Sen verran, mitä olen kolmikymppisen elämäni aikana ehtinyt seurata ihmissuhteita - omiani, ystävieni ja tuttavien... (ja mulla on laaja tuttavapiiri!) vaikuttaa siltä, että uskottomuus on uskollisuutta reippaasti yleisempää. Jopa sellaisten parien keskuudessa, jotka ovat onnellisia yhdessä! Aina pitäisi päästä kokeilemaan vierasta.
Onko tämä nyt joku sellainen asia, joka tulisi vain hyväksyä? Tai vaihtoehtoisesti sitten pysyä yksin. Itse olen tällä hetkellä "in between relationships", mutta seuraavan mieskokelaan kanssa aiheesta tullaan käymään vakavat keskustelut. Onko toiveajattelua saada sellainen suhde, jossa ei petetä?
Onko tämä nyt joku sellainen asia, joka tulisi vain hyväksyä? Tai vaihtoehtoisesti sitten pysyä yksin. Itse olen tällä hetkellä "in between relationships", mutta seuraavan mieskokelaan kanssa aiheesta tullaan käymään vakavat keskustelut. Onko toiveajattelua saada sellainen suhde, jossa ei petetä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Valitettavasti tuo pitää ainakin paikkansa minun kohdalla eli pettäminen on nykyaikaa. Monet pariskunnat jotka tunnen tai tiedän pettävät toisiaan. Jopa minulle itselleni kävi niin ja "parasta" tässä on, että vaimo on paksuna pillereistä huolimatta rakastajalleen.
Toiveajattelua tai ei, mahdollistahan on saada sellainen suhde jossa ei petetä. Mutta silloin pitää suhteessa olla kaikki kunnossa (seksiä, hellyyttä, huomion antamista jne jne). Mutta vetoa en moisesta lähtisi lyömään, kertoimet on aika heikot.
Itse en asiaa hyväksy....
Auta vaikka kaikki oisi kunnossa. Riittää kun toinen lähtee kerran jonnekin reissuun yksin alkoholia, niin ne eläimelliset halut heräävät väkisin eikä niitä välttämättä voiteta ;)
Monet pettäjät pettävät ihan vaikka tavallisen työpäivän päätteeksi!! Vessassa sen päivän kiusanneen sihteerikön kanssa. NÄin voi jatkua vuosia. Ja kotona on kaikki hienosti. Vaimolla/miehellä hyvä työ, omakotitalo, auto, mökki, hienot ja lähes aikuiset lapset, rakkautta, seksiä, huomiota riittää. Silti petetään, useasti ja usean kanssa jopa samaan aikaan tai erikseen. Eli pettäjä pettää vaimoaan, kakkosta, kolmosta jne.
En usko enää koskaan uskolliseen liittoon. Sellaista ei vain ole olemassa.
on aina ollut ja tulee aina olemaan, siitä ei pääse mihinkään. Jos/kun se osuu omalle kohdalle, niin on hyväksyttävä ainakin se tosiasia, että näin on päässyt käymään.
Miksi sellainen suhde, jossa ei koskaan petetä, olisi välttämättä muuten kovinkaan onnellinen? Ihmiset, joilla on kovin alhainen seksuaalinen vire - jotka eivät toisten ihmisten kanssa kauaa viihdy, jotkut jopa taipuvaisia masennukseen - ovat varmasti niitä uskollisimpia... Mutta onko elämä heidän kanssaan muilta osiltaan mukavaa? Ehkä, ehkä ei, riippuu ihmisestä ja siitä mitä arvostaa.
Veikkaan, että uskottomuuden kokemisella on pääosin, todella pelkistetysti,kaksi linjaa.
Mikäli kokee saavansa parisuhteesta paljon tai edes nippanappa riittävästi, on hauskaa yhdessä ja erikseen, niin uskottomuudesta selviää ilman karrrmeaa kriisiä, syyttelyä ja hampaiden irvistelyä.
Jos taas tuntee, ettei saa itselleen suhteessa mitään, antaa vain toiselle, elää toisen kautta omaa elämäänsä (kenties hienojen periaatteiden mukaan, mutta silti...), niin tällaisen ihmisen kumppanin uskottomuus todella saattaa "murskata".