Jotain on kyllä mun elämässä pahasti vialla. Viimeiset 2 v sinkkuna. Tähän aikaan on mahtunut muutama tapailuyritys ja kunnon ihastuminen mun puolelta, mutta jostain syystä toista ei vain sitten olekaan napannut. Sydän revitty noista pettymyksistä rikki.
Nyt varmaan vuoteen ei juuri mitään. Muutamia treffejä netistä, mutta silloin kun olisin taas itse ollut kiinnostunut, niin miehet ovat olleet melkoisia pelureita ja/tai hakeneet pelkkää seksiä. Siinäkin tapauksessa, että ovat hakeneet ns "tositarkoituksella". Jälkeenpäin vain sitten pokkana ihmettelevät, että hei, et kai sä nyt vaan ajatellut, että tässä tyttöystävää oltiin hakemassa. Jopa ehdottaneet, että voitaisiin molemmat tahoillamme harrastaa seksiä muidenkin kanssa! Kaikki kaverit pariutuneita, ja en muutenkaan pääse kovin usein ihmisten ilmoille tutustumaan uusiin ihmisiin.
Itsetunnosta osa on viety ikuisiksi ajoiksi, eikä asiaa auta, että olen miesten suhteen ujo tekemään aloitteita, vaikka sosiaaliselta muiden silmissä vaikutankin.Töissä tapaan jatkuvasti työn merkeissä mielenkiintoisia miehiä, mutta jostain syystä työsuhteina pysyvätkin. Johtuneeko sitten halusta pitää työ ja muu elämä erillään; tai olenko sitten huomaamattani jotenkin torjuva? Tai sitten vaan on myönnettävä, etteivät miehet kiinnostu minusta. Sillä mitäpä se merkitsee, että naispuoliset kaverini pitävät minua viehättävänä, ja ihmettelevät, ettei miehiä pyöri ympärillä.
Toki varmasti aiheutan itse osan tästä. Mutta mites pystyt pyyhkimään alitajunnastasi pois kaikki haavat, vaikka kuinka tsemppaisit ja näyttäisit iloista naamaa?
Ihan kuin olisin jotenkin kirottu tässä suhteessa. Kaverit ja jopa puolituntemattomat ihmiset ihmettelevät miten mulla voi olla tällaisia vastoinkäymisiä. Vakuuttelevat, etteivät ymmärrä, miksei sitä miestä löydy, kun olen kaunis ja mukava. Blaa, blaa, blaa. Olen ainakin itse alkanut ajatella, että olen täysin epäkelpo..
Ja lisäksi vankina täällä helkkarin toimistossa. Koko kesä menee töissä ja illatkin usein ylitöissä. Täällä kun yksikseen pimeässä istuu päivät, niin itsesääli kyllä riehuu valtoimenaan ihan siihen asti, että tippa tulee linssiin..
Onko kohtalotovereita? Ja kiitos, jos jollain on jotain todella loukaavaa sanottavana, niin säästäkää toiseen kertaan, älkäkä lyö lyötyä.
Nyt varmaan vuoteen ei juuri mitään. Muutamia treffejä netistä, mutta silloin kun olisin taas itse ollut kiinnostunut, niin miehet ovat olleet melkoisia pelureita ja/tai hakeneet pelkkää seksiä. Siinäkin tapauksessa, että ovat hakeneet ns "tositarkoituksella". Jälkeenpäin vain sitten pokkana ihmettelevät, että hei, et kai sä nyt vaan ajatellut, että tässä tyttöystävää oltiin hakemassa. Jopa ehdottaneet, että voitaisiin molemmat tahoillamme harrastaa seksiä muidenkin kanssa! Kaikki kaverit pariutuneita, ja en muutenkaan pääse kovin usein ihmisten ilmoille tutustumaan uusiin ihmisiin.
Itsetunnosta osa on viety ikuisiksi ajoiksi, eikä asiaa auta, että olen miesten suhteen ujo tekemään aloitteita, vaikka sosiaaliselta muiden silmissä vaikutankin.Töissä tapaan jatkuvasti työn merkeissä mielenkiintoisia miehiä, mutta jostain syystä työsuhteina pysyvätkin. Johtuneeko sitten halusta pitää työ ja muu elämä erillään; tai olenko sitten huomaamattani jotenkin torjuva? Tai sitten vaan on myönnettävä, etteivät miehet kiinnostu minusta. Sillä mitäpä se merkitsee, että naispuoliset kaverini pitävät minua viehättävänä, ja ihmettelevät, ettei miehiä pyöri ympärillä.
Toki varmasti aiheutan itse osan tästä. Mutta mites pystyt pyyhkimään alitajunnastasi pois kaikki haavat, vaikka kuinka tsemppaisit ja näyttäisit iloista naamaa?
Ihan kuin olisin jotenkin kirottu tässä suhteessa. Kaverit ja jopa puolituntemattomat ihmiset ihmettelevät miten mulla voi olla tällaisia vastoinkäymisiä. Vakuuttelevat, etteivät ymmärrä, miksei sitä miestä löydy, kun olen kaunis ja mukava. Blaa, blaa, blaa. Olen ainakin itse alkanut ajatella, että olen täysin epäkelpo..
Ja lisäksi vankina täällä helkkarin toimistossa. Koko kesä menee töissä ja illatkin usein ylitöissä. Täällä kun yksikseen pimeässä istuu päivät, niin itsesääli kyllä riehuu valtoimenaan ihan siihen asti, että tippa tulee linssiin..
Onko kohtalotovereita? Ja kiitos, jos jollain on jotain todella loukaavaa sanottavana, niin säästäkää toiseen kertaan, älkäkä lyö lyötyä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tilanteeni on lähes sama. Kunnollista miestä ei löydy mistään, ja jos olen muutaman kerran erehtynyt avaamaan sydämeni ja rakastumaan, mies ei ole välittänyt minusta, ja satuttanut vain.
Katkeruus ja suru ovat vallanneet minut, enkä takuulla saa miestä näin katkerana. Yksinäisyys todellakin SATUTTAA ! IHminen on sosiaalinen eläin, ja kaipaa toista ihmistä lähelleen. Ystävät viettävät aikansa perheidensä ja miestensä parissa, ja minä vain ihmettelen, että jäänkö täysin osattomaksi tuosta valtavan suuresta lahjasta ja onnesta nimeltään RAKKAUS, JA TUNNE ETTÄ OLT RAKASTEETU ? Toisille se suodaan, toisille ei : (
Tilanteeni on lähes sama. Kunnollista miestä ei löydy mistään, ja jos olen muutaman kerran erehtynyt avaamaan sydämeni ja rakastumaan, mies ei ole välittänyt minusta, ja satuttanut vain.
Katkeruus ja suru ovat vallanneet minut, enkä takuulla saa miestä näin katkerana. Yksinäisyys todellakin SATUTTAA ! IHminen on sosiaalinen eläin, ja kaipaa toista ihmistä lähelleen. Ystävät viettävät aikansa perheidensä ja miestensä parissa, ja minä vain ihmettelen, että jäänkö täysin osattomaksi tuosta valtavan suuresta lahjasta ja onnesta nimeltään RAKKAUS, JA TUNNE ETTÄ OLET RAKASTEETU ? Toisille se suodaan, toisille ei : (
Onhan meitä sinkkuja vaikka kuinka! Itse olen ollut sinkkuna viimeiset viis vuotta (olen 28), enkä ole kokenut sitä mitenkään ongelmaksi. Olen ollut vapaa muuttamaan paikasta toiseen opiskelu- ja työtilanteen mukaan, ja vaikka mulla nyt onkin vakkarityöpaikka omalta alaltani ja olen sikäli asettunut aloilleni, ei mulla vieläkään oo mitään kiirettä löytää miestä.
Sinkkuudesta on mun mielestä haittaa lähinnä vain juhlapäivinä. Koska suurin osa kavereistani on jo pariutunut ja perustanut perheenkin, seuraa on joskus vaikea saada esim. vapun tai juhannuksen viettoon. Niin ja sit kaverit on aina tyrkyttääs mulle kaikkia tuntemiaan sinkkumiehiä, mikä ei aina hirveesti innosta. :)
Mun mielestä sun ei nyt kannata turhaan stressata. Et kerro ikääsi, mutta oletan, että olet kuitenkin vielä suht nuori, joten mitään kiirettä tuskin on. Tuskin sitä miestä löytyykään, jos hampaat irvessä yrität väen vängällä etsiä. Nauti sinkkuelämästä ja keskitä energiasi muihin asioihin kuin miehistä murehtimiseen! Eiköhän se mukava mies eteen tule ennemmin tai myöhemmin! :)
Itse olen ollut sinkkuna läpi elämän, ei ole ollut suhteita, ei lyhyitä eikä pitkiä.
Saan kyllä kontaktia naisiin, mutta kukaan ei ole kiinnostunut siinä mielessä.
Itsetunto on edelleen hyvällä mallilla, vaikka historia on mitä on. Töihin on hyvä uppoutua ettei liiaksi ala ajttelemaan itseään ja tulevaisuuttaan.
Sen verran on ikää jo kertynyt että en ole sinisilmäinen enkä naivi minkään asian suhteen, toisaalta en ole katkeroitunutkaan enkä kyynistynytkään. Ehkäpä olen optimistinen edelleen, vaikka moni ei olisi tilanteessani.
Joskus tulee epätoivon hetkiä, tyypillisesti juhlapäivinä.
Olen kuitenkin tyytyväinen elämääni. Kaikkea en ole saanut enkä tiedä tulenko saamaan, mutta niin monella ihmisellä on asiat niin paljon huonommin kuin minulla ettei ole syytä olla tyytymätön siihen mitä on.
Yksin pitää vaeltaa eteenpäin elämässä. Fiilis on kuin jääkarhulla, joka kohtaa saaliin kerran viikossa ja potentiaalisen kumppanin kerran vuodessa. Tiedän että on sademetsiä, joissa kuhisee elämää. Itse kuljen kylmässä jääaavikossa, mutta toivo elää! En luovuta eikä ajatukset harhaudu itsetuhoisiksi, koska olen vahva henkisesti.
Syy sinkkuuteenkin on tiedossa, sille ei voi tehdä mitään. En odota että ihmiset ihmettelevät miksi olen sinkku. En odota että muut ihmiset jeesaisivat. Olen se mikä olen ja harmoniassa itseni ja ympäristöni kanssa. En syytä siitä ketään, koska kaikki ihmiset ovat egoisteja ja ajattelevat vain omaa parastaan, niin myös minä.
Ajatukseni ja kokemukseni ovat täysin samanlaisia kuin sinulla ja ensimmäisellä vastajalla. Tuntuu, että vaikka itse voisi olla miten hyvä tyttöystävä vaan niin tässä kaupungissa miehet ovat seksn perässä juoksevia sitoutumiskammoisia vätyksiä.
Tahdon silti uskoa vielä löytäväni miehen. Vielä en ole menettänyt toivoa.
Mistäs kaupungista puhut? Mua vituttaa se että kaikki panopekat saavat naisia, mutta kunnon miehet eivät. Yksin olen edelleen tahtomattani.
Amatööri...:D
Kuten joku viisas sanoi: "Better to have loved and lost, than to have never loved at all".
Tsemppiä kuitennii.
Meitä riittää kyllä.Netissä oli maininta tuosta sinkkusulkkiksesta?En ole koskaan itse käynyt, mutta onkohan siellä ollut jotain toimintaa.JOsko sinne menisi nämä kunnon miehetkin, kun urheilustakin kyse. Siis tämä pääkaupunkiseudulla, missä on TODELLA VAIKEAA löytää kumppania, vaikka sinkkuja lienee 40% koko Hgin väestöstä