Onko ujous viehättävää?

Minäkin olen aika ujo ja varautunut kohdatessani uusia ihmisiä. Silloin kuuntelen mieluummin kuin puhun, mutta kun tapaan jonkun miellyttävän, luotettavan oloisen ja samanhenkisen ihmisen, niin sitten kyllä juttu luistaa. Mutta tutustuminen ja jään murtaminen vie tietysti oman aikansa. Sen olen kuitenkin huomannut, että naiset eivät ole niin erilaisia kuin miehet, eli ei minua ujostuta tutustua heihin sen enempää eikä vähempää kuin miehiinkään.

Eli ujous on mielestäni OK ja voi olla jopa viehättävää, ainakin viehättävämpää kuin pinnallinen hölöttäminen ja itsetehostus. Mutta jos ujous ilmenee itsevarmuuden puutteena, umpimielisyytenä ja tahdottomuutena, niin se ei enää ole viehättävää. Arvostan enemmän ihmisiä jotka tietävät mitä tahtovat ja pystyvät ilmaismaan mielipiteensä, kunhan ne ovat punnittuja. Mielestäni ihmisessä voi olla sisäistä vahvuutta ja tahdonvoimaa, vaikka hän olisi sosiaalisissa tilanteissa hyvinkin ujo ja vetäytyvä.

Ujous on viehättävää, tosin ei liiallinen. Jos ei sanaa saa suustaan vaan menee lukkoon, niin eihän se ole hyvä asia. Mutta sellainen vieno kainous on erittäin viehättävä piirre mielestäni naisessa. Kyllähän ujoudestakin oppii pääsemään eroon ja yleensä vanhemmiten se häviää kun tajuaa, ettei ne muut ihmiset sen kummempia ole kuin itsekään ja samalla lailla hekin ujostelevat tai panikoivat joissain tilanteissa, jotkut vain peittävät sen tehokkaammin.

Ujoksi kutsutaan henkilöä,joka toisinaan ilmaisee nöyryyttä ja kainoutta.