Minua on askarruttanut muutaman tapailemieni miesten suhteen aina samoin toistuva kuvio. Itse tykkään tehdä toiselle hyvää silloin kun on sopiva hetki olla yhdessä ihan ajan kuluttamisen vuoksi, sekä arjen kiireiden keskellä pieniä palveluksia, huomioimista, kosketuksia, kohteliaita sanoja unohtamatta. Monet miehet tuntuvat pääsevän "käsittelyssäni" ns. mukavuusalueelle, eli siihen tottuu ja siitä nauttii ja ottaa kaiken hyvillään vastaan. Toki, ja niin pitääkin, mutta tärkeä seikka unohtuu. Parisuhde on vastavuoroista!!! Ei voi olla pohtimatta, saattaisiko moinen mukavuustekijä olla joskus puuttunut äitisuhteesta tai ollut sitten niin itsestäänselvyys, että vain naisen rooliin se mielletään kuuluvaksi. Itse en voisi kuvitella, että toinen vaan minua passaisi ja pitäisi hyvänä.
Moni varmaan nyt tuhahtelee, että miksi ihmeessä tuo nainen toista paapoo, jos siitä sitten valittaa. Mielestäni parisuhteessa se on olennaista. Arkisten ym asioiden jakaminen keskustelemalla ja yhteinen katto pään päällä, sekä seksi... ok.. mutta herkkyys olla läsnä niin fyysisesti kuin henkisestikin vaatii mielestäni myös aimo annoksen hellyyttä, huumoria ja sitä toisen huomioimista.
En kuitenkaan yleistä. Tällä hetkellä olen ensimmäistä kertaa löytänyt miehen, joka arvostaa saamaansa huomiota ja antaa saman verroin takaisin. Tässä puheenvuorossa olisi kuitenkin kaikille miehille hieman mietittävää! Miten itse käyttäydyt vastaavassa tilanteessa? Ja miksi?
Moni varmaan nyt tuhahtelee, että miksi ihmeessä tuo nainen toista paapoo, jos siitä sitten valittaa. Mielestäni parisuhteessa se on olennaista. Arkisten ym asioiden jakaminen keskustelemalla ja yhteinen katto pään päällä, sekä seksi... ok.. mutta herkkyys olla läsnä niin fyysisesti kuin henkisestikin vaatii mielestäni myös aimo annoksen hellyyttä, huumoria ja sitä toisen huomioimista.
En kuitenkaan yleistä. Tällä hetkellä olen ensimmäistä kertaa löytänyt miehen, joka arvostaa saamaansa huomiota ja antaa saman verroin takaisin. Tässä puheenvuorossa olisi kuitenkin kaikille miehille hieman mietittävää! Miten itse käyttäydyt vastaavassa tilanteessa? Ja miksi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos naiselle on kokoajan hyvänä, nainen kyllästyy ja etsii jännittävän rentun paapojan tilalle. Huomionosoitukset pitää jaella satunnaisesti sinne tänne, niin kaakatuksen ja ihastuksen tasapaino pysyy reerassa.
Tuossa muuten uhriudut ja muutut hyvin nopeasti pirttihirmuksi ala Törrönen: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000573&posting=22000000004889111
Eli älä päästä niitä ukkoja mukavustumaan, silloin sinäkin olet jo jonkinverran tylsä ja suotta katkeroitat itseäsi.
teksti tuon linkin takana, kiitos siitä.
Kaikkien naisten pitäisi lukea ja sisäistää tuo kirjoitus.
Luin mielenkiinolla palautteesi linkin. Tosiasioitahan siinä oli, hieman liioitteluja ja yleistystäkin tietysti. Varsinaista totuuttahan nyt ei ole, kuten kaikki tiedämme. Olen itse alle 30v nuori nainen, ja kuten moni muukin, hyvin paljon miettinyt parisuhteen rajoja. Olen tiettyä itsenäisyyttä vaalinut onneksi aina ja tulen sen pitämään jatkossakin. Oma asunto, omat tulot ja tilit ovat hyvin tärkeä asia, parisuhde/avioliitto ei ole sosiaaliturva tulevaisuudessakaan. Vapaus täytyy olla niin miehellä kuin naisellakin toteuttaa itseään ja liian lähellä toista, sekä liian riippuvaisena, voi se tunne unohtua.
Linkistä tuli kyllä hyviä oivalluksia. Marttyyrimainen naiseus ja katkeruus on parempi välttää tulevaisuudessakin...
Oli todella hyvä aihe..
Itse vielä nuorehkona yritän välttää tuollaisia marttyyrikarikoita, liian monella vanhemmalla tuttava-vaimolla kun alkaa olla jo marttyyrikehä kiristynyt turhan piukalle pään ympärille ja seuraukset ovat olleet Törösen kuvailemia..
Ehkä osaisi joskus ottaa vinkistä vaarin ilman et täytyy itse kokeilla? =)
Saatan olla omituinen, mutta minua suoraan sanoen ahdistaa, jos nainen paapoo ja silittelee minua. Usein siitä tulee jotenkin tukahduttava tunne ja jokin sisälläni haluaisi paeta kauhusta huutaen. Mieluummin nauttisin kunnon hartiahieronnasta kuin silittelystä ja paijailusta. Itse kyllä mielelläni silittelen ja halailen naista, kun hän käpertyy syliini sohvalla miellyttävän lämpimänä ja pehmoisena.
Niin en itsekään pidä "lässytyksestä" tai liian romanttisesta miehestä, enkä itsekään naisena ole sellainen. Hartiahierontaa ja muutakin hierontaa annan kyllä miehelle ilman että sitä tarvii pyytää, ja se kuuluu niihin mainitsemiini arjen pieniin hetkiin jossa toisen huomioi.
Annan kyllä takaisin kaiken mitä saan ja vielä lisät päälle :) Se ei minulle tuota mitään ongelmia ja kuuluu jo automaattisesti normaali tapohinkin nuo hyvät käytöstavat. Mahdollisessa parisuhteessa sit muut jutut seuraavat tuosta syystä automaattisesti. Tuntuu vaan joskus siltä et naiset eivät oikein jymmärrä sellaista miestä joka huomio toista, puhuu kohteliaasti ja käsittelee tunteita. Juu juu yleistystä tiedän sen mut muita kohdalle ei ole sattunut.
voi puhua niin monella tavalla. Keskustelua se on sanoa: A: "Hauki on kala." B: "Niin se taitaa olla."
On eri asia keskustella syvällisesti ja tuota jollakin lailla persoonallisesti omia ajatuksiaan esille kuin märehtiä yleisesti oikeina pidettyjä totuuksia.
Tyylinen keskustelu luonnistuu kyllä ja ei todellakaan tuota vaikeuksia. Ilmeisesti tässä jälleen viitataan näihin keskusteluvastauksiin täällä. Minkäs minä sille voin et sanon asiat niin kuin ne mielessäni on ! kutenkin kirjoitan puhtaasti omista mielipiteistäni enkä kenenkään muun, jos ei niistä pidä mitä kirjoittaa niin kuka on käskenyt niitä lukea. Vai onko noin helvetin vaikea tajuta et on olemassa sellaisiakin ihmisiä jolla arvomaailma on kohdallaan sekä osaa ja uskaltaa puhua niistä niin kuin itse ajattelee.
Käsittääkseni jo nickistä pitäisi huomata et tuon äijän jorinat on syytä ohittaa kun mukamas höpisee tyhjänpäiväisiä juttuja vai onko iskenyt kiinnostus ;)
Puhu sille sun senhetkiselle kumppanille! Kiitän!