Heippatirallaa!!! Elän mukavan tuntuisessa parisuhteessa miehen kanssa, jonka kanssa asiat pitäisi olla kunnossa, mutta mieltäni vaivaa ainainen ja joka päiväinen mietiskely siitä, että voikohan hän olla minulle uskoton. Olen hiukan mustasukkainen, mutta "terveellä" tavalla..Mistä saisin itselleni luottamusta siihen ettei moisia tarvitsisi ajatella.?? Onko teillä kokemuksia uskottomuudesta ja vinkkejä niistä, että mahdollisesti miehellä olisi toinen?? En ole epätoivoinen mutta mielelläni kuulisin teiltä myös ajatuksia, jotta saisin helpotusta omiin ajatuksiini ja elämä jatkuisi mukavalla tavalla!!
Kiitän sinua, jos viitsit viestiini vastata.
Kiitän sinua, jos viitsit viestiini vastata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa (2vuotta sitten), tiesin jo silloin että hän on se ainoa ja oikea minulle. Keskusteltiin tuolloin ummet ja lammet ajasta ennen kuin tavattiin. Siinä sitten mieheni kertoi, että oli ollut rakastunut parhaan ystävänsä pikkusiskoon. Olin mustasukkainen, sillä sain kuulla että mieheni oli tapaillut tätä jälkeenpäinkin muka "sattumalta".
Siinä sitten otin yhteyttä toiselle jos toiselle tuttavalle ja selvisi, että he olivat todellakin tavanneet vain sattumalta eikä mitään romanssia ollut. En minä mitenkään äärimmäisen mustasukkainen ole, mutta jos ei jotain kerro heti niin tietysti sitä epäilykset heräävät.
Tiesinhän minä jo silloin alkujaan ettei mieheni ole mikään pettäjä, koska meillä meni hyvin joka kantilta katsottuna ja olin onnellinen. Nykyään olen "enemmän onnellinen" kuin tuolloin aivan uskomattoman rakkaan miheni takia. Pakkohan tuollaisesta miehestä on olla ainakin edes vähän mustasukkainen. Mutta ei missään nimessä kannata salata epäilyksiään, vaan puhua niistä heti eikä toimia toisen selän takana. Se ei hyvää tiedä, mutta onneksi mieheni nauroi koko asialle kun se hänelle selvisi.
Eli neuvon sinua: "Juttele miehesi kanssa ja selvittäkää tunteenne sekä pelkonne, niin eiköhän se auta, toivottavasti."
*poistuu talviyöhön hiipien*
-Mrs. Karres-
Olin ihan varma että tyttöystäväni ei petä minua,mutta sitten tyttö sairastui sukupuolitautiin kun olin pari viikkoa reissulla.
Kyllä nyt tuntuu että kehenkään ei voi luottaa.
Ja OLEN katkera. pettynyt,vihainen. ja mietin onko tätä järkeä jatkaa.
Välttämättä MISTÄÄN et voi tietää pettääkö miehes,tietenki jos vakoilet nii sieltä saattaa jotain viitteitä löytyä,mutta varo ettet ajaudu vainoharhaisuuden tielle. EI hyvä sekään.
pääsee parhaiten eroon jos kysyy itseltään "mitä menettää, jos lakkaa olemasta mustasukkainen?"
Asia on nimittäin niin, että toinen on uskoton tai sitten ei. Niin kauan kun sitä ei tiedä, ei sitä kannata epäilläkään. Siitä on haittaa sekä itselle että kumppanille.
Etukäteen voi miettiä tilanteita, joissa toisen uskottomuus paljastuisi ja mikä tärkeintä: Miten silloin KANNATTAISI toimia. Eli siis ensin ajattelisi miten spontaanisti reagoisi tilanteeseen ja sen jälkeen voisi kysyä itseltään olisiko se toivottavaa.
Tämän jälkeen voisi myös pohtia haluaisiko ylipäätään tietää toisen uskottomuudesta.
Itselläni on ollut ilo huomata, että vanhetessani en enää suhtaudu uskottomuuteen niin ryppyotsaisesti kuin nuorempana. Mieheni uskottomuus olisi ollut 20 vuotta sitten kova juttu, muttei enää. Ihmetyttäisi pikemminkin.