Miehen tulee puolustaa perhettään, vaikka sitten omaa äitiään vastaan.
Itse päästin tilanteen liian pitkälle. Äitini kommentit, tiuskimiset ja mielenosoitukset pahenivat vuosi vuodelta ja minä yritin tyynnytellä vaimoani sanomalla että älä välitä vanhan ämmän horinoista.
Lopulta tilanne johti siihen että äitini haukkui vaimoni pataluhaksi ja sen jälkeen emme ole olleet missään tekemisissä.
Jälkiviisaana voin todeta, että minun olisi pitänyt heti sanoa äidilleni, että minun perheeni asioihin ei saa sotkeentua.
Harmittaa että lasten yhteys isovanhempiin on katkennut, vaikka emme todellakaan ole kieltäneet yhteyden pitoa. Vaimoni ei tule taatusti koskaan enää tapaamaan appivanhempiaan. Itse en oikein tiedä, että välitänkö enää olla missään tekemisissä vanhempieni kanssa. Periaatteessa en halua tavata ihmisiä jotka käyttäytyvät noin, mutta toisaalta, ovathan he sentään vanhempani.
Kasvatusvastuu on vanhemmilla, joten huolehtikaa että isovanhemmat ymmärtävät tämän ja puuttukaa tilanteeseen jos isovanhempien rooli lipsuu ja yrittävät puuttua vanhemmuuteen. Liian pitkälle mennessään näitä asioita on enää vaikea korjata.
Itse päästin tilanteen liian pitkälle. Äitini kommentit, tiuskimiset ja mielenosoitukset pahenivat vuosi vuodelta ja minä yritin tyynnytellä vaimoani sanomalla että älä välitä vanhan ämmän horinoista.
Lopulta tilanne johti siihen että äitini haukkui vaimoni pataluhaksi ja sen jälkeen emme ole olleet missään tekemisissä.
Jälkiviisaana voin todeta, että minun olisi pitänyt heti sanoa äidilleni, että minun perheeni asioihin ei saa sotkeentua.
Harmittaa että lasten yhteys isovanhempiin on katkennut, vaikka emme todellakaan ole kieltäneet yhteyden pitoa. Vaimoni ei tule taatusti koskaan enää tapaamaan appivanhempiaan. Itse en oikein tiedä, että välitänkö enää olla missään tekemisissä vanhempieni kanssa. Periaatteessa en halua tavata ihmisiä jotka käyttäytyvät noin, mutta toisaalta, ovathan he sentään vanhempani.
Kasvatusvastuu on vanhemmilla, joten huolehtikaa että isovanhemmat ymmärtävät tämän ja puuttukaa tilanteeseen jos isovanhempien rooli lipsuu ja yrittävät puuttua vanhemmuuteen. Liian pitkälle mennessään näitä asioita on enää vaikea korjata.
Vastaukset 33
Vanhimmat
meillä vaan oli toisinpäin, että miniä haukkui anopin niin törkeästi herjaukseen asti, että meillä ei ainakaan välit enää korjaannu,kun anteeeksi ei ole tullut pyytämään..onneksi lapsia saan tavata kun poikani tuo niitä meille,,kyllä minun mielestäni sinunkin pitäisi lapsia mummolaan viedä, lapset ovat viattomia aikuisten riitelyyn..
sen sun kultapojusi olisi kyllä pitänyt puuttua tilanteeseen. isovanhemmilla ei ole mitään asiaa lastenlastensa elämään, elleivät ymmärrä että omat lapset ovat jo aikuisia ja elävät omaa elämäänsä.
tajuatko miten paljon poikasi kärsii siitä, kun miniäsi luultavasti pahoittaa mielensä sinun käytöksestäsi ihan kuin sinä hänen. siellä voi olla piru irti vaikkei miniä sinulle pahasti sanoisikaan
Ei ne lapset mitään isovanhempien puutteesta kärsi, tuo on ihan paska puhetta.
Vanhempien pitäisi osata käyttäytyä niin, että niitä kriisejä yms. ei tule. Toisaalta naisilla on tapana välillä vetää överiksi... eli ne kälkättää toisillensa mitä sattuu ja sitten molemmat on niin pirun loukkaantuneita.
Miksi naisten on niin vaikea oppia ja miettiä objetiivisesti omia tekemisiään? Tuokin mummo joka tuossa kommentoi miniänsä käytöstä on todennäköisesti itse ensin sanonut jotain tyhmää ja käyttäytynyt pitkät ajat typerästi ja sitten ihmettelee, että jollain tulee mitta täyteen - niin tyypillistä.
Onkohan ongelma suomalaisissa miehissä, jotka päästävät vaimonsa tuollaisiksi kamaliksi harpuiksi myötäilemällä ja varomalla ongelmia? Jos mies näyttää kaapin paikan miten käyttäydytään, niin naisesta tulee varmasti paljon fiksumpi ja itsekriittisempi.
vai luitko viestin kunnolla? sanoin edelliselle, joka haukkui miniää, että POIKASI kärsii, eli lastenlasten isä. isovanhemmista ei puhuttu mitään. tarkoitin, että avioliitossa tulee helposti ongelmia, jos puolison vanhemmat ärsyttää, se tulee purettua puolisoon
Välimatka on onneksi niin pitkä että voi olla käymättä...
Ja mitä vanhempi, sen paremmin pitäsi osata käyttäytyä.
Aloitit viestisi lauseella: miehen tulee puolustaa perhettään. Jos vanhempasi ovat haukkuneet vaimoasi, ja vaimosi ja myöskään sinä et halua tavata heitä enää, niin sinä et silloin tapaa heitä. Jos tilanne kerran on mennyt näin pitkälle. Vaikka he ovat periaatteessa vanhempiasi, tämä ei suo heille mitään oikeuksia tavata lapsenlapsiaan. Sinä olet vanhempiesi lapsi, mutta he loukkasivat sinun perhettäsi. Ajattele perhettäsi, puolusta heitä.
Jos veisit lapsesi vanhempiesi luo, vaikka he ovat tehneet ja sanoneet vaikka mitä, antaisit heille anteeksi. Älä välitä heistä. Vanhempien pitäisi ensisijassa välittää lähiomaisistaan, sinusta ja sinun vaimostasi, jos he eivät tee näin, heillä ei ole mitään maailmallista oikeutta välittää sinun ja vaimosi lapsista. Onko tämä sinun mielestä reilua perhettäsi kohtaan? Anna ajan kulua, ja anna senkin jälkeen ajan kulua. Vanhemmuus on vastuunkantamista ja perheen puolustamista, ja sinun vanhempasi eivät välitä kuin itsestään. Tiedän sen omasta kokemuksesta ja olen kuullut muistakin tapauksista. Älä nöyrry.
Moni sietää ihan liikaa painostusta ja naljailua appivanhemmilta, omilta vanhemmilta tai muilta sukulaisilta.
Itsekkin ajattelin että mitäs tuosta, antaa olla, kun ei hän kuitenkaan koko aikaa ole ilkeä tai hankala. Mutta tilanne vain paheni vuosi vuodelta, kunnes tuli se viimeinen niitti.
Älkää nielkö kaikkea ilkeyttä, vaan puuttukaa tilanteisiin heti, tietyn pisteen jälkeen ei enään ole paluuta.
että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.
joku heti vetoaa tietysti että kunnioitus pitää ansaita, mutta ei pidä, pelkkä vanhemmuus riittää.
vanhempien , omien sekä kaikkien vanhempien ihmisten kunnioitus kuuluu käskyihin joita uskovan ihmisen tulee noudattaa.
niin että vie vaan lapsesi isovanhemmille, lapset ovat viattomia mihinkään riitoihin , ja saavat huonoa oppia jo nuorella iällä jos erotetaan isovanhemmista.
ei ole ihan automaattisesti sen kunnioituksen arvoinen, se pitää myös ansaita.
Kunnioittaisitko itse ihmistä, joka valehtelisi, levittäisi perättömiä juoruja ja jopa valhein yrittäisi viedä perheeltäsi kodin ihan oikeustoimien kautta?
...on aina ansaittava. Ketään ei voi kunnioittaa vain siksi, että hän on tietyssä asemassa, koska ihminen voi siinä asemassaan käyttäytyä äärimmäisen itsekkäästi, halveksuttavasti, julmasti ja vaurioittaa hänestä riippuvaisen ihmisen elämän loppuiäksi.
Ei se mielestäni tarkoita mitään kunnioituksen puutetta, jollei halua isäänsä ja äitiänsä tavata, jos he ovat kohdelleet lastaan väärin. Tietysti olisi hyvä jos lapsenlapset saisivat isovanhempiaan tavata, mutta toisaalta raamatussakin sanotaan "mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi." Tällöin prioriteettiasemassa heti Jumalan jälkeen tulee oma vaimo/mies, ei suinkaan vanhemmat.
On kieroon kasvaneita isovanhempia jotka yrittävät jatkaa lasten kautta mihin jäivät muiden kanssa.
Kautta rantain kysellään mitä perheen sisällä tapahtuu sitten soitetaan jollekkin lasten kuullen ja puhutaan isoon ääneen (että varmasti lapset kuulevat) niin keksityt kuin muutkin ongelmat.
Olen kokenut tämän ja ainoa ratkaisu oli eristää lapset tällaisista henkilöistä (anopista).
Uskovaisten kannattais lukea sitä raamattua tarkemmin, kyllä siellä varmaan jossakin kielletään paskan puhuminen ja toisten asioihin sotkeutuminen. Mielestäni jokaista tulee kohdella niin kuin ne ansaitsevat.
toinenkinposki, jos toiselle lyödään.
ja anteeksi pitää antaa , ei 7 eikä 70 vaan 70 kertaa 7 ...
vanhempien kunnioitus siellä mainitaan myös, oikein kymmenessä käskyssä, sitä kunnioitusta ei tarvitse ansaita, lapsen tehtävä on vaan kunnioittaa vanhempiaan, ja laajemmsti, kaikkia vanhempia ihmisiä. romaanikulttuurissa tämä asia on hyvällä tolalla.
Ihmisen tulee myös käyttää valtaansa oikeudenmukaisesti. Oletusarvoisesti voidaan sanoa että lapsi kunnioittaa vanhempiaan, mutta silloin vanhemman pitää myös käytyä saamansa kunioituksen mukaan.
Lapset ovat viattomia riitoihin, mutta jos aikuinen käyttää lasta hyväkseen omien kierojen suunnitelmiensa toteuttamiseen, niin ei sekään ole lapselle hyväksi.
Raamatussa on hyviä elämänohjeita, vaikkakin osa on auttamattomasti vanhetuneita, eivätkä sovi nyky-yhteiskuntaan.
Vai mitä tarkoitat? Taidat itse olla veemäinen vanhempi henkilö, joka kiusaa nuorempiaan huvikseen ja lyö sitten vielä raamatulla päähän ellei saa tarpeeksi himoamaansa kunnioitusta.
olisi kirjoittanut tuon.
Vaimosi saa olla onnellinen, kun on sinunlaisesi mies rinnallaan. Niin se on, että perheen täytyy pitää yhtä.
Meilläkin on välit katkenneet toisiin isovanhempiin. Lapsille on sanottu, että saavat mennä mummolaan, jos haluavat, me emme kiellä emmekä suutu.
Eivät halua, luultavasti koska isovanhemmat eivät edes tervehdi heitä kohdatessaan.
Periaatteessa kurjajuttu, mutta olen aina ajatellut asian niin, että koska isovanhemmat ovat mitä ovat (sen enempiä tässä kertomatta...), niin ei ole suuri vahinko loppujen lopuksi. Onneksi toiset isovanhemmat ovat ihania.
teot voivat olla vääriä, mutta ihminen ei., joten kannattaa se muistaa ja opetella ja opettaa myös toisia kuka voi...
elämä on vain pieni hetki
todella on. Itse olen ainakin lapsiani nuhdellut vääristä teoista, en siitä, miten pahoja ihmisiä he ovat kun noin menivät tekemään.
Lapset oppivat aikuisten mallista, se on syytä pitää mielessä.
He voivat aikanaan tehdä kevein mielin omille vanhemmilleen samoin, onhan heillä valmis malli ja itse esimerkillänne hyväksytte sen.
Kannattaa ajatella kaksi kertaa, ennenkuin polttaa kaikki sillat takanaan.
kun isovanhemmat eivät halua olla missään tekemisissä koko perheen kanssa!
Miksi nämä isovanhemmat eivät kunnioita omaa lastaan, poikaansa? Onko heillä vastuuvapautus, ikänsä takia?
vaan ihan jotain muuta
kun vanhaksi ämmäksi häntä sanoit...,
mutta kun haluat puolustaa perhettäsi niin mikäs siinä, sinähän teet juuri niin ja eihän siinä kellään mitään sanomista ole, itsehän siitä vastuun kannat
toki kuitenkin haluat opettaa omat lapsesi kunnioittamaan vanhempiaan ja tulevaisuus tuo sitten aikanaan eteen uuden tilanteen, jossa olet kenties itse appivanhemman roolissa, oletko onnistunut siinä, sen näyttää sitten aika...
kaikkea hyvää sinulle.
Olen samaa mieltä kanssasi, miehen tulee puolustaa perhettään, vaikka sitten omaa äitiään vastaan.
Meillä myös tilanne on mennyt liian pitkälle, ja paluuta ei ole. Anoppni on alusta asti ilkeillyt minulle hyvinkin lahjakkaasti: soittanut joulun viettoon mieheni siskolle (sisko lapseton), että katsoo lapsen perään kun en osaa. Kysynyt mieheltäni vanhimmasta lapestamme, onko se edes hänen, kun kertoi tulevansa isäksi. Todennut kaikista lapsista yhteensä, että mistä sitä tietää kenen ne ovat, paikalla minä ja mies ja miehen sisko. Syyttänyt minua siitä, että olen opettanut lapsemme vihaamann häntä, paikalla lapset. Valittanut lapsille, että olen kieltänyt häntä pitämästä heitä sylissä, kun lapset olivat pieniä jne. Eli tilanne on todellakin karannut käsistä. Mieheni on puolustanut minua äidilleen, mutta ei kylläkään noin selvästi kuin sinä olet toiminut. Ja anoppi on jatkanut toimintaansa. Tosin mieheni sanoi aikaisemmin minulle, että sano ihan mitä lystäät äidilleni, hän ei loukkaannu. Tässä kohtaa minusta tuntui, että mieheni haki minusta puskuria äidillee, tyylin laita sinä hänet kuriin. Valitettavasti minä vain en ole osannut. Nyt anopille ei voi sanoa enää pahasti hänen ikansä vuoksi, 87v.
Mieheni myös puolustelee nykyisin äitinsä ala-arvoista käytöstä tämän iällä, mutta koska homma on jatkunut samanlaisenena lähes 20-vuotta, niin mielestäni kyseessä on luonnevika, ei ikä. Tästä jatkuvasta perhekriisistä tulevana arvostan toimintaasi todella korkealle. Harva mies pystyy tuohon. Toivottavasti vaimosi tajuaa tämän?
Meillä olen minä päätynyt selkeään ratkaisuun, en tule enää menemäään anopille kylään, koska se tuntuu aina laukaisevan jonkilaisen kiukuttelupuuskan. Puuskasta kärsivät loppulaskussa eniten mieheni, jota kutenkin rakastan yli kaiken, ja lapseni. Toivottavasti anoppi ymmärtää, että meillä on niin likaista, että joudun aina siivoamaan, kun muut tulevat kylään;=)
Mutta kaikkein surullisinta asiassa on se, että jos asiaan olisi puututtu ajoissa, olisi ehkä meidän kaikkien elämä helpompaa. Olemme nimittäin olleet anopin vuoksi avioeron partaalla.
kieltänyt lapsia menemästä mummon syliin, hän muistaa kyllä ...
eikä anoppien vuoksi erota jos oma suhde on kunnossa, helppoa vaan vierittää syy jonkun muun niskoille, mikäs sen parempi kohde kuin miehesi kasvattanut äiti.
Sinä voisit jo häipyä täältä palstalta katkerine kommentteinesi. Olet varmasti tämän tarinan p***amoinen anoppi! Katsos: Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Vastauksesi ovat aina vihaa täynnä, niitä ei ole kiva lukea. Jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, niin anna olla. Hei-hei!
en ole kieltänyt lapsiani menemästä anopin syliin tai estänyt tapaamasta. Tosin jos nyt olisin samassa tilanteessa kuin nuorena miniänä, niin hakisin lähestymiskiellon.
Ja voi, kyllä anopin takia voi olla avioero lähellä, ainakin siinä vaiheessa kun anoppi puuttuu kaikkeen ja yrittää määrätä pojan perheessä. Vaikka oma suhde olisikin kunnossa. Sinä vain et taida tietää, mitä on elää kun läheisenä on täydellinen vallantavoittelija-persoonallisuushäiriö. Joten kun et asiasta tiedä enempää, niin jätän katkeroituneet kommenttisi omaan arvoonsa. Osuiko kertomukseni jotenkin arkaan paikkaan, kun piti noin agressiivisesti puolustaa anoppia? Tiedätkö, kun on elämänkokemusta, niin huomaa, että moni mahdotonkin asia on mahdollista. Ja elämänkokemusta olen saanut tässä perheessä paljon.
Pojan valintojen arvostelu ei kuulu kasvatukseen.. yrität vaan korjailla aikanaan tekemisiäsi mokia työntämällä vielä nokkasi joka asiaan.. poikaasi ei kiinnosta enää vanhan kääkän asiat, olet vaan hänen äitinsä, päästä irti. Poikasikaan ei halua periyttää negatiivista elämänasennettasi lapsiinsa joten vierailut jäävät vähiin..
Onko oma lapsesi pistänyt sinuun välit poikki kun yritit sekaantua hänen perheensä elämään, vai mistä moinen katkeruus? Hyvää vanhuuttaa.
Itse kirjoitin oman kokemukseni anopista ja apesta....luettavissa>"Suku on pahin"puolella ja sellainen otsikko kuinTällainen on sukuni Pohjanmaalla!!!Kannattaa vilikasta voipi omat ongelmat tuntua tämän jälkeen pieniltä,vaikkakaan en mitenkään väheksy
niitäkään.(kirjoitin sen jutun joskus keväällä)
Eikä muuten mikään ole muuttunut siitä.
niin laita linkki. Asiasta kiinnostuneen on helpompi etsiä tekstiä silloin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001509&posting=index5
Nyt osui niin järkevää tekstiä miehen suusta, että ihan kateeksi käy. Onko tuollaisia miehiä edes olemassa, jotka todellakin puolustavat perhettään vaikka omaa äitiään vastaan? Olet käsittänyt aivan oikein roolisi. Sinun ensisijainen vastuusi on nyt perheesi, vaimosi ja lapsesi, sillä olethan "eronnut äidistä ja isästäsi" kuten Raamatussakin jotenkin sanotaan. Jos mies ei tajua edes lähtökohtia omalle parisuhteelleen (eli että silloin otetaan irtiotto omista vanhemmista) niin suhde on jo heikolla pohjalla.
Katkerasti olen tämän saanut itse kokea.
Olin aiemmin useamman vuoden naimisissa. Miespoloni oli niin nössö ettei uskaltanut sanoa äidilleen tarpeeksi kovasti vastaan, ja minä kärsin tilanteesta niin paljon, että itsetuntoni meni ja sitämyötä työkyky masennuksen vuoksi. Onneksi lapsia ei siihen suhteeseen tullut. Minä sanoin silloin lopulta kovan sanan anopilleni, ja minähän siitä sain myös sitten syyt niskoilleni.
Nykyisessä avosuhteessani ei ole juuri sen paremmin asiat. Miehet tuntuvat olevan usein niiiiin riippuvaisia äideistään. Jälleen kerran olen (hullu kun olen ja tyhmä) tilanteessa, jossa itse olen katkerat taistelut saanut käydä oman itseni puolustamiseen. Mies kun ei halua olla kummankaan puolella. Tai lopulta hän on kuitenkin mieluummin äitinsä puolella eikä ymmärrä minun tuskaani. Tässä suhteessa meillä on kaksi lasta.
Minä yritin selvittää anoppini kanssa välit mutta hänpä ei suostunut puhumaan. kuvitella että aikuinen ihminen ei osaa puhua asioita selviksi! Yritin monta kertaa sanoa oman mielipiteeni asioista ja tehdä sovintoa. Olisin halunnut yhteisymmärrystä puolin ja toisin. Mutta minkäs teet kun toinen osapuoli on niin ylimielinen ettei halua tehdä sovintoa.
Enää meillä ei ole puhevälejä ja onneksi muutimme kauas (josta anoppi oli tosi katkera ja väitti että kuljetan avomiestäni kuin pässiä narussa). Hah.
Ja anoppini ei kuulemma aio koskaan tulla enää meille.
Että enköhän minä ole tehnyt mitä olen voinut.
Mutta miesten nössöyttä en käsitä.
Haluaisin miehen joka puolustaa ensisijaisesti omaa perhettään eikä roiku äidin helmoissa!