Olen akateeminen kolmekymppinen työtön mies. Sinkku olen vastoin tahtoani ollut jo muutaman vuoden putkeen. En väitä että töissä olevankaan aina mitenkään helppo olisi löytää sitä mieluisaa kumppania, mutta työttömällä sekin on vaikeampaa.
1) Ceteris paribus naiset seurustelevat mieluummin töissäkäyvän kuin työttömän kanssa
2) Töiden kautta saattaisi teoriassa löytää sen jonkun
3) Työttömyys vaikuttaa heikentävästi iskuitseluottamukseen
Kyllä mäkin itsessään seurustelisin mieluummin työllisen kuin työttömän kanssa. Töissäkäynnin kautta kun pystyisi sen yhteisen omistusasunnon rahoittamaan ja perheensä elättämään. Työtön seurustelukumppanina tai seurustelukumppaniehdokkaana voisi naisen mielestä vaikuttaa luuserilta, kun töissäkäyviä vaihtoehtoja on pilvin pimein.
Voisihan sitä tietty ajatella positiivisesti. Kun ei kerran sitä perhettä ole, niin eipä ainakaan oman työttömyyden takia joudu perhe kärsimään tai parisuhde vaarannu.
Olin kolmessa määräaikaisessa koulutustani vastaavassa työsuhteessa yhteensä vuoden ja jäin työttömäksi vajaa viisi kuukautta sitten. Tänä vuonna olen hakenut yhteensä 57 koulutustani vastaavaa paikkaa ja ravannut kuudessa työhaastattelussa. Toivoani en ole heittänyt, mutta todennäköisesti mulle käy niin, että ensi vuonna pääsen taas työllistämistuella ja naurettavalla palkalla puoleksi vuodeksi töihin ja sen jälkeen joudun takaisin kortistoon.
Onnellinen en voi sanoa olevani, mutta voisi asiani huonomminkin olla. Mulla on halpa vuokra, saan ansiosidonnaista, tienaan muutamaan satasen nettona työttömyyspäivärahan päälle kuukaudessa, mulla on aikaa yllin kyllin harrastaa ja haaveilla rakkaudesta sekä olen terve eikä mulla ole alkoholiongelmaa.
1) Ceteris paribus naiset seurustelevat mieluummin töissäkäyvän kuin työttömän kanssa
2) Töiden kautta saattaisi teoriassa löytää sen jonkun
3) Työttömyys vaikuttaa heikentävästi iskuitseluottamukseen
Kyllä mäkin itsessään seurustelisin mieluummin työllisen kuin työttömän kanssa. Töissäkäynnin kautta kun pystyisi sen yhteisen omistusasunnon rahoittamaan ja perheensä elättämään. Työtön seurustelukumppanina tai seurustelukumppaniehdokkaana voisi naisen mielestä vaikuttaa luuserilta, kun töissäkäyviä vaihtoehtoja on pilvin pimein.
Voisihan sitä tietty ajatella positiivisesti. Kun ei kerran sitä perhettä ole, niin eipä ainakaan oman työttömyyden takia joudu perhe kärsimään tai parisuhde vaarannu.
Olin kolmessa määräaikaisessa koulutustani vastaavassa työsuhteessa yhteensä vuoden ja jäin työttömäksi vajaa viisi kuukautta sitten. Tänä vuonna olen hakenut yhteensä 57 koulutustani vastaavaa paikkaa ja ravannut kuudessa työhaastattelussa. Toivoani en ole heittänyt, mutta todennäköisesti mulle käy niin, että ensi vuonna pääsen taas työllistämistuella ja naurettavalla palkalla puoleksi vuodeksi töihin ja sen jälkeen joudun takaisin kortistoon.
Onnellinen en voi sanoa olevani, mutta voisi asiani huonomminkin olla. Mulla on halpa vuokra, saan ansiosidonnaista, tienaan muutamaan satasen nettona työttömyyspäivärahan päälle kuukaudessa, mulla on aikaa yllin kyllin harrastaa ja haaveilla rakkaudesta sekä olen terve eikä mulla ole alkoholiongelmaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Akat monet on vain sen aseman tai rahan perään.
--- ne todelliset ystävät ja rakkaus ovat erikseen.
Onkin hassua, kuinka moni elää liitossa ja jonkinlaisessa hyötymistarkoituksessa...
Parasiittinä.
Mulla akka lähti, kun jäin työttömäksi.
--Se aivan tarpeettomasti tuhosi perheen ja vei lapsetkin. Teki myös tarkoituksella ilkeyttään taloudellisen katastrofinkin.
Sellainen yleinen ajatus näyttää olevan, että työtön on jotenkin epäkelpo tai juoppo tms..
Mutta esim minä olen kunnon mies.
Mutta se työttömyys ja maine on väärä -- olen työtön !!!
-Eikä todellisuudessa se työ tai työttömyys muuta ihmistä, joka on sinut itsensä kanssa!
-päinvastoin - työttömällä voisi olla aikaa esim perheelle !!
Tuttu kuvio minullekin tuo !!
Raha on oiva mittari -- rahalla ei saa ystävyyttä.
Mutta Rahalla saa pimpsaa.
ja alkaa marista sitä työttömyyttään ja sitä ettei töitä saa ja sitä kuinka huono on ja kaikkea muuta mitä nyt työttömänä ollessa yleensä selittelee halukkaille kuuntelijoille? Kauankohan kukaan jaksaa sellaista kuunnella ilman että menee terveys ja hermot? Kyllä se silloin on paree että lähtee litoon niiden kakaroiden kanssa, ennenkun kaikkia saa raahata hoitoon. Rahaa ei koskaan ole ja kaikki muutkin asiat huonosti. Mieti vähän!
Ite työtön mutten jaksaisi ketään työtöntä kuunnella ja sen marinoita sen takia en ole missään työttömien jutuissakaan mukana. Yleensä näille liittyy sitten vielä alkoholi kovasti voimakkaana kuvioihin jollain työttömillä(ite en ota) joten paree sitten näin yksin "erakkona" kun toisen työttömän kans kimpassa ja kohta jossain laitoksessa.
Ittensä kans vielä jotenkin jaksaa (vaikeaa sekin välillä) mutta en jaksaisi yhtään pätkää ketään toista työtöntä, en.
heh heh !!
Vaikka itsestäsi noita negatiivisia seikkoja löydät,
ei me kaikki muut työttömät olla narisijoita tai juoppoja tai hulluja. Tai edes märehdi työttömyyttä.... mitä sitä märehtimään... kun ei ole töitä niin ei .. ja kun on töitä niin on....
Työttömiä on jo niin paljon, että aivan kunnon väkeä on jäänyt ilman työmaita.
Varsinkin ruuhkasuomen ulkopuolella.
ehkä mullakin. Jotain stereotypioita luonut mieleeni, kenties. Hullukin voin toki olla, kuuleman mukaan sitä ei edes itse huomaa.;) Kännissä en ole koskaan ja savujakaan en vedä joten aiheeton syytös sulta tuo. Lue ens kerralla tarkemmin. Maristakaan en työttömyydestä jaksa itselleni, kenties sitten jos tuossa olisi toinen samanlainen sujuisi sekin paremmin. En kuitenkaan aio koetella asiaa. Säilyy minun ja sen toisen rassukan hermot siten paremmin tallella. En nyt vaan jaksaisi ihan oikeasti ketään työtöntä tässä työttömänä ollessani katsella, vaikka en kyllä ketään muutakaan, oikeasti. Ei mitään henkilökohtaista, muut tehkööt miten tykkäävät. Tämä nyt on vain mun mielipide ja mun valinta. En sitten osaa sanoa onko oikea vaiko väärä mutta tässä nyt mennään päivä kerrallaan etiäpäin. :D
Mutta totta se on että työttömänä on paha pokailla mimmejä. Riijusteluunkin tarvitaa varoja ja jos emäntä kuultuaan sinun olevan työtön eikä kähde juoksien karkuun on todennäköisesti itsekin työtön tai sitten jotenkin masokismiin taipuvainen.
Tuo on positiivista että laittelet hakemuksia ja koitat eteenpäin. Olet vain jo kuolemanlaaksossa. Kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työllistymis mahdollisuudet heikkenvät radikaalisti.
Minulla on kaveri joka valmistui 1991 DI:ksi. jotain kursseja ja tukitöitä melkein viisitoista vuotta. Opiskeluaikainen avo tottakait läksi menemään jne. No Nyt on miehellä elämänsä ensimmäin vakituonen työpaikka valtiolla ja pariutumismeininki päällä.
Eli jos menee huonosti ja olet huonolta alalta voi mennä vaikka kuinka huonosti. Mutta elämä on arvaamatonta. voithan päästä vaikka ensiviikolla töihin!
Tämä ei ollut tarkoituksella näin tyly. On vain ikävä että niin monella asiallisella ihmisellä menee heikosti. Jaa-a asiallisena pidän itseänikin, keski-ikäistä vaimon armonpaloilla elävää pitkäaikaistyötöntä luuseria ...
Niin, tiedän toki että työttömyys on vaikea katkaista jos se pitkittyy, mutta jos omat työllistymismahdollisuudet on alun alkaenkin todella huonot, niin ei ne sinänsä voi paljoa huonontua työttömyyden pitkittyessä.
Käytännössä on kuitenkin varsin mahdoton satsata työllistymiseensä työttömyyden alkuvaiheessa sen enempää kuin myöhemminkään. Jos itseä kiinnostavia työpaikkoja tulee hakuun tahdilla 10 kp/kk, niin eihän niitä voi hakea sen enempää kuin 30 kpl/3 kk. Ihan mielellään olisin hakenut vaikka sataa paikkaa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, jos niitä vaan niin paljon olisi ollut silloin auki ja sitä kautta työllistymismahdollisuuteni olisi todennäköisyyksien mukaan olleet paremmat.
Avoimilla hakemuksilla ei sellaisiin paikkoihin palkalliseksi pääse, joihin minä haen. Aikaisempien työttömyysjaksojeni aikana olen ollut työkokemuksen hankkimisen vuoksi yhteensä kuusi kuukautta ylemmän korkeakoulu tutkinnon suorittaneena palkatta töissä. Yhden viiden viikon työvoimakoulutuksenkin suoritin. Ja kun olin toissatalvesta viime talveen 12 kk yhteen menoon töissä, kahdessa työpaikassa ja kolmessa työsuhteessa, niin tuosta työssäolosta 6 kk oli työllistämistuella ja palkan ollessa 1465e/kk. Muutaman kuukauden koulutukseen voisin lähteä, jos sen päässä häämöttäisi suhteellisen varma työpaikka.
Et ollut suinkaan mielestäni kirjoituksessasi tyly, vaan rehellinen realisti!
että aattelin tuota asiaa eilen. Aattelin laittaa ilmoituksen jopa etsintäkuulutus-palstalle, että haetaan työtöntä, keski-ikäistä miestä ajatusten vaihtoon, marjakaveriksi yms. Vakituiseen suhteeseen en sinänsä ole valmis, koska haen muualtakin töitä. Ajattelen, että työtöntä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin toinen työtön.
Sinä olet vielä noinkin nuori ja mahdollisuutesi kaikkeen ovat suuret. Hyvä, että kuitenkin saat olla töissä välistä, vaikkakin lyhyin työsuhtein.
On naisiakin paljon, jotka joutuvat tekemään satunnaisia työsuhteita, ehkä löydät sen suhteen kaltaisesi joka ymmärtää tilanteesi.
Hyvää jatkoa ja kaikkea hyvää!
Työ on työtä ja elämä ihan toisaalla. Kun kerta omaat hyvän pohjakoulutuksen ja olet nuori, voisit hyvin harkita yrittäjäksi ryhtymistä.
Ja jos naista vaimoksi mielit, pistä joku sopiva paksuksi ja sen jälkeen voit sanella ehdot.
maksaneet velat ja kasvattaneet lapset pätkätyöläisyyden puitteissa. Mikään tässä elämässä ei ole niin varmaa kuin epävarmuus, muttei sen kannata antaa hallita elämäänsä.
Pitäkäämme huolta itsestämme niin hyvin kuin voidaan. Hyvä tuottaa hyvää.
Ei se aivan niinkään ole, että työssäkäynti olisi automaattisesti plussaa. Yleensä toki, mutta juju onkin siinä, että pitää tyrkyttää itseään oikeille markkinoille.
Nykyään on paljon ns. vaihtoehtoväkeä, joista äärimmäiset tapaukset jopa halveksivat rahaa, omistamista ja kaikkea muuta porvarillista. Jos siedät sitä, että tytöllä on lävistyksiä ja hän syö ituja, voisitte hyvinkin löytää yhteistä jutun juurta vaikka Sekevaarasta.
Frenkulla on tollanen nainen, ikinä ei oo töissä ollut ja seken kuvat seinällä ja joku laakeri näytti viimmeks neesussa olevan. Kaveri puskee duunia kuin elukka ja perintöäkin ilmaantui. Hyvä auto alla lomaosake espanjassa ja aikaa parantaa maalimoo :DDD
No frenkku käy vähän sääliks, alkanut kaljuuntuun ja harmaantuun.
Odottakaapas kun muututte pitkäaikaistyöttömiksi; siis kun ei ole varaa käydä missään missä vastakkaisen sukupuolen edustajia voisi tavata. Toisekseen; vaikka olisikin varaa niin suurin piirtein ensimmäinen tai toinen kysymys uusiin ihmisiin tutustuessa on se mitä teet työksesi. Minua hävettää työttömyyteni. Hävettää niin että juoksujalkaa käyn jokapäiväiset kuoripotut ja ruisleivänkäntyt kaupasta ostamassa, ja jos tuttuja näkyy sukellan hyllyjen väliin ettei vain tarvitse alkaa selitellä miksi olen taas/aina vaan työtön, koska minullahan on runsaasti koulutusta ja työkokemusta ja voisin tehdä melkein mitä tahansa.
Kun kurjuus astuu ovesta sisään, lentää rakkaus ikkunasta ulos. Näin se vain on. Ei onneksi jäänyt lapsiparkoja savuaville raunioillle.
Kun jäin työttömäksi, meni puoli vuotta eikä KENELLÄKÄÄN ollut minulle mitään asiaa. Töihin tuli päivittäin puolentusinaa "mitä kuuluu, lehdetkö sinnetaitänne" -meiliä per pvä. Sitten vaihdoin kännykkä- ja webbiliittymää ja uskottelin itselleni että kukaan ei ota yhteyttä siksi että eivät tiedä uutta kännykkänumeroani/email-osoitettani.
Vielä olen jaksanut hakea, soitteluun ja postihakemuksiin ei ole enää varaa.
Alkoholi antaa unen ja unohduksen, ja baarikaapin tyhjennykseen menee vielä useampi kuukausi.
asennekysymys. Minua ei koskaan ole hävettänyt työttömyyteni, sitä suuremmalla syyllä etten ole itse sitä aiheuttanut.
Tuskin alkoholi tuo elämääsi kehitystä ymmärtää tuo tosiasia, päinvastoin.
oma alkoholinkäyttöni loppui irtisanomiseen ja hyvin on pitänyt, vaikka paljoa en juonut aiemminkaan
Sinä käänsit tavallaan tappion voitoksesi sillä elämänalueella. Ihminen on älykäs, kun se sitä haluaa olla. Ei sitä kaada niin sitten mikään... Sisukkuutta, sitä minä tänne kaipaan!