30 lähenee ja sinkku. :..mutta juuri sellainen hyvä ihminen, nätti, sinisilmäinen, kivan muotoinen, urheilullinen, hyväluonteinen, hyvätapainen, herkkäkin, ymmärtäväinen, ym. ym. mutta sitä sopivaa ei löydy. JOskus tuntuu kuin miehet pelkäisivät liian hyvää kuin se olisi uhka tai se liian hyvä ei pysyisi siinä vierellä koska ottajia on muka niin paljon? Mulle sanotaan aina että kun mä olen kerta niiiiin kaunis, niin mulle riittää ottajia jonossa, mutta missä??? No, onhan niitä velliperseitä ja muita luusereita, mutta hyvät miehet on harvassa ja kun sellaisen kohtaan, niin hän ei ole enää kiinnostunut. Sitten kuulen taas, että kun mulle riittää ottajia! Miksi aina näin? Olisi kiva tietää, että mikä minussa on vikana?
Hyvät miehet hukassa
Nätti nainen?
203846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei kohtaa. sinä katselet liian kalliita....koitapa löytää rehellisesti se oma gatekoriasi ja vaikka kuinka tuntuukin pahalta niin ehkä et olekaan niin hyvän näköinen että ritge von vorester sinut huolii? katsos monet valitsee parin ulkonäön mukaan ja niin teet sinäkin, se vaan huokuu kirjoituksestasi.
homma mennee kohdallasi jotenkin näin.
olet baarissa ja pidät itseäsi kauniina (ja varmasti oletkin) mutta liian kauniina, verrastat itsesi huippunäyttelijöihin ja ajattelet että olet parempi kuin he. sitten koitat ravintolan parhaan näköisen kundin löytää ja luoksesi tulee juttelemaan tavis joka haluaisi tehdä sinulle seuraa ja tutustua, torjut hänet jollain ilkeällä tavalla nyrpistelemällä oikein kunnolla tai lähtemällä puuterille. jatkat metsästystä ja kohtaat alfauroksen joka on samanlainen kuin sinä mutta haluaa sen elokuvatähden!!! sinä jäät nuolemaan näppejäsi.....näin se menee.
Samoja juttuja oon useasti pyöritelly mielessäni. Kun nyt vaikka baarissa törmää, johonkin uuteen kiinnostavan tuntuiseen tyyppiin saa aina jossain vaiheessa keskustelua kuulla, et ei mulla kuitenkaan ole mitään mitään mahdollisuuksi, ku sulla on kuitenkin jo mies tai ainakin parempiakin ottajia kun mä. Enkä mä todellakaan pidä itteäni niin kauniina eikä mulla ole tapana sanoa kovinkaan rumasti kenellekään, paitsi sitten niille erittäin humalaisille, joille ei muuten mene perille. Jonossa voi ehkä olla ottajia, mutta voisko joku kertoa mullekin, missä se jono on?!
Täällä olisi ainakin yksi pelkäämätön täyspäinen mies.
Olen itse 36, mies ja yli 14 vuotta onnellisesti saman naisen kanssa. Lueskelin huvittuneena teidän kauniiden ja rohkeiden ns. sinkkuelämää tyyppien naimahuolia.
Katsopas peiliin. Otatko vastuuta, oletko alotteellinen tai reipas, haluatko että kummanillasi on hyvä olla kanssasi? Nauratko usein ja jos niin mille? Onko persoonassasi Narsistin piirteitä? Vaaditko jatkuvaa huomiota vai haluatko ennenmminkin antaa sitä? Voisiko sinuun tukeutua heikkona hetkenään turvallisesti? Voiko sinulle sanoa suoraan päin naamaa mistä kenkä puristaa tarvitsematta pelätä että nostat kytkintä. Onko sinulla olkapää jota vasten itkeä kun itkettää tuntematta alemmuutta heikkoudestaan?
Huokuuko olemuksesi tämänkaltaista positiivisuutta. Sellasista kuvaa en millään saa kun luin vuodatustasi. Sen unelmien prinsiin tulee voida olla kanssasi myös se aikaajoin vellihousu menettämättä prinssin taikaansa aivan kokonaan. Hänen tulee voida tuntea olevansa uljas siitos-oriisi vaikka aina ei jaksaisikaan. Hänen täytyy saada olla todellinen rattimies silmissäsi vaikka hyvä kun saa kolhimatta autoa parkkiin.
Et varmasti ole vielä tuohon ikään havainnut että siitä painajaistesi vellihoususta kuoriutuu vasta käsissäsi se unelmiesi ritari ja silloin se ritari on ritari vain sinulle. Mitään et tule elämässä ilmaiseksi saamaan et edes prinsessan kaapuasi. Siihen tarvitset sen ritarisi.
Aikasi alkaa käymään vähiin. Koita oppia jotain ennenkuin jäät satujen noidaksi, joka katkerana kiuhtuen peiliään tujottaa siltä ihania valheita vaatien. Nykyinen elämän aseteesi paistaa kirjoituksestasi läpi...lue se uudelleen ja mene itseesi.
Kauneudellasi saat satunnaista kyrpää. Olisitkohan saanut jo kyrvistä tarpeeksesi.
Ymmärrän ihan hyvin mistä puhut, koska olen ihmetellyt ihan samaa! Kyse ei todellakaan ole siitä, että me kauniit naiset käännettäisiin selkä taviksille ja unelmoitaisiin joistain kuuluisuuksista. Suurin osa seurustelukumppaneistani on kuitenkin ollut joko 5 cm lyhyempi kuin minä, pyöreä, pyörätuolissa jne eli ihan tavallisia miehiä.
Pidän itseäni mukavana, avoimena, kilttinä ja tavallisena. Sen lisäksi olen vain mallin mitoissa ja sen näköinenkin. Minusta on outoa, kun miehet sanovat kauniiksi, koska en tunne itse niin. Minulla on terve itsetunto, mutta en nosta itseäni jalustalle ulkonäön perusteella vaan enemmänkin ne henkiset ominaisuudet ratkaisetvat. Ja silti olen sinkku, koska suurin osa miehistä ajattelee minun joko olevan täynnä itseäni tai varattu. Olisi kiva saada muutettua tämä käsitys...
Ehkä sinulta sittenkin puuttuu se jokin, joka kolahtaa. Olet ulkoisesti moitteeton ja omaat kuvailemasi ihailtavat luonteenpiirteet, mutta miten on persoonallisen vetovoiman laita taikka eroottinen latinki. Miten muuten on selitettävissä, että tällaisilla taviksilla käy hyvä onni miesten kanssa ;) Ikinä ei ole tarvinnut valittaa, että olen niin kaunis, mukava, viisas ja henkevä, mutta miestä vaan en saa itselleni.
paljon ns. miespuolisia *kavereita* jotka ovat vaan ns.ystäviä sinulle?? jos sun ympärillä pyörii näitä säälittäviä pelkiksi kavereiksi itseään kutsuvia ns.korppeja jotka leijuu saaliin lähellä odottaen iskumahdollisuutta herkkänä hetkenä. Saa kunnollisen miehen karttamaan sua koska huomaa että et osaa olla ilman miesseuraa ja niiden huomiota ja ennenkaikkea sitä että nainen ei huomaa sitä että mikä niillä ns.kavereilla on mielessä ja antaa niitten pyöriä siinä sekoittamassa pakkaa.
itse aloitetta.. ja muuten kapakasta ne pepunpyörittäjä ja sixpack pojat ei välttämättä ole niitä kaikkein mukavempia ihmisiä.
'No, onhan niitä velliperseitä ja muita luusereita'
Asenne. Lady ei koskaan, ei koskaan hauku miehiä, ei etenkään huonompiosaisia tai tuntemattomia. Tuo lausahdus jo kertoi riittävästi prinsessakompleksistasi.
Millainen on "hyvä" mies? Millaiset on sun kriteerit?
Mikä siinä on, että aina syitä ja virheitä haetaan siitä naisesta?Mitäs jos onkin niin, että mitään suurempia virheitä ei ole. Miksi täällä yritetään väkisin keksiä, että "sulla on varmaan prinsessakompleksi" "Olet vaan niin itseäsi täynnä" yms...."Etsit varmaan jotain mister universumia" Ja plää plää pläää....
Jos syytettään miessukupuolisia siitä, ettei ole seuraa - siis että kaikki miehet ovat jotenkin viallisia, niin siinä tapauksessa todennäköisesti omissa kriteereissä miesten suhteen on jotain toivomisen varaa. Tämä ei välttämättä koske tämän viestiketjun aloittajaa.
Samoin jos Suomen maassa on kenties korkeintaan tusina, jotka asetetun "kriteeristön" täyttää, vika voi olla kriteerien asettajassa. Meitä ihan kunnollisia miehiä on kuitenkin aivan järkyttävä määrä - ja vapaana, että jos siitä ryhmästä ei löydä ketään kiinnostavaa, voidaan mielestäni epäillä ettei syy olekaan ko. ryhmässä vaan siinä yksilössä. En keksi muita syitä kuin naisen oma nuiva suhtautuminen tai ettei etsi miehiä tarpeeksi tarmokkaasti - tai sitten naisessa on jotain todella outoa (mikä saattaa liittyä tuohon nihkeilyyn). Ottakaa siis ohjat omiin käsiin ja käykää tutustumaan niihin kiinnostaviin miehiin.
mielestäni asia ei ole noin. jos jotain haluaa, ni se pitää itse hommata...itsekritiikki on myös ihan loistoasia.
Luulen, että karkotat potentiaaliset miehet tuolla epätoivoisella miehenkipeydelläsi. Vaikka olet nätti jne, se ei takaa, että miellyttäisit kaikkia. Kehitä itsetuntoasi jollain tavalla, sillä ihminen, joka ei ole sinut itsensä kanssa, ei ole viehättävä.
Jos joku mies on sinusta todella kiinnostunut, sinun "huima kauneutesi" ei varkasti karkota, usko pois. Häntä pystyyn!
Kiitos vastauksista. Ne olivat oikeasti todella rakentavia ja luulen oppineeni jotain.
Kriteerini eivät ole korkealla, enkä myöskään kehunut itseäni kauniiksi. En pidä itseäni kauniina, vaan yleensä vähättelen ulkonäköäni. Etsin miestä, jota kohtaan tunnen jotain... vaikka hän täyttäisi ns. kriteerini, joista siis ainoa on lähinnä se, että tunnen jotain miestä kohtaan ja hän on päällisin puolin normaali hyvä ihminen, eikä itserakas, tms. joita baareissa ovat juuri nämä useamman vastaajan mukaan komeat miehet! Yleisesti naisten mielestä komeat miehet eivät ole minun makuuni. Tästäkin päästään siihen aiheeseen, että yksi exä yritti vängätä minulle, että varmana kelpaisi, jos sellainen tulisi minua iskemään! Eli jostain syystä minuun ei luoteta. Ne kerrat jolloin olen seurustellut, en ole pettänyt ja olen /olemme olleet myös täysin arkisesti täysin hyväksyttävästi kummallekin...
Näistä vastauksista sain hieman viitettä siitä, että en saisi olla mitenkään tekemisissä yhdenkään muun miehen kanssa tai kuin minulla ei olisi itseluottamusta. Minusta se on miehen itseluottamuksen puuute ja luottamuksen puute, jos muiden miesten kanssa ei saa olla minkäänlaisissa tekemisissä. Mutta eipä mulla ole väliksikään muut, kunhan olen ystävällisyyttäni ennemmin moikannut kuin nyrpistänyt naamaani.
Olen myös liian myöhään liikkeellä, harmi... ehkä se "minulle tarkoitettu mies" on jo löytänyt jotain parempaa.
Vikani on se, että kun kohtaan mielenkiintoisen ihmisen, niin alkuhuumassa en osaa näyttää omaa itseäni ja siis siinä välissä hän kyllästyykin. Sitten taas muiden satunnaisten tuttavuuksien kanssa osaan näyttää itseni ja siinä vaiheessa he ovatkin kiinnostuneita. Toiselle pitäisi antaa myös aikaa.
Jos tästä heräsi vielä jotain ajatuksia, niin lueskelen mielelläni.
"Toiselle pitäisi antaa myös aikaa."
Tämä pätee myös molempiin suuntiin. Aika monesti, jos ei ensimmäisten hetkien aikana saa sitä oikeaa kuvaa henkilöstä, niin se on siinä eikä enempää vaivauduta toiseen tutustumaan, vaikka kun antaisi hieman aikaa toiselle, niin saattaisi yllättyä, jopa positiivisesti.
Harmillista.
Kolmenkympin iässä suurin osa "kunnon miehistä" on jo varattu. Kävin juuri kaverin järkkäämissä isoissa bileissä ja järkytykseni huomasin että varmasti 75% kaikista ihmisistä oli varattuja ja kaikki varatut olivat nimenomaan sieltä paremmasta päästä (sekä miehet että naiset).
Tuo teidän vouhotuksenne "alat olla jo myöhässä" on typerää, eikä kyllä auta alkuperäistä kirjoittajaa millään tavoin. 30-vuotiaalla ei ole elämä ohi, vaan hyvin moni tuossa iässä elää sinkkuna, eikä se ole mitenkään epänormaalia tai merkki "myöhästymisestä". Siis uskomattomia kommentteja..:)
Kaikkien elämä vain ei mene niin "sujuvasti", että jo 25-vuotiaana ollaan rouvina ja kahden lapsen äiteinä.(Ei tarvitse ihmetellä yh-äitien yhä kasvavaa joukkoa..)Jos ymmärrätte ironian, hyvin nuorena solmittu avioliitto ei välttämättä ole aina tavoiteltavin juttu. Itsekin olen yli 30, seurustelen, eikä minulla ole mitään kiirettä naimisiin, sen verran iso päätös se on.
Itsensä vähättely pois, tilalle itsekunnioitusta, itsevarmuutta ja hymyä. Kaikki aikanaan, kyllä maailmassa miehiä riittää:)
Olen itse 36, mies ja yli 14 vuotta onnellisesti saman naisen kanssa. Lueskelin huvittuneena teidän kauniiden ja rohkeiden ns. sinkkuelämää tyyppien naimahuolia.
Katsopas peiliin. Otatko vastuuta, oletko alotteellinen tai reipas, haluatko että kummanillasi on hyvä olla kanssasi? Nauratko usein ja jos niin mille? Onko persoonassasi Narsistin piirteitä? Vaaditko jatkuvaa huomiota vai haluatko ennenmminkin antaa sitä? Voisiko sinuun tukeutua heikkona hetkenään turvallisesti? Voiko sinulle sanoa suoraan päin naamaa mistä kenkä puristaa tarvitsematta pelätä että nostat kytkintä. Onko sinulla olkapää jota vasten itkeä kun itkettää tuntematta alemmuutta heikkoudestaan?
Huokuuko olemuksesi tämänkaltaista positiivisuutta. Sellasista kuvaa en millään saa kun luin vuodatustasi. Sen unelmien prinsiin tulee voida olla kanssasi myös se aikaajoin vellihousu menettämättä prinssin taikaansa aivan kokonaan. Hänen tulee voida tuntea olevansa uljas siitos-oriisi vaikka aina ei jaksaisikaan. Hänen täytyy saada olla todellinen rattimies silmissäsi vaikka hyvä kun saa kolhimatta autoa parkkiin.
Et varmasti ole vielä tuohon ikään havainnut että siitä painajaistesi vellihoususta kuoriutuu vasta käsissäsi se unelmiesi ritari ja silloin se ritari on ritari vain sinulle. Mitään et tule elämässä ilmaiseksi saamaan et edes prinsessan kaapuasi. Siihen tarvitset sen ritarisi.
Aikasi alkaa käymään vähiin. Koita oppia jotain ennenkuin jäät satujen noidaksi, joka katkerana kiuhtuen peiliään tujottaa siltä ihania valheita vaatien. Nykyinen elämän aseteesi paistaa kirjoituksestasi läpi...lue se uudelleen ja mene itseesi.
Kauneudellasi saat satunnaista kyrpää. Olisitkohan saanut jo kyrvistä tarpeeksesi.
Tuskinpa se pelkästään Sinun korkeasta "tasostasikaan" johtuu.
Minä ainakin olen luovuttanut toivoni suomalaisnaisten suhteen jo melko kauan aikaa sitten. Pakkeja on saatu miljoona, muutamat hyvät naissuhteeni olen itse ryssinyt. Viime ajat olen suhannut lähinnä venakkojen perässä, joiden kanssa synkkaa paremmin.
Suominainen on alkanut näyttää melko luotaantyöntävän tylsältä ja torjuvalta näiden kansainvälisten tuttavuuksien jälkeen. Suomalaisnaiset vain ovat tylsiä työhevosia näihin venäläisiin lämminverisiin verrattuna. Tosin minäkään en voi vastustaa 30 v huumorintajuisia suomalaisblondeja, koska heitä nyt ei yleensäkään voi kukaan mies vastustaa.
Ja minunlaisiani luovuttaneita/valikoivia/ulkomaalaisiin siirtyneitä 30 -miehiä tässä maassa riittää aivan helvetisti.
Mutta etköhän sinäkin jonkun tavallisen stevari-teropetterin kainaloosi kuitenkin löydä. Lähtökohtasi ovat sen verran hyvät. Aloittaisin flirttailun ja pukeutumisen opettelusta, käy vaikka Pietarissa opiskelemassa. Ja ihan turha nyt äkyttää etteikö mitään tarvitsisi tehdä; jos sinulla olisi homma hanskassa niin olisit ollut naimisissa jo 7 vuotta tasokkaan miehen kanssa. Happy hunting.