Olen selaillut mielenkiinnosta keski-ikäisten miesten profiileja, ja useat ovat olleet kyllä todella kummallisia..
Katkeruutta avioerosta, elatusmaksuista, pieleen menneistä valinnoista elämässä, kurjasta tilanteesta valittajia löytyy pilvin pimein.
Katkera avioero takana, ja muutenkin naisiin sen takia suuntautunutta kummallista vihaa ja syytöstä.. Oma huono tilanne on aina jonkun muun syytä..
MUTTA silti etsitään ja etsitään.. Niin mitä?
Ilmeisesti juuri sitä, jolle voi haukkua exää, jolle voi purkaa omaa ahdistusta ja pieleen mennyttä elämää.. Sitä jota voi arvostella ja pitää itseä huonompana oman egon pönkittämiseksi.
Jota voi pikkuhiljaa alkaa käyttää henkisesti, ja ehkä pahimmassa tapauksessa myös rahallisesti hyväksi, koska tarvitsee tukijaa omassa tilanteessaan.
Ikävä kyllä. Suuri osa keski-ikäisistä miehistä on tätä porukkaa, jollei nyt löydy normaalia positiivisemmin muihin, ja omaan tilanteeseensa suhtautuvaa miestä. Mutta niitä on ilmeisesti aika harvassa. (?)
Näkeehän tän ilmiön jo niinkin helposti, kun tsekkaa listaa asioista: asiat jotka saavat minut syttymään / asiat joista en innostu.
Sillä "asiat joista en innostu" listalla on hirvee määrä juttua, mut mikä saa miehen syttymään..: ei paljoo mikään. Sieltä ei löydy kuin suurin piirtein et kaunis hymy.
Teinpä vaan tällasen huomion. Kohta tulee varmaan hirvee ryöpytys niskaan, kuin väärässä olenkaan, mut noin se musta ihan oikeesti menee. Sori vaan.
Miehet, miettikää ihan oikeesti, mitä teillä itsellä on annettavaa, jos etsitte uutta suhdetta. Pelkkä lohduttaja ei kauaa kainalossasi kyhnää. Sanon vaan.
En väitä, etteikö naisissa olisi samaa piirrettä.
Katkeruutta avioerosta, elatusmaksuista, pieleen menneistä valinnoista elämässä, kurjasta tilanteesta valittajia löytyy pilvin pimein.
Katkera avioero takana, ja muutenkin naisiin sen takia suuntautunutta kummallista vihaa ja syytöstä.. Oma huono tilanne on aina jonkun muun syytä..
MUTTA silti etsitään ja etsitään.. Niin mitä?
Ilmeisesti juuri sitä, jolle voi haukkua exää, jolle voi purkaa omaa ahdistusta ja pieleen mennyttä elämää.. Sitä jota voi arvostella ja pitää itseä huonompana oman egon pönkittämiseksi.
Jota voi pikkuhiljaa alkaa käyttää henkisesti, ja ehkä pahimmassa tapauksessa myös rahallisesti hyväksi, koska tarvitsee tukijaa omassa tilanteessaan.
Ikävä kyllä. Suuri osa keski-ikäisistä miehistä on tätä porukkaa, jollei nyt löydy normaalia positiivisemmin muihin, ja omaan tilanteeseensa suhtautuvaa miestä. Mutta niitä on ilmeisesti aika harvassa. (?)
Näkeehän tän ilmiön jo niinkin helposti, kun tsekkaa listaa asioista: asiat jotka saavat minut syttymään / asiat joista en innostu.
Sillä "asiat joista en innostu" listalla on hirvee määrä juttua, mut mikä saa miehen syttymään..: ei paljoo mikään. Sieltä ei löydy kuin suurin piirtein et kaunis hymy.
Teinpä vaan tällasen huomion. Kohta tulee varmaan hirvee ryöpytys niskaan, kuin väärässä olenkaan, mut noin se musta ihan oikeesti menee. Sori vaan.
Miehet, miettikää ihan oikeesti, mitä teillä itsellä on annettavaa, jos etsitte uutta suhdetta. Pelkkä lohduttaja ei kauaa kainalossasi kyhnää. Sanon vaan.
En väitä, etteikö naisissa olisi samaa piirrettä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
katkeruus kyllä karkottaa minutkin. Se on kuin kissankokoisilla kirjaimilla lukisi että ei ole menneisyys loppuunkäsitelty ja että ei osaa käsitellä pettymyksiä. Tässä taannoin törmäsin sen kannalta ihan fiksuun profiiliin, mutta ensimmäisessä puhelinkeskustelussa kun likipitäen huutaen kertoi entisen vaimonsa alkaneen huoraamaan ja ryyppäämään... Juu, siihen jäi...
ja se on oikeasti todella valitettavaa.
Minullakin ollut profiili sivuilla, mutta siinä luki; menneisyyden kanssa sinut asiat käsiteltyinä.
Sitä sitten miehet ihmettelemään että mitä se tarkoittaa!!
Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää, eli "moni kakku päältä kaunis...".
Näitä kirjoituksia kun lukee, tulee vaan vahvemmin käsitys, että naisilla asiat paremmalla mallilla. Vaikka joukkoon mahtuukin yhteishuoltajia, lihavia, eikä niin missi tyyppejä muutenkaan.
Ei tietenkään pidä yleistää, mutta kuitenkin.
Surullista :(
Enpä ole liiemmin miesten profiileja lueskellut mutta ehkä siinä on totta. Ei silti kannata kaikkia tuomita ja ehkä ne profiilit vain sitten erottuvat negatiivisuudellaan. Itselläni on asumuseron alkamisesta kulunut vuosi ja en ole koe olevani valmis deittailuun. En myöskään koe haluavani palata vaimoni luo koska annoin mielestäni kaikkeni avioliittoneuvojaa myöten. Ero ei johdu myöskään kenestäkään kolmannesta osapuolesta. On tämä silti ollut paljon kovempaa kuin olin ikinä kuvitellut tai uskonut. Eniten tulee ikävä lapsia ja kyyneleet silmiin kun ajattelen heitä. Joten ymmärrän hyvin heitä, jotka kokevat negatiivisia tunteita avioliittoansa kohtaan. En silti ole vaipunut epätoivoon ja uskon joskus vielä kokevani kaiken hienon mitä elämällä on tarjota
Itse keskityn tällä hetkellä "siviilipuolella" ainoastaan urheilemiseen ja fyysisen voimatason nostamiseen. Henkinen voimataso kohoaa tässä prässissä muutenkin, sillä mikä ei tapa vahvistaa. Sen kerran kun lähden iltaa viettämään ulos, niin lähden sinne pitämään hauskaa kavereiden kanssa, enkä kertomaan nyyhkytarinoita omasta elämästä tai edes etsimään ketään naista.
Miksi kerroin tämän? Ehkä siksi, että halusin herätellä myös itseäni sekä antaa toisen näkökulman. Enkä halua päätyä tuohon katkerien joukkoon vaan huomaavani haaveilevani jostain, syttyväni teistä kaikista kaikista kauniista ja hurmaavista naisista:)
Onnea vaan kaikille deittailuun. Ehkä itsellänikin on joskus pää siinä kunnossa, että koen olevani valmis siihen.
Asiallinen kannanotto :)
Olen "monta" kohdannut näin netin kautta. Mielestäni arviosi osuu oikeaan. miehissä on uskomattoman paljon ihmeellisiä 8lapsellisiako?), että kertovat tuntemattomalle, kuinka on elämä kaltoin kohdellut. Viime kesänä minulla oli sellainen aktiivisuusbuumi sokkotreffeissä olin juuri menettänyt molemmat vanhempani sekä läheisen ystävän. outo tapa ehkä käyttää suruaikaansa, mutta yritin pysyä elämässä kiinni. Ei olisi tietystikään tullut mieleenikään kertoa treffituttaville, kuinka monta läheistä olen juuri multiin saattanut. Ymmärrän toki sen, että se olisi oudoltakin vaikuttanut. Olennaisinta minusta kumminkin on se, että miksi antaa jollekulle ikäviä fiiliksiä heti alkupaloiksi, eihän se ole edes kohteliasta. Mutta tilanteeni ollessa surupohjainen koin melko luontaantyöntäviksi ihmiset, joilla ns. meni huonosti. oli erottu jne. Olen minäkin eronnut ja yh, mutta miksi selaisia märehtiä.
Suurin osa miehistä on kumminkin positivisteja, tai ainakin sellaisia "normaaleja". Minulla on sellainen näppituntuma, että nämä tuntemattomalle valittajat voivat olla ongelmatapauksia, ehkä jopa väkivaltaisia jne. keski-ikäisen ihmisen tulisi jo osata ottaa muut huomioon.