Tästä ei olla pitkään aikaan keskusteltu, vaikka varmasti tähänkin on joskus monikulttuurisissa suhteissa törmätty.
Tuossa juhannuksena lueskelin Valittuja paloja ja siellä oli aiheeseen liittyvää tarinaa.
Esim. tällaisia tilanteita oli mainittu ko. lehdessä:
Muslimeille eisaa näyttää jalka pohjaa (joku keskustelu oli saanut kireämmän sävyn kun länsimaalainen oli laittanut jalkansa osoittamaan muslimi liikekumppaniaan).
Japanilaisille (tai kiinalaisille) ei saisi antaa kirjaa lahjaksi. Jotkut käsillä tehdyt merkitkin tarkoittavat toisessa kulttuurissa ihan toista.
Onko siis kumppanillasi joitakin kulttuuri sidonnaisia tapoja jotka liittyvät esim. lahjan antamiseen elekieleen tai muuhun käyttäytymiseen?
Omassa elämässäni olen törmännyt muutamaan tällaiseen:
Ruokaan tulee koskea aina oikealla kädellä. (juontanee juurensa ajasta jolloin veden puutteessa käytettiin vasenta kättä pyyhkimiseen. Mies kyllä pesee molemmat kädet käydessään vessassa:D) Yleinen tapa Intiassa ja muualla aasiassa.
Kahta päivää vanhaa lihaa ei syödä eikä sitä saa tarjota vieraille (vaikka se siis Suomen oloissa olisi ihan kelpo kamaa:D)
Nyt Eilen kun mies teki lettuja ja minä ronkin lettutaikinaa tuli tästä pientä sanaharkkaa ja mies piti minua hulluna. Heillä päin tuskin syödään raakoja aineksia (kananmunaa paistamatta tai keittämättä) bakteerien pelossa. Suomessa taas olen tottunut syömään taikinaa kaksin käsin ja mummokin teki usein meille munasokeri-juomaa ;D
Jalkojen näyttäminen ei ole meillä ondelma. Intiassa ja Bangladeshissa vanhempien ihmisten (ja miehen?) jalkoja tulisi suudella kunnioituksen osoituksena, eli jalat eivät ole mitenkään likaiseksi koettu ruumiinosa, vaikka joissain muslimi maissa jalkojen näyttäminen toiselle on paha etikettivirhe.
Tervehdittäessä bengaliksi tulisi vanhemmasta käyttää kohteliaisuus muotoa 'apni' mutta itse joskus kysyn vain tumi kemon asho? Muslimi tervehdystä käyttäessä ei tule tätä "ongelmaa" Suomeksi riittää yleensä terve tai moi. Jos ei tervehdi silloin kun näkee tutun vaikka kaupungilla niin saatetaan soittaa perään, että miksi et tervehtinyt (yleensä soittavat miehelleni, että onko sinun vaimosi vihainen tai muuta höpöä):D
Vieraille tulee olla varattuna ruokaa ja muutenkin bangladeshilaiset änkevät kylään milloin sattuu ja kun tullaan taloon visiitille, niin näköjään käydään makuuhuoneessakin.
Mies kerran soitti, että hän tulee parin kaverin kyydillä, että voisinko vähän siivota olohuonetta, ainakin sohva pitäisi laittaa istuma kuntoon. Makuuhuoneesta ei puhuttu mitään joten pistin sieltä vain "pahimmat" tavarat piiloon, heitin kaljapullot komeroon keittiöstä ja keskityin olohuoneeseen. Suomalaiseen tapaan laitoin makuuhuoneen oven kiinni. Sitten vieraat tulivat ja mies oli närkästynyt kun en ollut siivonnut makuuhuonetta ja olin hänen mielestään epäkohtelias vieraille pitäessäni ovia kiinni.
Olisiinä sitten selittelemistä, että en ole tottunut siihen kun vieraat käyvät makuuhuoneessa. Mies oli asiasta enemmän vihainen kuin vieraat mutta loppujen lopuksi vierailu sujui ihan hyvin. Olin iloinen ettei mies näyttänyt vaatekomeroa vieraille;D
Siis tarkoitan vähemmän tuttuja ihmisiä, jotka ovat ensimmäistä kertaa talossa. Tottakai itsekin menen hyvien kavereiden makuuhuoneeseen, jos ovi on auki mutta Suomessa makuuhuone on usein suljettu ulkopuolisilta, nähdäkseni.
Tuossa juhannuksena lueskelin Valittuja paloja ja siellä oli aiheeseen liittyvää tarinaa.
Esim. tällaisia tilanteita oli mainittu ko. lehdessä:
Muslimeille eisaa näyttää jalka pohjaa (joku keskustelu oli saanut kireämmän sävyn kun länsimaalainen oli laittanut jalkansa osoittamaan muslimi liikekumppaniaan).
Japanilaisille (tai kiinalaisille) ei saisi antaa kirjaa lahjaksi. Jotkut käsillä tehdyt merkitkin tarkoittavat toisessa kulttuurissa ihan toista.
Onko siis kumppanillasi joitakin kulttuuri sidonnaisia tapoja jotka liittyvät esim. lahjan antamiseen elekieleen tai muuhun käyttäytymiseen?
Omassa elämässäni olen törmännyt muutamaan tällaiseen:
Ruokaan tulee koskea aina oikealla kädellä. (juontanee juurensa ajasta jolloin veden puutteessa käytettiin vasenta kättä pyyhkimiseen. Mies kyllä pesee molemmat kädet käydessään vessassa:D) Yleinen tapa Intiassa ja muualla aasiassa.
Kahta päivää vanhaa lihaa ei syödä eikä sitä saa tarjota vieraille (vaikka se siis Suomen oloissa olisi ihan kelpo kamaa:D)
Nyt Eilen kun mies teki lettuja ja minä ronkin lettutaikinaa tuli tästä pientä sanaharkkaa ja mies piti minua hulluna. Heillä päin tuskin syödään raakoja aineksia (kananmunaa paistamatta tai keittämättä) bakteerien pelossa. Suomessa taas olen tottunut syömään taikinaa kaksin käsin ja mummokin teki usein meille munasokeri-juomaa ;D
Jalkojen näyttäminen ei ole meillä ondelma. Intiassa ja Bangladeshissa vanhempien ihmisten (ja miehen?) jalkoja tulisi suudella kunnioituksen osoituksena, eli jalat eivät ole mitenkään likaiseksi koettu ruumiinosa, vaikka joissain muslimi maissa jalkojen näyttäminen toiselle on paha etikettivirhe.
Tervehdittäessä bengaliksi tulisi vanhemmasta käyttää kohteliaisuus muotoa 'apni' mutta itse joskus kysyn vain tumi kemon asho? Muslimi tervehdystä käyttäessä ei tule tätä "ongelmaa" Suomeksi riittää yleensä terve tai moi. Jos ei tervehdi silloin kun näkee tutun vaikka kaupungilla niin saatetaan soittaa perään, että miksi et tervehtinyt (yleensä soittavat miehelleni, että onko sinun vaimosi vihainen tai muuta höpöä):D
Vieraille tulee olla varattuna ruokaa ja muutenkin bangladeshilaiset änkevät kylään milloin sattuu ja kun tullaan taloon visiitille, niin näköjään käydään makuuhuoneessakin.
Mies kerran soitti, että hän tulee parin kaverin kyydillä, että voisinko vähän siivota olohuonetta, ainakin sohva pitäisi laittaa istuma kuntoon. Makuuhuoneesta ei puhuttu mitään joten pistin sieltä vain "pahimmat" tavarat piiloon, heitin kaljapullot komeroon keittiöstä ja keskityin olohuoneeseen. Suomalaiseen tapaan laitoin makuuhuoneen oven kiinni. Sitten vieraat tulivat ja mies oli närkästynyt kun en ollut siivonnut makuuhuonetta ja olin hänen mielestään epäkohtelias vieraille pitäessäni ovia kiinni.
Olisiinä sitten selittelemistä, että en ole tottunut siihen kun vieraat käyvät makuuhuoneessa. Mies oli asiasta enemmän vihainen kuin vieraat mutta loppujen lopuksi vierailu sujui ihan hyvin. Olin iloinen ettei mies näyttänyt vaatekomeroa vieraille;D
Siis tarkoitan vähemmän tuttuja ihmisiä, jotka ovat ensimmäistä kertaa talossa. Tottakai itsekin menen hyvien kavereiden makuuhuoneeseen, jos ovi on auki mutta Suomessa makuuhuone on usein suljettu ulkopuolisilta, nähdäkseni.
Vastaukset 50
Vanhimmat
yrjötys!
Kyllä se vain hyvää on mutta aikamoinen kolesterolipommi. Silloin tällöin sitä tuli nautittua kun mummo teki. Tässä joku aika tein itse lasillisen niin ei ollu yhtä hyvää kun lapsena:(
Taikina on mielestäni kuitenkin parempaa yleensä kuin valmis leivos mutta maku asiahan tämä on:D
että yrjötys :X.
Exäni joi sitä joka aamu ennen juoksemaan lähtöä; meilläpäin ammatti-laulajat juovat sellaista äänen parantamiseen.
Minä en tarvitse sitä koska en juokse (jos ei ole pakko:)) enkä laula (naapurien onneksi), mutta ei se kamalampaa voi olla kuin lipeäkala.
Alkuperäinen asiahan oli kuitenkin kulttuurierot. Jaksan ihmetellä, miten te jaksatte! Eikö tuollainen ala missään vaiheessa raivostuttaa? Vai oletteko vielä niin tuore pari, että kaikki menee ihastuksen piikkiin...
Ukollesi voit kertoa mainion suomalaisen sananlaskun : "maassa maan tavalla". Minkä helvetin takia vieraiden pitää päästä kurkkimaan makuuhuoneeseen? Jos kämpässä on saippuaa ja juokseva vesi, miksi ihmeessä ei saisi syödä vasemmalla kädellä!
Ei tällaista alistumista voi terveellä järjellä ymmärtää. Saahan jokainen toteuttaa omia tapojaan, mutta ei niitä parisuhteessa voi vaatia länsimaiselta ihmiseltä.
Eihän kyse ole mistään alistamisesta:) Ihmisillä on totuttuja tapoja, joita aletaan pitää "ainoina oikeina". Eri kulttuureissa ne muodostaa sellaisiksi kuin kulloinkin on tarpeelliseksi/hyväksi havaittu. Ei niistä niin helppoa ole irti päästä. Ja kyllähän sitä nyt voi vaatia länsimaiseltakin, jos kerran vaaditaan muiltakin. Mikäs poikkeus kuvittelet ihmisten joukossa olevasi? Jos tällaiset jutut alkaa ihan raivostuttaa, ei siitä suhteesta mitään voi tulla. Mokusuhde on ainoastaan fiksujen ja päättäväisten ihmisten suhde. Tyhmille ja joustamattomille se ei sovi.
Hmm siis minulta ei vaadita että söisin vain vasemmalla. Sanotaan että tuntemattomilta/puolitutuilta en olisi odottanut makuuhuone visiittiä mutta jos se on kerta tapana niin pitää vain laittaa rojut paremmin piiloon ensi kerralla (onneksi serkun antamat muka hauskat seksikauppa ostokset oli jo laatikossa:D)
Alku menee siis rakastuneena ja mielenkiinnosta kaikkeen uuteen ja sit sitä jo onkin ollut niin kauan toisen kanssa, että niistä tulee ihan itsestään selvyyksiä. Ja lopulta sitä jo miettii, että miksi noi muut tekee noin, miksi ne ei tee näin. Miksi se raivostuttais, ei ne eri maan tavat loppujen lopuksi niin ihmeellisiä ole, eikä varsinkaan sitten, kun niihin tottuu.
Mä en ole varmaan mitään sananlaskua inhonnut niin paljon, kun tota "maassa maan tavalla" se on ihan väärin, ei mun mielestä ihmisten missään vaiheessa pidä unohtaa mistä on tullut ja mikä on.
Miksi vieraat ei saisi kurkkia makuhuoneeseen? Mitä siinä on niin pahaa?? (paitsi suomalaisille)Mä en ymmärrä miksi ei saisi mennä makuhuoneeseen tai miksi sen oven pitäis olla kiinni???
Miksi pitää syödä myös vasemmalla kädellä jos voit syödä vain oikealla??
tässä vain muutama kysymys, mitä varmaan ulkomaalaiset kysyisi suomalaiselta.
Ei se ole alistumista jos sä sopeudut miehesi kulttuuriin jossain määrin, eihän siinä ole mitään alistumista ja eikös se ole suomalsitenkin avioliitossa, että molempien pitää joustaa, kun yhteen muutetaan, onhan niilläkin molemmilla omat tapansa, ei se ole sen kummosempaa.
Ilman muuta jos länsimaalainen ottaa toisesta kulttuurista puolison niin pitää molempien joustaa , myös länsimaalaisen tai jos ei siihen pysty niin ei pidä ottaa puolisoa ollenkaan.
Ei katsos pidä olla niin jäykkä järkinen.
Tärkeintä kuitenkin, että löydätte kompromissin. Vai kuin?
Kun sitä tottuu toisen kulttuuriin ja omaksuu sen niin jos ero tulee niin sitä vaatii siltä seuraavaltakin sen kulttuurin tapoja. Niin mulle on ainaskin käunyt.
Sitähän parisuhde on, että tehdään kompromissejä. Joskus vain näyttää siltä, että suomalainen nainen nielee tavat sellaisenaan ja unohtaa omansa.
Hieman huvittaa, että heti täällä ollaan epäilemässä arvostelijan järkeä...ei, siinä ei ole vikaa. MINÄ vain en henkilökohtaisesti sietäisi sitä, että kavereita tulee kylään ilmoittamatta (omanikaan eivät tule) ja kaiken lisäksi he vaativat palvelua. Tai että mies tulee kahden-kolmen tunnin päästä, vaikka on sovittu jotain (esim. ruoka odottaa). Mutta saattehan te siskokullat tehdä, mitä tykkäätte. Itse en jaksaisi enkä siis moku-suhteessa olekaan.
En minä kenenkään järkeä epäillyt, vaan totesin, että ei pidä olla niin jäykkä järkinen.
Yleensä se on se nainen joka joustaa joka suhteessa, oli parit sitten mitkä hyvänsä.
Ja mitä miehiä kuuntelee, niin ei ne suomalaiset naiset niitä tapoja nielaise sellaisenaa ja unohda omiaan. Kyllä niistä on kuulma monet keskustelut käyty.
Mä en taas ymmärrä sitä, että kyläilemään ei voi tulla miten sattuu. Meille on ihmiset aina terve tulleita ja pöytään pannaan sitä mitä on, eikä tarvitse ilmoitella, paitsi nyt kännykkä aikana sitä yleensä soitellaan ja kysytään ollaanko kotona. Onhan se ihanaa kun ihmisiä käy tai minusta ainakin.
Mä en itse enään jaksaisi sitä, että kaikki pitää suunnitella etukäteen ja mennään sitten niitten kaavojen mukaan.
Jos ei se mies tule syömään silloin kun sanoo, niin syököön sitten kun tulee, ei se niin ihmeellistä ole. Koska eihän siittä tarvitse stressiä ottaa.
Kauniimpi puoliskoni on avarakatseinen ja ymmärtäväinen nainen, joka tekee monikulttuurisen liittomme minun kannaltani helpoksi.
Kuten hän aina sanoo, että japnilaiset noudattavat tiettyjä tapoja, mutta hän ei odota minun noudattavan niitä, koska olen länsimaalainen.
Hyvä esimerkki on niistäminen, joka on Japanissa epäkohteliasta. Minä saan töräytellä niin paljon kuin sielu sietää, kun minulla on flunssa. Toisaalta, ollessamme Japanissa, minäkin menin vessaan niistämään, koska japanilaisetkin niin tekivät. Tarkemmin ajatellen vaimo on oppinut Suomessa suomalaisille tavoille tässäkin asiassa.
Oikeastan ainoa asia, mikä minua hieman kiusaa, on vieraiden kutsuminen. Japanilaiset kun usein ovat sitä mieltä, että heidän kotinsa on liian vaatimaton heidän ystävilleen. Niinpä he useimmiten tapaavat toisiaan esimerkiksi ravintolassa tai kahvilassa. Minusta olisi mukava pitää kotibileitä, mutta yritän olla huomioonottavainen vaimoani kohtaan ja järjestää niitä harvakseltaan.
nama on ehka enemman tapoja kuin saantoja, mutta meilla miehen mielesta pitaa:
-kaikki ruoka syoda pyodassa ja yhta aikaa (mikrolla ei toisin sanoen ole paljon kayttoa)
-kylaan pitaa aina menna puolesta tunnista tuntiin myohassa
-sanky pitaa ennen nukkumaan menoa pedata niin ettei lakanan alta paase mihinkaan liikkumaan (tasta olen onnistunut hanet totuttamaan pois)
-kenellekaan perheen ulkopuoliselle ei saa puhua rahasta (esim.kun ostimme talon hintaa ei saanut kenellekaan kertoa)
-ruokaa pitaa AINA kehua (vaikka oltaisiin itse kokattu ja tuloksena taydellinen epaonnistuminen)
-metrossa ei saa puhua (edes toisillemme), saatika nauraa tai osoittaa mitaan elonmerkkeja
-ilman kenkia sisalla olo on epakohteliasta (myos tasta on onneksi paasty eroon)
-joka juhlassa pitaa jokainen tervehtia erikseen, oli vieraita sitten 5 tai 50.
naitahan riittaisi vaikka kuinka, jotkut enemman ja jotkut vahemman rasittavia. Mutta miehen lista minusta olisi varmaan paljon pidempi, olemme kuulemma suomalaiset naiset hyvin vaativia ja erikoisia... empa tieda ;)
listasta tulisi varmaan kilometrin pituinen:
- verhoja pitää aina tarkkailla että ovat varmasti kiinni jos on riski että ollaan puolipukeissa, vaikka asumme 3 kerroksessa eikä vastapäätä ole naapureita
- mieheni vanhempien ja yleensä vanhempien sukulaisten/ihmisten läsnäollessa ei voi istua vierekkäin, pitää kädestä kiinni tai osoittaa mitää läheisyyttä (vaikka ollaan jo 20v. oltu naimisissa)
- Anoppia ja appiukkoa minun pitäisi kulttuurin mukaan kutsua isäksi ja äidiksi, mutta jostain syystä en saa niin sanottua ja lasten synnyttyä kutsun heitä vaan lasten mummiksi ja ukiksi, kertaakaan en ole sanonut äiti ja isä...
- vieraita voi tulla koska tahansa 10 min. varoitusajalla ja olla valmiina tarjoamaan illallinen. Mieheni kutsuu usein kavereita syömään vaikka ei ole tiedossa onko ruokaa laittaa pöytään vai ei. Sitten vaan kehitellään 3 ruokalajin illallinen, ei siinä mitään.
- Kavereiden kanssa voidaan sopia että huomenna mennään leffaan tai pikinikille ja minä sitten seuraavana päivänä odottelen eteisessä "hattu päässä" että koska lähdetään ja sitten ilmeneekin että se nyt oli vaan sellaista smalltalkia eikä tarkoituskaan ole mennä minnekään. Vieläkään en ole tottunut siihen että "lupauksia" ei pidetä...
- Jos kutsut vieraita syömään klo 20 niin he saapuvat klo 22 kun kaikki ruoat on jo kuivuneet uuniin ja salaatit nahistuneet pöytään, eikä kukaan pahoittele että ovat myöhässä. Senpä takia katan yleensä seisovan pöydän ja pidän kipot ja kupit jääkaapissa kunnes vieraat suvaitsevat saapua.
- Mieheni saattaa soittaa ja ilmoittaa että on matkalla kotiin ja arvioin saapumisajaksi noin 15 min, mutta hänpä saattaa tulla vasta kahden tunnin kulutta. Aluksi raivostutti, mutta nyt ole jo tottunut siihen.
- Jos vieras on tulossa ensivisiitille niin koti pitää esitellä, siis makuuhuoneita ja vessoja myöten. Joku on käynyt keittiön kaapitkin läpi...
- Koti pitää siivota, siis imuroida ja pestä lattiat vähintään 2 kertaa viikossa. Pölyt pitää pyyhkiä joka päivä. (onneksi on kotiapulainen ja viikonloppuna saa pölyt minun puolestani olla, jos ei ole vieraita tulossa)
- Koskaan ei voi olla varma syökö mies kotona illalla vai ei. Joskus lasten kanssa syödään vain jotain välipalaa ja silloin tietenkin mies tulee kotiin kiljuvan nälän kanssa ja vaattii illallista ja ihmettelee miksi en ole tehnyt ruokaa. Vaikka juuri on mennyt viikko että ruokaa on ollut pois heitettäväksi asti, kun miehen ohjelma on vaatinut ulkona syömistä. Turhauttavaa...
- Amerikan salaatti, kaali, punasalaatti ja muut vihannekset jotka ovat tiivisti kerällä pitää kuitenkin pestä lehti kerrallaan, ettei vaan multaa tai ötököitä jää salaattiin. Olen yrittänyt selittää että multa ei pääse lehtien väliin, mutta turhaan... Jätän pesemättä kun silmä vältää.
- Palasaippuaa ei saa koskaan käyttää vaan saippuan pitää aina olla nestemäistä. Joudun ostamaan aina uudet saippuat kun vierailemme vanhempiemme luona Suomessa.
- Kynnet pitää aina leikata niin että kynnen palaset saadaan talteen ja heitettyä roskikseen. Kynsisakset pidetään erillään, ovat kuulema likaiset?!??!?
- Niistäminen on epäkohteliasta seurassa sekä myös "sisään vetäminen", joten nuhaisena on parasta jäädä petiin. Minusta on myös hyvin epämielyttävää kun suomalaiset niistävät ruokapöydässä, vähemmästäkin menee ruokahalut.
- Lasten edessä ei koskaan riidellä tai olla erimieltä mistään (ettei vaan lapset menetä sielunrauhaa)
- jos miehellä on jotain huomauttamista lasten käytöksestä niin hän sanoo aina minulle ja minä sitten ojennan lapsia. Isä tekee siis aina lapsille mieliksi ja äiti on se joka nalkuttaa.
Olisi näitä varmaan vielä vaikka kuinka paljon, mutta tuli nyt vaan mieleen nämä. Johtuneeko nämä mieheni luonteesta vai kulttuurista, en aina ole ihan varma. Mutta juteltuani muiden suomalaisten naisten kanssa niin yhtäläisyyksiä on aika paljon.
Jep, itsekin huomasin muutaman samanlaisen minkä unohdin tuosta listasta...
Verhoja ei onneksi tarvitse muuten tarkkailla paitsi yöllä ne pidetään kiinni ettei aamulla aurinko ala paistamaan silmiin.
Sama tuon hellyydenosoituksien kanssa, mies saattaa sanoa, että älä viitsi, jos otan vaikka harteilta kiinni julkisessa paikassa. Toisinaan taas ei ole niin tarkka.
Äidiksi pitäisi minunkin anoppia kutsuman(appi on kuollut ajat sitten). Myös muita omituisia kutsumis tapoja on. Mies nimittää veljenäni veljekseen ja äitiäni äidikseen (äitini ei oikein tykkää). Toisaalta muslimit nimittävät myös kaikkia muslimeita sisarikseen tai veljikseen, että alussa luulin erään bangladeshilaisen miehen olevan jotain sukua miehelleni.
Sama noiden siisteys juttujen kanssa, itse kyllä laistan niistä reippaasti ja mies on se, joka meillä imuroi ja pesee lattiat ja jopa vessan.
Mies heittää vaatteet likapyykkiin yhden päivän käyttökerran jälkeen, housutkin. Joten pitää sitten pestä vaatteita noin kerran viikossa. Kurkut ja kaikki muutkin vihannekset pitää pestä huolella, joskus kysyn, että käytänkö saippuaa?;D
Mies käy kahdesti suihkussa joka päivä, vetää turhaan vessan ja muutenkin on yli hygieeninen ja bakteerikammoinen.
Minä olen se joka leikkaa kynnen palaset talteen:D mies leikkelee missä sattuu eikä edes kerää niitä, hyh.
Itse inhoan miehen aamuista kurkun puhdistusta... siitä vain lähtee sellainen epämiellyttävä ääni.
Itse niistän aina huomaamattomasti, mutta yksin kotona hirmu nuhassa toki tulee töräyteltyä kaikki räät pois.
Jotain samaa myös noissa tulo aikojen ilmoittamisessa. Yleensä kyllä tulee ajallaan mutta joskus saattaa viipyä pitempään ja ruoka kerkiää jäähtyä.
Kiva ettei mieheni ollut ainoa kummajainen;D Kyllä noiden outojen tapojen kanssa toimeen tulee... eiköhän itselläni ole vielä oudommat tavat miehen mielestä (kuten nyt vaikka mansikkahillon ja lihan sotkeminen keskenään tai äänenen korottaminen riitatilanteessa ja raakojen elintarvikkeiden syöminen;D)
Olihan noista osa tuttuja täälläkin. Vaimoni kutsuu minun vanhempiani isäksi ja äidiksi. Vieraita nyt ei ihan ilmoittelematta tupsahtahtele, mutta aina kun on vieraita on vaimo heti tarjoamassa kaikille ruokaa vaikka kaveri vaan tuli ohimennen piipahtamaan. Hellyydenosoituksia ei tarvitse varoa perheen kanssa, mutta ulkona tai vaimon tuttujen kanssa pitää olla hillitysti. Tosin, jos ketään tuttua ei ole lähellä niin saattaa suukko olla luvallinen ulkonakin. Kaukaisetkin sukulaiset ovat veljiä ja siskoja, joskus kaveritkin. Mitään fobioita naapureista ei ole, verhot on yleensä aina auki paitsi nukkuessa. Aika on hyvin suhteellista, jos vaimo on töiden takia muualla ja sanoo tulevansa aamulla, hän tuskin on kotona ennen iltaa. "Kohta" on myös hyvin epämääräinen ja vaihtelevan pituinen ajanmääre.
Miehelläni ei kyllä mielestäni ole kovin paljoa eriskummallisia tapoja. Ainoa mikä nyt erityisesti tulee mieleen on juuri tuo ylihygienisyys ja liiallinen bakteerikammo. Itse voin aivan hyvin vielä syödä kotimme lattialle tiputtamani ruuan (toki riippuu vähän ruuasta, mutta yleensä huuhtaisen ensin ja katson ettei ole likainen), mutta mieheni mielestä sitä ei voi edes pesemisen jälkeen syödä, vaan se pitää heittää suoraan roskiin riippumatta siitä onko siivottu tunti sitten vai viime viikolla. Sama juttu jos syödessä esim. sipsi tai popcorni tippuu omille vaatteille, sohvalle jne. Tohveleita tai läpsyttimiä mies pitää aina kotona, ja vieraillekin pitäisi varata yhdet.
Joskus tuo lattiakammo tuntuu aivan naurettavalta, mies kun on kuitenkin toisaalta niin tyypillinen mies. Joskus on vaatteita lattialla, eikä muutenkaan yleensä huomaa niitä asioita, jotka oikeasti hygieniasta hyvin huolehtivan tulisi huomata. Henkilökohtaisesta hygieniastaan kyllä huolehtii aina erinomaisesti, mutta siivoamisen kanssa on meillä aina vähän niin ja näin kun emme kumpikaan siitä erityisemmin pidä. Minä sentään huomaan kun pitää siivota ja kerron miehellekin, mutta mies miettii vaan noita minusta niin kovin epäoleellisia juttuja.
Syömäkädellä ei ole väliä, eikä jalkojakaan kai kovin likaisina pidä (riippuu tietysti jaloista, mutta en kai muuten saisi päivittäistä jalkahierontaani:)) Niistäminen on ihan ok, mutta pieraisu pitäisi aina hoitaa vessassa. Aikakäsitekin on aika hyvin hallussa, ainakin mitä turkkilaisille yleiseen aikakäsitteeseen (tai siis oikeastaan sen puutteeseen) vertaa. Odottamattomia vieraita meillä ei käy, mieheni tietää etten tykkää eikä itsekään mielellään kutsu kaikkia serkun kaimoja makuuhuonetta ja vessaa pällistelemään. Verhot pitää olla hyvin tiukasti kiinni kun olemme vähissä pukeissa, varsinkin jos ulkona on pimeää ja sisällä valot. Hellyydenosoitukset julkisilla paikoilla ovat ok Suomessa, mutta ei Turkissa. Vanhempien nähden myös ok. Vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa, eikä heille saa sanoa vastaan vaikka olisivat väärässä. Kaikkia (eikä vähiten viranomaistahoja) pitää kuitenkin aina epäillä, kenenkään muun sanaan kun ei voi luottaa kuin omaansa.
En nyt keksi näin äkkiseltään muuta, mutta kyllähän noita erilaisia tapoja aina löytyy suhteessa kuin suhteessa. Yleensä pitkän yhdessäolon jälkeen toisen tapoihin vaan tottuu ja ehkä hieman omaksuukin siinä määrin, ettei niitä enää niin eriskummallisinä pidäkään.
No ei mitään järkyttävän suuria..
-taipumus pitää kenkiä sisällä, mikä ei sitten ollenkaan sovi yhteen kokolattiamattojen kanssa... Olen saanut siirtymään tohveleihin tms. sisätilaläpsyttimiin.
-Taipumus pestä sienellä astioita. Itse olen vannoutunut harjan käyttäjä. Nyttemmin meillä on astianpesukone.:D
-ruoka tärkeää, rakastaa veristä lihaa (Suomessa ravintolat eivät tunnu oikein edes tarjoilevan tarpeeksi raakaa hänen makuunsa), jne.
-pitää aina olla servetti syödessä. Ei väliä millainen rätti, kunhan voi siihen pyyhkiä suunsa aina välillä. Itse käytän kotona aina reilusti kämmenselkää.:)
-alkuun pyysi aina anteeksi yskiessään tai niistäessään. Minä taas ihan kiusallani röyhtäilin hänen seurassaan. Taisi järkyttyä, ihme ettei suhde kaatunut.:D
-alkuun äärimmäisen kohtelias, mm. odottaa että minä ja muut naispuoliset seurueen jäsenet istuudumme ennen häntä pöytään, jne. On sittemmin ..öö.. rentoutunut hiukan, siis minun seurassani.:)
Joku täällä moitti, ettei siinä ole järkeä, vaan omat tavat pitää säilyttää. Jokainen kai toimii niin kuin haluaa, mutta esim. sisareni perhe (mies on arabi) elää ihan suomalaista elämää. Mies käyttäytyy perheen ja siskoni sukulaisten kanssa niin kuin täällä on tapana...en nyt osaa yksilöidä sen enempää, mutta välillä ihan unohdan, ettei hän ole suomalainen.
Hyviäkin tapoja on jäänyt pois, kuten tavatessa halaaminen ja poskisuudelmat (meidän perheessä sellaiset eivät ole olleet tapana :) mutta kaipa hän on huomannut, että suomalaiset menevät hämilleen, jos käy kiinni...:)))
Uskoisin, että hän on kuitenkin tietoisesti valinnut sen, että elää meidän kulttuuritapojemme mukaan, onhan se helpompaa kun täällä asuu ja työtä tekee.
Jotkut noista "huonoista tavoista" kyllä varmaan pätevät kaiken maalaisiin miehiin, jopa suomalaisiin. Tuskin kaikkien suomalaistenkaan puolisot aina pysyvät aikataulussa ja onhan niitä neuroottisia naisissakin, joille kaiken pitää olla puhdasta. Siinäpä se että missä menee raja yksilön omituisuuden ja kulttuuriin kuuluvien omituisuuksien kanssa;D
Mansikat clillä taitaa olla niitä kulttuuri juttuja kun muutkin bangladeshilaiset niin tekevät. Mutta taas se, että auto pitää pestä, joka ajon jälkeen on miehen omaa "idiotismia", muut bengalit ajelevat ihan perusrapasilla autoilla.
Jokainen saa toimia miten haluaa, en meinannut ketään pakottaa pitämäänkään omaa kulttuuria. Mutta jos sen haluaa pitää niin hyvä niin.
Monet jotka yrittää suomalaistua ja yrittää unohtaa omat tavat, ei välttämättä ole pitemmänpäälle onnellisia.
Niin paljon on mun miehen kavereita jotka kärsii siittä, kun pitää olla vaimolle mieliksi ja vaimo ei ymmärrä jne...
Se syö sisintä hitaasti, mutta varmasti.
Keskiviikkona ei saa leikata kynsiä eikä käydä parturissa...tuo huonoa onnea....
eri kulttuurien tavoista?
Suomi24:ää lukiessani olen huomannut sellaisia suomalaisia naisia, jotka ovat itsarin partaalla kun ovat törmänneet kulttuurieroon(suhde mustan miehen kanssa). Esim. afrikkalaisten miesten tavat ovat niin erilaisia, että monikaan suomalainen nainen ei niitä ymmärrä eikä hyväksy. Olisi varmaan hyvä jos tutkisivat ko. maan historiaa, kulttuuria ja tapoja. Säästyisi monelta murheelta.
Joten kysynkin tässä: Löytyykö naisia jotka voisivat kertoa näistä afrikkalaisista tavoista?
Voisin kasata niitä yhteen nippuun ja tutkailla.
Terveisin
"Kotitutkija"
Olen iloinen, nyt alkoi tulla juttuja, oikeita!
Tästä voi alkaa "Samuli Paulaharjun" jutut mulle :)
Terveisin
Kotitutkija
Mies on välillä ärsyttävän täydellinen omasta mielestään, luulen sen johtuvan vanhempiensa liiallisesta ylistämisestä. Vanhempien edessä ei saa osoittaa myöskään hellyyttä, vanhempia ihmisiä on aina toteltava ja kunnioitettava. tee on tarjottava aina lasista ei koskaan mukista (?) ja on hyvä että teetä on aina tarjolla. jos kaataa itselleen juomaa, pitää aina tarkistaa onko jollain muulla lasi tyhjä, myös jos sytytän tupakan on aina tarjottava jokaiselle tupakkaa. rahaa ei koskaan saa pyytää kaverilta takaisin ellei kaveri itse halua maksaa lainaa takaisin. rahasta ei voi puhua tyyliin: "minun ja sinun" sillä kaikki on yhteistä, mitä välillä ihmettelen, koska on päiviä jolloin en omista lainkaan ns omaa rahaa ja joudun näin ollen kokoajan käyttämään miehen rahoja, no mutta jos mikään ei ole omaa niin mikäs siinä. niin ja joka viikko mieheni on ostettava jotain uutta kotiin tai vaatteita yms. en tiedä onko nämä kaikki yksilökohtaisia mutta luulen että ovat kyllä lähes jokaisella kurdilla yleisiä..
Hmm, rahalla kehuminen tai muuten näyttäminen(tavaran ostelu ja muuta oli miehellä alussa tapana (mikäs siinä kun oli ylimääräistä rahaa;D minulle osti vaatteita ja sen sellaista pientä seurusteluaikoina ja myös kihlasormusrahat otettiin miehen pussista, omaa rahaa en tarvinnut siihen aikaan yhtään).
Mies haluaisi, että rahat olisivat yhteisiä mutta minä olen oppinut pitämään omat rahat erilläni muiden rahoista. Miehen mielestä olen itsekäs kun hoen, että minun sohva, minun ostama matto tai minun tili jne.
Mieskin voisi sanoa, että minun tietokone ja lyödä minua sormille aina kun käytän tätä;D
Mies ei ehkä ajattele, että jos kaikki on yhteistä ja tulee ero, niin tulee myös iso riita, jos ei muista, että kenen ostama joku matto tai lampunvarjostin on;D. Perhanan optimisti kun ei mieti elämän realiteetteja;D.
Tuo muille kaataminen kuuluu normaaleihin ranskalaisiin pöytätapoihin.
Meidänkin äijä vaikuttaa joskus äärettömän omahyväiseltä.Joo, kukas se kissan hännän nostais jne.:P Toisaalta ranskuilla on usein vaikeuksia ymmärtää meikäläisen aika hurjaa itseironiaa. On pitänyt ihan vähentää sitä, kun ovat luulleet minun oikeasti inhoavan itseäni.. o_O
Lähi-idässä ja sieltäpäin kotoisin olevilla on kollektiivinen henkilöllisyys he eivät ole yksilöitä kuten eurooppalaiset. Kaikki on suvun yhteistä omaisuutta, vaimon rahat on miehen perheen rahoja ja jopa serkkujen ja joidenkin läheisten ystävienkin rahat on "yhteisiä". Siksi esim. lainojen periminen kavereilta takaisin on niin häpeällistä.
Ravintolalaskuja ei ruveta laskeskelemaan kuka söi mitäkin vaan se joka kutsuu niin se yleensä maksaa vaikka kahdenkymmen hengen laskun, seuraavaksi maksaa sitten taas joku muu. Jos jollekin suvun jäsenelle ostetaan vaikka auto, niin koko suku osallistuu sen kustannuksiin. Jollekin muulle ostetaan sitten taas jotain muuta joskus, kuka niistä rahoista nyt niin tarkkaa lukua jaksaa pitää, yhteisiä kaikki tyyni. Ottaa kyllä välillä päähän kun tajuaa että osa porukasta elelee siivellä, mitta ei siitä voi huomauttaa, silloin on vaan itsekäs.
Myös minun mieheni suuttuu kovasti jos puhun jostain että se on minun tai hänen omaisuutta. Olemme olleet 20 vuotta aviossa enkä edelleenkään osaa tuhlata hänen rahojaan, ikinä en pyydä rahaa vaan olen mieluummin ilman jos rahani ei riitä. Kyllä hän kovin avomielisesti rahojaan jakelee ja ostaa kotiin kakki mitä tarvitaan, mutta pyytää vaan en osaa...
Taitaa ollakin kovin suomalainen piirre, luulin että minä vaan olen niin itsenäinen/itsekäs kun pidän lukua siitä mikä on kenenkin omaisuutta.
..hauska yhteensattuma, tuo itseironian harrastus menee joskus minunkin muualta olevilta läheisiltä yli hilseen ja saan vakuutella että vitsivitsi aika usein...
Elekielessä on vähän eroja, mm. kun puolisoni pudistaa päätään se tarkoittaa yleensä ihmettelyä tai jotain muuta mikä riippuu tilanteesta ja "ei" nykäisemällä päätä pari senttiä taakse, "kyllä" eteen. Käsimerkeissä on lukuisia eroja mutta niistä suurin osa on vihamielisiä ja halventavia. Ainoa ystävällinen käsimerkki on tietääkseni peukalo ylös. Tuo elekieli on osittain korvautumassa yleisellä eurooppalaisella mutta puolisoni on vanhanaikainen.
Toinen asia missä on pieniä eroja on se mitä ihmisille sanotaan eri aikoina päivästä. Hyvää iltaa sanotaan joskus jo noin klo 12-13 mutta yleensä viimeistään 14 jälkeen ei voi sanoa hyvää päivää. 24 jälkeen yöllä voi sanoa hyvää päivää, jos on tarkoitus vielä valvoa.
Kiinassa puikoilla syödessä ei puikkoja saa tökätä “pystyyn” kuppiin, vaan ne pitää asettaa vaakatasossa kulhon reunalle, siis niin että puikot koskevat kulhon reunaan kahdesta kohtaa. Vain kuolleille tarjotaan (uhri)ruokaa niin että puikot ovat pystyssä kupissa. Olen sisäistänyt tämän niin hyvin että muutaman kerran olen jopa “oikaissut” aasialaista ystävääni joka ei nuoruuttaan / tietämättömyyttään ymmärtänyt kyseistä tapaa.
Puikoilla ei myöskään saisi lävistää mitään ruokaa saadakseen sen lautaselleen. Yhteisestä tarjoiluastiasta otettaessa pitää käyttää puikkojen paksua päätä, siis sitä puolta mitä ei ole omaan suuhunsa laittanut (jos erillisiä tarjoilupuikkoja ei ole varattu). Puikoilla ei myöskään saa osoitella muita ihmisiä.
Julkisesti ei voi osoittaa läheisyyttä, hyvin muodollista ja neutraalia käyttäytymistä.
Ruokaa ei voi lämmittää, tähteet on heitettävä pois (paisi jos saa ne ujutettua salaa jääkaappiin ja muunneltua seuraavaksi päiväksi).
Nukkuessa on oltava yöpuku päällä- kun on vaan oltava yöpuku päällä.
Vessan voi kuitenkin tulla täysin vapaasti kampailemaan hiuksia, kun istun pytyllä. Samoin vessa ovi voi olla auki kun hän suorittaa täysistuntoa eikä siinä ole mitään kummallista.
Verhot pidetään tiukasti kiinni.
Vieraille ihmisille ei puhuta mitään meidän asioista.
Ikinä ei tiedä ketkä ovat vieraita ihmisiä...
Aina erotessamme hän muistaa pyytää anteeksi siltä varalta että on millään tavalla loukannut minua. Ei sinänsä mikään hullumpi tapa..
Jep taas jotakin mikä on samaa. Mies selittää tuota vaatteet päällä nukkumista sillä että hänelle tulee kylmä (paksun peiton sisässä?), Itse katselisin häntä mieluusti alastomana (minun ei toki tarvitse nukkua yöpuku päällä mutta suotavaa se on etten vain vilustu).
Joskus pitää muiluttaa vanha (kuitenkin syömäkelpoinen) ruoka ukolle on niin ikävä heittää apetta roskiinkaan.
vessaan ei voi tulla yhtä aikaa, paitsi jos on kyseessä yhteissuihku;D vessan ovi on pidettävä kiinni paitsi, jos vessaa pitää tuulettaa esim. yö aikaan.
Tutuille tai vieraille ei saa puhua mitään meidän asioista (tulee kyllä kerrottua vähän kaikille).
Niin, ja ruokailu on vatsan täyttämistä ei joutavaa istuskelua varten, sen sijaan jalkapallon tiiraaminen on tärkeä toimitus eikä turhanaikaista ajankuluttamista.
Ja mun kaverit on vieraita ja sen sedän kummin kaima on veli :P - ja loput serkkuja.
Joo, se on uskomatonta! Ulkona on 30 - 35 astetta lämmintä ja nukkumaan mennessä laitetaan päälle vetoketjullinen Adidaksen verkkari ja paksu villahuopa. Ja sitten vielä mesotaan, että ovet on pidettävä kiinni ettei vedä, kun muuten vilustuu. Ja se piru vie vilustuu jos se ovi on auki...
Kyllä pitäis sielläkin opetella lapsien nukuttamista ulkona vaunuissa niinkuin täällä. Ei olis niin herkkähipiäistä sitten aikuisena.
Mielenkiintoisia ajatuksia monilta. Joihinkin kohtiin ajattelin kuitenkin kommentoida omasta nakokulmastani, minulla siis intialainen mies ja Intiassa asutaan.
Bidrali sanoi:
"Jalkojen näyttäminen ei ole meillä ondelma. Intiassa ja Bangladeshissa vanhempien ihmisten (ja miehen?) jalkoja tulisi suudella kunnioituksen osoituksena, eli jalat eivät ole mitenkään likaiseksi koettu ruumiinosa, vaikka joissain muslimi maissa jalkojen näyttäminen toiselle on paha etikettivirhe."
Eli korjaanpa tata hieman. Vanhempien jalkoja ei nyt kylla suudella ainakaan joka puolella Intiaa (ensimmaisen kerran tasta kuulen, Bangladeshista en tosin tieda) mutta jalkoihin kumartumista kylla tapahtuu ja kuin nain tekee niin vanhemmat antavat siunauksensa, eli siunauksia silla pyydellaan, toki kunnioituksestakin on kyse.
Jalkoja pidetaan yleensa ottaen likaisina ja etenkaan jalkapohjia ei pitaisi osoittaa ketaan tai jumalten kuvia kohti (esim. lattialla istuttaessa) silla se on loukkaavaa. Jaloilla ei myoskaan saa ketaan koskea esim. tyyliin "siirrypas siita" eika jaloilla saa koskea kirjoihin tai lehtiin silla niita arvostetaan niiden sisaltaessa tietoa. Nain siis Intiassa hindujen parissa, muslimeista en tieda.
En myoskaan ihmettele bidralin miehen ylenmaaraista suihkuttelua jos on kuitenkin Bangladeshista kotoisin. Oletko koskaan kaynyt taallapain Aasiaa? Suihkuttelu on todellakin tarpeen kun joka paikassa on niin polyista ja kuumaa. Itsekin niin teen, taalla. Miehellasi on vain tainnut jaada tapa "paalle" vaikka varsinaista tarvetta suihkutteluun ei olekaan. Mutta hyvahan se vain on kun puhtaana pysyy :)
Kolmas asia mika tuli mieleen on tuo "minun rahat" - "meidan rahat" -ajattelu. Suomi on kylla tassa suhteessa mielestani ainutlaatuinen, eli Suomessa ajattelu on hyvin pitkalle juuri tuota "minun rahat" -ajattelua ja ravintoloissa sun muissa usein jaetaan laskuja eri osapuolien kesken. Tietylla tapaa kylla aika itsekasta. Tuskin se koko laskun maksaminen niin kamalaa on, etteiko sita voisi tehda, etenkin jos toiset maksavat sitten seuraavalla kerralla ja ystavien parissa ollaan. Myonnan, etta olin itsekin aikaisemmin sellainen, mutta kylla nyt tuntuu etta se ainainen laskujen jakaminen on valilla aika naurettavaa. Tosiaan, eipa taideta muualla maailmassa (ei ainakaan ole tullut vastaan) ihan niin tiukasti omista rahoista pitaa kiinni.
Mita erikoisuuksia meilla sitten...Hmm...
-valot pitaa jattaa asuntoon illalla jos lahdemme johonkin kavaisemaan, eihan jumalat valotta parjaa :D
-ruokailu, lahjojen sun muiden vastaanottaminen oikealla kadella
No eipa tulekaan enempaa mieleen just nyt.
"Ja se piru vie vilustuu jos se ovi on auki... "
Ihan oikeastiko vilustuu? Jotain kröhää ja nuhaa tulee minunkin ukolle, jos nukkuu alasti tai ei pidä peittoa päällään. Tosin sitten pitää olla ikkunat sepposen selällään kun hän lähtee kaupungille ja minä haluaisin vielä nauttia unista ja peiton lämmöstä. Kotona kuulema haisee pahalle ja siksi pitää tuulettaa kokoajan(en minä vain haista mitään). Itse sitten suihkauttaa itseensä hajusteita ihan liiankin kanssa... (tästä oli kerran ns. hajustesota kun suutuin siihen hajuvedellä läträämiseen, ei siitä sen enempää, selvittiin hengissä;D mutta kämppä piti tuulettaa tosissaan).
Mies on herkkä kaikin tavoin, iho on herkkä , hajuaisti ja makuaisti on herkkä, nyt kun kuuli uutisissa, että neljä tarkkailijaa kuoli, niin kas kun ei alkanut vollaamaan. Sitten kysyi minulta, että eikö sinun sydän itke kun suomalainen kuoli ja ne muut? Hoh hoi... meinasin kysyä hieman ikävästi juutalaisiin liittyen mutta annoinpa olla kun väsytti sen verran. Mies myös satuttaa itsensä herkästi, tulee mustelmille ja naarmuille.
Muutenkin mies on aika "hienoperse" monessa asiassa. Kyllä sekin loskata osaa, jos naukut saapi, sitten kyllä tulee sellasta juttua, että pitää myöhemmin kysyä, että ihan tosissasko meinasit? On vielä huono viinapää kun ei ole paljon juonut.
Miehelle ei ole tärkeää aiemmat tapahtumat (paitsi, jos minä olen tehnyt jotain oikein ikävää niin sen se kaivaa puolustukseksi riitatilanteissa). Itse kirjaan kaikki vanhat tapahtumat ylös ja muistelen niitä kunnolla.
Mies pohtii enemmänkin tulevia asioita ja tekee suunnitelmia siitä, mitähän tulee myöhemmin tekemään ja yleensä tekeekin kaiken suunnittelemansa.
Minä en suunnittele paljon mitään kun tilanteet voivat muuttua ja yleensä muuttuvatkin.
Mies lähti kaupungille, sanoi tulevansa kunhan saa asiat hoidettua, saas nähdä tuleeko. Puhelimensakin unohti lataukseen.
HEh, valot palamaan Jumalille;D
Niin, olen käynyt vain Bangladeshissa ja siellä koko perhe kävi (eri aikaan tietenkin) kaksi kertaa suihkussa. Sattui vielä ramadanin aikaan.
Tosiaan kakkialla oli pölyistä ja torilla haju oli aika kamala (sielläkin päin roskat heitetään ikkunasta ulos, hyh, ja kaikki ruoka pilaantuu nopeasti).
Ramadan näkyi ainakin siten, että kun kävimme paikallisessa huvipuistossa (joku Fantasy kindom, dinosaurus-teema) Siellä ei ollut juuri ketään muita laitteet olivat ihan ok ja lapsilla oli hauskaa (10, 12 ja 17-vuotiaita). Monilla naisilla oli myös rukousnauhat käsissä ja he posmottivat rukouksia tai hokivat Allahin 99 pyhää nimeä. Kaikki eivät kuitenkaan osallistuneet rukouksiin (perheen isännällä ja miehen äidillä vain taisi olla käytössä rukousmatot tai sitten en kiinnittänyt asiaan niin huomiota). Mies ei osallistunut paastoon enkä minäkään.
Hmm, tarkoitin juuri tuota kumartumista... joskus on tapana suudella ensin käsiä ja pistää suudeltu kohta jalalle, kunnioitukseksi. Mutta ei meillä jalat mitenkään likainen asia ole saatetaan "jaloitella" toisiamme ihan milloin vain, suuhun niitä ei mies kyllä ota.... enkä minäkään likaisina. En usko kyllä, että mies katsoisi hyvällä jos selailisin vaikka Koraania jaloilla... Muslimeilla ei oikeastaan ole mitään jumalkuvia mitä voisi jaloilla osoittaa. Jalat tulee kuitenkin pestä ennen moskeijaan tuloa.
Rahoista vielä, että itselläni on kavereita ja serkkuja, jotka kyllä jakavat laskun kun laskun niin tarkasti ettei senttiäkään tule heille yli määräistä maksettavaa... itse saatan aina huikata, että anna olla minä tarjoan tai muutenkin tehdä kompromisseja, jos toinen alkaa laskinta etsiä;D Mies ei kitise, että minun rahat mutta joskus minulle tulee sellainen omistus vietti.
Sinä et varmaankaan ole hindu? Tietääkseni hinduksi pääsee vain syntymällä hinduksi. Jätätkö sinäkin valot palamaan jumalille?
Lyötkö vetoa fifti-fifti vai mitä?
Jääkö kavereille yöksi tms?
En ole hindu ollenkaan ja tosiaan mieheni perheessa ainakin uskotaan etta hinduksi paasee vain syntymalla, mutta tastakin on Intiassa ilmeisesti useita eri kuppikuntia.
Joskus jatan valot jumalille jos muistan. Tiedan, etta se on miehelleni jokseenkin tarkeaa (ei nyt mitenkaan fanaattisesti suhtaudu valoihin) joten miksi en sita hanen puolestaan tekisi. Yksin jos olen kotona ja lahden jossain kaymaan niin silloin kylla valot jaavat sytyttamatta.
Vilustuu se! Ja sitten tekee ihan hirveästi kuolemaa... Keväällä Antalyassa mulle nakutettiin koko ajan, että pitää laittaa takki päälle ulos mennessä, kun muuten sairastuu. Siellä oli 22 astetta ja hiki pukkasi otsasta. Hyvä etten tosiaan sairastunut.
Niin ne läpykkäät pitää olla sisällä koko ajan jalassa ja suihkussa on oltava meilläkin monta kertaa päivässä. Ei ihme että nahka kuivuu ja rapisee.
Kaupungilla minä kipitän jäljessä kun herra loikkii edellä ja kaupassa ei saa itse maksaa mitään. Herra seisoo armollisesti kassan vieressä odottelemassa että valinnat on tehty (nopeasti) ja luotsaa Euroopan omistajan elkein pihalle...
Vielä yksi kummallisuus tuli mieleen. Äänenkäyttö ja ilmeet ovat vähän erilaisia ja harhauttavia: Ihan tavallisista asioista keskustellaan huutaen. Otsa on rypyssä ja kädet huitovat ja näyttää siltä että tuohan tulee päälle ihan just. Jos sitten kysyy, että mistäs se nyt on vihainen, ollaan niin ihmeissään, kun ei hän ole vihainen, puhui vain. Muutenkin yleisilme on lähinnä yrmeä. Naureskelu ja hymyily kuuluvat leikinlaskuun ja hellin hetkiin, muuten synkistellään kuin vanhat körttiläiset konsanaan.
Mutta yksi asia on yhteinen kotoisten herrojen kanssa... päälaelle syntyvää kuunhohdetta murehditaan oikein tosissaan. Yrittää kiskoa hiuksia milloin minkäkinlaisisksi rakennelmiksi otsalle sekaisin, mutta sen sanoin, että niitä vihon viimeisiä seksin tappajia ei sitten kaljun päälle meillä liimata! Mieluummin kaikki pois kuin viis hiippaa päälaen poikki.
on suloista täytyy myöntää. Ei meilläkään kauppalaskuja meikäläinen saa maksella. Suuttuu jos minulla ei ole mitään ostettavaa (siis, mitä minä haluaisin herkutella niiden vakioruuan lisäksi), vessahommat ovat meilläkin aika julkisia mutta yks juttu...meillä nukutaan "kaikki pois- meinigillä"...ei mitään yöpukuja sun muita hepeneitä. Jos kylmä tulee niin tykää kun kehun häntä lämpöpatteriksi...private heater you know. Hänellä ei koskaan ole kylmä:)Ajantaju on hukassa, kylpyammeessa kalttaavan kuuma vesi. Täytyy höyry nousta. Niin ja makkarin ovi täytyy olla kiinni kun keittiössä kokataan ettei ruuan haju tunkeudu sinne ja naisten vahvat hajuvedet on in kuten Cinema by Yves Saint Laurent. Autoonkin kuuluu omat parfyymit.Ei mitään tuoksulätkiä minekään voi panna.Ja kaiken maailman kynttilät täytyy olla tunnelman luojana joka huoneessa.
aikasin vielä;D
Missä tällaiset tavat on?
Sitä en osaa sanoa kuinka suuri osa noista tavoista riippuu maasta tai kulttuurista ja kuinka suuri osa on persoonakohtaisia, kun en ole muiden kyseisen maan hekilöiden kanssa yhteistaloudessa ollut. Hänenkin kanssaan vain osa-aikaisesti emmekä ole avioliitossa.
Alue on kuitenkin Turkin länsiosa, henkilö keskiluokkaisesta perheestä, uskovainen laiskahko tapamuslimi (uskoo, mutta ei harjoita uskontoa), ei kurdi ja kotoisin pikkukaupungista keskisuuren yliopistokaupungin reunamalta. Jokseenkin tavallinen ihminen.
Kun vein tuliaisiksi siskoille hajuvesiä, ei ne kyllä oikeaan osoitteeseen menneet.
Hapannaama ilmoitti, että hänen sisarensa ovat kunnon tyttöjä, ei mitään diskohileitä.. että ne eivät käytä hajuvesiä. Ja sitten isäntä haisee itse kuin... Joo, partavesi ei oo mitään, eau de toilette sen olla pitää ja mieluummin paria eri hajua vielä päällekkäin! Ja tuo on kyllä niitä paikallisia tapoja eikä henkilökohtaisia. Ensin lotrataan monta kertaa päivässä kaikki hajut pois, niin omat kuin päälle kaadetut ja heti sen päälle hypätään hajuvesipurkkiin.
Muutenkin herran kosmetiikkaosasto on melko juhlava. Hiusvesiä ja geeliä ja lakkaa ja naamarasvaa ja ties mitä. Hiukset laitatetaan kerran kuussa (vähintään), parta ajatetaan ja muotoillaan kerran pari viikossa ja manikyyri vähän väliä... Ja peili on varmaan auton jälkeen tärkein esine.
Huvittaa miten paljon samoja juttuja meidän isännältä pelkän kansallisuuden perusteella löytyykään. Tosin hän on aika paljon jo päässyt joistain "hassuista" tavoistaan eroon täällä Suomessa asuessaan... kuten nyt esimerkiksi tuosta hajusteilla läträämisestä. Turkissahan on normaalia, että vieraille tarjotaan colognea käsien pesemiseen ja muuhun virkistäytymiseen ainakin kerran vierailun aikana. Jokaikisellä perheellä on vähintään se yksi iso cologne-pullo kirjahyllyssään tms. josta sitten useaan kertaan päivässä otetaan hajuvettä käsiin ja vartaloonkin. Bussissakin välillä lotraavat sitä colognea aivan älyttömiä määriä. Meidän isännälle tosin riittää täällä Suomen oloissa pelkkä partavesi aamuisin ja joskus vähän eau de toilettea. Itse en pidä hajusteista enkä niitä käytä pienen allergian takia, joten ehkä olen jo tarpeeksi monta kertaa ilmaissut tämän miehelle että tietää jo paremmin olla laittamatta liikaa. Mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan mitä tarkoitat.
Meillä mies on myös kovin viluinen. Nukkuu paksu vaatekerros päällä ja silti valittaa että aamulla palelee. Yöllä kyllä usein hikoilee ihan mielettömästi ja sitten ihmettelee mistä johtuu...koskaan ei siis tyytyväinen tällä osastolla. Kesälläkin on periaatteessa aina kylmä paitsi niiden parin viikon takaisten helteiden aikaan valitti jo kuumuutta kun oltiin mansikoita poimimassa. Ikkunat saavat iltaisin olla auki vain vähän aikaa kun jo vetää ja tulee hyttysiä. Ja hyttysethän ne sitten vasta kauheita ovatkin, yhtä kutisevaa paukamaa jaksetaan valittaa ainakin viikon verran, paarmasta puhumattakaan.
Läpykkäät on aina jalassa kuten jo tuolla aiemmin kerroinkin. Aika mielenkiintoinen juttu muuten noiden läpsyttimien tärkeys, vieraisillekaan ei voi Turkissa mennä ilman että heti oltaisiin tyrkyttämässä pari numeroa (parhaassa tapauksessa) liian pieniä läpykkäitä jalkaan. Itse pidän niitä vain siivotessa tai jos muuten lattia on likainen. Alussa vähän loukkaantuneena luulinkin, että mies haluaa pitää läpykkäitä, koska meillä on hänen mielestään likaista, mutta kyse on kai lähinnä jostain oudosta tottumuskysymyksestä. Turkkilaiset keskiluokkaiset kodit joissa itse olen vieraillut kun ovat juuri sieltä puhtaimmasta päästä.
Meilläkin tuo erilainen ilmehtiminen tuottaa joskus vieläkin ongelmia. Keskustelun tuoksinassa miehen äänensävy tuppaa välillä nousemaan vähän liiankin kanssa, jolloin minä tietenkin otan nokkiini kun kuvittelen miehen olevan vihainen tai ärsyynyt minulle jostain. Ei tuohon voi koskaan täysin tottua, vaikka molemmat hyvin tiedämme miten toistemme kulttuurissa keskustellaan. Omasta mielestään mies riitelee vain lähinnä siskonsa kanssa, joka kyllä kieltämättä onkin sitten ihan asia ja äänensävy erikseen :D
Ruuantähteet on meillä syötävä tasan tarkkaan loppuun. Pois voi heittää vasta sitten kun homepilkut jo varmasti näkyvät. Ja silloinkin huonolla omatunnolla. Aina kun olen heittämässä vanhaa ruokaa pois, mies muistuttaa kaikista Afrikan kuolevista lapsista ja sanoo että minunpahan on syntini. Minä tietysti vähät välitän kun tuskin ne Afrikassakaan puoliksi pilaantunutta ruokaa söisivät puhumattakaan että pystyisin juuri kyseistä ruokaa heille lähettämään vaikka miten haluaisin. Mutta liittyy kai siis jotenkin islaminuskoon tuo että ruokaa ei saisi heittää pois.
Vessa pitää kyllä meillä olla tiukasti teljettynä herran täysistunnon ajan, kun minä taas olen tottunut siihen, että lukko on auki ja muut tietävät kyllä olla silloin tulematta sisään.
Ruokapuolella noita kummallisuuksia löytyy harva se päivä. Alkuviikosta ostin luumuja torilta. Tiesin kyllä että mies ei niistä pidä, mutta olin unohtanut taas miksi näin oli. Hän kun ei pidä kypsistä luumuista, vaan vain raaoista. Sama juttu aprikoosilla, kypsästä kelpaa syötäväksi vaan se kivi sieltä sisältä. Myyvät sitten näitä täysin raakoja hedelmiä Turkin toreilla suurinakin herkkuina. Itse en ole koskaan ennakkoluuloiltani uskaltanut maistaa, mutta niiden takuuvarman torimenestyksen olen kyllä nähnyt. Minulle riitti jo sen kurpitsansiemenenkin pahvinen maku ja mahdoton avaamistekniikka :D
päällä. tai siis on pakko olla pitkä yöpaita jossa hihat jne. muuten tulee kylmä. paksu peitto korviin asti! ja ulkona olen nukkunut vauvana ja vähän vanhempanakin ja nukkuisin edelleen jos se olisi mahdollista... Niin, mies rötköttelee alasti ja valittaa että palelee ja vien hänen peittonsakin =D
Meillä aina pitää muiluttaa vanhaksi mennyt ruoka (kuitenkin syömä kelpoinen) miehell, että en sitten tiedä onko se säästäväisyys kohta mennyt mieheltä ohi Koraania opetellessa:D
Joskus nauroin kun mies sanoi että pitää ostaa uusia jauhoja (oli tekemässä lettuja) itse en halua heittää mitään pois että sanoin sitten jauhoja olevan ihan tarpeeksi, että mikä oli ongelma?
Mies siihen että ovat vanhoja ja minä kiistin ja sanoin että höpöhöpö ei jauhot vanhena;D no mies uskoi ja alkoi tekemään taikinaa sitten maitoa laittaessaan huomasi madon... minä olin sitä mieltä että ei yksi mato vielä mitään tarkoita mutta mies itisi että hän ei syö jos en osta uusia jauhoja... minä olin vieläkin sitä mieltä että ei se nyt niin mutta myönnyin miehen tahtoon... mies meni pesemään sitten astiaa ja huusi minua katsomaan ja kun tulin oli astia täynnä vedessä lilluvia matoja... Ymmärsin jo minäkin, että on parasta vain ostaa ne jauhot. Mies sitten viisasteli siitä jälkeen päin, että kuka oli taas oikeassa, lällällää.
Kerran äidin poimimista vatuista löytyi mato. Mies ei ole syönyt yhtään rasiaa vattuja sen jälkeen... vain omapoimimiaan. Mansikat kyllä kelpaavat vaikka ostettuina;D
Meillä onneksi ollaan samaa mieltä siitä, että matoista ruokaa ei syödä vaikka olisikin vain yksi. Jauhotkaan eivät kauaa ehdi kaapissa vanheta, tällainen jauhopeukalo kun olen. Pari kertaa on pitänyt heittää melkein koko kuivakaapin sisältö menemään, kun kaupasta juuri ostetusta jauhopussista levinneet pienet ötökät lisääntyivät niin ettei meinannut vauhdissa mukana pysyä. Joissain kulttuureissa kuuluvat pitävän näitä ötököitä oikein herkkuruokina. Itse olen niin herkkä kaikille ötököille, että täytyy vaan olla onnellinen että miehenkin mielestä ovat hyvin ällöttäviä. Pari kertaa mies on kyllä vahingossa syönyt homeista leipää, kun ei ole katsonut niin tarkkaan. Vahinkoja sattuu, kun mitään ei todellakaan voi ennen homepilkkuja (tai sitten niitä matoja) heittää pois. Muistaapahan ensi kerralla katsoa vähän tarkemmin :)
Mulla on aamuisin kylmä vaikka sisällä olisi 30 astetta. Raajojakin kolottaa ja särkee kuin vanhuksilla. Päivällä se samainen 30°C tuntuu kuitenkin sopivalta.