Menee pikkuhiljaa hermot isäni kanssa. Vanhempani erosivat, kun olin melko nuori, ala-asteella. Asun siis äitini luona (vielä toistaiseksi). Nyt kun olen jo toistakymmentä, isäni on (edelleen) alkoholin suurkuluttaja. Käsittääkseni hän ei juo ihan joka päivä, mutta se mikä silmiinpistävintä, hän soittaa minulle joka kerta alkoholin vaikutuksen alaisena, ja sitä en kestä.
Mikä pahinta, isäni haukkuu minut pystyyn kerta toisensa jälkeen, syytä en oikein tiedä. En kuulemma tee mitään, juon ja poltan, en ole koulussa ja lisäksi pitäisi kuulemma aikuistua, eikä minusta ikinä tule mitään, hänen mukaansa siis. Yksikään edellisistä ei oikein pidä paikkaansa, sillä opiskelen jo toista vuotta (vielä akateemista tutkintoa kaiken lisäksi), käyn töissä, aina kun siihen on aikaa ja mahdollisuuksia, alkoholia ja tupakkaa en käytä juuri nimeksikään. Ei auta, vaikka kuinka vakuutan näitä asioita isälleni, sillä hänellä tuntuu olevan aina jokin ongelma milloin minkäkin asian kanssa. Omien sanojensa mukaan isäni häpeää minua, ja voin sanoa, että tunne on molemminpuolinen.
Mitä mieltä olette, onko minulla jokin velvollisuus kuunnella hänen huutamistaan? Täytyykö minun jotenkin yrittää ymmärtää hänen vaatimuksiaan (lue: kännisiä horinoitaan), sillä olen tullut siihen tulokseen, että kukaan muu kuin hän itse ei voi vaikuttaa esim. hänen alkoholin käyttöönsä. En mielestäni voi elää jollekin toiselle ihmiselle varsinkaan enää tässä iässä, eikä mielestäni minulla ole mitään velvollisuutta kuunnella tyhjänpäiväisiä syytöksiä eri asioista. Muun suvun kanssa ei ole mitään ongelmia ja kaikki tukevat minua omissa päätöksissäni.
Mikä pahinta, isäni haukkuu minut pystyyn kerta toisensa jälkeen, syytä en oikein tiedä. En kuulemma tee mitään, juon ja poltan, en ole koulussa ja lisäksi pitäisi kuulemma aikuistua, eikä minusta ikinä tule mitään, hänen mukaansa siis. Yksikään edellisistä ei oikein pidä paikkaansa, sillä opiskelen jo toista vuotta (vielä akateemista tutkintoa kaiken lisäksi), käyn töissä, aina kun siihen on aikaa ja mahdollisuuksia, alkoholia ja tupakkaa en käytä juuri nimeksikään. Ei auta, vaikka kuinka vakuutan näitä asioita isälleni, sillä hänellä tuntuu olevan aina jokin ongelma milloin minkäkin asian kanssa. Omien sanojensa mukaan isäni häpeää minua, ja voin sanoa, että tunne on molemminpuolinen.
Mitä mieltä olette, onko minulla jokin velvollisuus kuunnella hänen huutamistaan? Täytyykö minun jotenkin yrittää ymmärtää hänen vaatimuksiaan (lue: kännisiä horinoitaan), sillä olen tullut siihen tulokseen, että kukaan muu kuin hän itse ei voi vaikuttaa esim. hänen alkoholin käyttöönsä. En mielestäni voi elää jollekin toiselle ihmiselle varsinkaan enää tässä iässä, eikä mielestäni minulla ole mitään velvollisuutta kuunnella tyhjänpäiväisiä syytöksiä eri asioista. Muun suvun kanssa ei ole mitään ongelmia ja kaikki tukevat minua omissa päätöksissäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä toki vastaa hänen puheluihinsa, jos kerran känninen riitely toistuu joka kerta. Eihän sinulla ole mitään velvollisuutta toimia isäsi likaviemärinä, johon kaadetaan oma huono olo.
Isäsi kuuluu varmaan niihin ihmisiin, jotka sen sijaan, että katsoisivat arvostellen omia toilailujaan, sulkevat silmänsä ja syyttelevät muita.
Isälläsi on varmaan huono omatunto ja huono itsetunto. Puolustautuu arvostellen muita. Alkoholisteille oikein tyypillistä käytöstä.
niin et pahoita mieltäsi hänen kanssaan. Sano sille isälle ettei tartte soitella muuta kun selvin päin. Tuo haukkuminen on niin tuttua touhua näitten känniläisten kanssa, ettet tiedäkään. Kaikilla niillä on tuo sama virsi lapsilleen jossain vaiheessa. Kaveritkin niillä häipyy elämästä kun ne niillekin soittelevat ja haukkuvat nekin pataluhaksi ja aina kännipäissään, ei muuten. Tuo on känniläisten paha vika etteivät sitten selvinpäin edes muista mitä sanovat ja kenelle sanovat. Joku niillä aina pitää olla ketä haukkua, sinä olet nyt isäsi kohde. Älä anna sen tehdä sitä. tee ukolle selväksi ettei tartte soittaa ollenkaan jos ei soita selvinpäin. ja jos huomaat että on kännissä luuria korvaan ja et vastaa ennenkun varmaksi tiedät että on selvinnyt. Tiedän monia jotka ovat tehneet välinsä kokonaan selväksi oman isänsä kanssa jotka käyttäytyvät tuolla tavoin. Säilyy paremmin oma mielenterveys kun ei suostu kynnysmatoksi juopoille.
Koita vaikka, niin huomaat että on paljon parempaa elämä niin.
Kirjoittele joskun miten kävi asian kanssa.
Itse en suostuisi haukkumista puhelimessa kuuntelemaan. Sano kylmän rauhallisesti että "jos on asiaa, soita sitten kun olet selvinpäin" ja lyö luuri korvaan.
Et todellakaan ole mitenkään velvoitettu olemaan sylkykuppina.
Oma isäni häipyi kun olin 11. Kärsin todella paljon monistakin syistä, ja nykyisinkin juoppo isäni aiheuttaa minulle tuskaa vaikka olen itse kohta 40. Neuvon sua: älä juttele sille kun se on kännissä, äläkä missään nimessä ota mitään syyllisyyksiä itseesi mistään isäsi tempuista tai väitteistä. Alkoholisti, mielenterveysongelmainen ihminen tekee kaikkensa manipuloidakseen toiset kantamaan oman syyllisyytensä. Olet opintojen tiellä, se tarkoittaa että olet selkeästi fiksu ihminen, joten pidä oma kurssisi äläkä anna sen juopon pilata arkeasi.
Voisin meilailla kanssasi, sen verran läheinen asia on mullekin..?
- Peksi
Olen itse nyt 15 ja isäni on suurinpiirtein joka toinen päivä kännissä. (joskus saattaa olla jopa 2 päivää selvänä) Yleensä hän riitelee äitini kanssa yleensä hän haukkuu (eivät ole eronneet HARMI)Välillä myös minua ja tosiaan on minulla mielimaassa. Välillä lentää tuolit ja lasit ja ruuat ja milloin mikäkin on paskana valittaa jopa viinistä vaikka on alkoholisti. Välillä on pakko lähteä pois kotoa. joskus hän saattaa laittaa yöllä 00.00 musiikin täysillä ja silloin ei nuku kukaan, yleensä myös riitely alkaa silloin. Veneillessä hän on yleensä myös päissään, nykyään en enää uskalla lähteä kyytiin. "Mitä mieltä olette, onko minulla jokin velvollisuus kuunnella hänen huutamistaan? Täytyykö minun jotenkin yrittää ymmärtää hänen vaatimuksiaan (lue: kännisiä horinoitaan), sillä olen tullut siihen tulokseen, että kukaan muu kuin hän itse ei voi vaikuttaa esim. hänen alkoholin käyttöönsä." Tuntuu aivan samalta samat kysymykset, välillä huvittaisi muuttaa mummolaan tai jonnekkin. Toivon että äitini ottaisi eron hänestä. Isäni isä oli myös alkoholisti.