H*lvetin yksinäinen!

Ikää 30. Mies. Opinnot kesken heittelehtivän mielen vuoksi, joka on nyt rauhoittumaan päin. Raha on tiukalla, mutta sentään itse ansaittua eikä tukina saatu. Ystäviä ei juurikaan ole, tuttuja on. Mieluisiin harrastuksiin ei ole rahaa ja parisuhde meni poikki. Joskus kärsin itsetuhoisista ajatuksista ja minulle onkin sattunut melkein kaikki se, mikä nostaa itsemurhan todennäköisyyttä.

En mielestäni ainakaan liiaksi sääli itseäni, mutta h*lvetti kuinka tämä yksinäisyys puristaa mieltä. Puristaa on juuri oikea sana, mielessä jyskyttää, kiristää.

Naisia saisin, ehkä jopa vedän heitä puoleeni, mutta se ei auta yksinäisyyteen. Luottamus ihmisiin on kadonnut. On vain tämä pelko, epävarmuus ja epätoivo.

Usein tuntuu, että olen liian kiltti, jotenkin tyhmä, pohjattoman naiivi. En oikein edes osaa ajatella ihmisistä pahaa. On vain tämä suru.

Seura auttaa joskus, alkoholi ei. Itselaitettu ruoka auttaa, samoin makea. Liikunta on kuitenkin paras lääke ja kun nyt olen ollut flunssassa enkä ole päässyt vetämään pitkiä lenkkejä, niin pää on poikkeuksellisen arka.

Ei tarvitse vastata, kirjoitin vain, koska tiedän, että muitakin samanlaisia on. Tätä on varmaan vaikea käsittää, jos sitä ei ole itse kokenut. Minäkin kun kuitenkin olen ihan mukavan näköinen ja oloinen ja varmaan edes vähän pidetty mies. En vain osaa suunnistaa pois yksinäisyydestäni.
71016
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Kyllä se siitä taas lähtee ;)

Äänestä

Ei se löydy kuitenkaan, aika vapauttavaa olla nykyään kun myöntää tosiasiat. yksin se on pärjättävä hautaan asti :)

Äänestä

Voisiko olla mahdollista että itse asiassa nautit surullisena olosta? Alitajuntaisesti olet oma itsesi kun olet surullinen. Silloin pystyt kokemaan erilaisia tunteita kuin turvassa maailmalta. Opettele viihtymään tuossa tunteessa ja tee siitä mieleisesi, aivan kuin alati iloiset ihmiset, eivät hekään aina ole iloisia vaan osaavat myös surra ilossaan. Toisin sanoen, tee surullisesta olostasi olohuoneesi ja kun haluat siirtyä makuuhuoneeseen vaihda vain huonetta, esim. ilmettä kasvoillasi. Mielesi tulee kyllä mukana!

Itse elän tällä hetkellä toisen eron tuskaa ja yritän selvitä vaikka vaikealta tuntuu. Tuntuu kuin en enää koskaan voisi luottaa kehenkään. Olen 43-vuotias nainen ja ajatus uuden ihmisen tapaamisesta tuntuu mahdottomalta. Toisaalta kaipaus läheisyyteen ja kosketukseen on kipeä. Olen ikäni ollut vahvasti eroottinen ihminen ja nyt yksinäisyys tuntuu mahdottomalta ajatukselta elää.

Surun vastakohta ei ole ilo vaan toivo. Kunhan jaksaa uskoa, että vielä joskus minunkin kohdalleni osuu se oikea, jaksaa myös eteenpäin.

Äänestä

Kirjoittamasi teksti on kuin minun ajatuksistani.Tulin jätetyksi pari päivää sitten enkä näe edessäni muuta kuin tuskaa ja toivottomuutta.En tiedä miten selviän tästä eteenpäin. Mutta tsemppiä kuitenkin sinulle ja voimia.

Äänestä

mutta siis saisit naisia ja vedät heitä puoleesi mutta se ei auta yksinäisyyteen?? Helvetti! auttaisi kyllä minun yksinäisyyteeni. Joo en tajunnut, valitan.

Äänestä

Moi

Ehkä sua auttaisi, jos voisit käydä jossain ulkomailla, näkisit erilaisten ihmisten elämää, se voisi auttaa hahmottamaan omaa elämääsi?
Mieti jos voisit lähteä vähäksi aikaa jonnekin kauas, ihan erilaiseen kulttuuriin.

Voimia sulle.

Äänestä

hei.ikävää että olet yksinäinen.itse on naimisissa ja olen silti yksinäinen myös henkisesti.koska mies ei puhu eikä pussaa.jospa rupeaisit harrastamaan jotakin mmistä pidät.koira voisi myös tuoda iloa ja uusia ystäviä.toivotaan että saisit elämän ilon ja mukavan ihmisen rinnallesi.netistä löytyy myös ystäviä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Suruisa~ kirjoitti:

Ikää 30. Mies. Opinnot kesken heittelehtivän mielen vuoksi, joka on nyt rauhoittumaan päin. Raha on tiukalla, mutta sentään itse ansaittua eikä tukina saatu. Ystäviä ei juurikaan ole, tuttuja on. Mieluisiin harrastuksiin ei ole rahaa ja parisuhde meni poikki. Joskus kärsin itsetuhoisista ajatuksista ja minulle onkin sattunut melkein kaikki se, mikä nostaa itsemurhan todennäköisyyttä.

En mielestäni ainakaan liiaksi sääli itseäni, mutta h*lvetti kuinka tämä yksinäisyys puristaa mieltä. Puristaa on juuri oikea sana, mielessä jyskyttää, kiristää.

Naisia saisin, ehkä jopa vedän heitä puoleeni, mutta se ei auta yksinäisyyteen. Luottamus ihmisiin on kadonnut. On vain tämä pelko, epävarmuus ja epätoivo.

Usein tuntuu, että olen liian kiltti, jotenkin tyhmä, pohjattoman naiivi. En oikein edes osaa ajatella ihmisistä pahaa. On vain tämä suru.

Seura auttaa joskus, alkoholi ei. Itselaitettu ruoka auttaa, samoin makea. Liikunta on kuitenkin paras lääke ja kun nyt olen ollut flunssassa enkä ole päässyt vetämään pitkiä lenkkejä, niin pää on poikkeuksellisen arka.

Ei tarvitse vastata, kirjoitin vain, koska tiedän, että muitakin samanlaisia on. Tätä on varmaan vaikea käsittää, jos sitä ei ole itse kokenut. Minäkin kun kuitenkin olen ihan mukavan näköinen ja oloinen ja varmaan edes vähän pidetty mies. En vain osaa suunnistaa pois yksinäisyydestäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu