Kysyisin myös neuvoa, pitäisikö erota, tai onko mitään tehtävissä?
Olen 36-vuotias nainen ja mieheni 40v. Olemme olleet yhdessä 18 vuotta, meillä on 5 ja 9 v.lapset.
Mieheni ei halua erota, olemme keskustelleet kaikista asioista, se ei auta minua. En halua mennä parisuhdeneuvontaan, ystävien kanssa jutteleminen tuntuu riittävän.
Olen aivan kypsä eroamaan, kaikki soluni vaativat siitä. Olen hermoromahduksen partaalla. Itse olen onnellinen ja tyytyväinen muuhun elämääni ja lapsiin. Omistan asunnon, kesämökin ja auton ja minulla on työpaikka.
Mieheni ryypiskelee pari kertaa viikossa. Ei maksa meidän sopimaamme hänelle kohtuullista osuutta kuluistamme. Valehtelee maksaneensa. Valehtelee usein jotta ei loukkaisi minua. Pelaa rahojaan, ottaa velkaa joka on sitten ulosotossa. Olen aikoinani maksanut hänen velkojaan, joita hän ei aio koskaan maksaa.
Hänen elämäänsä kuuluu ryyppäminen, nukkuminen ja töissä käynti. Hän nukkuu koko päivänkin tai katsoo telkkaria. Minulla on taas paljon harrastuksia ja haluan tehdä paljon erilaisia asioita. Hän ei huolehdi mistään asioista. Ei edes sellaisista miehisistä esim. onko bensaa autossa. Hän tekee jotain jos mankuu monta kertaa, siinä ajassa olisin itse tehnyt jo.
Hän imee kaikki energiani. Nukkuu sohvalla eikä saa mitään aikaiseksi. Minä touhuan kokoajan. Hänkin olisi onnellisempi jonkun kaltaisensa kanssa.
Seksi-elämä sujuu ihan loistavasti, koska mielummin harrastan sitä hänen kanssaan kun jos esim. olisin eronnut ja jonkun vastaantulevan kanssa. Mielestäni on sama kenen kanssa harrastaa yhtä hyvin se voi olla hän.
Suhteemme on ollut henkisesti kuollut monta vuotta. Olen elänyt niin mutta nyt tuntuu etten enää jaksa. Olen tottunut hänen huonoihin puoliinsa, mutta nyt niin on tullut lisää. Esim. suuteleminen juhlissa jonkun vieraan kanssa.
Jos jätän hänet hän ei pärjää taloudellisesti eikä muutenkaan yksin.
On aika holtiton jättää lapset kotiin yksin tai lähtee niiden kanssa kaljabaariin. Sosiaalitoimi on ollut yhteydessä meihin. Olen ajatellut että mitä olisi tapahtunut ilman minun selkärankaani joka on tukipilarina. Tuntuu niinkuin kivirekeä vetäisi perässä.
Emme ole koskaan seurustelleet kumpikaan muun kanssa.
Olen 36-vuotias nainen ja mieheni 40v. Olemme olleet yhdessä 18 vuotta, meillä on 5 ja 9 v.lapset.
Mieheni ei halua erota, olemme keskustelleet kaikista asioista, se ei auta minua. En halua mennä parisuhdeneuvontaan, ystävien kanssa jutteleminen tuntuu riittävän.
Olen aivan kypsä eroamaan, kaikki soluni vaativat siitä. Olen hermoromahduksen partaalla. Itse olen onnellinen ja tyytyväinen muuhun elämääni ja lapsiin. Omistan asunnon, kesämökin ja auton ja minulla on työpaikka.
Mieheni ryypiskelee pari kertaa viikossa. Ei maksa meidän sopimaamme hänelle kohtuullista osuutta kuluistamme. Valehtelee maksaneensa. Valehtelee usein jotta ei loukkaisi minua. Pelaa rahojaan, ottaa velkaa joka on sitten ulosotossa. Olen aikoinani maksanut hänen velkojaan, joita hän ei aio koskaan maksaa.
Hänen elämäänsä kuuluu ryyppäminen, nukkuminen ja töissä käynti. Hän nukkuu koko päivänkin tai katsoo telkkaria. Minulla on taas paljon harrastuksia ja haluan tehdä paljon erilaisia asioita. Hän ei huolehdi mistään asioista. Ei edes sellaisista miehisistä esim. onko bensaa autossa. Hän tekee jotain jos mankuu monta kertaa, siinä ajassa olisin itse tehnyt jo.
Hän imee kaikki energiani. Nukkuu sohvalla eikä saa mitään aikaiseksi. Minä touhuan kokoajan. Hänkin olisi onnellisempi jonkun kaltaisensa kanssa.
Seksi-elämä sujuu ihan loistavasti, koska mielummin harrastan sitä hänen kanssaan kun jos esim. olisin eronnut ja jonkun vastaantulevan kanssa. Mielestäni on sama kenen kanssa harrastaa yhtä hyvin se voi olla hän.
Suhteemme on ollut henkisesti kuollut monta vuotta. Olen elänyt niin mutta nyt tuntuu etten enää jaksa. Olen tottunut hänen huonoihin puoliinsa, mutta nyt niin on tullut lisää. Esim. suuteleminen juhlissa jonkun vieraan kanssa.
Jos jätän hänet hän ei pärjää taloudellisesti eikä muutenkaan yksin.
On aika holtiton jättää lapset kotiin yksin tai lähtee niiden kanssa kaljabaariin. Sosiaalitoimi on ollut yhteydessä meihin. Olen ajatellut että mitä olisi tapahtunut ilman minun selkärankaani joka on tukipilarina. Tuntuu niinkuin kivirekeä vetäisi perässä.
Emme ole koskaan seurustelleet kumpikaan muun kanssa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihmeisiin on kiva uskoa, mutta ei niitä tapahdu. Pelaaminen, juopottelu, epäluotettavuus, valehtelu. Liian monta asiaa, kaikki eivät tule korjaantumaan, jos mikään. Parisuhdeterapiakaan ei noihin auta. Se, että ei pärjää yksin ei ole sinun murheesi. 40-vuotias mies, joka tarvitsee äitiä.... Vaimo ei ole äiti. Kuullostaa myös siltä, että lapset kärsivät ja heillä olisi tasapainoisempaa ehjemmässä kodissa äidin kanssa.
Kyllä kuullostaa aika pahalta. Te olette vuosien mittaan kypsyneet hyvin eri tavalla ja tässä tulos.
Ihmisellä on yksi elämä, mitä ihmettä teet hyvä nainen tuollaisen torkku-Tompan kanssa? Ei mitään järkeä olla samassa. Tuollainen ei tokene edes ravistamalla. Laita ukko mäkeen. Elä yksin jonkun aikaa ja katsele ympärillesi.
Minulla oli paljon lyhyempi suhde samanlaisen kanssa, rahat aina loppu, makoili, ryyppäsi, valehteli yms.
Anna itsellesi aikaa kunnolla ja pidä huolta ystävistäsi. Siitä se elämä taas alkaa.
Kaikkea hyvää sinulle.
Unohdin viestistä hyvät puolet. Se on se että pääsen minne vaan, koska vain, hän on aina kotona sohvalla eikä tarvi ottaa lapsia mukaan tai hommata hoitajaa.
Tottelee kiltisti mua ja palvoo.
Ehkä siksi että huolehdin kaikesta, mutta joka tapauksessa, saan itse päättää kaikesta perheessämme. Koska mennään minnekkin ja mitä tehdään, missä asutaan, mitkä verhot...
Koirakin palvoo isäntäänsä, joka antaa sille ruokaa. Miehen funktion pitäisi varmaan olla joku muu? Kantaa vastuuta yhdessä, jakaa ilot ja surut jne.
Erottuanne miehesi alkaa entistäkin enempi ryyppään, menettää työpaikkansa, etkä saa elatusapuja entisenkään vertaa.
Erossa yhteinen omaisuutenne jaetaan, lakimiehet , pesänjakajat vie loput ja sitten olet entistäkin köyhempi.
Eron jälkeen olet lastesikasvatuksestakin yksin vastuussa.
Minä arvaan, olet kuten kirjoitit, lopuunpalanut / väsynyt.
Harvoin väsyneet ihmiset kovin sopuisia on.
Ehkä miehesi kokee sinut masentavana nalkuttavana akkana, eikä kestä tuota ilman viinaa, eikä näin ollen ole innostunut kotitöistä.
Olette kumpikin loman ja levon tarpeessa.
No muuten pitää paikkansa paitsi että ei pidä minua nalkuttavana akkana, olen kysynyt. Ryyppää ihan omasta tahdostaan.
Nykyään en edes enää viitsi riidellä, mulle on ihan sama mitä mieltä se on asioista.
Meillä on avioehto kaikkeen omaisuuteen ja niiden tuottoon. Miehelle ei jäisi mitään.
Miehelläsi on toisenlaiset mielenkiinnon kohteet.
Sinulla haluat elämässäsi eri asioita.
Vaikea toista ihmistä muuttaa.
Ero taitaa olla tulossa.
Erosin 2 vuotta sitten, syyt eivät olleet samat kuin teidän liitossa, ei siis mies ryypänny jne. Silti se avioliitto oli meillä loppuun eletty, kaikki tunteet välillämme oli kuolleet. Lasten takia mietin eroa n.10 vuotta! Kunnes sen tein, ero oli vaikea, mies ei olisi millään halunnut erota, silti luulen että nyt hän ymmärtää että ero oli kaikkien kannalta ainut oikea ratkaisu. Olisi ollut väärin kaikkia kohtaan jatkaa sitä tunneköyhää elämää. Olen tosi paljon nyt katunut etten osannut tehdä tätä ratkaisua jo vuosia sitten, ei ollut lastenkaan etu jatkaa heidän takiaan, vaistosivat ilman muuta sen kireän ilmapiirin joka meillä oli ja sen ainaisen kinastelun ja riitelyn jne. Nyt olen saanut mielenrauhan, huono liitto ja kuollut parisuhde vei aivan valtavasti energiaa ja olin jo tosi masentunut ihminen, oli lääkitykset ja jatkuvat flunssat ja sairastelua monta vuotta. Nyt olen voinut paremmin kuin koskaan, esim.vuoteen ei yhtään sairasloma päivää töistä! Uskon vahvasti että henkinen kuntoni on nyt niin paljon parempi ettei taudit iske niin helposti. Taloudellisesti on tiukempaa mutta siitä huolimatta toivon sinulle alkuperäinen kirjoittaja että uskot parempaan huomiseen ja siihen että aivan varmasti tulet pärjäämään lastesi kanssa paremmin ilman sitä sohvalla makaavaa miestä!! Ero vaatii rohkeutta ryhtyä siihen mutta ei kannata jäädä suhteeseen mikä ei ole kenenkään kannalta oikein. Lapset vaistoavat jos äidin ja isän suhde on tulehtunut! Olet varmasti parempi äiti lapsillesi sitten kun olet itse vahvempi ja saat mielenrauhan ja tasapainon elämääsi! Voimia ja jaksamista sinulle!
Miehesi lienee masentunut, turhautunut, juureton, kokee ehkä itsensä tarpeettomaksi? Sinä omistat kaiken, sinä teet kaiken? Mitä enää teet miehellä sen jälkeen kun hän on lapset siittänyt? Mikä on miehesi paikka ja tila kodissanne, perhe-elämässänne, asioista päättämisessä? Onko hänelle tilaa kodissanne? Onko hän ihmisenä nyt, tai jos ollut sinulle oikeasti rakas? Joskus liian tomera nainen nitistää miehen itsetunnon pätevyydellään.
Rakastan kait mutta en ole rakastunut, joka on eri asia. Epäilen että hän on masentunut, koska sanoi että yrittää vain saada ajan kulumaan nukkumalla tai katsomalla telkkaria. Mutta hän on kyllä siinä tapauksessa syntymämasentunut. Taitaa olla vain laiska.
Olen epäillyt että nitistän hänen itsetuntonsa vahvana naisena ja olen siksi yrittänyt välttää sitä. Eli en hauku yms. Katselen vain henkeä pidätellen sormien välistä sen kohkaamisia. Se ei osaa edes naulaa naulata, sahatessakin sahaa sormeensa aina.
yhdisti eli muistele millaista oli silloin, kun olitte nuoripari? Ei ole uskottavaa, että olisit rakastunut "syntymämasennuksesta" kärsivään mieheen...mihin piirteisiin/ominaisuuksiin miehessäsi rakastuit/ihastuit aikoinaan? Mieti mikä on muuttanut...
Minusta mikään ei ole hänessä muuttunut, on vain syventynyt. Oli silloinkin samanlainen ryypiskelevä unikeko. Ihastuin häneen ilmeisesti koska olin itse sisäänpäin kääntynyt ja hän sosiaalinen. Hän antoi minun tehdä mitä haluan, ei vaatinut mitään. Koska ei vaadi itseltääkään. Jos minulla olisi joku äärettämön ahkera ja pedanttinen mies olisin palanut loppuun jo aikoja sitten.
Mukavia miehiä tuntui silloin olevan todella vähän. Monen kanssa en kuvitellut voivani olla paria tuntia kauempaa.
Mutta nyt vuosien varrella ja jatkuvasti hän kohtelee minua väärin. Olen itse jotenkin paljon sivistyneempi kuin hän. En ole ennen tajunnut kuinka paljon eroa siinä on ihmisten välillä.
Jotenkin sellainen täydellinen luottamuspula on mulla sitä kohtaan.
Ennen opiskelin ja hankimme lapsia ja niitä tuli. Nyt olisi aikaa tehdä elämällä jotain muutakin. Varsinkin katsoa telkkaria tai nukkua.