jos hän päätyisi vaikka itsemurhaan, ratkaisu olisi hänen. Niin ei kuitenkaan käynyt onneksi. Jos isäsi on masentunut, niin kuin vaikuttaa, hän tarvitsee apua. Kun ihmisellä on jalka poikki, hänen ei käsketä kävellä. Miksi oletamme, että ihminen, jonka mieli on hajalla, pystyy hoitamaan omat asiansa? Omassa ahdingossaan vanhemmille ei jää voimia huolehtia lapsista riittävästi. Etsi paikkakunnaltasi luotettava aikuinen, jonka kanssa voit jutella tilanteesta kasvotusten. Tiedäthän että lasten- ja nuorten puhelimeen voit soittaa ilmaiseksi ja keskustella asiasta.
Äitisi voi hakea eron yksin. Isällesi tulee tiedonanto asiasta. Isäsi on kuitattava tieto saaduksi. Isäsi tiedonsaantipäivästä lasketaan puolen vuoden harkinta-aika. Sitten on puoli vuotta aikaa hakea lopullinen ero. Yleensä kun avioeropäätös annetaan, samalla sovitaan lasten huollosta. Vanhempasi voivat hakea kotikuntasi lastenvalvojalta paperin ja sopia asian.
Eron saa paperit kirjoittamalla, syitä ei tarvitse selittää, eikä ole fiksuakaan antaa yhteiskunnan arkistoihin kovin henkilökohtaisia asioita.
Koeta sinä keskittää voimasi nyt kouluusi, arkipäivän harrastuksiin, liikuntaan, ruokailuun, tiittävään lepoon... Silloin kun eletään kriisin keskellä arkipäivän rutiineista kiinni pitäminen on hyvä asia, tarpeelliset perustoiminnot pitää tehdä.
Olisi hyvä jos isälläsi olisi joku ystävä tai sukulainen tukihenkilöksi. Isäsikään ei jaksa yksin, niin kuin meistä ei kukaan.
Iloa ja voimia sinulle!