siskoni lakkasi puhumasta minulle. ei ole puhunut vuoteen.
minun lapsuudessani olemme olleet aikoinaan köyhä perhe, ja minä olen sen aikuistuessani tehnyt elämästäni sellaisen, että ei tarvitse miettiä huolta huomisesta ihan jokapäivä. tehnyt töitä töitä ja töitä, että olen saanut hankittua oman leipäni ja sellaiset koulut että on ammatti jota harjoittaa itsensä elättääkseen. en ole edes lahjakas, ainoastaan hullun ahkera ja luopunut paljosta saadaksi käteeni koulu ja työtodistuspaperit, joilla todennäköisesti saan töitä vastaisuudessakin. ja olen hyvin saanutkin. sanon, että rankkaa oli 8 vuotta ja mietin monesti olenko hullu, moni tekee vähemmän ja pärjää loistavasti. enkä vähääkään aliarvioi ketään. itse olen ollut niin heikko, että olen pedannut tulevaa tekemällä hulluna töitä tulevani eteen. luonut uraa niin sanotusti. suoraan sanottuna pelkään nykypäivän pätkätyökulttuuria, jonka oravan pyörään en haluaisi joutua.
no, tämä tapaus pikkusisko. nyt hän osoittaa mieltään. hän haukkuu miten olen ylimielinen paska, leuhka, muita aliarvostava, mitä ikinä hän adjektiiveja keksiikin.
minulla on pankin rahoittama rivitalon pätkä, ei kovin uusi auto, on kannettava tietokone, sitä sun tätä, mitä rahalla saa ja mitä haluan että minulla on. en missään tapauksessa leveile näillä ns. tavisasioilla, enkä leiki rikkaampaa kuin olen, ainoastaan olen hyvilläni siitä, että olen kovalla työn, jopa usean yhtäaikaisen työn ja koulun teolla saanut itselleni sellaisen mahdollisuuden, että on varaa lainoittaa talo ja ostaa auto..
nyt siskoni huutelee kylillä, miten täynnä olen itseäni ja materialismiani (oma koti ja auto ovat sitä?). Olen reilun 25v., joten eikö ole ihan luonnollista että rakennan elämääni lapsuuden kotini ulkopuolelle? sitä tehnyt jo 7 vuotta. sisko 20v asuu yhä kotona ja purkaa vihaansa minuun. haukkumalla minua kavereilleen, jopa vielä alaikäisille siskoilleni täysin perusteetta.
yrittää tehdä kaikkea sitä mitä minä. samassa järjestyksessä työtä koulua työtä koulua.. vaan koska yrittää mielestäni liikaa ja sellaisia aloja joihin hänen koulumenestyksensä ei riitä (hakee vain kouluihin joihin ei omilla yo-papereillaan ole pääsemistä kuin tuurilla) ja purkaa kiukkuaan syksy syksynsä jälkeen minuun, joka pääsin kouluun korkeakouluun ensimmäisellä yrittämällä (alalle, jolle aiemmat työkokemukseni mm. olivat suuntautuneet, ja joka on harvinainen ala ja koulupaikkoja on runsaasti).
tunteeko hän itsensä minua huonommaksi, sillä en missään nimessä haluaisi kenenkään tuntevan itseään minua huonommaksi. siskoni on käytännössä minua fiksumpi ja valmistui paljon paremmin paperein esim. lukiosta kuin minä, ja olen siskostani sen takia ylpeä, silti minusta tuntuu, että hän ei ollenkaan arvosta itseään ja tekemisiään lainkaan vaan arvostelee itseään epäonnistumisiensa perusteella. ja kiukuttelee jostain syystä vain ja ainoastaan minulle. uhoaa miten hän jonain päivänä omistaa isomman asunnon, paremman auton, uudemman tietokoneen jnejne (toisten siskojeni kertomaa)..
hei miksi tämä menee näin? kateutta? eipä hän veljellemme, joka on on uraohjus, jolla on elämä hallussa mielettömän hyvin. oma hyvin pyörivä yritys, iso talo, iso iloinen perhe jne ja kaikki kovalla työllä tehtyä ja ansaittua.
on ikävää että siskoni ja minun välillä on kismaa, jota minä en tietääkseni ole aiheuttanut. millä saisin siskon ymmärtämään, ettei sitä kaikkea paskaa tarvitsisi minun niskaani kaataa, en tietääkseni ole vienyt häneltä mitään tai ollut hänen onnensa esteenä..
ei sillä, senkun kaataa, jos sille on perusteltu syy. ottaisi vain asian esille sillä en tarkoituksella ole kyllä hänen mieltään pahoittanut. en ymmärrä.
minun lapsuudessani olemme olleet aikoinaan köyhä perhe, ja minä olen sen aikuistuessani tehnyt elämästäni sellaisen, että ei tarvitse miettiä huolta huomisesta ihan jokapäivä. tehnyt töitä töitä ja töitä, että olen saanut hankittua oman leipäni ja sellaiset koulut että on ammatti jota harjoittaa itsensä elättääkseen. en ole edes lahjakas, ainoastaan hullun ahkera ja luopunut paljosta saadaksi käteeni koulu ja työtodistuspaperit, joilla todennäköisesti saan töitä vastaisuudessakin. ja olen hyvin saanutkin. sanon, että rankkaa oli 8 vuotta ja mietin monesti olenko hullu, moni tekee vähemmän ja pärjää loistavasti. enkä vähääkään aliarvioi ketään. itse olen ollut niin heikko, että olen pedannut tulevaa tekemällä hulluna töitä tulevani eteen. luonut uraa niin sanotusti. suoraan sanottuna pelkään nykypäivän pätkätyökulttuuria, jonka oravan pyörään en haluaisi joutua.
no, tämä tapaus pikkusisko. nyt hän osoittaa mieltään. hän haukkuu miten olen ylimielinen paska, leuhka, muita aliarvostava, mitä ikinä hän adjektiiveja keksiikin.
minulla on pankin rahoittama rivitalon pätkä, ei kovin uusi auto, on kannettava tietokone, sitä sun tätä, mitä rahalla saa ja mitä haluan että minulla on. en missään tapauksessa leveile näillä ns. tavisasioilla, enkä leiki rikkaampaa kuin olen, ainoastaan olen hyvilläni siitä, että olen kovalla työn, jopa usean yhtäaikaisen työn ja koulun teolla saanut itselleni sellaisen mahdollisuuden, että on varaa lainoittaa talo ja ostaa auto..
nyt siskoni huutelee kylillä, miten täynnä olen itseäni ja materialismiani (oma koti ja auto ovat sitä?). Olen reilun 25v., joten eikö ole ihan luonnollista että rakennan elämääni lapsuuden kotini ulkopuolelle? sitä tehnyt jo 7 vuotta. sisko 20v asuu yhä kotona ja purkaa vihaansa minuun. haukkumalla minua kavereilleen, jopa vielä alaikäisille siskoilleni täysin perusteetta.
yrittää tehdä kaikkea sitä mitä minä. samassa järjestyksessä työtä koulua työtä koulua.. vaan koska yrittää mielestäni liikaa ja sellaisia aloja joihin hänen koulumenestyksensä ei riitä (hakee vain kouluihin joihin ei omilla yo-papereillaan ole pääsemistä kuin tuurilla) ja purkaa kiukkuaan syksy syksynsä jälkeen minuun, joka pääsin kouluun korkeakouluun ensimmäisellä yrittämällä (alalle, jolle aiemmat työkokemukseni mm. olivat suuntautuneet, ja joka on harvinainen ala ja koulupaikkoja on runsaasti).
tunteeko hän itsensä minua huonommaksi, sillä en missään nimessä haluaisi kenenkään tuntevan itseään minua huonommaksi. siskoni on käytännössä minua fiksumpi ja valmistui paljon paremmin paperein esim. lukiosta kuin minä, ja olen siskostani sen takia ylpeä, silti minusta tuntuu, että hän ei ollenkaan arvosta itseään ja tekemisiään lainkaan vaan arvostelee itseään epäonnistumisiensa perusteella. ja kiukuttelee jostain syystä vain ja ainoastaan minulle. uhoaa miten hän jonain päivänä omistaa isomman asunnon, paremman auton, uudemman tietokoneen jnejne (toisten siskojeni kertomaa)..
hei miksi tämä menee näin? kateutta? eipä hän veljellemme, joka on on uraohjus, jolla on elämä hallussa mielettömän hyvin. oma hyvin pyörivä yritys, iso talo, iso iloinen perhe jne ja kaikki kovalla työllä tehtyä ja ansaittua.
on ikävää että siskoni ja minun välillä on kismaa, jota minä en tietääkseni ole aiheuttanut. millä saisin siskon ymmärtämään, ettei sitä kaikkea paskaa tarvitsisi minun niskaani kaataa, en tietääkseni ole vienyt häneltä mitään tai ollut hänen onnensa esteenä..
ei sillä, senkun kaataa, jos sille on perusteltu syy. ottaisi vain asian esille sillä en tarkoituksella ole kyllä hänen mieltään pahoittanut. en ymmärrä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sisaresi on yksinkertaisesti kateellinen sinulle. Vaikka hän ei sitä olisi tarkoituksellisti ja tietoisesti, niin toisen parempi menestys kalvaa häntä. Jostakin syystä hän ei itse ole halukas kulkemaan samaa tietä (työtä ja opintoja) kuin sinä, mutta kadehtii sitä, mitä olet jo saanut aikaan. Kumma tosiaan, että sisaresi ei kadehdi veljeäsi. Onkohan samaistuminen vaikeampaa veljeen kuin sisareen?
Minun siskoni on myös laittanut välit poikki. Syytä en tiedä, koska emme ole riidelleet sanallakaan eikä sisareni halua selvittää mykkäkoulunsa syytä minulle. Ystäväni epäilevät myös kateutta välirikon syyksi. Olen myös itse tehnyt paljon päätöksiä ja muutoksia elämässäni, jotta olen päässyt tähän vakaaseen taloudelliseen tilanteeseen, joka minulla tällä hetkellä on. Sisareni on tehnyt toisenlaisia ratkaisuja ja hänellä on asioita, joita minulla ei ole. Mutta minä en kadehti häntä, koska tiedän minkä hinnan hän on ratkaisuistaan maksanut ja maksaa edelleen. Mutta hän ei varmaan ymmärrä, että minäkin olen maksanut "hintani" siitä, että olen tehnyt muutoksia ja muuttoja peräperään vuosikausia.