ex vaimo on ensikuun alussa muuttamassa samalta paikkakunnalta missä itse asun n.150km päähän pienen lapsemme kanssa.Uuden työpaikan saatuaan.Ilmoitti minulle vain s.postitse muuttoaikeistaan
Mutta mielestäni lapsen paikkakunnalta muutto ei ole hyvä ajatus.Lapsen etu ei toteudu.Ensinnäkin omalla paikka kunnalla olen minä yhteishuotaja isä,lapsen isovanhemmat ex:n puolelta ja lapsella olisi täällä tuttu päiväkoti minne tarvittaessa voisi mennä päivähoitoon.
Vastaavasti äitinsä mukaan lähtiessään joutuisi taas sopeutumaan uusiin ympäristöihin,uuteen päiväkotiin,Äitinsä ei varmaan lasta äärettömän paljon kerkeäisi hoitamaan kun itsekkin uusityöpaikka niin vaatii paljon energiaa ja töitä kotonaankin työpäivän jälkeen.Oletan että lapsi joutuisi aamusta pitkään iltaan tarhassa olemaan.Ja loppuillan äiti hoitaisi lasta "vasemma kädellä-tyyliin.
Koen jo tällä hetkellä huolta pienen poikani vuoksi(4.5 vuotias) miten häntä siellä kohdellaan ja jaksaako äiti hoitaa kunnialla pienen lapsen ja uuden työnsä?
Elikkä kysymys siis kuuluu että voinko yhteishuoltajana estää lapsen muuton uudelle paikkakunalle.Ex menköön minne mieli tekee,mutta haluasin lapsen pysyvän kanssani samalla paikkakunnalla.
ex ei haluaisi lasta minulle jättää,vedoten vuorotyöhöni.Mukamas hänen mielestään mahdotonta vuorotyöläisen hoitaa pientä lasta yksinään.
en ole asiasta samaa mieltä.Tokihan työvuorojaan aina neuvotella voi.
Muutenkin säälittää lasta päästää aivan kahden kesken vieraalle paikkakunalle.Etenkin kun viime kevät talvella jouduin ottamaan lapsensuojelu viranomaisiin yhteyttä lapsen paluu haluttomuudesta luotani äidilleen.Tilanteet olivat todella raastavia.Lapsi ulvoi ja takertui minuun kun äidilleen piti mennä.Lukemattomat kerrat lapsi jäi perääni iikemään ja rimpuilemaan äitinsä sylistä yrittäen tulla perääni.Sosiaali ihmiset järjestivät asian perusteella tapaamisen minulle ja ex:lle joka ei sitten tilaisuuteen tullut lainkaan.Olivat jälkeen hänelle asiasta soittaneet,mutta ei meidän asiaa miksikään saaneet muuttumaan juurikaan.
Mikä on yleinen käytäntö lapsen matkakulujen osalta.Ex:llä ei ole autoa,joten kuljettelu jää pitkälti minun varaani.Ei liene kohtuulista että jos lapsen hakemisesta ja viennistä tulee matkaa esim 260km että yksin minä kuluista vastasin jatkuvasti.Tapaamissopimuksessa ei ole eritelty kuka maksaa lapsen tapaamis kulut.
Että näin...kiitos vastauksista
Mutta mielestäni lapsen paikkakunnalta muutto ei ole hyvä ajatus.Lapsen etu ei toteudu.Ensinnäkin omalla paikka kunnalla olen minä yhteishuotaja isä,lapsen isovanhemmat ex:n puolelta ja lapsella olisi täällä tuttu päiväkoti minne tarvittaessa voisi mennä päivähoitoon.
Vastaavasti äitinsä mukaan lähtiessään joutuisi taas sopeutumaan uusiin ympäristöihin,uuteen päiväkotiin,Äitinsä ei varmaan lasta äärettömän paljon kerkeäisi hoitamaan kun itsekkin uusityöpaikka niin vaatii paljon energiaa ja töitä kotonaankin työpäivän jälkeen.Oletan että lapsi joutuisi aamusta pitkään iltaan tarhassa olemaan.Ja loppuillan äiti hoitaisi lasta "vasemma kädellä-tyyliin.
Koen jo tällä hetkellä huolta pienen poikani vuoksi(4.5 vuotias) miten häntä siellä kohdellaan ja jaksaako äiti hoitaa kunnialla pienen lapsen ja uuden työnsä?
Elikkä kysymys siis kuuluu että voinko yhteishuoltajana estää lapsen muuton uudelle paikkakunalle.Ex menköön minne mieli tekee,mutta haluasin lapsen pysyvän kanssani samalla paikkakunnalla.
ex ei haluaisi lasta minulle jättää,vedoten vuorotyöhöni.Mukamas hänen mielestään mahdotonta vuorotyöläisen hoitaa pientä lasta yksinään.
en ole asiasta samaa mieltä.Tokihan työvuorojaan aina neuvotella voi.
Muutenkin säälittää lasta päästää aivan kahden kesken vieraalle paikkakunalle.Etenkin kun viime kevät talvella jouduin ottamaan lapsensuojelu viranomaisiin yhteyttä lapsen paluu haluttomuudesta luotani äidilleen.Tilanteet olivat todella raastavia.Lapsi ulvoi ja takertui minuun kun äidilleen piti mennä.Lukemattomat kerrat lapsi jäi perääni iikemään ja rimpuilemaan äitinsä sylistä yrittäen tulla perääni.Sosiaali ihmiset järjestivät asian perusteella tapaamisen minulle ja ex:lle joka ei sitten tilaisuuteen tullut lainkaan.Olivat jälkeen hänelle asiasta soittaneet,mutta ei meidän asiaa miksikään saaneet muuttumaan juurikaan.
Mikä on yleinen käytäntö lapsen matkakulujen osalta.Ex:llä ei ole autoa,joten kuljettelu jää pitkälti minun varaani.Ei liene kohtuulista että jos lapsen hakemisesta ja viennistä tulee matkaa esim 260km että yksin minä kuluista vastasin jatkuvasti.Tapaamissopimuksessa ei ole eritelty kuka maksaa lapsen tapaamis kulut.
Että näin...kiitos vastauksista
Vastaukset 6
Vanhimmat
... ei yhteishuoltajuus tarkoita muuttorajoitusta lähivanhemmalle, pl. ulkomaille. Eli siihen vedoten et pysty "estämään" muuttoa.
Toinen asia sitten on lapsen etu ... olisiko tosiaan parempi että sinä olisitkin lapsen lähihuoltaja? Voi olla, tai sitten ei ... en minä tai kukaan muukaan keskustelupalstalla sitä pysty sanomaan .. edes kertomasi perusteella.
Jos kuitenkin olet vakuuttunut siitä (ja lähivanhempi ei), niin sitten asia menee käräjille ns. huoltajuusriitana, eli vaadit lapsesi lähihuoltajuutta ja nykyisen sopimuksen muuttamista... jota ennen olet palkannut hyvän juristin.
Teitä kuullaan, ja hyvin painava arvo on lastenvalvojan tekemällä olosuhdeselvityksellä (joka voi olla ikävä kokemus lapselle ... joutuu tavallaan valitsemaan puolensa) --- sitten tuomari päättää mikä on lapsen edun kannalta paras ratkaisu.
Kaikkien kannalta kuitenkin parasta on jos pysytte ilman oikeuslaitosta asian sopimaan ... mutta joskus se on ainoa vaihtoehto.
No, ei tuo nyt aivan oikein mennyt. Yhteishuoltajuus tarkoittaa, että huoltajat sopivat lapsen kannalta tärkeistä asioista kuten asuinpaikasta yhdessä. Mikäli toinen muuttaa lapsen osoitteen ilman toisen lupaa, hän ei ole toiminut yhteishuollon hengen mukaisesti. Olosuhteet, joista ei voida sopia yhdessä, tulee jättää ennalleen. Osoitteenmuutosta ei tulisi hyväksyä esim. maistraatissa eikä myöskään koulun vaihtoa koulussa (tai päiväkodin vaihtoa). Itse jouduin toimittamaan yksinhuoltajuudesta kertovan vahvistetun sopimuksen muuttaessani poikani kanssa (olin jo ennestäänkin yksinhuoltaja entisessä osoitteessa). Muutoin osoitteenmuutos ei kuulemma olisi maistraatin naisvirkailjan mukaan lainkaan mahdollinen. Tai siis oikeasti asia on niin, että äidin kanssa lapsi saa muuttaa ilman isän lupaa, muttei isän kanssa ilman äidin lupaa. Sehän on sitä suomalaista tasa-arvoa. Siis käytännössä viranomaisten kanssa toimittaessa. Laki on toki kirjoitettu toisin. Tulkinta kuitenkin aina epätasa-arvoinen (myös tuomioistuimissa, puhumattakaan sosiaalitoimessa).
Varsinainen virhe edellisessä vastuksessa on kuitenkin seuraava: eivät lastenvalvojat tee olosuhdeselvityksiä. Niiden (siis lastenvalvojien, tarkoituksella ilmaisu niiden eikä heidän) tarkoitus on ensisijaisesti huolehtia siitä, ettei kaupunki tai kunta joudu vastaamaan elatuksesta. Usein he toteuttavat asiaa kovin kummallisella tavalla, usein vakavia riitoja provosoiden ja lasten asemaa heikentäen.
Ja virhe on myös tässä: ei ns. olosuhdeselvitys tarkoita välttämättä lapsen kuulemista. Alle 12-vuotiasta ei yleensä kuulla lainkaan ja sitä reilusti nuorempia ei kuulla koskaan. Olosuhdeselvitys on lähinnä vanhempien suhteen selvittämistä eli keskinäisen suhteen ja suhteen ao. lapseen tai lapsiin, joiden huoltoa selvitetään. Oikeasti siinä testataan isän pinnaa ja mikäli se kestää rääkin ja äiti munaa itsensä kunnolla, isällä on noin 10% mahdollisuus saada huoltajuus itselleen. Yleensä tarvitaan selvityksessä saatu suositus ja sitten vielä pärjääminen oikeudessa: oikeus harvoin muuttaa äidille suositeltua huoltajuutta, mutta aika usein kylläkin isälle uskottua. Lain mukaan oikeuden tulee teettää selvitys, muttei tarvitse sitä edes lukea. KäT voi halutessaan pyyhkiä sillä vaikka perseensä.
Että tälleen: m36 omaa noin 15 minuutin kokemuksen lapsen huoltoon, asumiseen, tapaamisoikeuteen ja elatukseen liittyvistä asioista, mutta antaa täällä auliisti neuvoja.
Kannattaa sopuisasti kuitenkin yrittää ratkaista
ongelma.
Kertomasi perusteella lapsen voisi olla parempi
olla luonasi. Paikkakunnan vaihdos on aina rankka
lapselle ja sopeutuminen voi viedä vuosia.
Älä anna repäistä lastasi tutusta ympäristöstä.
Tämä on neuvoni omasta näkökulmasta ja kokemani
perusteella.
Lukiessani viestiäsi tuli asioita mieleen eli vaikka olette yhteishuoltajuudessa, niin se ei estä paikkakunnalta muuttoa. Tottakai se on lapselle iso muutos, mutta hänen sopeutumisensa ratkaisee kyllä vielä enemmän exäsi ja sinun kykysi olla lapsen tukena ja riitelemättä toistenne kanssa. Lapset ovat ihmeen sopeutuvaisia ja jos he tietävät että heistä eron keskelläkin pidetään huolta, niin he kyllä selviävät.
Mitä jos ajattelisit asioita exäsi kannalta. Työpaikan saaminen iso juttu ja jospa hän ei saanut töitä omalta paikkakunnalta? Tottakai kurjaa, mutta asia jolle ei oikein voi tehdä mitään, jos hän on lähihuoltaja. Jos hänelle ei päihde tms. ongelmaa, niin kyllä hän kykekenee hoitamaan lapsen varmasti hyvin. sanoisin, että joskus pieni välimatka hyvästä, jos erotaan kovin pienellä paikkakunnalla. Voi tavallaan molemmat aloittaa alusta.
Kuulostaa siltä, että et oikein luota häneen äitinä? Eron jälkeen on parempi opetella luottamaan, niin minäkin opettelin ex-mieheni suhteen tekemään ja oikeastaan hän hoitaa lapsiamme paremmin, kun silloin kun asuimme vielä yhdessä. Hänellä riittää siihen paremmin voimia, kun huono parisuhteemme ei enää vie voimia.
Tuosta itkemisestä ja haluttomuudesta palata äidille sanoisin sen verran, että ihan normaalia. Mietipä lapsen kannalta eli kaksi hänen elämänsä tärkeintä ihmistä ei enää ole jatkuvasti hänen kanssaan. Tottakai hän haluaisi olla enemmän kanssasi jos näette nyt harvemmin. Hän pitää sinusta paljon. Tietenkin ottaa aikansa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Sinun tehtäväsi on kannustaa lasta ja tukea tuossa tilanteessa. Eri asia sitten on jos äidillä on jotain vinossa, mutta jos hän kykenee käymään työssä, niin varmaan asiat suht ok?
Minä en kannnustaisi oikeusjuttuun, sillä huoltajuusriidat voivat olla todella ikäviä. Koettakaa sopia asiat keskenänne ja niin kauan kun lapsi ei ole koulussa voit varmaan tavata lasta useammmin, jos esim. vapaapäiviä vkolla tms. Matkakulut voi koettaa sopia puoliksi, sillä olisihan se kohtuullista, koska exäsi haluaa itse muuttaa pois.
Tsemppiä sinulle ja koita jaksaa. Kyllä asiat ajan kanssa helpottavat.
Muuttoon en osaa ottaa kantaa. Meillä kuitenkin lapset jäivät isälleen, koska sossu oli sitä mieltä, että en 3-vuorotyöni takia pysty järjestämään hoitoa. Ehdotin esim. viikko-viikko ratkaisua, jolloin pystyisin järjestämään niin, ettei esim. olisi yövuoroja. Ei käynyt isälle. Lasten etu kuitenkin, että asuvat tutussa turvallisessa ympäristössä.
Matkakustannukset maksaa pääsääntöisesti etävanhempi. Tuo on kuitenkin sovittelukysymys lähihuoltajan kanssa.
..aihe. Itselläni saattaa olla edessä sama tilanne, sillä ex ei millään meinaa työllistyä kotikaupungissamme. Miellä on yhteishuoltajuus ja viikko/viikko systeemi. Olen ilmoittanut hänelle että jos vaihtaa kaupunkia niin lapsi jää tänne missä asuu käytännössä myös koko molempien suku. Pojalla on todella läheiset suhteet serkkuihin, ukkeihin, mummeihin yms. Olen valmis viemään asian vaikka oikeuteen ja olen suhteellisen vakuuttunut että voittaisin.