Päätin viimeinkin avautua asiasta jollakin tavoin. Toivon, että joku pystyisi samaistumaan tähän.
Ala-asteikäisenä minulla oli maailman paras kaveri. Leikimme ja teimme kaikki jutut aina yhdessä.
Sitten meidän perheemme muutti vuodeksi ulkomailla. Ystävyys säilyi tiheän kirjeenvaihdon muodossa. Kun palasin takaisin olimme aluksi yhtä ystäväni kanssa, mutta melko nopeasti hän alkoi etääntymään minusta. Vuoden aikana hän oli luonnollisesti saannut toisia hyviä ystäviä. Minä otin asian silloin hyvin raskaasti enkä aluksi ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa. Muistan kuinka soitin joka päivä hänen kotiinsa. Joka kerta vanhemmat vastasivat ja sanoivat että tyttö ei ole nyt kotona. Pyysin aina häntä soittamaan minulle takaisin. Ei hän koskaan soittanut mutta minä jatkoin joka päiväistä yhteyden ottamista, kunnes vähitellin tajusin lopettaa.
Erostamme on nyt kulunut noin 10 vuotta. Olen viimeaikoina alkanut pohtimaan yhä enemmän miksi näen aina toisinaan (noin muutaman kerran vuodessa) hänestä unia. Unet ovat aina sellaisia, missä minä tapaan ystäväni uudelleen pitkästä aikaa. Hän on yhä se sama ihana ihminen.
Onko kenelläkään antaa minulle neuvoja, jakaa kanssani samanlaista kertomusta? Olen kokenut vuosien aikana muitakin ystävien ja läheisten menetyksiä, mutta siltikään sydämeni ei tunnu koskaan olleen yhtä särkynyt.
Ala-asteikäisenä minulla oli maailman paras kaveri. Leikimme ja teimme kaikki jutut aina yhdessä.
Sitten meidän perheemme muutti vuodeksi ulkomailla. Ystävyys säilyi tiheän kirjeenvaihdon muodossa. Kun palasin takaisin olimme aluksi yhtä ystäväni kanssa, mutta melko nopeasti hän alkoi etääntymään minusta. Vuoden aikana hän oli luonnollisesti saannut toisia hyviä ystäviä. Minä otin asian silloin hyvin raskaasti enkä aluksi ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa. Muistan kuinka soitin joka päivä hänen kotiinsa. Joka kerta vanhemmat vastasivat ja sanoivat että tyttö ei ole nyt kotona. Pyysin aina häntä soittamaan minulle takaisin. Ei hän koskaan soittanut mutta minä jatkoin joka päiväistä yhteyden ottamista, kunnes vähitellin tajusin lopettaa.
Erostamme on nyt kulunut noin 10 vuotta. Olen viimeaikoina alkanut pohtimaan yhä enemmän miksi näen aina toisinaan (noin muutaman kerran vuodessa) hänestä unia. Unet ovat aina sellaisia, missä minä tapaan ystäväni uudelleen pitkästä aikaa. Hän on yhä se sama ihana ihminen.
Onko kenelläkään antaa minulle neuvoja, jakaa kanssani samanlaista kertomusta? Olen kokenut vuosien aikana muitakin ystävien ja läheisten menetyksiä, mutta siltikään sydämeni ei tunnu koskaan olleen yhtä särkynyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei! Pystyin helposti samaistumaan tarinaasi. Koko yläasteen ajan minulla oli bestis, jonka kanssa vietimme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä, jaoimme ilot, surut ja ihastukset. Vaikka liikuimmekin samassa kaveriporukassa, meillä oli ihan omat juttumme. Lukioon mentäessä kaikki alkoi kuitenkin muuttua. Jouduimme eri luokille ja bestikseni alkoi liikkua seurakuntanuorten kanssa. Osittain vanhempiansa vaikutuksesta, sillä he olivat syvästi uskonnollisia, eivätkä hyväksyneet diskossa käymistä yms. Yritin epätoivoisesti pitää ystävyytemme kasassa, mutta bestikseni antoi ymmärtää, toisinaan hyvin tylystikin, ettei enää ollut kiinnostunut seurastani. En voinut käsittää miten hän pystyi loukkaamaan minua sillä tavalla. Lukion toisen luokan loppuun mennessä emme enää edes tervehtineet toisiamme. Vaikka olen nyt 26-vuotias ja takana on yksi jos toinenkin ero, sekä ystävistä että poikaystävistä, voin rehellisesti sanoa, ettei mikään niistä ole satuttanut minua niin paljon. Näin hänestä hyvin usein unia, joissa hän halusi taas olla ystäväni ja joissa hän oli samanlainen ihana ihminen kuin yläasteaikoina.
Pari vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen ex-bestis otti minuun yhteyttä ja halusi tavata minua uudelleen. Hän pyysi anteeksi, jos oli loukannut minua jotenkin. En kuitenkaan koskaan kertonut hänelle, miten hän melkein suisti minut raiteiltani poistuessaan elämästäni sillä tavalla. Tapasimme ja olemme tavanneet sen jälkeen noin kerran vuodessa. Käymme kahvilla, vaihdamme kuulumiset ja poistumme takaisin omiin elämiimme. En koe, että hän enää olisi se sama ihminen jonka tunsin yläasteella, eikä välillämme enää ole erityistä yhteyttä. En enää näe unia hänestä. Toisaalta toivoisin, etten olisi koskaan saanut tietää, ettei ihanaa bestistäni enää ole olemassa. Toisaalta olen iloinen, että suhteemme ei jäänyt ikuiseen epäselvyyteen.
Nyt vanhempana tavallaan ymmärrän ystäväni päätöksen. Se ei silti poista sitä tuskaa, jota tunsin monta vuotta välirikkomme jälkeen. Aikoinaan minusta jopa juoruttiin, että olen ihastunut ystävääni, koska otin "eromme" niin vakavasti. Mielestäni bestis-suhde intensiivisimmillään ja parisuhde eivät kuitenkaan eroa toisistaan paljoakaan. Luulen, että varsinkin lapsuuden ja nuoruuden rajamailla bestissuhteesta kehittyy helpommin melkein symbioottinen. On tavallaan yhteinen elämä, omistusoikeus toiseen, täydellinen luottamus - ja täydellinen petos, kun toinen päättääkin irtautua suhteesta. En usko, että yhtä "kiihkeä" ystävyyssuhde olisi aikuisiällä edes mahdollinen. Ehkä unesi, kuten omanikin, ilmentävät kaupausta siihen tunteeseen, jota ei enää voi saavuttaa uudelleen. Olemme kuitenkin onnekkaita, että olemme saaneet joskus kokea "täydellisen" ystävyyden. Suurin osa ihmisistä ei välttämättä koskaan saa siihen mahdollisuutta.
Tämä herätti itsessäni paljon ajatuksia ja tuntui hyvinkin tutulta.
Minulla oli parisen vuotta sitten yksi erittäin hyvä ystävä. Olin tuntenut tämän henkilön jo yli 10 vuoden ajan ja sanoisin jopa, että hän oli minulle läheisempi kuin oma veljeni. Teimme ja koimme niin paljon yhdessä.
Kun olin 17 (ja kaverini 19), hän suivaantui täydellisesti tyttöystävän jätettyä tämän ja turvautui alkoholiin. Sitten hän teki elämänsä suurimman virheen: päätti hypätä sekakäyttäjien kerhoon ja avasi pilleripurkin. Niitä meni alas määrä, joka riitti yhdessä alkoholin kanssa lopettamaan 19-vuotiaan ihmisen elämän.
Tästä meni aikaa toipua ihan valtavasti. Yksi osa prosessia oli muuttaa pois kaupungista, jossa olin asunut koko lapsuuteni. Muutin pääkaupunkiseudulle ja poltin samalla monta siltaa takanani. Se ei kuitenkaan merkinnyt mitään, sillä silloin oikeasti tarvitsin maiseman vaihdosta.
On hämmentävää silloin tällöin nähdä tästä henkilöstä unia. Ne ovat luonnollisesti sellaisia unia, joissa ei ole sijaa murheelle ja surulle: pidän kaverini kanssa hauskaa ja nauramme niinkuin mitään tätä ei olisi tapahtunut. Joskus näin myös unen, jossa kaverini oli lavastanut oman kuolemansa. Tämä tuli kuitenkin selville kun näin hänet kadulla.