Eiköhän tämä meidän murheen kryyni -makkaramme
ja valmiiksi hämmennetty soppamme ole valmis
heitettäväksi roskien sekaan?
Ei enää mitään epäsuoriakaan yhteydenottoja netin
kautta. Kaikki mennyt jätetään kupattujen
asioiden kirjasarjan osan 5325 kansien väliin.
Lopetetaan arvuuttelu ja turha räpiköinti.
Ei kyyneliä, valvomista öisin, toistemme
ajattelua. Mennyttä kaikki olkoon?
En ole sinua mistään syyttänyt. En edes osannut
olla sinulle vihainen. Kyvyttömyyteni miellyttää
sinua on universaali totuus. Turha hämmentää enää,
soppa ehti jo jäähtyä, kylmetä ja jäätyä.
ja valmiiksi hämmennetty soppamme ole valmis
heitettäväksi roskien sekaan?
Ei enää mitään epäsuoriakaan yhteydenottoja netin
kautta. Kaikki mennyt jätetään kupattujen
asioiden kirjasarjan osan 5325 kansien väliin.
Lopetetaan arvuuttelu ja turha räpiköinti.
Ei kyyneliä, valvomista öisin, toistemme
ajattelua. Mennyttä kaikki olkoon?
En ole sinua mistään syyttänyt. En edes osannut
olla sinulle vihainen. Kyvyttömyyteni miellyttää
sinua on universaali totuus. Turha hämmentää enää,
soppa ehti jo jäähtyä, kylmetä ja jäätyä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Johan se tossa nurkassa on haissutkin :/ yöks..
Mitäs sitä täällä enempiä roikkumaan, kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin on käyty tsiljoonasti läpi, eikös juu...
Turhaan tässä minnekään testeihin ryntäilen, mutta neuvoistasi otan muuten opiksi :) Matkan varrella on selvinnyt omat häröt liiankin hyvin. Ei kai täällä seurapiirien kunkku taikka kuningatar hilluisi aamuyön pikkutunneilla aaveiden perässä ;)) Ihan simppeli pikku elämä, mutta jotain äksöniä täältä selkeästi haettu. Ja kun sitä huomioo ei muualta saa. Olen siis F jotain...mutta who cares? Uskaltaakohan sitä katsoa peiliin edes. Joka päivä muistuttaa näistä kypsymättömistä touhuiluista :(
Eipä silti, en mäkään osannut sua miellyttää. Siinä sitä sitten olikin tekemistä...mutta vaikka kaikki muu jäisikin taakse, saanhan edes joskus ajatella sua? Ihan hymyssä suin :) Koska sä olet oikeesti hauska ja sun juttuja on ollut ilo seurata. Mä olen oikeasti kade sulle :)) Sä omaat niin tajuttoman makean kirjoitustyylin! Ja tarkoitan joka palstalla. Sen takia en voi unohtaa :) Sulla on harvinainen lahja ja kyky...
Keep it simple :)
*vinkaa silmää ja heilauttaa kätöstään*
ja älä pliis sivalla tähän jotain ivallista,,,
huokaus.......
Siis F niin kuin female. Hei mä taidan tuntea sinut!
Kyllä mua saa joskus ajatella, mutten sitä
suosittele kellekään elämäänsä arvostavalle
typykälle :) *vinkaa takaisin*
...Niin, on mulla harvinainen lahja ja kyky sotkea
asioita. Eli tragikomiikan vyöhykkeellä liikutaan :)
Traagisuus on silti huono elämän punainen lanka,
joten:
Sopat, mokat, kaikki sanomatta jääneet sanat,
kaikki mennyt olematon turha viimeiseen pisaraan
asti joutaa sinne samaan elämättömien nautintojen
jätteenkäsittelyyn. Pois jaloista, silmistä ja
toivon mukaan myös mielestä!
eräs miellyttää minua aivan liikaa tempauksillaan... Sitä menee ihan vaikeaksi...
vihaa sinua, tilanne on vain mahdoton ...
Olen täysin samaa mieltä kanssasi tästä
tilanteesta. Maatukoon soppa tai päätyköön luonnon
kiertokulkuun vaikka metsän eläinten ruoansulatuksen
kautta. Yksi lysti.
Vaikka mennyt ei ole aina mennyttä, olisi elämä
silti elettävä!
Et olekaan koskaan suoranaisesti syytellyt.
Omaa huonoa itsetuntoa ja vainoharhaisuuttani olen kompastellut ja rämpinyt toistuvasti.
Aika vaikeaselkoista päästä mistään kunnolla perille, vaikka kaiken aikaa olisi halunnut selventää asioita muilla keinoin. Ehkä arkuus ja pelko eivät tiettyjen tilanteiden aikana antaneet voimaa avata suuta ja päästää tulvaa etenemään.
Henkilökohtaisesti tilanteet raskaasti ottaneena, tänne kirjoittelu on vääristänyt totuutta ja alkanut elää omaa elämäänsä.
Pahinta on palata ihan aikojen alkuun. Mutta ei ole ollut vaihtoehtojakaan. Jos syyttää toista tekopyhyydestä yms. niin kyllä se on tuntuvasti kilahtanut vain omaan nilkkaani. Näin siinä on käy, ja aina on käynytkin. Pahat sanat eivät jää huomiotta ja niitä sovitellessa menee varmasti vielä todella pitkä aika.
Ymmärrän, välitän, elän edelleen.
Sanomattomiksi jääneitä sanoja jään vaalimaan.
Sua tosin en voi unohtaa :)
Voihan epäkypsyyden multihuipentuma sentään!
Maailma on pullollaan elämättömyyksiä. Ihan
päätöntä on ajatella kaikkea menettämäänsä. Bussi
meni jo, kyllä sieltä kohta tulee uusi, eiköhän.
Pelkääminen ja arkuus, elämättömyyden parhaat kaverit.
En pyydä ketään unohtamaan mitään, vaan kannustan
kaikkia, ja erästä tiettyä päättäväisin liikkein
siivoamaan ruoan tähteet pöydältään, jotta
kaikilla olisi tilaa sisällään uudelle elämälle.
Toivon hänelle ja muillekin kaikkea hyvää ja
uutta... :)
Siinä vaiheessa kun katkeruus ja marttyyrifiilis iskee, on viimeistään hyvä katsoa peiliin. Turhautuminen ja pettymys on ymmärrettävää, mutta älä hauku väärää puuta. Oletko sinä todella elänyt vai täyttänyt jotakin tyhjiötä? Ketä sinä yrität miellyttää ja kenen odotuksiin yrität vastata? Teitkö sinä kaikkesi saadaksesi tahtomasi? Toimitko ja sanoitko jotain kun siihen oli tilaisuus? Vai odotitko, että loputkin maailmasta lakoaa jalkojesi juureen? Mitä lopulta edes tahdot?
Kesti kauan tajuta, tulkita, ymmärtää ja vielä kauemmin luottaa. En luota riittävästi vieläkään. Myönnän, että jouduin koettelemaan kärsivällisyyttäsi ja pistin sinut odottamaan mutta tein sen osittain sinunkin takiasi. Ei sinun tarvitse minua yrittää miellyttää. Olet niin v*tun erinomainen ja enemmän kuin riittävä juuri sellaisena kuin olet. Sehän tässä niin pelottavaa onkin, kun tajuaa että tässä se nyt sitten olisi. Siinä vaiheessa alkaa epäilyttää riitänkö minä. Kyllä, luurankoja on kaapissa - ehkä enemmän kuin kykenisit sulattamaan.
Hei ääliö, minä välitän sinusta, sinulla on merkitystä! Mutta pelkään. Minä haluan sinut mutta en halua menettää. Aah, kuinka räväkästi me tappelisimmekaan oikeassa elämässä!? Voisi niiden kipinöiden antaa teettää muutakin... ;)
"Risin up
back on the street
did my time took my chances
went the distance now I'm back on my feet
just a man and his will to survive
so many times
it happens too fast
you trade your passion for glory
don't lose your grip on the dreams of the past
you must fight just to keep them alive"
Vastauksia: Olen täyttänyt tyhjiötä (tyttötyhjiötä),
ollut hukassa, yrittänyt miellyttää molempia, odottanut
löytäväni jotain ollen epävarma mitä ja jahkaillut,
mutten odottanut kaiken tulevan eteeni kuin itsestään.
Ymmärrän nyt täysin sen miksi en ole ollut luottamuksesi
arvoinen. Ei ole kovinkaan kannustavaa, kun toinen
käyttäytyy epävarmasti.
Rehellinen olen silti yrittänyt koko ajan parhaani
mukaan olla. Jos olisin käyttäytynyt yhtään itsevarmemmin,
olisin siinä samalla valehdellut sekä sinulle että itselleni.
Yhdessä olemistamme odotin varovaisen toiveikkaasti.
Sitä kun olisimme olleet lähellä tosiamme.
Vasta sitten olisin voinut olla rehellinen ja avoin,
kun vihdoin sinut tuntisin todellisemmin, ja pystyisin
olemaan varmempi tunteistani sinua kohtaan.
Ehkä me ei vaan saatu tilaisuutta tapella livenä:)
ja nakella yhteisvoimin luurankomme kaapeistaan
ulkoilmaan. Kipinöintiä tuskin olisi väliltämme puuttunut:)
Olen väärä ihminen sanomaan, tietämään tai tuomaroimaan.
Tunaroida osaan kyllä. Anteeksi pyydän sitä. En ole
tämän valmiimpi ihminen.
kirjoitettu minulle....niin itku tuli.
Aikalisät ovat usein vaikeita, koska silloin on pakko pohtia niitä kiperiä perimmäisiä kysymyksiä. Kuka minä oikein olen ja mitä minä haluan? Miksi? Mutta pakko niitä on joskus miettiä, jotta taas on varma mitä haluaa ja tietää minne päin suunnata ja miksi. Olen monesti ollut pohjalla ja melkein tuhonnut itseni. Luullut olevani hullu. Sehän minä olenkin. Mutta niin olet sinäkin.
Elämä sinänsä on jo vaikea asia. Rakkaudesta nyt puhumattakaan. Miksi meidän pitää tehdä siitä vielä vaikeampaa? Miksi mikään ei riitä? Tiedän olevani monessa mielessä raakile, mutta olen käynyt nuo asiat monesti läpi. En ole syntynyt kultalusikka suussa enkä ole pyrkyri. Verta, hikeä ja kyyneleitä, mikään ole ole tullut ilmaiseksi. Kyllä sinä tiedät.
Et sinä ole minua pettänyt missään vaiheessa. Siksi vielä olenkin tässä. Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä koskaan valmis ihminen. Et sinä minun silmissäni mitään ole tunaroinut. Kukaan meistä ei terästä ole eikä kaikkea kestä. Epävarmuutesi on ymmärrettävää, tiedän että minua on vaikea tulkita. Vaistoni sanoo, että olet rehellinen ihminen ja että välität, mutta niin monen pettymyksen jälkeen minun on hyvin vaikea luottaa keneenkään. Puolustan itsenäisyyttäni, haavoittuvuuttani ja yksityisyyttäni naarastiikerin tavoin silloinkin kun siihen ei välttämättä olisi aihetta. Kovuus ei aina ole vahvuutta ja toisinpäin. Pohjimmiltani olen hyvin haavoittuvainen ja herkkä.
Minusta ei ole täyttämään mitään tyhjiötä enkä ole vastaus kenenkään unelmiin. Voin olla vain itseni ja olemassa. Läsnä, jakaa sitä karua todellisuutta. Ymmärrän sinua ja välitän, mutta en tiedä miten minun tulisi kanssasi olla. Itsenikin kanssa on usein niin vaikeaa. Minulla ei koskaan ole ollut ketään kenen kanssa tapella. Olisiko sinusta siihen?
jos olisikin voinut olla? Ajattelen nimittäin juuri näin, kuin alkuperäinen kirjoittaja.
(lomalle-lähdössä)
olevani joissakin asioissa tarpeettoman peräänantamaton vaikka tiedän ettei aina pitäisi olla , en vain voi sille mitään ...
Mihin tuolla viittaat? Missä asiassa et tällä kertaa voi antaa periksi? Taasko testaat sietokykyäni ja kuinka luotettava olen? Luuletko todella, että nyt lankean haaskalintujen ansaan?
Vaikea ja haasteellinen ei ole onneksi sama asia kuin
mahdoton. Elämän ei tarvitse olla mahdotonta, vaikka
se siltä tuntuisikin.
Olen hullu, myönnän. En kuule ääniä, mutta teen asioista
vaikeampia, kuin mitä ne ovat. Olen samalla tyhmä ja
kokematon.
Toivoton en missään nimessä tahdo olla. Luottamus on
minullekin tärkeää, mutten osaa sellaista ilman läsnäoloasi
luoda. Yksinään en ole mitään. Olen tyhmimmilläni puhuessani
seinille. Silloin hulluuteni pääsee valloilleen ja olen
täys idiootti. Tiedän kyllä, ettei aito luottamus synny
hetkessä. Voisiko luottamus parantua, jos vaalisimme
herkkyyttäsi yhdessä?
Helppo ei ole sana, jolla kuvailisin itseäni. Minuun
ei ole liimattu käyttöohjeita kylkeen. Helppoutta en
vaadi sunultakaan, joten tapellaan vaan, jos haluat.
p.s. Olen käyttänyt tässä ketjussa vain yhtä nimimerkkiä...
mistäpäin olet ja oletko mies vai nainen?
Olen mies ja asun maalla Etelä-Suomessa.
ja tyhmä olen minäkin. Tappelu on typerää, mieluummin tahtoisin olla hyvissä väleissä ja sanoa jotain positiivista - sellaista sinusta löytyy paljon.
Kaikki turha riitely pois vaan. Voimme puhua asioista
niiden oikeilla nimillä.
Sinustakin löytyy paljon hyvää, tiedän sen, lista on pitkä :)
Paljon vikojakin minusta silti löytyy.
Jos sinä olet ylikypsä ja minä epäkypsä, niin emmekö olisi
yhdessä pelkästään kypsiä?
Vikoinemme täydentäisimme toisiamme?
se voi olla :) Kauniita unia myös sinulle.
Et ole se, jolle nämä hämmennykseni on osoitettu. Mies hän kyllä on ja etelästä muttei maalta. Vastaan kuitenkin, koska kirjoituksesi pistivät taas ajattelemaan. On aina hienoa kun löytää ihmisen, joka kanssa on samalla aaltopituudella oli se sitten netissä tai elävässä elämässä. Heidän avullaan voi aina oppia jotakin uutta. Siksi kai en ole vielä luovuttanut hänenkään suhteensa.
Pidän itseäni vaikeana ja mahdottomana. Välillä olen ollut toivotonkin ja silloin ovat seinät kaatuneet päälle, mutta toistaiseksi usko ei ole loppunut kokonaan ja olen saanut kömmittyä ylös kerta toisensa jälkeen. Elämä ei ole ollut mahdotonta mutta pirun vaikeaa kuitenkin. Läheisilleni olen vaikea ja itselleni vaarallinen, siksi olen yksin ja niin minun pitäisi olla vast'edeskin. En ylennä itseäni, mutta tiedän olevani niin outo, ettei minua voi ymmärtää ja kestää kuin todella poikkeuksellinen ihminen. Ehkä olen sen löytänyt, aika näyttää... Voi kuitenkin olla, etten saa koskaan tietää mikä on totta ja mikä luulotautia kun juuri mitään ei ole sanottu.
Parin viime vuoden aikana olen oppinut elämästä ja itsestäni enemmän kuin kymmenenä edeltävänä. Samalla olen oppinut lukemaan rivien välistä ja luottamaan intuitioon. Sillä tiellä olen edelleen, vaikka välillä epäilyttää. Näen tässä kaaottisessa tragikomediassa kaikesta huolimatta punaisen langan pään. Vielä en ole saanut sitä kiinni, mutta uskon sen olevan tavoittelemisen arvoista vaikeudestaan (mahdottomuudesta?) huolimatta. Ehkä se on kauhun tasapainoa.
Toivon, että saat kenet haluat ja että hän osaa arvostan sinua. Hulluudessakin on se hyvä puoli, että hullut tunnistavat toisensa. Se tekee oman pimeytensä kestämisen helpommaksi. Toivottavasti nukuit hyvin ja huomenna on uusi päivä.
täällähän käydään mielenkiintoista keskustelua,
saanhan liittyä mukaanne?
Olen nimittäin tuon teeveekokki Ramsayn kaltainen kokkailija. Saan välillä pienoisia raivokohtauksia, kun soppaa ei valmisteta mieleni mukaisesti. Siinä sitten kokkaustiimi hämmästelee purkauksiani silmät lautasina ja kaikkoavat salin puolelle :(
No, minä sitten häpeillen siirryn lämmittelemään eväitäni pikkukeittiön mikrossa. Katsojapalaute ja ohjaajan puhuttelu kertovat omaa karua kieltään. Hullu mikä hullu! Niin tiukkasanaista tekstiä, että korvat punaisina poistun usein studiosta lippalakkiin ja aurinkolaseihin sonnustautuneena. Mutta aina siellä joku ulkopuolella joku jaksaa seisoa tölvimässä. Voih!
Kokkausmeriiteistäni huolimatta suksee vastakkaisen sukupuolen kanssa on mitä on. Apulaisassistentin kanssa on ollut pienoista sutinaa, hänen kanssaan tuntuu menevät ajatukset samaa latua. Ja ennen kaikkea hän ei katsoa minua kauhun sekaisin ilmein :) Hänen seurassaan uskallan paljastaa vähitellen sitä pehmeämpää puoltani. Itse asiassa lupauduin kertomaan hänelle salaisia niksejäni. Katsotaan mitä tästä voisi kehkeytyä :))
Niin, tuolle edelliselle kirjoittajalle kertoisin tietäväni tunteen. Usein vaivun epätoivoon ajatusteni kanssa, kun pelkään etten tiedä enää mikä on totta ja mikä ei. Minulle kun ei kaikki uskalla puhua suoraan. Tiedän, että vaikutan oudolta, vaikeasti lähestyttävältä ja kivikasvoiselta... mutta se on vain ulkokuorta. Sisimmässäni asuu oikea pehmokokki :)
Eipä silti, kakkostudion kokki Cookson vaikuttaa hengenheimolaiselta. Hänellä on tunnetusti omat outoutensa, taitava kalanfileerausveitsen käsittelytaito ja melkoinen temperamentti. Mutta jostain syystä me tulemme toimeen ihan fine. Monet eivät ymmärrä yhteistä huumoriamme eikä kummallisia ajanviettotapojamme. Hän on yksi syy, miksi jaksa ajella parrasvalojen eteen joka aamu :)
Tuohon alkuperäiseen soppaan on pakko puuttua. Siirtääkää ihmeessä astia jo jonnekin! Melkoiset sulotuoksut tuntuvat jo ruudun tällä puolen :)
Oli mukava tavata muitakin ruuanlaitosta innostuneita :)
Totta tosiaan, tänään on kaunis uusi päivä.
Enpä tiedä, osoitanko tässä ja nyt hämmennystä vain sille
yhdelle tietylle ihmiselle, vai samalla koko maailmalle.
Tekemättömyys ja hautominen ovat vaihtoehdoista huonommat.
Olitpa kuka tahansa, ei kirjoittaminen sinulle ole ollut turhaa.
Kiva, jos tunne on molemminpuolinen:)
Minäkin pidän itseäni vaikeana tapauksena. Luulen outouden
voivan olla ihmisessä myös voimavara, jos voimia ja uskallusta
riittää elää ja olla kaikesta huolimatta.
Maailma on pullollaan omituisten otusten kerhoja. Yksinäisyys
on se vihoviimeinen vaihtoehto. En suosittele. Kyllä
poikkeuksellisia ihmisiä tänne maailmaan mahtuu. Tavallisuuden
tavoittelu on pelokkaiden puuhaa.
Toivon sinunkin saavan otteen oman henkilökohtaisen
punaisen lankasi päästä. Toivon että löydät elämässä etsimäsi.
Hulluus on ainoa aito asia mitä minulla on tarjota.
Odotan vain löytäväni sen ihmisen, jolle hulluuteni ei
ole liikaa. Hyvää jatkoa. Kuulumisiin?
Liikaa pippuria, hämmennystä ja tulta, tietäähän sen että silloin kiehuu keitos yli taitavimmaltakin mestarikokilta. Tomaatit lentää ja tiimi pakenee luimistellen pöydän alle kunnes on rauha taas maassa. Sitten voidaan taas jeesustella ja arvostella, miksi mestarikokin luovasta reseptistä syntyikin pohjaan palanut ja liedelle levinnyt tahma.
Kannattaa häpeässään muistaa, että ohjaaja tavoittelee laadukasta showta, korkeita katsojalukuja ja tasokasta esiintyjäkaartia, eikä hän avusta tähtikokkia mikropöperön valmistuksessa. Katsojapalaute on kritiikeistä armottomin ja julmin, mutta pitäähän kansalle on tarjolla riittävästi leipää ja sirkushuveja.
Apulaisassistenttia ei kannata aliarvioida. Tyttö ei ehkä osaa kokata ja käyttää veistä kuin sinä, mutta hänellä saattaa olla laajempaa näkemystä sopan maustamisesta ja saostamisesta pehmeämmäksi ja maukkaammaksi. Hänhän on kuitenkin sentään uskaltautunut maistamaan keitoksiasi ja on ennakkoluulottomasti kokeilemassa niksipirkkojasi, koska näkee mestarikokin työminän taa ja tietää, että parrasvalotkin sammuvat kun show on taas ohi. Sitten on aika hioa kokkaustaitoja ja siinä tarvitaan makutuomaria. Maukasta makumatkaa siis! Suolaa ja pippuria kohtuudella... ;)
Cooksonista on syytä pitää kiinni ja ottaa hänen taidoistaan oppia, mutta muistaa samalla että fileerausveitsi ja temperamentti on vaarallinen yhdistelmä kun vauhti kasvaa ja panokset kovenee. Veitsi on terävä ja leikkaa syvän haavan, jos ei ole riittävän varovainen. Sairasloma ei ole hyvä asia taitojen hiomisen ja show:n kannalta, vaikka sijainen kokkikoulusta saadaankin paikalle. Assistentin ja hänen kemiat eivät tunnetusti mene aivan yksiin, ja voi olla että keittiössä on pian tiukka tunnelma.
Tämä keitto ei ole vielä valmis. Puoliksi kypsä mössö siirrettiin jäähtymisen jälkeen pakkaseen odottamaan parempia ruoka-aikoja. Siihen asti syödään mikroruokaa keittokomerossa.
epäkypsä soppa porisee liedellä. Ei suuret sanat suuta halkaise! ÄÄLIÖ!
paljon hyviä ajatelmia sopan valmistuessa valmiiksi. Syömäkelpoisuudesta kukaan ei taida tietää. No, ihan riskillä sitten niin kuin elämässä ylipäätään.
Taas mietin, miksi tätä kirjoitan. Jos katsoo vaikka ketjun rakennetta, onhan tämä aivan sekavaa ja päämäärätöntä. Itse kukin noukkii sieltä sattumien, pohjaanpalaneiden ainesosien seasta mieleisensä.
Eivät ne suuret sanat todellakaan suuta halkaise. Mietin, mitä tällä vanhalla sanonnalla ajetaan takaa. Omasta puolestani sanoisin, löysin jotain tärkeää. Jo jokin aikaa sitten. Hän kulkeee keskuudessamme ihmisenä, mutta minulle hän edustaa enemmän.
Jos olisimme pakotettuja yhteiseen kokkaustiimiin ko. ihmisen kanssa, ruuanlaitosta tuskin tulisi mitään =) Jätän auki, mitä keittiössä tapahtuisi.
Hän ei välttämättä vaivautuisi tulemaan edes paikalle kun lukisi osanottajalistaa läpi. Surisin hänen paikalta puuttumistaan, mutta en ihmettelisi.
Onhan hänellä jo yksi kokkauskurssi takanaan minä taustalla hääräämässä. Kokkailun lomassa juttelimme niitä näitä, emme mitään ihmeellisyyksiä tosin. Mutta sitten ajan myötä aloin pitämään tästä ihmisestä todella paljon. Vaikka kurssi ei ollut aivan helpoimmasta päästä ja tiimimme yhteistyö takkuili tämän tästä. Kaiken lisäksi puutuin asioihin, jotka olisi ollut syytä jättää rauhaan. Ja aivan kuin tämä ei olisi riittänyt, jakelen ns. viidenpennin neuvoja miten soppaa tulisi valmistaa. No, niistä tunteista nyt taas viis.
Jos kurssilla olisi jaettu "paras möläyttelijä/hämmentelijä" -diplomi, olisin ehkä pokannut sen suvereenisti. Oli miten oli, tiedän että tekstini täällä eivät muuta eikä korjaa jo tapahtunutta. Enkä haluaisi syyttää omia puutteitanikaan, mutta sipulilta on tippunut jokunen kerros. Ja alta paljastunut vaikka mitä.
Ja jos joku syyllistyy todisteluun ja itkemiseen, niin allekirjoittanut. Ainut juju, on typerän käänteisen köyhän ihmisen psyka. Jos joku näistä lukee, ihmettelee ja lopettaa kesken.
Kun tässä ketjussa on niin kovasti puhuttu tuosta hulluudesta. Automaattisesti mieleeni juolahtaa, miten sitä edes voisi käyttää alentamatta itseään, toista ihmistä tai ylipäätään ketään tai mitään. Jokainen kerta, vaikka minkä vitsinkin varjolla.
Yksi suuri luuranko kaapista nostettuna istuu vierelläni. Vain puhdasverinen narsisti istuu hämmennyksissään miettimässä, sulkeeko mikäkin häiriö mielessä hulluutta minussa kaueammaksi toisistaan. Todella sekavaa, tai oikeastaan ei. Kaikki kun sopii niin sopivasti toisiinsa, aikaa ja sanoja myöden. Ja kuitenkin häivähdys portista, joka kyseenalaista tätäkin hetkeä ja viestini tarkoitusta. Ja persoonapronomien asteikolla niitä kahta ensimmäistä.
Sitä ensimmäistä järjettömän väsynyt toistamaan ja sen kanssa elämään. Punaisen langan pakoon juoksemista. Useamman langan yhteensitomisesta puhumattakaan. Sitä kautta saan järjettömyydelle edes hetkeksi järkeä. Liedellä porissut soppa on realistisin silmin katsottuna täysin syömäkelvoton ja tunkiolle nostettavissa. Aika siis napsauttaa keittolevy nollille.
Kuka hullu tiskaa ja siivoaa sotkun?
kaamea siivo täällä :/ päätitte sitten sikailla oikein perusteellisesti. Tästä veloitan sitten ainakin 100 euroa tuntia kohden. Eikä tämä sotku häviä ihan hetkessä. Mun täytyy olla hullu kun alan tälläistä läävää nuohoomaan, missäs se mun asbestipuku taas olikaan...
Kutsun paikalla apuun tarvittaessa vaikka tuholaistorjujan,
radioaktiivisen jätteen keruuseen erikoistunut laskeumaraivaajan,
rankkurin, psykologin, vapaapainijan, humalaisen, papin,
keittiömestarin, ja jos ei noiden avulla hommat hoidu, niin
siivoojan. Mites sitten suu pannaan, hä? Tämän sopan kokkailut
ovat finaalin loppusuoralla...
Asennan vielä varmuuden vuoksi C4-muoviräjähteen soppakattilan
kylkeen ja sytytyslangalla varustetun perinteisemmän
ja varmatoimisemman dynamiittipötkökimpun toiselle
puolen kattilaa. Ymmärrän, etten ole tuhoamassa kokkaus-
muistojani, vaan järjestelemässä mielessäni ne vain uuteen
uskoon. Valelen lopuksi tunkion laella olevan kattilan
ja lähitienoon bensiinillä ja kävelen turvallisen etäisyyden
päähän paikasta. Mukanani kannan sytytyslankaa, muoviräjähteen
kaukolaukaisinta, sekä jousipyssyä bensaan kastettuine
nuolineen. Pistän tulilangan palamaan asettaen samalla laukaisimen
vasemman jalkani alle laukaisuvalmiuteen, ja sytytän
yhden nuolista palamaan varmuuden vuoksi. Mikään ei saata
enää estää minua tuhoamasta tuota menneisyyden rauniotani.
ja epäkypsä ns. aikuinen. Edelleen matkalla täällä elämässä, viimeiseen päivään asti opettelemassa. No, monasti olen käänteitä ajatellutkin otsakkeen 'tagikomedia' alle. On tullut itkettyä ja naurettuakin. Eikä ainoastaan itselleen, omille toimille ja epätoivon hetkille.
Elämätöntä eläämäkin pohtinut ja kaiken tarkoitusta. Arvostan tätä nykyhetkeä aina entisestään, monestakin syystä. Eikä vähiten sinun vuoksesi. Ymmärrän, jos olet hetkittäin kokenut itsesi jonkin sortin guruksi, joka toimii välineenä erään hulttion punaisen langan ja sen pään perässä juoksennassa. Ei, se ei ole ollut missään vaiheessa tarkoitukseni. Näin vain kävi. Tietyt ylistyssanat ja huomionannot asian tiimoilta toki varmasti kärsivät inflaatiota liiassa käytössä. Mutta olet ne mielestäni täysin ansainnut. Sinä vain astuit pimeydestä eteeni ja loppu onkin tiedossa :)
Mikään uusi uutinen tuo peiliin katsominen ja ns. peilaaminenkaan ole tässä olomuodossa. En ole todellakaan päässyt niitä pakoon. Katkeruus ja marttyyriys ovat molemmat sanoja, joita haluan tietoisella ja käytännönkin tasolla vältää viimeiseen hengenvetooni. Ne eivät ole tie aitoon ja vilpittömään henkiseen kasvuun. Ja niiden tunteiden kanssa en halua olla tekemissä edes ulkopuolellakaan...
Tiedän sanojen mahdin, mutta miten voin ottaa lukijan vastuun jos viesti ei tule tulkituksi kuten se vilpittömin mielin kynästäni lähti? Tarkoituksena herättää niitä ajatuksia, ei niinkään henkilökohtaistaa mitään. Tarkoitusperistä vielä se, että koen sinut niin tärkeäksi, etten ikimaailmassa täyttäisi tilaa täällä vaikka maailmani olisikin pieni. Tällä viittaan tyhjiöajatteluun tai miellyttämiseen.
Rajat ovat joskus hiuksenhienoja, mutta sinun kaltaisiasi ihmisiä ei yksinkertaisesti istu joka oksalla =) Mutta itseäni en edelleenkään myy kenellekään. Käytetään sitten ihan mitä tahansa sanaa.
Kun tilaisuuksia oikeille sanoille on tullut, tapahtui se klassinen. Pää tyhjenee, muuri nousee ja pelko lamaannuttaa. Eli tunnet minut nyt jo paremmin kuin kukaan muu. Jotkin sanoistasi vain pelottivat äärimmilleen, en tiennyt mitä vastata. Vaikka ne huulillani aivan olivatkin. En miltään halunnut kieltää tai väistää. Tiedä tämä. Tiesin vain ko. tilanteen tunnelman, ja että sinä olit siinä.
En pelkää luurankoja, koska niitä meillä jokaisella on. Enemmän tai vähemmän. Miksi epäilet kykyäni sulattaa asioita? Mitä ne sitten muuttaisivat? En haluaisi sinua ahdistella asioilla, joita et ole valmis tarjoamaan. Kyllä aikaa taikka tahtoa on tuollaisille kysymyksille, jos vilpittömästi niitä kohden haluaa edetä. En tarkoita edes sitä mitä välillämme oli, vaan periaatteena. Samoja kysymyksiä olen pyöritellyt ja rohkaissut jopa itseänkin kurkistelemaan omaan kaappini ja tutkailemaan luukavereiden edesottamuksia :) Onko olemassa tahoa, joka tämän kaiken olisi valmis puraisematta nielemään :)
Jos olisit minut menettänyt, en enää istuisi tässä ja laittaisi ajatuksiani etenevässä rivissä luettavaksesi. En kyllä kuvittele toistakaan, silloinhan ylentäisin itseäni sellaiseen jota en ole. Varmasti kykenisimme tappelemaan ja kaikkea muutakin siltä väliltä, eiköhän se ole jo tullut selväksi. Uskoisin oppineeni sinusta jo jotain niin olennaista, tulkitsemaan olennaisuuksiakin, että miksi pitää sitä vaihtoehtona. No, sitähän se elämä välillä on, mutta et ole herättänyt tajunnassani, sydänalassani etkä sielussani muuta kuin rauhan. Ja jättämään epäilyksen, ristiriitaisuudet ja hämmenyksen taka-alalle.
Totta kai se on vaatinut kärsivällisyyttä, ymmärtämistä ja avointa mieltä. On todellakin ollut pakko jättää se oma kuuluisa itsensä sivuun. Ei tämä pallo edelleenkään pyöri napani ympärillä, eikä tee sitä vastaisuudessakaan.
Mittasuhteet ja avoimet kysymykset ovat vieneet minuakin pohjalle, aivan umpimutiin asti. Sana hullu ei ole se mairittelevin, mutta kuvaahan sekin se. Mieluummin ylpeänä sitäkin titteliä kanniskelen, kuin vaihtaisin päivääkään pois. Ja saisin tilalle ihmisen jota en, joksi en kykene muuttumaan tai pyytäisin anteeksi olemistani. Senkin opin sinulta, ja onneksi sanoit minulle sen suoraan :) Anteeksi, että laitoin sinut edes sellaiseen rakoon.
Läsnä olen minäkin. Ja sinusta ajattelen samoin. Onneksi olet olemassa :)
Keneltä kenelle tämä viesti on? Onko se alkuperäiseltä Hämmentäjälle, alkuperäiselle kirjoittajalle, naiselle vai miehelle?
siinäpä se vastauskin jo oli :)
Tahdon ymmärtää ja uskoa. Olla läsnä. Silti puhuessani
seinille, ymmärrykseni puutteet tulevat näkyviin.
Juuri nyt tunnen itseni hulluksi, koska tämänkin viestin
kirjoittaminen on kuin puhuisin itsekseni, koska en tiedä,
kelle sen tässä osoitan. Tiedän vain kenelle sen omistan.
Väärinkäsityksiä on maailma ja monen elämä pullollaan.
Ei toisten väärinkäsityksistä kannata vastuuta ottaa itselleen.
Jaettu suru on pienempi suru ja jaettu ilo suurempi ilo.
En kaipaa ihmeellisyyksiä. Elämäni tuntuu
usein ylipitkältä piilokamera-kohtaukselta. Traagista
on se, että elämäni on totta. Jonkun erityisellä tavalla
tavallisen kumppanin kanssa tämän tragikoomisuuden
tahtoisin jakaa kera harkittujen ja tarkoitettujen
ylistyssanojen ;) Ja elämän punaiset langatkin pysyisivät
paremmin käsissä, kun niistä pitelisi kiinni neljä kättä
kahden sijaan.
Luurangot kuuluvat kiinteästi normaalin hullun elämään.
Mutta hullummaksihan siinä tulee entisestään, jos
jää yksin luurankoinensa? Tai eikö luita ole parempi
kolistella kaksin kuin yksin? Pikku kina tai muu purkauskin
sallittakoon?
Myydä ei sinun tosiaankaan tarvitse itseäsi kellekään.
Olisiko vaihtokauppa houkuttelevampi vaihtoehto? Antaisit
siten itsesi toiselle ja hän itsensä sinulle :)
Kuin myös on onni, että sinä olet olemassa :)
niin, että sellainen soppa!
Välillä on vaikeaa ymmärtää ja uskoakin. Aikansa se ottaa, mutta lopussa se kiitos seisoo ;) epätäydellisen epäkypsä ja välillä ylikypsä ylilyöntien kera. Niin ja niiden sattumien kera. Kaikenlaisia ainesosia kun tulee soppaan heiteltyä, jännityksellä jää odottelemaan sopan valmistumista. Aina ei edes ymmärrä valmistavansa soppaa. Sellainen pääsee syntymään vaikka tarkoituksensa olikin valmistaa taidokas kohokas :)) No, siinäkin on toki oma lässähtämisriskinsä. Pääasia, ettei jäädä tuleen makaamaan.
Jos luukamuilta kysyisi mielipidettään, kait se seura sinne kaappiin kelpaisi? Voisivat pitää vaikka bileet ja vaihtaa kokemuksia matkan varrelta :) Ja jatkoilla todeta, kuinka yhteneväinen se elämänpolku monesti voikaan olla. Vaikka kuvittelee olevansa totaalisen yksin niin suruineen kuin iloineen.
Purkaukset ovat se elämän suola, osaltaan osa kehitystä kaikilla tasoilla. Ja todellakin hulluksi siinä tulee entisestään, jos ei heitä päässää muhivia toranaineksia suoraan sinne painekattilaan ;) Eikä se ole vaarallista jos sinne liedelle roiskahtelee ylikuumenemisen tuotokset. Vähän vaihtokaupan omaisesti; toinen hämmentelee, toinen pyyhkii ja sitten päinvastoin. Mitä milloinkin. Kunhan nyt sitä kallista kasarisettiä ymmärtää käyttää.
Sinulla on oma punainen lankasi tuntuvasti hyppysissäsi :)
Soppien soppa!
Onhan se lohdullisempaa ajatella, että kokkailkoon hullummatkin
ihmiset omia keitoksiaan, kuin että lupa kokeilla siipiään olisi
vain tasapainoisten täydellisten ihmisten etuoikeus.
Lupa olla hukassa. Muuta en kaipaa enkä vaadi:)
Luukamut taitavat olla niitä kuuluisia pahimpia vihollisia,
joita ei voi voittaa, joten niiden kanssa kannattaa ystävystyä.
Ja miksei sen voisi tehdä perinteiseen juhlatyyliinkin :)
Onkohan tuo vaihtokauppojen teko noiden purkausten kanssa
käytännössä sitä, että antaa toiselle luvan olla hukassa.
Luulen näin. Yhdessä on hauskempaa kokkailla, kun epävarmuutta
on omien keitostensa lisäksi siitä, mitä sattumia löytääkään
kumppaninsa kattilasta. Ja rohkeutta kerättyään molemmat voivat
yhdistää soppansa ja tuloksena on sellainen sekametelisekoitus,
ettei paremmasta väliä :)
Välillä kompastelen lankoihin. Se kaikista oleellisin
punainenkin tahtoo joskus lipsua. Kompuroiden ja isolla
asenteella jatkuu matkani, kädessäni lankani. Pidä sinäkin
kiinni omastasi ja hauskoja hetkiä sinulle, missä kuljetkin ;)