Isantaperheeni lupasi maksaa minulle puhelimessa lennon Suomeen, jos ei onnistu. Maasta taivaaseen kehu tata perhetta ja kaikki menee hyvin etc. Mutta nyt muutaman viikon taalla olleenani voin sanoa, etta ei ole hyva paikka. Ja haluan kotia!! minun on vaikea selittaa tilannetta, mutta monimutkaista se on.
Miten jos perhe ei suostukkaa maksamaan lentoa??? minulla sellaisia rahoja ei ole. Mita mina sitten teen. Ja kun olen viela taalla Atlantin toisella puolen.. Pelottaa jo nain etukateen menna sanomaan, et haluun lahtee, jos ne eivat maksakaan sita lentoa.
Mutta kuitenkin puhelimessa sano, etta maksaa! Miten on? :( jannittaa..
Miten jos perhe ei suostukkaa maksamaan lentoa??? minulla sellaisia rahoja ei ole. Mita mina sitten teen. Ja kun olen viela taalla Atlantin toisella puolen.. Pelottaa jo nain etukateen menna sanomaan, et haluun lahtee, jos ne eivat maksakaan sita lentoa.
Mutta kuitenkin puhelimessa sano, etta maksaa! Miten on? :( jannittaa..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Missapain atlantin takana sie olet? Eiko vanhemmat voi auttaa? ( siis ne ihan omat).
Eiko ole mitaan kavereita tms siella?
olla siellä, vaikka hampaat ristissä. Jos ei parin viikon kuluttua ala homma rauhoittua niin tule kotiin... ei siellä ole pakko olla... mutta alku on AINA hankalaa...
Eli siis olet ollut vasta pari viikkoa ja nyt jo perheen pitäisi kustantaa lento. Sulla pitää olla tosi hyvät selitykset eikä vain epämääräistä "en osaa selittää".
sopeutuminen vaatii yleensä kaksi KUUKAUTTAKIN, ei nyt ihan heti kannattas rueta kotiin lähtee. totuttele ensin olemaan siellä, äläkä ensimmäisen epätoivon iskiessä heti maitojunalla palaa kotiin.
jos vielä sitten myöhemmin tuntuu samalta, ota asia puheeksi.
mulla on samanlaisia kokemuksia. olen taalla tosin vain kesan ajan (ja paluulentoni on syyskuun alussa) joten viela pitaisi joku 1,5kk jaksaa yrittaa. tuntuu vain etta sukset on ristissa perheen kanssa koko ajan ja myos perheen aiti on yrittanyt keskustella kanssani tasta koska hanenkaan ei ole hyva olla. parhaani olen yrittanyt ja 1,5kk on jo mennyt. olen ollut 2 kertaa aikaisemminkin aupairina kesan ajan ja kaikki on mennyt aikaisemmin todella hyvin. taman perheen kanssa vain ei hommat toimi yhteen. mulla on paluulento ostettuna jo (maksoin itse menon ja paluun mutta perhe lupasi maksaa nama minulle kuittia vastaan) joten pitaisi vaan jotenkin pystya olemaan loppuun asti - muutoin he eivat ehka maksa lentojani. ja kylla jaksaisin muuten hyvin, mutta saan kuulla jatkuvaa valitusta tekemisistani - en osaa tehda taalla mitaan oikein! perheen aiti myos puuttuu vapaa-ajankayttooni (ihmettelee narkastyneesti kun en halua kayda ulkona taalla pikkukaupungissa, viikonloppuisin kayn ulkona kun olen suuremmassa kaupungissa ja on enemman tekemista, muun ajan olen ajatellut levata silla teen toita noin 10-12h paiva!). en tunne taalta myoskaan ketaan eli jos joudun lahtemaan (tai jos paatan itse jattaa perheen) niin joudun asumaan yli kuukauden hostellissa joka on liian kallista sekin.
voithan yrittaa viela muutaman viikon ajan ja jos ei asiat ala sujumaan niin kustannat lennon kotiin (tai hankit uuden perheen). omat vanhempasi varmaankin voivat lainata sinulle rahat paluumatkaan mikali paatat lahtea. voimia! (tiedan tunteen!)
Meillä oli kanssa tällainen au pair kerran. En tiedä oletko samanlainen, mutta jos niin sympatioita ei heru.
Hakemuksessa luki "iloinen, energinen ja omatoiminen, osaa erinomaisesti englantia"
- Oli niin energinen että tyhjät kaljapullot jäi puutarhaan viikoiksi "miks mun niinku pitää siivota puutarhassa tai jotain".
- Lsten leikitys oli sitä että se aivokuolleena istui tuolilla kun lapset katsoi 6 tuntia telkkaria päivässä.
- Englanninosaaminen oli ameriikkalaisista teinikomedioista. Halusi että ihmiset englannissa puhuvat hänelle amerikanenglantia kun muuten ei ymmärtänyt sanaakaan.
- Jo junalipun ostaminen oli täysi mahdottomuus.
- Halusi 6 viikon jälkeen matkan kotiin. Oli kuulemma ihan kauheeta. Alkuperäistä lentolippua ei voinut vaihtaa joten halusi meidän maksavan sen koska "kaikki oli meidän syytä"
- Ei osannut ostaa lentolippua. Eikä kukaan sukulaisistakaan.
- Olemme yliopistossa töissä. Ensimmäisenä päivänä täräyttää ruokapäydässä että yliopistot on ihan turhia, kaikkein viisaimmat ihmiset ovat armeijassa. Ja sillä tyylillä jatkoi koko ajan. "Haista paska" ja muuta rakentavaa.
Meidän muut 5 au pairia ovat olleet loistavia, näin ihan tarkennukseksi. Nykyään valitsemme uudet au pairit HYVIN tarkkaan.
"Ja haluan kotia!! "
Täytyy vain todeta,että kovin heppoisin perustein uskallatte lähteä noinkin kauas.Itselläni on aikaa mennyt 2v siitä kun lähdin Au Pairiksi Usa an.Vaikka en asioista paljon tietänytkään,onneksi sovitiin että isäntäperhe osti meno-paluulipun.Näin minulla oli turvattuna se kotiinpääsy.Vaikka tätä ikää olikin niin täytyy sanoa että sopeutuminen oli todella vaikeata.Niin erilaiset olivat tavat ja tottumukset siellä.
Nyt jos lähtisin pyytäisin ehdottomasti kaikki sovitut asiat paperille allekirjoituksineen.Mihinkään puhuttuun ei voi luottaa.Enkä tiedä voiko edes kirjoitettuun sanaankaan,niin tuntuu olevan tänä päivänä.
Minunkin ohjeeni on,yritä vielä jaksaa,jos ihan mahdotonta - ota asia rohkeasti puheeksi isäntäperheessäsi.Vasta sen jälkeen tiedät miten suhtautuvat asiaan,maksavatko vai eivät.luultavasti ovat aika pettyneitä ettet omalta osuudeltasi pidä tehtyjä sopimuksia.Matkan maksaminen lienee tarkoittanut sitä että olet siellä sovitun ajan.Aika kalliiksi tulisi perheelle jos 2-3 tyttöä peräjälkeen tekisi saman ja kaikkien matkat pitäisi maksaa.Ajattele hieman tätäkin.Toivon todella että saat asiasi kuntoon.Yksin vieraassa maassa,ilman ystäviä ja apua ei todellakaan ole mukava tilanne.
Ai heppoisin perustein? :/ En lahde taalta heppoisin perustein. Perheessani on yksinhuoltajaisa, jonka vaimo kuoli. Han tarjosi minulle kuolleen vaimonsa vaatteita ja tavaroita, oli mustasukkainen naapurin kuusitoistavuotiaalle pojalle (poika yritti kuulemma iskea minua!), tuli iltaisin koputtelemaan minun huoneen oven taakse ja halusi aina jutella, tarjosi usein viinaa ja viimeinen piste minulle oli, kun han tarjosi eraana iltana huumeita. Miehen kanssa oli erittain epamukava olla. Lisaksi han kiinnostui minun 21 vuotiaasta kaveristani. Itse olen kaksikymppinen myos, joten oli riski, etta han yrittaisi tehda jotain myos minulle.
LISAKSI tuli koti-ikava. Minusta paikka oli juuri niin huono kuin olla ja voi. Talla hetkella mietin miten saada lentorahat. Kerroin lahdostani ja mies lupasi maksaa vaivaiset kaksisataa dollaria. Parempi se on kuin ei mitaan, mutta... :( mut kotiin olen tulossa. Kuka jaisi tuollaiseen perheeseen? Lapset olivat mukavia ja heita jaakin ikava! mutta oma turvallisuuteni oli kylla uhattuna.
Näin juuri! Itse olen käyny läpi tämän aupair/vaihtari-helvetin, ja suosittelen, ettet jää sinne. Olisiko mahdollista että järjestö hankkisi sinulle uuden perheen? jos ei, niin heti kotiin sieltä! Järjestöt voivat olla aika ylimielisiä eivätkä kuuntele tai auta, ja niiden kanssa ei kannata jäädä tappelemaan, ne haluavat vain rahasi.
Alkoholi ja huumeet ovat sääntöjen rikkomista. JA JOS aseita ilmaantuu kuvioon niin silloin lähdet ja heti. Jos sinulla on edes *se outo tunne* ihmisistä, niin ei kannata jäädä odottamaan että jotain tapahtuu. Oma host-isäni oli alkoholisti ja lähes pahoinpiteli erästä toista vaihtaria, minuakin uhkasi hakata. Järjestö syytti lopulta minua kaikesta. Siinä on aika avuttomana yksin meren takana kun ei tunne ketään.
Itse kirjauduin vaihto-ohjelmasta ulos ja matkustelin viimeiset kolme kuukautta sitten itsekseni jenkeissä. tämä on myös vaihtoehto. mutta älä vaaranna itseäsi tai anna mitään outoa tapahtua.... Ei ole noloa tulla kotiin. Siksi se on olemassa, kotiin voi aina paeta. Ja sitten lähdet seuraavaksi jonnekin muualle ja hankit itsenäisesti työtä.
Tarinan opetus:
EI kannata matkustaa mihinkään ohjelmaan sitoutuneena, esim vaihtarina tai aupairina. Okei, hyvääkin tuuria käy mutta hyvin usein myös huonoa, ja siitä ei seuraa hyvää. Useimmat ihmiset eivät itse osaa tai uskalla hankkia työtä tai asuntoa, siksi turvautuvat järjestöihin. Ja koska järjestöt ovat kaupallisia niin nehän ovat suosittuja. Mainoksissa kuvaillaan jotain täydellistä mitä todellisuus ei välttämättä ole. Ja sääntöjen alaisena omaa todellisuuttaan ei voi muokata.
onnee
Taytyy sanoa etten ole ollenkaan samaa mielta tuon edellisen viestinjattajan kanssa!
Paras tapa tutustua uuteen kulttuuriin ja maahan on tulla vaihtarina tai au pairina. Itse oon usassa toista vuotta au pairina ja paremmin ei vois menna! Jarjesto pitaa huolta siita etta au paireilla on hyvat oltavat ja etta kaikki sujuu hyvin. Pari kaveria jotka olivat taalla ilman jarjestoa joutuivat huonoihin perheisiin ja joutuivat lahtemaan kotiin koska heilla ei ollut jarjestoa mihin luottaa kun perheen kanssa ei enaa asiat sujuneet.Tottakai aina on se mahdollisuus etta perheen kanssa ei mene kaikki hyvin mutta sen takia onkin hyva olla rehellinen alusta asti kun jatat hakemusta.Mulla ei ole ollut minkaanlaisia vaikeuksia, takas tuun ens kesana.Paras kokemus ikina,en vaihtais mihinkaan ja tuliaisina suomeen kesalla tulee poikaystava (amerikkalaiset poijjat on niiiin ihania)!