Tämä palstahan on hienosti sanottuna "otanta". Kahta samanlaista miestä, taikka naista, ei ole. Näin ainakin luulen.
Täällä on hyviä tyyppejä, siis mukavia miehiä on olemassa :) Siitä kiitos.
Kertokaa minulle, kiitos: Millaisen naisen otaisitte todella vakavasti? Simppeli kysymys :D
Luonnollisesti riippunee tapauksesta. Mutta kompensoinko lämmin sydän mahdolliset suonikohjut :D Onko lyhyt ja pienehkö nainen "suojelunhalua" herättävä?
Täällä on hyviä tyyppejä, siis mukavia miehiä on olemassa :) Siitä kiitos.
Kertokaa minulle, kiitos: Millaisen naisen otaisitte todella vakavasti? Simppeli kysymys :D
Luonnollisesti riippunee tapauksesta. Mutta kompensoinko lämmin sydän mahdolliset suonikohjut :D Onko lyhyt ja pienehkö nainen "suojelunhalua" herättävä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mahdollisimman mukavan naisen,kyllä lyhyt ja pienehkö nainen on "suojelunhalua herättävä."
Vakavasti ei oteta jonninjoutavia typeryyksiä jatkuvasti kyselevää tätiä. Taidat olla yhtä suonikohjua koko täti.
Mutta joukkoon sopeudut loistavasti. Täällä asuvat rakastavat yli kaiken hölmöjä kyselyjä, joihin voi vastata määkans ja muutama hymiö päälle.
että kysellähän saa, mitä haluaa ja sitä paitsi minä ja suloiset, pikkiriikkiset suonikohjuni olemme sangen uusi tulokas tällä palstalla :)
allaoleva on sit vaan hlökoh mielipide.
ensinnäkin, otantasi on sanoisko hieman suppea, ja koostuu vähintäänkin suppeasta joukosta, vieläpä.
noo, ruuvaa marginaalit kondikseen, niin pääsee veivaaman tilastomatematiikalla sit jotain tulosta hirveillä toleransseilla :D
okei, vakavasti otettava nainen on sellainen, joka alkaa vakavasti juttelemaan jotain. kaikkia olen kuunnellut ja tosiasia on, et vain muutaman kans on kuulunut päässä 'klik' heti ensimmäisen keskustelun aikana.
todella vaikea lähteä erittelemään syitä tälle 'klik' äänelle, ehkä se on tietty elämän myönteisyys, lämmin sydän, iloisuus ja semmoiset asiat. koolla ei ole ollut toistaiseksi merkitystä (heh) eli lyhyet ja pitkät naiset on ihan samalla viivalla. netissä sen huomaa, et löytyy todella paljon hengenheimolaisia.
irl tapaamisissa sit tulee nää ulkoiset tekijät mukaan. tottakai, naisen pitää miellyttää silmää, tai muutenhan pussais kaikki vastaantulevat ja ihastuis puhelinpylvääsiinki :) naamakkain juttelussa tulee sit kaikki ilmeet ja eleet vahvasti mukaan ja flirttikin. mut luonnollisuus jyrää vahvasti, se kun kertoo henkisestä tasapainosta ja itsetunnosta (
Voin allekirjoittaa kundi32veen ajatukset lähes täysin.
Vakavasti otettava nainen on aidosti oma itsensä ja rehellinen sekä itseään että muita kohtaan.
Nainen koostaan riippumatta joko herättää tai sitten ei herätä suojelunhalua. Kaikki riippuu naisen asenteesta, ulkonäkö on tässä asiassa sivuseikka. Jos nainen on kovin kylmä, pinnallinen, hermoiheikko, töykeä, itseriittoinen, välinpitämätön tai epärehellinen, sellainen ei herätä suojeluhalua, vaan torjuntaa. Suojeluhalua hertättää nainen, joka uskaltaa olla aito, avoin, herkkä ja läsnäoleva.
Millaisen naisen ottaisin todella vakavasti ?
Ei sitä voi sanoa etukäteen siis ainakaan alkaa määritteleen mitään ulkoisia avuja, ne ovat niin häilyväisiä ja merkityksettömiä.
Minulle erittäin tärkeä juttu toisessa on kasvot ja mitä sieltä näkyy. Oikealla tavalla iloinen, positiivinen, hymyilevä ja määrättyä asiaa huokuvat kasvot ovat aina vakavasti otettavia jos sellainen vaas sattuu kohdalla olemaan.
se, että toiset esim. miehet ovat kivoja katsella - etäältä. Mutta vain katsella.
Ei silti, ettäkö olisi mahiksiakaan saada pulloon jotain Hugh Grantia tai Robbie Williamsia :D Mutta eihän heistä aviomieheksi esim. ole. Eivät pysähdy...
aika harva haluu loppujen lopuks mihinkä pulloon.
oma vapaus pitää olla molemmin puolin. muuten tukehtuu.
Ei varmaankaan. Tasapainossa erillisyys ja yhteinen; siinä sitä muuten onkin varmaan monessa kodissa haastetta.
koti (ainakin tälle sanana ja käsitteenä) kertoo jo pidemmästä suhteesta, eli silloin on jo noi peruskompastuskivet takana. Kuten ongelmat vakavastiotettavuudesta.
kodin ongelmat on sitte toista kaliiberia, ne on niitä arjen juttuja ja jotain tyyliin naamaan kyllästymistä. ne on jo pahoja.
mut luulo siitä, et omistaa toisen, on aika monen ongelman takana. ketään kun ei voi omistaa, mut elämänsä voi jakaa jonkun kans.
Monilla naisillahan on esimerkiksi sellainen käsitys, että mies ei ymmärrä, eikä voikaan ymmärtää mitään sisustuksesta ja kodin tunnelmasta. Ei kai, kun hänelle ei anneta siihen mahdollisuutta. Useimpien perheiden kodit kirkuvat pitkälle: "tämä on Naisen valtakunta". Ihmekös tuo, jos mies tuntee olonsa kotona ahdistuneeksi. Jos haluatte, että mies tekee kotona muutakin kuin makaa sohvalla ja tuijottaa telkkaria, antakaa hänen laajentaa reviiriään.
toi pitää paikkansa, mut miesten pitäis olla kans lujina siinä kohtaa.
mut toisaalta, naisilla on silmää kauneudelle. ja onhan se ukkokin ainakin joskus mukana niitä hankintoja tehdessä, eli pääsee vaikuttamaan, kun vaan sanoo, jos joku asia ei miellytä.
jos asetelma on se, et mies on töissä ja nainen kotona hoitamassa lapsia, niin sit ymmärrän sen, et mies antaa naisen laittaa kodin haluamanlaisekseen.
on tärkeää että molemmat viihtyisivät. Mutta jos mies on sellainen ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa minkä väriset verhot on, niin tuntuisi tyhmältä kiristää siltä mielipidettä niistä.
Voi mennä toisinkin päin joskus. Tiedän pariskunnan, jossa nainen ei ole ollenkaan kiinnostunut ruuasta. Niillä mies päättää mitä syödään ja nainen syö kiltisti mitä saa.
Sen verran olen nähnyt elämää, että myös miehellä on makua sekä kodin sisustamisessa että viihtyisyyden luomisessa.
Mutta miesten toiveet kodin sisustuksen suhteen saattavat liittyä aivan erilaisiin asioihin kuin verhoihin. Uskoakseni monien miesten mielestä kodin käytettävyyttä ja viihtyisyyttä lisäisi olohuoneessa enemmänkin höyläpenkki, kuin vitriini täynnä pieniä lasikissoja.
siis TOLLANEN sisustaminen. Been there... :-)
En ota kantaa siihen, kompensoiko "lämmin sydän" juuri "suonikohjut", mutta tottakai eri ominaisuudet jollain tavoin kompensoivat toisiaan..
Mutta kokonaisvaikutelma on aina paljon enemmmän kuin eri ominaisuuksien summa...D
ps. Siis mekaaninen yhteen- ja/tai vähennyslasku sopii ehkä laskujen maksamiseen, mutta ei välttämättä ihmissuhteisiin...
Marika Fingeroos vai Bettina S? Irina Björklund vai Mervi Tapola? Jos he ois vapaita. Rikkaita, kauniita, fiksuja
Tässä yhteydessä heitän yhden huomion. Mistä miehen kanssa voi puhua? Ihanko mistä vaan? Minulla on "kutina" että naisten jutut on miesten korvissa joskus aika "hömppää".
Hyvä yhdistelmä olisi Bettina S Irina Björklundin ruumiissa...
Se mistä miehen kanssa pystyy keskustelemaan, riippuu tietenkin miehen tasosta. Ihan sama juttu pätee naisiinkin. Joidenkin naisten kanssa voi keskustella ainoastaan kauneudenhoidosta, muodista, shoppailusta, julkkiksista, TV-sarjoista ja muista pinnallisista teemoista ja silloin kiinnostukseni loppuu lyhyeen. Joidenkin naisten kanssa taas syntyy mukaansa tempaavia ja innostavia keskusteluja taiteesta, kulttuurista, henkisistä asioista, filosofiasta, psykologiasta, politiikasta jne.
että myös miehessä merkkaa kokonaisvaikutelma.
Kai minä olen outo sielu, mutta itse koen miehekkääksi yli 175 senttisen, miehekkästi rotevan miehen. EI mikään Tony Halme, herraparatkoon !!
Viikset tai parta - se on siinä :) Pilke silmässä on tärkeä. Siisti olemus ja Määrätietoinen ote :D Tanssitaito iso plussa. Tärkein se, että pitää myös naista ihmisenä :D
Kyllä suonikohjut on sen verran paha juttu, että niitä ei kyllä lämmin sydän kompensoi, mutta ehkä lakkaamattomat varpaankynnet saat anteeksi jos sinulla on ooooiiiiiikein lämmin sydän :)