Mieheni jäi kiinni uskottomuudesta varsin selvin todistein, vaikka itse kieltääkin uskottomuuden. Uskottomuuden paljastuttua olisin ollut valmis lopettamaan suhteemme, mutta mies halusi minun jäävän, koska pelkäsi asian tulevan lastemme tietoon, jolloin hänen lasten suhteet olisivat todennäköisesti katkenneet.
Nykyään mieheni on muuttunut käytökseltään; huomio minua, auttaa minua, yrittää järjestää yhteistä aikaa ja yhteisiä aktiviteettejä koko perhelle jne. . Minua kuitenkin vaivaa ajatus salasuhteen mahdollisesta jatkumisesta. Uskottomuudessa on ollut myös omat hyvät puolensa, sillä meidän suhde on syventynyt ja monista ongelmista joista ei ennen voitu keskustella on nyt voitu keskustella.
On varmasti olemassa mitakin ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman. Haluaisin kuulla kauanko teitä vaivasivat epäilykset?. Paraniko suhteenne? Ja ennen kaikkea, mitkä olivat salasuhteen loppumisen merkit?
Nykyään mieheni on muuttunut käytökseltään; huomio minua, auttaa minua, yrittää järjestää yhteistä aikaa ja yhteisiä aktiviteettejä koko perhelle jne. . Minua kuitenkin vaivaa ajatus salasuhteen mahdollisesta jatkumisesta. Uskottomuudessa on ollut myös omat hyvät puolensa, sillä meidän suhde on syventynyt ja monista ongelmista joista ei ennen voitu keskustella on nyt voitu keskustella.
On varmasti olemassa mitakin ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman. Haluaisin kuulla kauanko teitä vaivasivat epäilykset?. Paraniko suhteenne? Ja ennen kaikkea, mitkä olivat salasuhteen loppumisen merkit?
Vastaukset 17
Vanhimmat
pitävät taukoa että kaikki asiat taas unohtuu ja tasaantuu.
olevan ihan oikeilla jäljillä epäilyjesi kanssa. Nimittäin se että mies muuttuu sinua/perhettänne kohtaan yliauttavaiseksi ja osoittaa huomiotaan enemmän kuin ennen jne on ihan puhtaasti merkki siitä, että se salasuhde jatkuu vielä! Mies koittaa vain poistaa huonoa omatuntoaan, sekä sitä ettet epäilisi mitään.
Nim. kokemuksella
Juuri näin käyttäytyy minunkin mieheni. Kuitenkin eilen huomasin, että oli puhelimeen laitettu suojakoodi, etten pääsisi tutkimaan viestejä...
olla selvääkin selvempi merkki
nim. kokemuksella
Voi olla, että miehesi salasuhde on päättynyt. Yhtä hyvin voi olla, että se edelleen jatkuu.
Minulla on suhde naimisissa olevaan mieheen, on ollut jo kolme vuotta. Hänen vaimonsa sai tietää suhteesta alkuvuonna ja pidimme meidän suhteessamme taukoa pari kuukautta. Emme nähneet tuona aikana kertaakaan, mutta vaihtelimme sähköpostia ja tekstiviestejä päivittäin.
Hänen vaimonsa on täysin vakuuttunut siitä, että mies on lopettanut tämän suhteen. Mies käyttäytyy kotona erittäin hienosti vaimoansa kohtaan ja heillä on myös toimiva seksielämä. Lasten harrastuksiinkin mies osallistuu enemmän kuin ennen. Kaikki hyvin siis, vai onko?
Oletko kovinkin ylpeä itsestäsi ihmisenä ja naisena kun tuollaiseen olet alkanut? Saatko jotain tyydytystä siitä, että kusetatte miehen kanssa petettyä vaimoa taas, uudelleen?
Ja vielä kehuskelet saavutuksillasi täällä, voivoi... hanki elämä.
Mitä ihmettä sinä sitten siinä enää roikut? Miehellä menee vaimonsa kanssa hyvin, myös sängyssä... Eikö katkeroita yhtään? Rakastelee vaimoaan kun sinä kyttää puhelintasi, laittaisiko hän sinulle viestin...
Älyä nyt hyvä ihminen poistua heidän elämäänsä tuhoamasta!
En minä miehessä roiku, kumpikaan meistä ei roiku toisessa. Mies olisi valmis eroamaan vaimostaan, jos haluaisin muuttaa hänen kanssaan asumaan, mutta en halua sitä. Mies on täysin vapaa päättämään tämän suhteemme koska vain haluaa, mutta hän ei halua. Minä en painosta häntä mihinkään, joten omasta vapaasta halustaan hän minua tapailee.
Vaikka miehellä on kotielämä "kunnossa", se ei tarkoita sitä, että hän olisi kotona onnellinen. Hänellä ja vaimolla on oma elämä, ja sen ulkopuolella on meidän keskinäinen suhteemme, josta molemmat saamme sen minkä haluamme. Kun hän rakastelee vaimoaan, niin se ei ole minulta pois mitenkään eikä heidän seksielämänsä tai yhteinen aikansa tee minua katkeraksi.
Vaimollakin on mahdollisuus lopettaa avioliittonsa pettävän miehensä kanssa. Hänhän tietää miehensä pettäneen, mutta silti haluaa jatkaa hänen kanssaan. Jos vaimo minulta kysyisi suhteestani mieheensä, kertoisin hänelle totuuden.
"Mies olisi valmis eroamaan vaimostaan, jos haluaisin muuttaa hänen kanssaan asumaan, mutta en halua sitä."
tää on just tätä, millä nuo miessurkimusket pitää noita kakkosiaan itsellään. Ja ne vielä uskoo kaiken.
Tämä ei ole uskon asia, mutta ymmärrän hyvin sinun ajattelevan minun sinisilmäisesti uskovan kaiken. Sinulla on siihen oikeus, mutta vain minä ja tämä mies tiedämme millainen suhteemme on.
Vaikea sitä on tietää jatkuuko suhde. Mun salasuhde on kyllä niin salainen, että ei me kiinni jäätäis, kun vain ja ainoastaan, jos meitä joku seurais. Yhteydenpito hoidetaan töissä sähköpostilla ja tapaamiset lounaalla.
Seuraaminen ei ole konsti eikä mikään nykyään. Jos ei itse, niin voi palkata siihen hommaan jonkun yksityisetsivän esim.
aivan kuin olisin lukenut omaa tekstiäni!
Vuoden verran asia oli mielessäni lähes päivittäin, mutta nyt kun siitä on kulunut 3 v en asiaa juurikaan mieti.
Olen pähkäillyt asian niin, että en voi kokoajan miettiä pettääkö vai eikö petä.Miehelläni on työ, jossa joutuu matkustamaan paljon.Nykyisin hän kuitenkin ajelee kotiin yöksi paljon useammin kuin suhteen aikana. Nautin nyt miehestä joka huomioi minut, on paljon kotona, harrastamme yhdessä ja seksielämäkin on kunnossa.
Eli meillä kävi näin et mies baarissa kopeloi parasta ystävääni. ystäväni ei estellyt vaan lähti mukaan (mies jo siinä kunnossa että ei tiennyt edes ikäänsä, vaan varmaan kuvitteli olevansa jo koti penkillä) alkoi lääppimään miestäni, puristelemaan yms... mies ilmeisesti selvisi jonkin verran koska tajusi tilanteensa ja laski kätensä ystäväni polvelle ja sanoi et hei, mitä me tehään, tää on väärin. siihen oli loppunu.
Mies ei ensin olisi mulle halunnut kertoa, vaan kun näin heidän messenger keskustelunsa, niin tajusin että jotain oli tapahtunut, sitten mies paljasti,
Sen jälkeen oli ystävä ex ystävä mulle. hän oli eronnut miehestään juuri heidän tapauksen jälkeen. olisiko ollut vailla enemmänkin tältä minun mieheltäni sitten. mutta juuri tämän takia minä sanoin miehelleni että jos hän minun kanssani mielii olla, ei enää viinaa juo, eikä käy muiden kanssa baarissa, jos haluaa jossain päissään käydä, käymme yhdessä ja hommaamme siksi aikaa lapsen vahdin. jos ei saada vahtia niin sitten ei mene kumpikaan! edes naapurissa hän ei enää käy (sillä tämä "toinen" on naapurini sisar) hänellä on selvät sävelet, jos meinaa olla minun kanssani, on mulla oikeus tutkia hänet, suhteet, puhelimet laatikot yms. jos ei haluu voi hän mennä. mieheni suostui tähän kaikkeen ja voin siis epäillessäni vaikka asentaa kamerat taloon jos siltä tuntuu.
eikä mieheni syyttele mistään mustasukkaisuudesta vaan ymmärtää täysin miksi olen nyt tällainen, pystymme juttelemaan tapahtuneesta avoimesti, joka suhteessa, ilman että hän syyttelisi. hän vain kuuntelee ja kertoo jos jotain kerrottavaa on, lohduttaa jos tarvitsee. tästä minä uskon että suhteemme jatkuu vielä. jos mies syyttelisi siitä kun jatkuvaan muistutan, olisi mielestäni syytä epäillä että mitä on meneillään.
Meillä muuttunut suhde myös. siten että mies jopa kauppareissuilla saattaa ottaa syliin siten että selkäni on hänen rintakehäänsä vasten, ja pitää vyötäröltä kiinni, antaa pusun poskelle. näyttää avoimesti kaikkien nähden että rakastaa minua. tuntuu oudolta... jännältä. perhosia vatsa täynnä. olen kuin rakastunut uudelleen. väliin on mustasukkaisuus kohtauksia, mutta kun olen saanut siitä miehelleni purettua, painamme sen "sovinto seksillä" ja jatkamme kuin mitään ei olisikaan... hellimme ja lellimme toisiamme. laitan hyvää ruokaa, istumme kahden television ääressä. ja muutenkin enemmän kahden keskistä aikaa kuin miehen harrastuksille aikaa...
siinäkin väliin pelottaa että kyllästyykö mies aikanaan sillä hän ei ole tänä kesänä harrastanut mitään... yleensä rullaluistelee ja kalastelee kesäisin. tänä kesänä ollut vain töissä
ei muuta...
No mutta tekstistä tuli pitkä, näin kuitenkin meillä menee. olemme olleet nyt marraskuussa 4 vuotta naimisissa, ja yhteensä viisi vuotta yhdessä. lapsia on kolme, kaikki pieniä. mieheni haaveilee suur perheestä.
Ihan kuin olisin kirjoittanut edellä olevan tekstin itse. Me rakastuttiin myös toisimme uudestaan; ollaan siis kuin pahaset teinit.
Välillä minulle tulee mieleen epäilyjä, mutta kenelle ei uskottomuuden jälkeen tulisi.
Itse olen koittanut jäsentää mieheni uskottomuutta lukemalla uskottomuutta ja yleensäkin parisuhdetta käsittelevää kirjallisuutta. Kun ajattelen omalla kohdallamme tätä asiaa on siinä myös paljon hyvää ja lisäksi siihen sisältyy uusi mahdollisuus. Ennen uskottomuutta minä koitin keskustella mieheni kanssa suhdettamme rasittavista asioista, mutta hän ei halunnut keskustella. Olen sitä mieltä, että mieheni tarvitsi sitä pystyäkseen kohtamaan omat tunnepuolen ongelmansa/rasitteensa, jotka meillä jokaisella on lähtöisin hyvinkin pitkälti lapsuudesta. Työtä parisuhteen eteen on tehtävä.
Paras uskottomuuden torjunta keinoparisuhteissa on avoin ja rehellinen keskustelu.
Hyvää kesän jatkoa kaikille ja muistetaan hoitaa parisuhteitamme!
mun mies jäi kiinni keväällä salasuhteesta. Ensin olin järkytynyt, että kuinka meille kävi näin, mutta nyt kun asiasta on kulunut muutama kuukausi, alan olla jo järjissäni. Olen alkanut ajattelemaan, että enhän mä voi toista kahlita, mutta eipä hänkään voi enää mua kahlita. Avioerokin laitettiin vireille mutta miehen pyynnöstä se vedettiin takas. Ollaan nyt keskusteltu enemmän kuin koskaan avioliittomme aikana ja harrastettu hyvää seksiä, ollaan kuitenkin oltu naimisissa 20 vuotta.Eli tää salasuhde piristi meidän liittoa, minä neuvoisin olemaan nyt vapaamielinen ja ajattelemaan asiaa monelta kantilta. Mua ei oikeestaan enää haittaa jatkuuko salasuhde vai ei, tehköön mitä tykkää niin teen minäkin, kunhan perhe hoidetaan, ja pysytään yhdessä, tunnen liian monta eronnutta paria jolla elämä ei vaan enää lähde kulkemaan.
Joo. Olen itse käynyt läpi uskottomuuden. Siitä on 10 v aikaa. Annoin anteeksi. Lähdin liittoomme kuin aivan uuteen. Ja elimme kai liittomme onnellisimmat seuraavat 5 vuotta.
Tänä kesänä on h-vetti irti. epäilen miestäni. Ja kaiken huipuksi kyse on venäläisistä naisista.
Anteeksi voit antaa. Mutta varoitan. Pettäminen on sairaus. Sen tekee kerran, seuraavalla kerralla se on jo sitten helpompaa. Mieti tarkkaan. Silloin 10 vuotta sitten jo aloin henkisesti valmistautua tähän seuraavaan pettämiseen. Jotenkin vain tunsin, että tämä tulee uudelleen eteen.Älä mene pilvilinnoihin, vaikka mies onkin nyt kuin unelma ja elämä saattaakin hymyillä. Muista vaan realiteetit tästä elämästä....
Toivon, että olen väärässä mieheni suhteen. Aika näyttää. Ulos oisin sen jo heittänyt ellei olisi lapsia.
Teille toivon TODELLA hyvää jatkoa uudelle alkavalle suhteelle. Ehkä sulla on fiksumpi mies kuin mulla.